Sivun näyttöjä yhteensä

11. lokakuuta 2009

Parhaat kirjat



Lopulta aika luotettavan oloinen lista, jonka takana näyttäisi olevan myös Unesco, luettelee maailman myydyimmät kirjailijat:
Shakespeare, William
Christie, Agatha
Cartland, Barbara
Robbins, Harold
Simenon, Georges
Blyton, Enid
Steel, Danielle
Seuss, Dr.
Patten, Gilbert
Tolstoy, Leo
Rowling, J. K.
Collins, Jackie
Alger, Jr., Horatio
Stine, R. L.
Tellado, Corin
Pushkin, Aleksandr Sergeyevich
King, Stephen
L'Amour, Louis
Koontz, Dean
Gardner, Erle Stanley.

Christien ja Cartlandin ja kirjoja olisi myyty yli miljardi, Robbinsin ja Simenonin ainakin 700 miljoonaa.

Cartland on kioskiviihteen ruhtinas; on esiintynyt Suomessa. Patten on yli puoli vuosisataa sitten kuollut, kai aiheesta maineeton massatekstien (dime novels) kirjoittaja ja Jackie Collins edelleen jatkava kirjailija, jonka erikoisala on Hollywood. On suomennettu. Horatio Alger (kuoli 1899) oli se henkilö, joka keksi amerikkalaisen menestystarinan, ryysyistä rikkauteen, eikä väsynyt julkaisemasta kirjasia, eikä yleisö väsynyt ostamasta.

Algeria kannattaisi tutkia. Luultavasti amerikkalaiset ovat omaksuneet joitakin käsityksiä amerikkalaisuudesta juuri häneltä. ”Amerikkalainen unelma” assosioituu fiksumpien amerikkalaisten mielessä häneen.

Stinestä sanotaan, että hän on lasten Stephen King. Luonnehdinta ei tunnu imartelevalta. – Jotkut teistä, lukijat, jaksavat vielä nalkuttaa Wikipedian artikkeleista. Heille, harvoille, neuvo – noissa artikkeleissa on lähdeviitteitä ja linkkejä. Lähteiden takan on joko mielenkiintoisia tai välttämättömiä tietoja. Stinen tapauksessa lista 1996-1997 50 parhaiten ansainneesta viihdyttäjästä ansaitsee lainauksen, vaikka taitaa olla nyt aivan toisenlainen:

1. Steven Spielberg, 2. George Lucas, 3. Oprah Winfrey, 4. Michael Crichton, 5. The Beatles, 6. Jerry Seinfeld, 7. David Copperfield, 8. Stephen King, 9. Tom Cruise, 10. Arnold Schwarzenegger, 11. Harrison Ford, 12. The Rolling Stones, 13. Tim Allen, 14. John Grisham, 15. Celine Dion, 16. David Bowie, 17. John Travolta, 18. Mel Gibson, 19. Siegfried and Roy, 20. Sting.

Tellado on espanjaksi kirjoittava kioskikirjailija.

Muut kai tunnette. Louis L’Amour on yhtä kuin ”Morgan Kane”.

Mieltäni lämmittää itsestään selvästi Simenon, joka on siis myydympi kuin Tolkien ja Rowling yhteensä. Eräs kustantaja lupasi kirjoittaa oikeudenomistajalle, joka tätä nykyä on maailman ahnein ja vihaisin holding-yhtiö, ja ostaa Maigretien Suomen oikeudet outright, etenkin e-kirjaoikeudet. Lupasin suomentaa niitä noin niteen viikossa, kohtuullista korvausta vastaan.

Jään miettimään, miten Tolstoi on noin korkealla. Seuraava rajun luokan kirjailija listalla on Dickens, 37. Hänen edellään on Hitlerin lempikirjailija, Karl May (Hopeajärven aarre, Winnetou ym. – on luettu).

Norjan akatemian toimeenpaneman kyselyn tulos parhaista kirjoista on aivan yhtä uskottava ja epäuskottava kuin muutkin. Se on kuitenkin ei-englanninkielisestä maasta. Mitä sanotte?

