Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
17. lokakuuta 2009
Sekava sepustus
Joskus harvakseltaan tulee katsotuksi tämän blogin lukija– ja kävijämääriä. Syyt ovat lähinnä kansanterveydellisiä.
Tiedän että lauantai on se päivä, jolloin teillä lukijoilla on parempaakin tekemistä. Yritän tietoisesti välttää painokkaiksi luulemiani tekstejä lauantaina.
Vastaus kommentteihin.
Rotuvainoja, juutalaisvainoja, noitavainoja on ollut todella kauan. Kirjoittaessani 1800-luvun lopun saksalaisesta antisemitismistä halusin kiinnittää huomion piirteeseen, joka oli silloin uusi. Assimilaatio eli sopeutuminen ympäristön kulttuuriin oli pitkällä, ja suurikin osa Saksan juutalaisista oli kirkkojen jäseniksi kastettuja kansalaisia, joita ei erottanut toisista saksalaisesta kieli, ajattelu, ulkomuoto eikä uskonto.
Tämän joukon syrjintä huipentui Nürnbergin lakeihin, joilla kolme tai neljä biologisesti juutalaista isovanhempaa teki saksalaisesta juutalaisen; yksi tai kaksi teki henkilöstä ”sekarotuisen” (Mischling / engl. mongrel).
Tämä oli uutta ja liittyi tietysti perinnöllisyyttä koskeviin, silloin aika uusiin tieteellisiin havaintoihin.
Lakeja sovellettiin aste asteelta jyrkemmin. Sodan loppuvaiheessa surmattiin tuhoamisleireillä myös yhden juutalaisen esivanhemman ensimmäisessä maailmansodassa rautaristin ritariristillä palkitut veteraanit ja tietyisti heidän jälkeläisensä.
Slaavit ja kuten meille ei ole laajemmin kerrottu, Suomen suomalaiset olivat jonkin asteen ali-ihmisiä ja joka tapauksessa germaaneja huonompia.
En kykene selvittämään, onko tämä saksalainen ”tieteellinen maailmankatsomus” sama asia kuin Neuvostoliiton ja Kiinan versiot.
Tällä hetkellä arvelen, että se oli erilainen. ”Pahoja ihmisiä” on vangittu ja surmattu kautta aikojen ja heitä on rangaistu. Vallankumoukset ovat tehneet vallan käyttäjistä vallan uhreja niin että jotkut – kuten Nietzsche – ovat nähneet vallan tahdon historian perusvoimana.
Jean Amèry, entinen Hans Mayer, teki 1978 itsemurhan. Hän oli säästynyt hengissä Auschwitzistä ja vaikeni kauan sodan jälkeen. Kun hän kirjoitti, hän kirjoitti niin täsmällisesti ja hyvin, että kirjat pystyi sivuuttamaan sekavina sepustuksina. Luultavasti kaikkein parhaiten hän pystyi täydellisellä eleettömyydellä välittämään jonkin käsityksen täydellisestä mielettömyydestä ja kertomaan sovitusta hakeville, että rääkätty ihminen on lopun elämänsä rääkätty ihminen.
Toiset kuolevat vain kerran, toiset kuolevat koko ajan, Amèry kirjoitti.
Ssaksalainen W.G. Seebald, jonka suppean tuotannon suomentaminen on nähtävästi jätetty kesken, kertoo näistäkin asioista neljän esseen kirjassaan ”On The Natural History of Destruction”. Sebald asui vuosikymmeniä Englannissa ja kuoli.
Olen toistellut, että asioiden painavuuden ja kirjallisen tason kannalta hänen rinnallaan on 1900-luvulla Albert Camus, tuskin muita.
Sebaldin satasivuinen essee ”Air War and Literature” lienee kaikeksi onneksi tuttu ainakin kirjallisuuden opiskelijoille.
”Suurin osa saksalaisista tietää nykyisin, tai ainakin niin sopii toivoa, että todellisuudessa me kutsuimme tuhon kaupunkeihin, joissa ennen asuimme. Tuskin kukaan kiistää nyt, että ilmamarsalkka Göring olisi pyyhkäissyt olemattomiin Lontoon, jos hänellä olisi ollut käytettävissään siihen keinot. Speer kuvaa Hitleriä kuvittelemassa Valtakunnankanslian aterialla vuonna 1940 Brittiläisen imperiumin pääkaupungin täydellistä tuhoamista. ”Oletteko koskaan nähneet Lontoon karttaa? Se on niin tiheään rakennettu, että yksi ainoa tulipalo riittäisi tuhoamaan koko kaupungin, kuten kaksisataa vuotta sitten. Göring aloittaa Lontoon polttamisen, tulia joka paikkaan lukemattomilla palopommeilla, jotka ovat aivan uutta tyyppiä. Tuhansia tulipaloja. Niistä tulee valtava liekkimeri koko kaupunkiin. Göringin ajatus on oikea: räjähteet eivät riitä, mutta tulipaloilla me saavutamme tavoitteemme; voimme tuhota Lontoon täydellisesti. Mitä apua heillä on palokunnasta, kun tulee todellinen tulipalo”” Tämä päihdyttävä tuhonäky liittyy toiseen tosiasiaan, nimitäin siihen, että saksalaiset olivat pommitusten todelliset edelläkävijät – Guernica, Varsova, Belgrad, Rotterdam. Ja kun ajattelemme Kölnin, Hampurin ja Dresdenin tulipaloöitä, meidän on samalla muistettava, että jo elokuussa 1942, kun Kuudennen armeijan etujoukot olivat päässeet Volgalle, monikin haaveili asettumisesta sodan jälkeen maatilalleen hiljaa virtaavan Donin varren kirsikkatarhoihin, ja Stalingradin kaupunki, joka oli kuten Dresden myöhemmin tukahtua pakolaisvirtoihin, oli tuhannenkahdensadan pommikoneen kohteena, ja että yhden ainoan pommituksen aikana, joka ilahdutti vastarannalla olevia saksalaisia suuresti, neljäkymmentä tuhatta ihmistä menetti henkensä.”