Chinua Achebe, Things Fall Apart. Hans Christian Andersen, Eventyr – sadut. Jane Austen, Pride and Prejudice - Ylpeys ja ennakkoluulo. Honoré de Balzac, Père Goriot - Ukko Goriot. Samuel Beckett, Trilogy: Molloy, Malone Dies, The Unnamable - suom. Giovanni Boccaccio, Decamerone – suom. Jorge Luis Borges, Ficciones - suom. Emily Bronte, Wuthering Heights - Humiseva harju. Albert Camus, L'étranger – Sivullinen. Paul Celan, Poems - Niin kuin kivelle puhutaan. Louis-Ferdinand Celine, Voyage au bout de la nuit - Pitkän päivän matka yöhön. Miguel de Cervantes, Don Quixote - suom. Geoffrey Chaucer, Canterbury Tales - suom. Anton Tshehov,(Valitut novellit).Tuihat j yksi yötä. Joseph Conrad, Nostromo. Dante Alighieri, Commedia divina - suom. Charles Dickens, Great Expectations - Suuria odotuksia. Denis Diderot, Jacques the Fatalist and His Master - Jaakko fatalisti. Alfred Döblin, Berlin Alexanderplatz - suom. Fjodor Dostojevski, (Rikos ja rangaistus, Karamazovin veljekset). George Eliot, Middlemarch – suom. Ralph Ellison, Invisible Man - Näkymätön mies. Euripides, Medeia - suom. William Faulkner, Absalom, Absalom; The Sound and the Fury - suom.

35 kommenttia:

  1. Karl May? Hänhän kirjoitti kirjan jossain hypnoositilassa, vaikka ei ollut käynyt kertomissaan maissa.
    Luotettavan oloinen lista, mutta, mutta... Mahtavat lapsuuden nautinnot kirjoistaan.

    Ilmaisjakelut ja vastaavat puuttuvat listan tilastoista.

    Aikoinaan kirjoja myytiin Suomessakin kasakappaleina, jos osti kirjahyllyn, näin Saksassakin ja Amerikoissakin 50- luvulla. Tuskinpa kaikki edes lukeneet saamiaan Netta Musketteja ja vastaavia.

    Lasketaanko tähän mukaan kokoomateokset?

    No, tuo loppuosan listasta menee kyllä "ilmaisjakelujen" piikkiin.

    VastaaPoista
  2. Groucho Marxilla oli tapana vanhoilla päivillään kehua veljesten myöhäisempien elokuvien tuottajaa Irving Thalbergia. Thalberg kun opasti veljeksiä miten tehdään parempi elokuva: jätetään se aivoton anarkia ja turha höpötys vähemmälle ja tehdään veljeksistä sympaattisempia hahmoja joiden motivaatio elokuvassa on auttaa subrettiparin lemmentarinan edistymistä. Ja, lausui Groucho, oikeassahan se Irving oli. Thalbergin reseptillä tuotettu Marx-elokuva (Ilta oopperassa) iski heti kultasuoneen ja peittosi lipputuloissa edelliset mennen tullen. Ja samalla päättyi Marx-veljesten kultakausi.

    Joten hyvyys lienee pitkälle määrittelykysymys. Groucholle hyvän elokuvan tunnusmerkki oli miten paljon se ansaitsi rahaa.

    Toisaalta me jälkipolvien edustajat olemme tietyssä mielessä objektiivisempia. Meille on yks lysti mitä kirja tai elokuva tai mikälie tuotti. Jos se on hyvä, jos siinä on jotain ainutkertaista, se elää. Jos ei niin ei.

    Kuka enää 50 vuoden jälkeen lukee Dan Brownia? Kuka tänään muistaa Pattenin tahi Algersin (no Algers elää nimenä mutta lukeeko kukaan häntä kysyn ma)?

    Aika tasoittaa. Jossakin määrin vaan ei täysin sattumanvaraistahan voi olla mitkä teokset jäävät ikivirheiksi mutta aika harvoin ihan kelvottomille tekeleille suodaan ikuinen elämä.

    Aika harvoin kirjalliseen kaanoniin päätyy kivikovia bestsellereitä (ehkä Raamattua lukuunottamatta), enemmänkin tuppaavat olemaan steadysellereitä joita ostetaan sinänsä suhteellisen vähän mutta koko ajan.