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
...jaarittelua tuhosta. ajoitus on tärkeä. jokainen sen kohtaa. muu on makuasiaa, jota sadan vuoden päästä harva meistä pohtii.
VastaaPoistaHmmmm. Lukaisin äskettäin kaksi kirjaa uudelleen tämän Kershawin Hitler-sepustuksen tähden.
VastaaPoistaEnsimmäinen oli Zollerin kirjoittama muistelmateos Christa Schroederin (Hitlerin ehkä läheisin sihteeri) kokemuksista.
Toinen lukemani oli Christa Schroederin itsensä kirjoittama muistelmateoksensa "Er war mein Chef".
http://en.wikipedia.org/wiki/Christa_Schroeder
On eroa muistelmissa ja "muistelmissa".
Blogin tekstiin viitaten, oli erinomaista noin 1 miljoonan amerikkalaisen "neekerin" pystyneen esiintymään (merkityttämään itsensä) virallisissa asiakirjoissa valkoisina.
Tämä juontui mieleen lukiessani kirjan W. L. White "Lost Boundaries".
White oli Talvisodassa kirjeenvaihtajana ja sai palkinnon Euroopan parhaasta radioselostuksesta, jonka teki rintamalla Jouluna 1939.
Tämä kirjamainokseni olisi sopinut ehkä paremmin Kemppisen edellisen, evoluutiota sivuavan blogitekstin yhteyteen, mutta laitanpa sen nyt tähän:
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi kaikille evoluutiosta kiinnostuneille Richard Dawkinsin uusinta teosta Maailman hienoin esitys. Se on erinomaista tieteen popularisointia!
Ssaksalainen W.G. Seebald, jonka suppean tuotannon suomentaminen on nähtävästi jätetty kesken...
VastaaPoistaMiten niin? "Saturnuksen renkaat" ilmestyy piakkoin Keltaisessa kirjastossa.
#
VastaaPoistaTiedän että lauantai on se päivä, jolloin teillä lukijoilla on parempaakin tekemistä. Yritän tietoisesti välttää painokkaiksi luulemiani tekstejä lauantaina.
#
Samahan se, perjantai on pikku-lauantai.
Tässä kuitenkin Veikko Huovisen hauskaa. Mutta monilta osin Huovinen oli ja on oikeassa edelleen, että Joulu on kohta ovella.
Kahden Juopon Joulu 1/4
http://www.youtube.com/watch?v=F_UH90yXxM4&hl=fi
Mitä hiiskattia tässä nyt yritetään sanoa? Saksalaisilla ei ole oikeutta tuntea itseään uhreiksi, koska he olisivat syyllistyneet ilmasodassaan yhtä käsittämättömiin julmuuksiin kuin länsiliittoutuneet, jos olisivat siihen kyenneet. Käsittääkseni juuri tällä tavoin humaanit israelilaiset oikeuttavat sitä ”ikävää” tosiasiaa, että luvatun maan taisteluissa kuolee n. 100 palestiinalaista ("alkuperäisasukasta") yhtä israelilaista kohti. Seuraavan argumentaation olemme kyllä kuulleet: ”Kuka kehtaa meitä syyttää siitä, että meillä on tehokkaammat aseet? Pohtikaapa: kuinka ilkeitä he olisivat meidän aseidemme kanssa. Onneksi aseemme ovat sivistyneissä käsissä."
VastaaPoistaOletko Kemppinen koskaan tullut ajatelleeksi, että eksplikointi saattaa joskus olla sivistyneempää kuin vihjailu, varsinkin jos ollaan toistamassa lähinnä rahvaan ennakkoluuloja?
Maaseutuyliopiston jalona edustajana sinun kannattaisi esittää mielipiteitäsi tasoisessasi seurassa, maaseutulehdissä, siellä tunnetusti totuus tiedetään. Voisit jopa samalla juoda lukijoittesi kanssa kaljaa ja hölöttää idioottimaisuuksia jatkosodasta.
PS. Runosi ovat häpeällisen huonoja. Mieleeni tulee tunkkaisessa kaupunkihuoneessa elänyt vieraantunut enoni, joka yritti peittää vieraantuneisuuttaan omaksumalla köyhän miehen väinämöisen roolin kahden kossupullon jälkeen. Haaveiletko usein olevasi jatkosodan aikainen reservin upseeri, jonka ”kansa” kuitenkin tunnustaa omanaan?
Mikä on itse asiassa omakuvasi, köyhän miehen elitisti ja kansanmies suoraan Karin pilapiirroksesta? En ymmärrä sinua Kemppinen, eritoten runosi ovat liian ”syvällisiä” minulle.
Toisaalta harvassa ovat ne historiankirjat joissa puhutaan tietoisuuden kehittymisestä - siis siitä kun ihminen ei vielä itse voinut päättää mitä esimerkiksi kirjallisuus on tai ei ole - tai mitä taide on ja ei ole. Siis siitä kun ne ihmisen suurimmat inspiraatiot ja suurin innoitus tuli jostakin "ylhäältä", eli jostakin sellaisesta, jota hän ei vielä ole kyennyt hahmottamaan.