    VastaaPoista
  3. Louis L’Amour ei ole yhtä kuin ”Morgan Kane”.

    Morgan Kanet on kirjoittanut norjalainen Kjell Hallbing salanimellä Louis Masterson.

    Loius L'Amour on amerikkalainen kirjailija, jonka kirjat kylläkin ovat myös Westernejä.

    Hallbing on syntynyt 30-luvulla. L'Amour 1908.

    VastaaPoista
  4. Ad Omnia - anteeksi, olisi pitänyt kirjoittaa "Louis l'Amour on kuin Morgan Kane".

    Poistin myös itsestään selvät Raamatun, Koraanin ja Maon Punaisen kirjan.

    Jatkoa on luvassa.

    VastaaPoista
  5. Niukasti yli puolet myydyimmistä oli sellaisia, joilta on jotain lukenut. Olisikohan sivistyksen nimissä tarpeen ottaa ohjelmaan myös Cartland, Robbins, Steel, Patten, Alger, Stine, Tellado, L'Amour ja Koontz. Jos ei muusta syystä, niin jotta saisi luvan vähätellä.

    Tutuista nimistä Stephen King ei ole minusta suinkaan kehnointa, ainakaan jos mittaa parhailla saavutuksilla. Parissa suomennoksessa olen kyllä nähnyt tarinankerronnan imun kärsineen. Jackie Collinsilta olen lukenut kaksoisteoksen Hollywood Wives/Husbands ehkä kolmesti, osastoa "guilty pleasures", mutta oikeasti mielenkiintoinen.

    Vaikuttaa huimalta tahdilta muuten tuo nide viikossa Simenonia, vaan ehkä tyylin, sanaston ja ympäristön tunteminen valmiiksi auttaa paljonkin, kun rutiini ja kyvyt ovat vankat.

    VastaaPoista
  6. Vaikka ei ole kirja suosittelen uuden 3D-leffan katsomista taiteena. UP-niminen suloinen leffa, jota katsotaan 3D-laseilla (2000-luvun laatua) tuo mieleen sen, että mieli on pian jotain jota emme erota ulkomaailmasta kun tämä tekniikka on yleistynyt.
    Menee todella sekaisin jossain kohtaan se, onko jokin ampiainen nenäni edessä vai valkokankaalla.

    Vanha mies ja nuori partiolainen seikkailevat - hauska teemakin ja hyvin erilainen.

    VastaaPoista
  7. Ad Varapygmi: - katsoisin mieluummin hyviksi väitettyjä teoksia.

    Cartlandin jonkin kirjan olen lukenut. Kauheaa.

    Toisaalta myös listoilla korkealla olevat Dan Brown, John Grisham ja Scott Turow ovat järkevien ihmisten suosiossa, mutta itse en kykene lukemaan niitä. En löydä vastausta kysymykseen, miksi luen tällaista, vaikka uusi Reijo Mäen Vares-kirja on lukematta.

    VastaaPoista
  8. Listat ovat kivoja.

    Joskus nuoruudessani listasin suomalaiset runoilijat paremmuusjärjestykseen.

    Se lista on kadonnut. Olisiko Supon kassakaapissa, peitenimellä "Tiitiäisen lista"?

    VastaaPoista
  9. Onhan tuo totta, eivät lopu kesken hyviksi nimetyt kirjat, jotka ovat vielä lukematta. Välillä on tasapainottavaa ja helppoa lukea suosittua soopaa, koska sellaisen kirjan voi heittää kesken helposti.

    Grisham on kyllä minun silmääni väkisin väännettyä rautalankaa ilman turhia merkkejä inhimillisistä ailahduksista tai luonteista. Brownilta riitti täysin se suurin hitti, vaikka se upposikin melko sujuvasti. Turow on kokematta kuin ylivuotinen katiska.

    Vareksia taas olen lukenut siksi, että olen tuntenut koko lailla saman miljöön, mistä Mäki lähti tarinaansa kehittämään. Aika helpolla hän minusta itsensä päästää, ei ole tähtäin korkealla.