VastaaPoistaItsensä toteuttamisen tarve - eli esimerkiksi se mikä nykyään edelleen erottaa porvarillisen kulttuuriperinteen työläisten vastaavasta - merkitsee myös poliittisten ihanteiden syntymistä.
Ja kansallisen ihanteen syntymistä.
Marxismi merkitsi monille sodan aikana ja sen jälkeen syntyneille tietä ulos pakkojen ja mielettömyyksien maailmasta - Neuvostoliitosta huolimatta.
1960- ja 1970-lukujen ihanteita etsiville porvarislapsille fasismi käsitteenä merkitsi olennaisesti jotakin muuta - se oli kuva menneestä ja sen hämäriksi mielletyistä käsityksistä ja tavoista - ja samalla se oli kuva tuon sukupolven omista hallitsijoista, jotka koettiin lähinnä pakon edustajina, eli pakottajina.
Kunnian kaanon merkitsi siis silloin(kin) uudenlaista yhteenkuuluvuutta.
Ihanteiden ankara ehdottomuus valtaa mieliä edelleen.
Mutta eikö sisäministeri Plewhe huutanut Aleksanteri II murhan jälkeen, että vallankumous piti hukuttaa juutalaisten vereen. Lenin taisi olla siinä suhteessa hieman harkitsevampi, toisin kuin Stalin, jonka antisemitismiin vaikutti varmasti myös sekin että Trotski oli juutalainen, samoin kuin Grigori Zinovjev tai Lev Kamenev.
Vapaaherra Otto Gustav von Wächter, jonka kaikista saavutuksista suomen kielinen Wikipedia ei tohdi kertoa, ehti neuvotella Krakovassa juutalaiskysymyksestä myös neuvosto-upseerien kanssa. Olikohan puhe myös siitä, miten se juutalaisuus määriteltiin ennen tuota natsien perinnöllisyysoppia.
"Juutalaiskysymyksessä, elintilakysymyksessä ja yhteiskuntakysymyksessä Hitler esitti vision kaukaisesta utopiasta. Hän jätti kartoittamatta tien sen toteuttamiseen. Mutta yksikään muu natsijohtaja tai völkisch-poliitikko ei pystynyt kilpailemaan hänen visionsa sisäisen yhtenäisyyden, yksinkertaisuuden ja yleispätevyyden kanssa." Kirjoittaa Ian Kershaw.
Siis voidaan kysyä kuten Henry Miller, että onko teko elämän manifestaatio - ja jatkaa kysymystä liittämällä siihen mukaan lause - silloin kun nykyisyydessä on asioita jotka eivät miellytä?
Keskitysleirit rakennettiin huolimatta siitä että moni tässä luettelossa mainituista sankareista eli ja vaikutti; http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Saksalaiset_kirjailijat ja se Toinen Maailmasotakin käytiin heistä huolimatta.
Melko usein saattaa törmätä seuraavan kaltaiseen tekstiin jossakin tämän aihepiirin yhteydessä, eli että, Eikö tästä ole jo puhuttu ihan tarpeeksi, mitä tämä enää meille kuuluu? tai Kuka tuosta enää pitäisi asettaa vastuuseen? jne
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hanns_Martin_Schleyer
Eli onko kyseessä vain tahra CV:ssä jos on jossain vaiheessa sitä uraputkea erehtynyt olemaan natsi? Siis pitääkö viimein antaa anteeksi. Siis onko kansallissosialismin ongelma vain menneisyyden ongelma?
Ja jos, niin olivatko nuo natsien tekemät rikokset seurausta vain näiden antisankarien rikollisesta luonteesta, sillä eiväthän he suinkaan olleet sen ketjun ensimmäinen lenkki - heillähän oli laaja kannattajakunta.
http://www.youtube.com/watch?v=k_k453_FSWE
Runot ovat aina vaikeita. Varsinkin jos niitä pitäisi esittää ja lausua yleisölle.
VastaaPoistaIlman pätevää ohjausta harjoitteluvaiheessa ei kenekään pitäisi sivuuttaa.
Muuten yleisö vain ahdistuu, kun lausuja on täysin hakoteillä.
KAUPUNKIEN TUHOAMINEN TOIMI!
VastaaPoistaTassa blogissa on keskusteltu kaupunkien massapommituksista useampaan otteeseen.
Satuin katsomaan presidentti Trumanin historiasta tehtya elokuvaa. Mieleenpainuvaa oli se raivo, jolla Truman esitti japanilaisille ehdottoman antautumisvaatimuksen. 'Kaksi kaupunkia on tuhottu ja tuhoamme loputkin, jos ette nyt antaudu!'
Japanilaiset olivat riittavan viisaita ja antautuivat.
Teoriassa IIWW loppuvaiheen "terroripommitusten" olisi pitanyt saada Saksa antautumaan kuten sittemmin kavi Japanissa. -- Vai mitenka on?
Oliko Saksan suunnalla viela 'amisoonia' vain liian vahan?
TEKIJAT JA UHRIT
VastaaPoistaTapasimme asken Kauferingin rautatieasemalla iakkaan saksalaisen herrasmiehen, joka halusia auttaa meita. Kerroimme, etta olimme tulleet Puolan kautta Munchenin seudulle.-- Tama vanha herrasmien kertoi, etta han on alkujaan Breslausta (Wroclaw/PL).
Kysyin viattomasti, etta joutuiko han kavelemaan lapsena hirvittavissa olosuhtteissa Breslausta Saksaan. -- Se avasi tunnevyoryn. Vanha mies kertoi
olleensa Breslausta ajettuja, ja etta kaikki kauheudet ovat heihin kohdistuneet, koska he eivat olleet uhreja vaan tekijoita! Vanha mies katsoi peloissaa ymparilleen asemalaiturilla, etteivat vaan saksalaiset kuulisi, mita han kertoo. Oli jotenkin peloissaan.
Vaikutti, etta hanta on rangaistu koko elamansa ajan, koska han ei ollut uhreja vaan tekijoita. --
Tuli mieleen, eiko ihmisilla ole mitaan anteeksiantoa edes lapsia kohtaan.
KEMPPISEN PUOLUSTUS
VastaaPoistaKemppista ymmartamaton anonyymi herjaa kovasti Kemppista, mika lienee luvallista!
Ilmoitan vain taten, etta minun yksinkertaisille aivoilleni Kemppisen kirjoituksissa on ajattelemisen aihetta niin riveilla , rivien valeissa kuin kommenteissakin. -- Tuota Kemppisen herjaamista en oikein osaa ajatella enka hyvaksyakaan.
--Mutta olkoon; meita on moneen junaan!
Me olemme itse niin paatuneita, että tuskin huomaamme mitään erikoista vaikka huomenna näkisimme HS:n sivuilla kuvia 1918-teloituksista.
VastaaPoistaNyt taitaa olla meneillään vasta toinen sukupolvi.
Yksille kosto, toisille pelastus neljänteen polveen saakka sisältyy täällä yhä lapsenuskoiseen arkipäiväämme, koska kuoleman asiantuntijat luettavat Kirjaa niin kuin se sinne on kirjoitettu, mutta valikoivasti.
Siitä ilmeisesti on joillekin paljon hyötyä?
”Tiedän että lauantai on se päivä, jolloin teillä lukijoilla on parempaakin tekemistä. Yritän tietoisesti välttää painokkaiksi luulemiani tekstejä lauantaina.”
VastaaPoistaVoi hyrsyn myssy! Lauantai on hyvä päivä siinä missä muutkin. Siinä missä valtakunnallinen lehti Helsingin Sanomat levittää sunnuntaisin koko maahan valuvaa pääkaupungin antia normaalia suuremmalla annoksella, on lauantai bloggaajalle vastaava, sillä silloin ainakin pitäisi olla eniten aikaa blogien seuraamiseen! Mietinkin, aloittaako Monsieur Kemppinen näin tositarkoituksella vai hienoisella satiirilla. Hän on nimittäin tutkimaton persoona (arvostukseni ylähyllyllä), enkä ole aina varma hänen tyylistään ja tarkoitusperästään. Älykkö hän on. Kaikki hänen sanansa ovat kuulemisen arvoisia, puhui hän mistä tahansa. Näin vilpitöntä ihailua en tunne ketään muuta (en edes miestäni:) kohtaan tällä hetkellä.
Kun aloitin lukea tätä tekstiä hypähtivät odotukseni potenssiin tuhat. Jo pitkään olen odottanut, että hän puhuisi vainotuista ja eritoten juutalaisista. Ja nyt hän puhuu! Hän kertoo asioita, faktoja ja yksityiskohtia kuin suoraan jostain jännitysnäytelmästä. Sisikuntani riemuitsee. Ja juuri kun se viettää tiedon suurta juhlaa, kirjoitus vaimenee ja kuolee pois.
Mutta ehkä tämä on vain alkua, maistiaiset jostain tulevasta. Sydän väpättää ja sormet hikoontuu, kun kuiskaan inisevän itikan äänellä: jatka... ole kiltti!
ps. nuo "toiset älyköt" ampuvat järeämmillä tykeillä. Kyllä minä heidänkin tietämystään ihailen, mutta siitä saa ilman blogimahdollisuutta vain kalpeita aavistuksia ja mietintää, mitähän heidän sisällään liikkuu. Onko heidän verensä punaista vai sinistä? Vain se merkitsee jotain meille itikoille. Sillä tarvitsemme verta! Sana- ja tietoverta.hrrrrrrr.
Nimimerkki "kaikkien itikoiden puolesta" yksi pistos ei riitä!
Hiiskatti-anonyymi siis esittää nimettömänä ad hominem
VastaaPoista-iskuja, katsoo yleishistoriaa panoraamana (mistä pidän), mutta henkilöhistoriaa pisteenä (en pidä) ja etsii postauksesta selkeää sanomaa. Hän on kuin sokea, joka tivaa taidegalleriassa mitä teos "esittää".
Ad Omnia: Panin tuon juutalaislain kuvaksi osoittaakseni, millaisiin vaikeuksiin saksalaiset ajoivat itsensä.
VastaaPoistaKuka on "juutalainen"? Miten siitä parantuu?
Kuvitellaan että suomenruotsalaisuus on toimenpiteitä edellyttävä epäkohta. Jos nyt jonkun isovanhemmista yksi on sipoolainen, mutta parantanut tapansa, opetellut suomen, muuttanut nimensä ja siirtynyt pienviljelijäksi Sonkajärvelle, onko lapsenlapsi auttamatomasti hurri?
Kuten tiedetään, juutalaisuus ei ole biologisesti todettavissa, ei myöskään Israelissa. Rotu-käsitteestä luopuminen ei ole poliittinen ratkaisu, vaan se on osoittautunut biologisesti lähes käyttökelvottomaksi, vaikka tietysti on populaatioita eli rotuja, joita yhdistävät monetkin periytyvåt tekijät.