    VastaaPoista
  10. Raamattu tai vastaava oman pyhän teksti on kirjahyllyssä luovuttamaton osa. Shakespeare-omnibussista muodostui minun sukupolvelleni (1970-luvulla syntyneet) yllättäen yhtä yleinen hyllyesine, katsokaapa kyläillessänne tai asuntonäytöillä. Maailmalle kielen vuoksi matkatessa tapasimme ensimmäistä kertaa halpojen kokonaisjärkäleiden tarjonnan ja siitä sitten sivistystä pintaan. Vaan harva on haluistaan riippumatta kyennyt nauttimaan ja viitsinyt lukeakaan vanhaa silosäettä raakana. Juha Hurme antoi juuri Kuka kukin on kirjallisuudessa -ohjelmassa hyvän neuvon: Shakespearea kannattaa lukea siten, että samaan akaan on auki alkuteksti sekä Cajanderin ja jonkun tuoreemman suomennokset Itse lisäisin vielä lukijan tasoa vastaavan kommentaarin. Lukea siis kuin juridiikkaa, usean metatason lähteet heti huomioiden.

    Kirjahyllyissä kätkemme piiloon bestseller-viihteen, jollei satu olemaan hyväksyttyä tekosyytä, siis grishamit (jollei juristi), simenonit (frankofiili) tai brownit (etymologi tai viihdetutkija - Lost Symbol tosin on jo rakenteeltaan niin kökkö, ettei edes pahemmin viihdytä). Christiet, stoutit, sayersit ja muut sapo-sarjan vakioimat taas ovat jo kuin masturbointi: asia on toki yksityinen, muttei millään muotoa yllätys.

    Chandleria pidän jostain syystä edelleen kirjallisuutena, jota voin pitää samassa kaapissa Waltarin ja samassa kaapistossa Proustin kanssa.

    VastaaPoista
  11. * Syntynyt: Syksyllä 1855, päivämäärä tuntematon, jossakin Santa Fen tien varrella
    * Pituus: 192 cm
    * Paino: n. 75 Kg
    * Tukka: Tumma, juova harmaata oikeassa ohimossa
    * Silmät: Savunharmaat
    * Erityisiä tuntomerkkejä: Tähden muotoinen arpi oikeassa kämmenselässä. Oikean käden nimetön halvaantunut, nahkatupella kiinni keskisormessa.
    * Henkilökoht. omin.ja heikkouksia: Vetää 1/5 sekunnissa. Heikkouksia naiset ja uhkapeli. Hermostunut, sulkeutunut, psykopaattisia piirteitä

    VastaaPoista
  12. Ehkä JK:n olisi kannattanut lukea John Grishamin oikeusprosesseja kuvaavia kirjoja. Olisi voinut silloin ymmärtää jäävätä itsensä tuomarina jutussa, jossa Paavo Haavikon firma oli asianosaisena hovissa.

    VastaaPoista
  13. Tässä aihepiirissä myös erittäin kiinnostava tilasto on Unescon lista viidestäkymmenestä maailman käännetyimmästä kirjailijasta. Mittarina tässä siis on, kuinka monelle kielelle tekijän teoksia on käännetty.

    http://databases.unesco.org/xtrans/stat/xTransStat.a?VL1=A&top=50&lg=0

    Raamatun Uusi testamentti jää vasta 13. sijalle 2292 käännöskielellään. Listan kärjessä on se todellinen raamattu, jonka teoksia luetaan 9425 kielellä. En voinut edes kuvitella, että niin monta kieltä on olemassa, mutta ehkäpä myös Savo, Stadi ja Rauma lasketaan kieliksi, kun tiettävästi niilläkin tuota on julkaistu.

    Eri asia on, miten käsitetään "tekijä" noissa raamattujen ja korporaatioiden tapauksessa, mutta siitäkin huolimatta tilastolla on mielenkiintoarvonsa. Brown ja Rowling eivät vielä näy listalla.

    http://info.interactivist.net/node/4971

    VastaaPoista
  14. Tällaisia listoja ei tehdä ilman Jack Londonia.

    - Prospero

    VastaaPoista
  15. Ja mikähän myydyimmistä kirjoista tekee parhaita?

    Tuskin mikään.

    VastaaPoista
  16. Kemppiselle:

    Eräs kustantaja lupasi kirjoittaa oikeudenomistajalle, joka tätä nykyä on maailman ahnein ja vihaisin holding-yhtiö, ja ostaa Maigretien Suomen oikeudet outright, etenkin e-kirjaoikeudet. Lupasin suomentaa niitä noin niteen viikossa, kohtuullista korvausta vastaan.


    Loistava veto. Olemassa olevat (Maigret)käännökset ovat tavallaan liian raskaita.

    Norjan akatemia on perseestä. Ei mitään tajuan todellisuudesta.

    Joku kommentoi "todellinen Raamattu". Mikä se on? King James vai?
    Että on älytöntä tämä tilastotiede.

    VastaaPoista
  17. älä Kemppinen pienistä - täällä
    tää
    on vieläkin, Sultana-yhtyeen Titanic-biisi.
    siis ohjelmassa moneen kertaan toistettiin tekijä/biisi noin päin.
    Ja sitten vielä sataa muka aiheetonta palautetta ohjelmapäivystykseen. Huomautan, että virheet ovat tavallisia niin ko. ohjelmassa kuin yleensäkin rocktiedossa.
    Tänään viimeksi Jake soolos jotain omiaan, kliseitä.
    Musa/Soundi-lehti oli yksi `70-luvun alusta monta virhetietoa kulttuuriin juurruttanut kotikutoinen lähde.

    VastaaPoista
  18. Célinen teos Voyage au bout de la nuit "Niin kauas kuin yötä riittää"

    VastaaPoista
  19. Ad Rienzi - Shakespearea kannattaa lukea juuri päinvastoin: ihan pelkästään runouden, kielen ja sen huumaavien rytmien vuoksi, kuin musiikkia kuuntelisi. Cajanderhan on muuten ihan kauhea (vaikka silti tärkeä osa suomenkielistä kulttuurihistoriaa), kannattaa joskus verrata naapurin Hagbergiin joka on Shaken kääntämisen suvereeneja mestarismiehiä. Ei Shaken lukeminen käännösten ja oppaiden rinnalla huonokaan ajatus ole, mutta enemmänkin duunia kuin nautintoa.

    Stephen King on kyllä kieltämättä ongelmatapaus. Aina välillä välähtää tekstistä jotakin nerokasta, jotakin syvällisen koskettavaa ja yleispätevää, joka sitten hautautuu muodottomaan hahmottomaan tekstiripuliin. Taitaa mieheltä jäädä silti eloon kirja tai pari, kuten Christieltäkin. Brownin vähäisimpiinkin eloonjäämismahdollisuuksiin suhtaudun yhäti skeptisesti.

    Ja myydyimpien kirjojen listat on siitä hyviä että ne on helppo koota. Latelet vaan numerot pöytään ja asia on pihvi. Parhaimpien kirjojen listaaminen taasen on jokseenkin ongelmallisempaa - ellei siis vedä yhtäläisyysmerkkejä hyvän ja myydyn välille.

    VastaaPoista
  20. Ad Rienzi et Alii: - Olen saanut silmitöntä iloa Lontoosta onneksi ostamistani Shakespeare-levyistä, joista ei ole puutetta. Sekä kuunnelmilla, teatteritaltioinneilla että luennalla on puolensa.

    Pidän tekstiä näytöllä auki, koska levyt olen tietysti käytännön syistä ripannut ja kuuntelen iTunesin kautta.

    Suosittelen samaa Svejkin ja R. Musilin erittäin hienoihin saksankielisiin äänikirjoihin. Ainakin minulle ainakin Musil on kuultuna vaivalloista ilman tekstin tukea.

    Surukseni en ole vieläkään löytänyt todella hyvin esitettyä roomalaista runoutta, mutta kylläkin erittäin jännittävän Iliaan alkukielellä psalmodioituna (en osaa sanoa, lukeeko esittäjä vai laulaa).

    VastaaPoista
  21. Ad Rienzi - Chandlerista - samoin minä mutta olemme ehkä molemmat nostalgikkoja.