Ad Anonyymi - Japani ja Saksa.
VastaaPoistaEiköhän vastaus ole helppo. Saksaa ja saksalaisia piti sodassa kiinni Neuvostoliiton pelko, joka ei osoittautunut mitenkään aiheettomaksi.
Amerikkalaiset ja britit eivät tietääkseni ryhtyneet laajoihin kostotoimiin Japanissa eivätkä Saksassa.
Mielenkiintoista. Jatkuvasti törmää asiaan juutalaisista.
VastaaPoistaPalataan vielä vaikkapa Wikipediaan.
Laitetaan hakusanaksi "Madagaskar-suunnitelma".
Löytyy seuraava teksti:
Madagaskar-suunnitelma oli natsi-Saksassa kehitetty hanke, jonka tarkoituksena oli siirtää Euroopan juutalaisväestö Afrikkaan, Madagaskarin saarelle.
Seuraavaksi Wikipediasta etsitään hakusanalla "Madagaskar". Löytyy:
Ranskan antauduttua kesäkuussa 1940 natsi-Saksa harkitsi jättimäisen juutalaisgheton perustamista Madagaskarin saarelle. Suunnitelmasta kuitenkin luovuttiin muun muassa kuljetusteknisten ongelmien takia.[7] Natsi-Saksa ei ollut ainoa tai ensimmäinen, joka oli harkinnut vastaavanlaista suunnitelmaa. Paul de Lagarde oli jo vuonna 1885 ehdottanut Itä-Euroopan juutalaisia siirrettäväksi Madagaskarille. Vuosina 1926 ja 1927 myös Puola ja Japani harkitsivat liikaväestön purkamista saarelle
Mutta, mutta. Miksi ei kerrota Englannin että Ranskan sekä monien muidenkin maiden hyväksyneen juutalaisten pakkosiirron pois Saksasta 30-luvulla.
Siirretäänkö suomenruotsalaiset Ahvenenmaalle?
Kyllähän juutalaisissa on selvästi havaittavissa kaksi eri "rotua".
Ashkenasim-juutalaiset ja sefardijuutalaiset. Mitä eroa näillä sitten on?
Eron huomaa kun laitetaan Stephen Fry ja Ben Zyskowicz vierekkäin.
Käsittääkseni Churchill ovelasti provosoi Göringin pommittamaan Lontoota sotilas ja teollisuuskohteiden sijaan. Ymmärrettävästi asiasta ei ole paljon huudeltu...
VastaaPoistaKemppiselle:
VastaaPoistaAmerikkalaiset ja britit eivät tietääkseni ryhtyneet laajoihin kostotoimiin Japanissa eivätkä Saksassa.
Tämän kirjan mukaan "Das Morghenthau -Tagebuch" mukaan noin 1,5 miljoonaa saksalaista näännytettiin tarkoituksellisesti nälkään heti sodan jälkeen. Alunperin tarkoituksena oli 20-30 miljoonan saksalaisen eliminointi.
En ole löytänyt yhtään tätä kumoavaa tietoa kirjallisuudesta, päin vastoin.
http://www.versandbuchhandelscriptorium.com/angebot/0377morg.html
Ad Jukka,
VastaaPoistatuollaista suomalaisuuden määrittelyä olen tavannut aivan yliopistollisella luennolla. Vielä vuosikymmenen puolivälissä "maahanmuuttajataustainen" oli niin uusi käsite, että sitä piti erikseen opettaa auskultanteille. Luennoitsija, ammatiltaan koulukuraattori, totesi: "Vielä kolmannen ja jopa neljännen polven maahanmuuttajasta voidaan siis puhua mamu-taustaisena."
No, tämähän on kuin suoraan Nåurnbergin laeista. Joku opiskelija nosti esimerkiksi työtoverinsa, 50-vuotiaan yliopistonlehtorin. Tämän isovanhemmista yksi oli v. 1918 valkoisia venäläispakolaisia. Mies itse oli luterilainen, puhui äidinkielenään suomea, kannatti Tapparaa ja oli vielä reservinupseeri. Luennoitsijan määrittelyn mukaan tämän herran lapset olivat mamu-taustaisia!
Jos halutaan puhua "assimiloitumattomista maahanmuuttajista", on parempi puhua asioista niiden oikeilla nimillä kuin keksiä liioitellun laajoja eufemismejä.
K:
VastaaPoistaEn kykene selvittämään, onko tämä saksalainen ”tieteellinen maailmankatsomus” sama asia kuin Neuvostoliiton ja Kiinan versiot.
Eips ihme, ei niillä ole paljon tekemistä keskenään. Fasismi/natsismi oli taustaltaan synkronistinen. sen oma epistemologia oli vain osittain materialistis-tieteellinen, osittain metafyysinen - eri läheistä haettuna.
Mutta ko. tendenssi oli vaikutukseltaan regressiivinen kaikkeen inhimilliseen kehitykseen (siksi juutalaisvainotkin palautettiin Euroopan kartelle), mutta taas teknologiakehityksessä, ja tosi asiassa metafyysisessä ihmiskuvassa, oltiin valmiita menemään niin pitkälle kuin ns. sielu sietää.
Olihan Hitler tosiaan jo kirjatkin julistamassa pian tarpeettomiksi, eikä se kaavailtu virtuaalisuus suinkaan olut teknologista sortimenttia.
Kanadassa näki selvästi, että vanha viha ei unohdu.