    Sen tiedän lukemistani elämäkertateoksista, että R. Chandler itse oli jyrkästi samaa mieltä ja että Faulkner ei tohtinut väittää vastaan.

    Oli muuten tämä Chandler henkilönä melkoinen kiusankappale, mikä ei tietenkään liity hänen teksteihinsä eikä niistä nauttimiseen.

    Yksi syy voisi olla C:n paras mahdollinen klassinen brittiläinen sivistys (eli koulutus). Tunnetusti se ei auta mitään, paitsi ehkä ulkoministeriön ja KGB:n palveluksessa, mutta ei se kirjailijalle kyllä haitaksikaan ole.

    Tunnustan taas nöyrästi tehneeni pyhiinvaellusmatkoja Los Angelesissa La Jollaan ja kaikkiin Chandleriin liittyviin paikkoihin. Niistä on kirja.

    Toisin kuin P. Saarikoski joskus sanoi, 1996-1997 Chandler oli tunnettu ja arvostettu kirjailija Kalioforniassa, myös akateemisissa porukoissa. Korkeakirjailija - silloin minua katsottiin pitkään, kun mainitsin samassa yhteydessä James Ellroyn, jonka paikat myös pyhiinvaelsin.

    VastaaPoista
  22. Raymond Carver. On kirjoittanut kokonaisen tuotannon enkä tiedä mitä niistä on suomennettu jos mitään. Oikoteitä, ehkä?

    Harmittaa kun en muista Carverin vaimon nimeä, oli yhtä lailla hieno kirjailija. Mutta miehen nimellä häntäkin on tietysti myyty.

    Kaikki eivät ole Ursula LeGuineja.

    Oregonista ovat myös Ken Kesey ja Gary Snyder.

    VastaaPoista
  23. Kemppinen mainitsi vieraskieliset äänikirjat. Aarteisto on laaja, kun ensiksi varoo Abridged-versioita (valitettavasti usein kirjailijan itsensä lukemana on saatavilla vain lyhennöksiä, en nyt puhu Shakespearesta tietenkään, vaan mielessä esimerkiksi lukijana(kin) maneereineen mainio John Le Carre tai omaelämäkertansa lukijanakin miellyttämishaluinen Bill Clinton). Hyvin usein äänikirjojen tiedoissa on lukijan lisäksi pari muutakin nimeä - tuottaja, no joo, mutta ohjaaja on hahmo, joka meikäläisissä takahuoneluennoissa ei tulisi mieleenkään.

    Kiirehdin toteamaan, että on kotimaisissa äänikirjoissa mainiosti ohjaajattakin hallittuja suuria kokonaisuuksia, esimerkiksi tulee mieleen Heikki Määttäsen lyhentämätön luenta Taru Sormusten Herrasta -trilogiasta.

    VastaaPoista
  24. Shakespeare tosiaan toimii vallan käsittämättömän hienosti kuunneltuna, audio- tai kuunnelmamuodossa - huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi elokuvana. Miksi? Siitä yksinkertaisesta syystä että "partituuri" on niin raskas ja tiheä, verbaalinen tekstuuri niin kaiken kattava ettei mitään ulkoisia elementtejä kaivata. Kun draamoista lähdetään muokkaamaan elokuvia niin verbaalista tekstuuria lähdetään keventämään ja korvaamaan ne visuaalisilla elementeillä. Tämä on aina suuri virhe ja syöksee draaman epätasapainoon. Shakespearen sanat kuvaavat kaiken paremmin kuin kenenkään muun kuvat. Welles on elokuvaajista onnistunut kenties parhaiten villeillä nollabudjetin filmeillään. Todellinen kuvataituri riisuisi draamat lähes täysin sanoista ja korvaisi ne kuvallisella filmikerronnalla. Siihen leikkiin ei kyllä moni uskaltaisi lähteä.

    Eikös se muuten kuitenkin ole Hammett eikä Chandler joka on amerikkalaisen rikostarinan todellinen Nobel-tason tekijä?

    VastaaPoista
  25. Ad PS: - olipa harvinaisen loistava kommentti.

    Sivuasia - Hammet oli edeltäjä, mutta ei mielestäni eikä monien muidenkaan mielestä läheskään samaa tasoa kuin Chandler.

    VastaaPoista
  26. Shakespearen lukemisesta itsekseen: Hyvää viiniäkin voi kulautella menemään tai pyöritellä lasissa ja suussa analysoiden, varmasti tekisi vääryyttä sivuuttaa kumpaakaan tapaa. Ja sonetit varsinkin ovat pirskahtelevia. Hyviä esimerkkejä analysoiden voitettavista eduista tarjoaa jo mainitsemani radio-ohjelma (Kuka on kukin kirjallisuudessa: Titus Andronicus), se on kuunneltavissa esimerkiksi Yle Areenassa vielä muutaman viikon (sarjaa ei valitettavasti ole podcastina, kuulemma lukunäytteiden runsaus tekee sen immateriaalioikeudellisesti liikavaikeaksi).

    VastaaPoista
  27. Nyt, kun tämä postaus on jo "vanha", uskallan kirjoittaa tänne pienen tutkimuksen, jonka suoritin pelkästä uteliaisuudesta.

    Koskee noita listoja, jotka ovat mielenkiintoisia ja synnyttivät halun mitata omaa lukemisensa määrää.

    Esillä oli varsinaisesti kolme listaa.

    1.lista:
    tulos erittäin vaatimaton. 2 kirjailijaa, jotka "tunnen" (= olen lukemalla tutustunut):
    (Shakespeare, Tolstoy)

    2.lista.
    Vielä ankeampi tulos. Ei yhtään.

    3. lista.
    no, siellä sentään jo tuttuja.
    Yhteensä 16.

    Andersen
    Austen
    Balzac
    Becket
    Boccaccio
    Bronte
    Camus
    Celan
    Celine
    Cervantes
    Tshehov
    Conrad
    Dante
    Dickens
    Dostojevski
    Faulkner

    Joitakin minullekin mieluisia kirjoja on lisäksi mainittu tuolla kommenteissa, mutta nyt oli kysymys vain näistä listoista.

    Tai ei sentään. Tuntuu kuin hylkäisi läheiset ystävänsä, jos jättäisin mainitsematta esim. seuraavat:

    T.S. Eliot
    Fernando Pessoa
    Marcel Proust
    Raymond Carver
    Publius Vergilius Maro

    Heidät tunkisin väkisin listalle kuin listalle!

    Sekin hyöty näistä listoista on, että niiden avulla ja kommenttien perusteella löytyi monta kirjailijaa, joita on nyt pakko pyydystää kirjastosta. Niistäkin kiitos sinulle, Kemppinen!

    VastaaPoista
  28. Huomasin ohjelmatiedoista moisen ohjelman Titus Andronicuksesta ja ajattelin kuunnella sen myöhemmin netistä. Eipä löytynyt kun hölmöyttäni etsin hakusanalla Eeva Luotonen. Vaan nytpä löytyi kun sai pätevää tietoa. Siitä kiitos viimeiselle tribunille Rienzille. Mielenkiintoinen keskustelu hyvinkin ongelmallisesta tai ongelmallisena pidetystä näytelmästä.

    VastaaPoista
  29. Christie, Agatha..... helvata. luet yhden, tiedät kaikki.. tai puuttuu mielikuvitusta.

    VastaaPoista
  30. mitä tapahtuu ukko goriotissa?
    :)

    VastaaPoista
  31. Thank you for the good writeup. It in fact was a amusement account it.
    Look advanced to more added agreeable from you! However, how can we communicate?


    http://www.digitalpathologyconsultants.com/wiki/tiki-index.
    php?page=UserPagebrookjorge
    Also see my site - crosscutting

    VastaaPoista
  32. My family members every time say that I am wasting my time here at net, however I know I am getting knowledge every day by reading thes nice articles or reviews.


    http://badankar.com/index.php?do=/blog/20441/croatia-charter-intended-for-high-class-wandering-in-underwater/
    Here is my web-site : kingston

    VastaaPoista
  33. Since the admin of this site is working, no hesitation very soon it will
    be famous, due to its quality contents.

    my webpage CharlieHAravjo

    VastaaPoista