VastaaPoistaKanadansuomalaiset vieroksuivat toisiaan punaisten tai valkoisten juurien vuoksi. Punaisten ja valkoisten jälkeläiset toimivat yleensä omissa haaleissaan tai kirkoissaan. Edes rojalisti ei päässyt eroon "punaisesta" maineesta, jonka hän oli perinyt isoisovanhemmiltaan. Samanlaista jakaantumista entisen kotimaan poliittisten tapahtumien vuoksi oli nähtävissä myös mm kiinalaisissa ja unkarilaisissa siirtolaisissa.
Suomen television ohjelmistahan saa useimmiten sellaisen käsityksen, että kaikki kanadansuomalaiset siirtolaiset ovat jonkin sortin sosialisteja. Ohjelmat on tehty yleensä pelkästään vasemmistolaisesta näkökulmasta.
Eräs Suomesta Kanadassa vieraileva ministeri olikin hyvin hämmästynyt tajutessaan, kuinka suuri oli nimenomaan "kirkkosuomalaisten" (eli "valkoisten" sukujen) vaikutus siirtolaisyhteisössä.
Aiheesta on tehty nyt dokumentti, josta torontolainen lehti Vapaa Sana kertoo. Samassa artikkelissa on myös erittäin kiinnostava valokuva eräästä hääparista, joka on vaikuttanut hyvin paljon kanadansuomalaisiin.
Brittiupseeri rakastui suomalaiseen Aini Kauppiseen. Nuori nainen lupasi mennä miehen kanssa naimisiin ja muuttaa Kanadaan, jos "veli ja hänen kaverinsakin" pääsevät mukaan. Näin kävi, ja tehokas punaisten toimittajien ym keskeisten punaisten joukko siirtyi Kanadaan ja levitti aatettaan hyvin tehokkaasti.
http://www.vapaasana.com/19-06karvonen.htm
Mustaihoinen, ruotsinkielinen, muslimi sipoolainen selviytyy elämästä Sonkajärvellä kunhan oppii paikallisen kielen; vain kieli on käytännössä välttämätön väline, uskontoa ja ihonväriä ei tarvita kanssakäymiseen, ne ovat yksityisasioita.
VastaaPoistaKulttuurin paikallisuuden kunnioittaminen ulkopuolelta tuodun pakottavan uskonnon tai kielen sijaan - siinä oli uuden alku holocaustin jälkeen ja niin on uusi Eurooppa yleisesti järjestynyt. Kysytäänpä vaikka Ruotsiin (tai Maarianhaminaan) muuttaneilta suomalaisilta.
"Viro on paikka jossa vironkieli on turvassa, Venäjä on paikka jossa venäjänkieli on turvassa, Ruotsi on paikka jossa ruotsinkieli on turvassa" jne. , Lennart Meriä soveltaen.
Asiaa saattaisi auttaa jos suomenruotsalaiset suostuisivat ymmärtämään että heillä on puolustettavanaan kaksikielisyys Svenskfinlandissa, eikä Suomessa.
Niin juutalainen on periaatteessa sellainen joka kuuluu juutalaiseen seurakuntaan. Siitä voi parantua, vaikkapa lukemalla Russellin 3. jaarlin Bertrand Russellin kirjoituksia…… tai sitten ei.
VastaaPoistaMutta kyse on kaiketi useimmiten siitä muusta, eli siitä missä tuollaisen parantuneen juutalaisen tietoisuus on kasvanut ja kypsynyt, eli juutalaisesta kulttuurista, ja siitä mitä se missäkin pitää tai on pitänyt sisällään.
Esimerkiksi monelle New Yorkin juutalainen merkitsee hyvinkin tarkkaan määriteltyä - tiedettyä - ihmistyyppiä, ja siinä mielessä juutalaista ei tietenkään voi parantaa, vaikka tämä ei kuuluisikaan seurakuntaan, jos vaikka olisikin erehtynyt lueskelemaan tuota Bertrand Russellia tavallista innokkaammin.
Niin, rotukäsite on ehkä biologisesti käyttökelvoton, mutta ei se poliittisesti ole vieläkään käyttökelvoton. Ja monelle se on tuosta kaikesta huolimatta edelleen eräs lähtökohta identiteetin rakentamiseen - siis vaikka niitä olisi muitakin.
USA:ssa monet afro-amerikkalaisiksi itseään kutsuvat ovat hyvin tarkkoja siitä identiteetistään. Esimerkiksi jos olet Helsingissä mustista vanhemmista syntynyt ja muutat sinne Amerikkaan vaikkapa opiskelemaan, oletko afro-amerikkalainen, vai suomalainen, vai neekeri - esimerkiksi.
Ja entä Englanti ja sikäläinen kansallisylpeyden perinne - englantilainen vakaus, pidättyvyys - onhan silläkin aikanaan vahva rodullinen leimansa. Joissakin piireissä hyvin vähän on tuossa mielessä muuttunut.
Entä Irlanti. Entä Skotlanti. - sikäläisten silmin nähtynä.
Siis jos toivekuvat ihmisten yhteiselämästä lähtevätkin siitä käsityksestä, että ihanteellinen yhteiskunta harmoninen - ja jos tällaisia käsityksiä halutaan levittää, niin se tietenkin edellyttää "tieteellisiä" tuloksia, joita sitten tavalla tai toisella "löydetään". Eivät kai natsit tässä suhteessa poikenneet muista ihmisistä.
Esimerkiksi: Sheikh Kamal Khatib of the Islamic Movement explained in an interview with Army Radio that he finds it unacceptable that "an [Israeli] Ethiopian policeman, a Negro, would ask a Muslim for his identity card" at the entrance to the Temple Mount compound. (Ha'aretz Sunday, October 11, 2009)
Ad Anna Amnell: - tunnen tuon saman punaisten ja valkoisten suomalaisten perinteen Kalifornista. Berkeleyssä aloitettiin luokkasopuilu sallimalla yhteiset illanvietot 1996.
VastaaPoistaAd Omnia: - tässäkin mielessä Yhdysvallat on ihmeellinen asia. Luonnollisesta syystä täysin keinotekoinen "amerikkalaisuus" alkoi vaikuttaa hyvin varhain.
VastaaPoistaSuomalaisessa kirjakaupassa on muuten de Tocquevillen kirja Demokratia Amerikassa häpeällisen halvalla.
Jos nyt jonkun isovanhemmista yksi on sipoolainen, mutta parantanut tapansa, opetellut suomen, muuttanut nimensä ja siirtynyt pienviljelijäksi Sonkajärvelle, onko lapsenlapsi auttamatomasti hurri?
VastaaPoistaEi ole. Suomenruotsalainen on se, joka puhuu muumiruotsia (riikinruotsi ei kelpaa), käyttää Folkhälsanin palveluita ja äänestää mielellään Rkp:tä.
Kuten tiedetään, juutalaisuus ei ole biologisesti todettavissa, ei myöskään Israelissa.
Tuo on empiirisesti väärä väite, tai ainakin hyvin kyseenalainen. Mikä tahansa ihmisjoukko, joka on lukuisten sukupolvien ajan lisääntynyt yksinomaan tai lähes yksinomaan keskenään, muodostaa geneettisesti distinktiivisen populaation.
Tämä kuva on tutkimuksesta, jossa todettiin olevan helppoa erottaa askenaasijuutalaiset valkoisista amerikkalaisista geneettisin testein. Tutkimuksen voi lukea täältä, mutta sen nimi kertoo laiskemmalle jo kaiken: A genome-wide genetic signature of Jewish ancestry perfectly separates individuals with and without full Jewish ancestry in a large random sample of European Americans. Askenaasit muistuttavat muuten enemmän eurooppalaisia kuin palestiinalaisia (druusit ovat sen sijaan yhtä lähellä juutalaisia kuin eurooppalaiset geneettisesti, joskin "eri suunnasta").
Tutkimuksesta on keskustelua täällä. Siellä eräs juutalainen kommentoi näin: "My first thought was 'Great, next time they will be able to kill us more accurately.'"
Muut juutalaiset kuin askeenasit muodostanevat hekin omat, historiallisista naapureistaan geneettisesti erottuvat populaationsa.
Rotu-käsitteestä luopuminen ei ole poliittinen ratkaisu, vaan se on osoittautunut biologisesti lähes käyttökelvottomaksi, vaikka tietysti on populaatioita eli rotuja, joita yhdistävät monetkin periytyvåt tekijät.
Rotu- tai alalaji-käsitteestä ei olla luovuttu, vaan sitä käytetään muiden eläinten kuin ihmisten geneettisen diversiteetin kuvaamiseen. Esimerkiksi koirien, susien ja kojoottien välillä on vähemmän geneettisiä eroja kuin vaikkapa suomalaisten ja kiinalaisten, mutta siitä huolimatta puhutaan edelleen koiraroduista ja katsotaan esim. chihuahuan ja suden kuuluvan suorastaan eri lajeihin. Kyllä tuo ihmisrodun käsitteestä luopuminen haiskahtaa kovasti poliittiselta, kun vastaavaa taksonomioiden hylkäämistä ei ole tapahtunut muista eläimistä puhuttaessa.
Vähän tunnettu tosiseikka on se, että toisen maailmansodan jälkeen paljon parjattujen ja pseudotieteilijöiksi väitettyjen vanhan koulukunnan rotututkijoiden johtopäätökset ovat suurelti osin todettu paikkansapitäviksi modernissa populaatiogeneettisessä tutkimuksessa. Nuo pahamaineiset "kallonmittaajat" tekivät pääasiassa hyvää tiedettä selvittäessään ihmiskunnan populaatiohistoriaa, eri kansojen sukulaisuussuhteita jne.
Klassisen fyysisen antropologian rotuluokittelut ovat helposti toisinnettavissa moderneilla geenianalyysimenetelmillä. Ks. esim. tämä tutkimus.
Ad TH: - hyvä kommentti ja tarpeellisia lähteitä. Silti kiersit väitteeni: populaatiogenetiikka on eri asia. Yhden - tai muutaman - henkilön toteaminen "juutalaisiksi" voi onnistua vain mainitsemissasi poikkeustapauksissa, joita israelilaisilla ei liene.
VastaaPoistaErittäin eristyneinä eläneitä pienpopulaatioita, jotka tunnistaa myös markkereista, on luonnollisesti paljon.
Jätit myös maininnatta Saksan sota-ajan klassisten antropologien muut kuin mittauksiin perustuvat menetelmät. Alalla kunnostautui mm. Dr. J. Mengele, jonka fistulae auris -tutkimuksella ei liene tieteellistä arvoa rodun indikaattorina tai muutenkaan.
Ad Omnia: - jätin ilmasodasta yleisesti tunnettuna mainitsematta Lontoon Blitzin 1940. Lontoota voinee sanoa siviilikohteeksi? Tosin tähtäimissä oli erityisesti satama (Docklands), mutta Blitz laajeni nopeasti hyökkäyksiksi muihin kaupunkeihin. Yli 40 000 siviiliuhria.
VastaaPoistaRodullisesti puhdas juutalainen = aivokuollut ajatus.
VastaaPoistaSiis se että suurin osa mitokondrioiden DNA:sta on saatu vain neljältä naiselta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aikanaan oli vain neljä naisihmistä jotka näitä nykyisessä väestössä vaikuttavia geenejä olisivat jakaneet.
Siis pelkästään laskemalla - yhden käden sormet riittää - aikaa taaksepäin, eli oli siis neljä aškenasijuutalaisnaista 2000 vuotta sitten, kuinka monta jälkeläistä heillä oli esimerkiksi 1000 AD…….?
http://www.youtube.com/watch?v=K1vwHvR9jT0&feature=popt18us13
Jos nämä asiat kiinnostaa, tästä olisi ajankohtainen ja monitasoinen elokuvakin, Quentin Tarantinon Inglourious basterds [sic], joka saa arvosteluissa tyypillisesti vuoroin yhden ja vuoroin 5 tähteä, ja elokuvasta voikin olla monta mieltä, mutta kun tuota elokuvaa alkaa katsoa ei kannata ennakkoon aliarvioida Tarantinon älyä.
VastaaPoistaSilti kiersit väitteeni: populaatiogenetiikka on eri asia. Yhden - tai muutaman - henkilön toteaminen "juutalaisiksi" voi onnistua vain mainitsemissasi poikkeustapauksissa, joita israelilaisilla ei liene.
VastaaPoistaEn ymmärrä, mitä tarkoitat. Ilmeisesti puhumme eri asioista. En ole maininnut mitään poikkeustapauksia. Toistan: Mikä tahansa ihmisjoukko, joka on lukuisten sukupolvien ajan lisääntynyt yksinomaan tai lähes yksinomaan keskenään, muodostaa geneettisesti distinktiivisen populaation. Syynä tähän ovat etenkin ns. perustajavaikutus ja geneettinen ajautuminen mutta myös luonnonvalinta. Tällaiset populaatiot voidaan erottaa toisistaan DNA:n klusterianalyysillä. Se toimii Israelissakin, koska ihmisten genomi ei muutu heidän muuttaessaan paikasta toiseen.
Tämä kuva esimerkiksi esittää erään tutkimuksen mukaan geneettistä vaihtelua Euroopassa. Kuva on yksinkertaistus isosta määrästä geenidataa, mutta joka tapauksessa se todistaa siitä, että geneettinen vaihtelu on maantieteellisesti määräytynyttä ja naapurikansat muistuttavat geneettisesti toisiaan mutta vähemmän kauempana asuvia kansoja. Suomalaiset kuitenkin poikkeavat geeneiltään selvästi muista eurooppalaisista juuri niin kuin vanhan koulukunnan rotututkijat ovat aina väittäneetkin.
Suomalaisten geneettinen omalaatuisuus eurooppalaisessa kontekstissa johtuu yhtäältä uralilaisesta geeniperimästä ja toisaalta, vielä vahvemmin, geneettisistä pullonkauloista ja ajautumisesta. Tämä kuva (joka on tästä tutkimuksesta) havainnollistaa sitä, miten suomalaiset poikkeavat muista eurooppalaisista "aasialaisten suuntaan". Kuvassa siis isot pallot ovat selitetekstejä ja pikkuruiset pallot esittävät DNA-testattuja henkilöitä ja heidän geneettistä etäisyyttään toisistaan. Kuva havainnollistaa hyvin myös sitä, miten kaukana klassisen antropologian kolme perinteistä rotua (valkoiset, mustat, itäaasialaiset) ovat geneettisesti toisistaan (tosin mustia edustavat tässä vain jorubat) ja miten läheisesti samaan rotuun kuuluvat kansat muistuttavat toisiaan. Tässä globaalissa kontekstissa suomalaiset eivät siis juuri erotu muista eurooppalaisista, eivätkä muistuta läheisesti itäaasialaisia.
Jätit myös maininnatta Saksan sota-ajan klassisten antropologien muut kuin mittauksiin perustuvat menetelmät.
Mengelen ja kumppaneiden tekemisiä tuskin kukaan puolustaa, eivätkä he tehneetkään mitään relevantteja kontribuutioita puheena olevaan ihmislajin populaatiohistorian tutkimukseen. Minä puolustan ihan eri henkilöiden mainetta, mikä on haastavaa, kun aiheesta mitään tietämättömät pitävät Mengeleä jotenkin edustavana esimerkkinä.
Joku teki enkelin eteiseen; ja minun elämästäni filmin vaikka en ole ihan noin kovilla; sama perusasia on kuitenkin menossa; miten halutaan ajatella pahaa ja miten se luo ja tuo pahaa.
VastaaPoistahttp://fi.filmtrailer.com/cinema/2220/Tyttö+joka+leikki+tulella+leffa+trailerit.html
Rautaristin ritariristejä taidettiin alkaa jakaa vasta toisessa maailmansodassa.
VastaaPoistaKiitoksia blogistille tästä erittäinen mielenkiintoisesta blogista.
TH puhuu asiaa.
VastaaPoistaPoliittisessa korrektiudessa unohtuu usein, että ei ihmisten erilaisuudessa ole mitään pahaa tai hävettävää - ei sitä siis tarvitse kynsin hampain kieltää.
Katainen on savolainen, Stubb hurri Karjalasta ja Benkku muistuttaa vanhinta Marxin veljestä, mutta iloisia suomalaisia porvareita kaikki.
Ei nimi miestä pilaa, vaan mies nimen.