Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
25. lokakuuta 2009
Kaksoisristi
Jäi melkein harmittamaan, kun esittelin taannoin kuvan kanssa erilaisia ristejä. Jäi mainitsematta ”doublecross”, joka tarkoittaa kirjaimellisesti kaksoisristimistä ja todellisuudessa petkutusta.
Liittoutuneiden operaatio Doublecross edelsi operaatio Overlordia eli Normandian maihinnousua kesäkuussa 1944.
Kaikilla liikkeenjohtajilla ja salakähmäisten puuhien harrastajilla on siinä yksi asia opittavana.
Operaation osallistui yli miljoona ihmistä ja muutaman kymmenen tuhannen oli saatava eri vaiheissa D-Dayn eli toimintapäivän lähestyessä tietää tuo oikea päivä ja paikka.
Sattuneesta syystä Saksa oli erikoisen kiinnostunut juuri tuosta tiedosta.
Doublecrossin aidosti nerokas ratkaisu oli itse yksinkertaisuus. Tietoja päivästä ja paikasta vuodettiin eri asteisesti ja niitä sijoitettiin myös siihen laivaston salakirjoitukseen, jota britit olivat onnettoman myöhään käsittänet saksalaisten lukevan. (Saksalaiset eivät koko sodan aikana käsittäneet, että liittoutuneet lukivat Ultraa eli käytännössä erittäin suurta osaa salaisimmista viesteistä niin kuin vettä vain – ja tästä jäi kiitosta vaille tietotekniikan isä Alan Thuring ja puolalaiset matemaatikot ja vastarintaliikkeen miehet, jotka olivat jopa kyhänneet replikan salakirjoituskoneesta.)
Se nerokkuus oli tämä: myös oikea päivä ja paikka (maihinnousu rannat eli Omaha, Utah, Gold, Juno, Sword) kuuluivat saksalaisille tieten tahtoen vuodettujen viestien joukkoon.
Niinpä saksalaisilla oli kaikkien ymmärtämän ajankohdan eli alkukesän lähestyessä ainakin kymmenen riippumattomista lähteistä saatua täysin varmaa tietoa. Paikkoja oli Norjasta Gibraltarille ja Ranskassa erikoisen monta Normandiasta ja Calais’n seudusta sekä muutama hyvin järkeenkäyvä paikka Belgiassa.
Doverin lähistöllä kamiinat paloivat, viestiliikenne oli huumaava, kaikki paikat olivat täynnä panssarivaunuja ja maihinnousualuksia ja meno oli ylen sotaista. Todettiin, että Patton oli paikalla. Häntä esitti – Patton. Tiettävästi hän ei ollut lainkaan hyvillään tästä tehtävästä. Montgomeryä, joka pyöri kriittisinä päivinä muka Pohjois-Afrikassa, esitti näyttelijä. Sotakalusto oli valmistettu Englannin elokuvastudioilla parhaiden lavastajien toimesta. Panssarivaunutkin olivat puhallettavia niin että niitä oli helppo siirrellä.
Elokuva ”Atlantin valli murtuu” sai sopivan nimen, koska ”The longest day” olisi helposti käännetty liian osuvasti, ”pisin päivä”. Pisissä oltiin. Elokuvassa on mainio kohtaus, kun saksalainen katsoo maitokannu kourassa miljoonannen kerran haarakaukoputkella lahdelle, ja kuinka ollakaan, lahdella lähestyy miljoona pinta-alusta ja lentokonetta.
Tiedän että elokuvassa on paljon tahallisia ja tahattomia epätarkkuuksia ja että jokainen ja hänen serkkunsa on huomauttanut niistä. Myös se mies, joka riippui laskuvarjosta kirkon tornikellon minuuttiviisarista.
Mutta hämäys onnistui. Olihan eräskin väärä tieto salakirjoitettuna Lontoon ruumishuoneelta napatun ruumiin taskussa. Äärimmäisen huolellisesti puettu ruumis oli pudotettu mereen Portugalin edustalla siinä oikeassa uskossa, että Gestapo saisi tiedon.(Kaikki eivät olleet yhtä puolueettomia kuin Ruotsi, joka sai oman konsulinsa von Otterin välittämät yksityiskohtaiset tiedot tuhoamisleireistä jo 1942 mutta piti ne kassakaapissa, jotteivät saksalaiset tykkäisi pahaa…)
Tämän kirjoituksen kuva on ikävä. Dresdenin pommitusta koskeva väittely alkoi jo ennen operaatiota eikä ole tauonnut vieläkään. Siitä ollaan suunnilleen yksimielisiä, että joidenkin tutkijoiden ja K. Vonnegutin yli 100 000 kuollutta on villin virheellinen luku. Suurin osa on nykyisin samaa mieltä siitä, että pommituspyynnön oli esittänyt toveri Stalin, jonka puna-armeija oli pommitusyönä alle 100 kilometrin päässä, ja harras toive oli rautateiden solmukohtien, kuten Dresdenin ja Leipzigin, raskas pommittaminen. Kaupungissa oli merkittävää sotateollisuutta, etenkin optiikan ja elektroniikan (tutka) alalla.
Olen itsekin erehtynyt väittämään, ettei Saksan kaupunkien pommituksilla ollut suurta vaikutusta sotatarviketeollisuuteen, mutta kyllä se on virheellinen väite. En viitsi lisätä liitteitä, jotka on helppo löytää – Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton ja kumma kyllä myös Britannian tuotanto nousi logaritmisesti tuona aikana, jolloin Saksan tuotanto jäi polkemaan paikallaan. Virheellinen tieto on peräisin etenkin sotateollisuusministeri Speerin muistelmista.
Näistä, Hitlerin termiä käyttäen terroripommituksista, jää usein myös mainitsematta, että pommikoneiden lentäjistä kaatui 44,4 prosenttia.
Toivon pääseväni pian ”pomppivaan pommiin”. Brickhillin 1950-luvun klassikon ”Padonmurtajat” jäljille on juuri ilmestynyt Chirs Wardin uusi kirja ”Dambusters”. Ei ole helppo pommittaa 20 metrin korkeudesta rikki erittäin suurta patoa ja jäädä itse henkiin.
Useimmat (617 Squadron) eivät jääneetkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tänä iltana meinasin myös päästä hengistäni. Kannoin lapseni ratsastussaappaat laatikossa (iso littana laatikko) ja menin pubiin, koska porraskäytävässämme seisoi (pimeässä) mies, joka ei tehnyt mitään. Seisoi.
VastaaPoistaKun näin tämän en voinut olla pelkäämättä sillä siinä en ole ikinä nähnyt ketään seisovan koska se on kahden porraskerroksen välissä ja paikassa ei ole edes parveketta. Käännyin ja menin ulos, kyseessä oli sivuporras eli se, josta kuljemme vinttiin. Pelästyin sillä olisi edes ollut valo päällä mutta siinä se seisoi.
Menin siis saappaiden kanssa pubiin, tietäen, että kahvinkeitin oli päällä kotona ja kännykkä oli kotona. Lompsa oli taskussa ja kesäkengät paljain jaloin jalassa. Istahdin oluen kanssa kuten pitääkin ja rupesin katsomaan KL. Minua lähestyy toisesta puolesta pubia mies, joka on selvästi ulkolainen - hieman vinot silmät - kookas suomalainen mies silti: ja osoitti kenkälaatikkonani ja kysyi mitä minulla on siinä. - Ratsastussaappaat, sanoin hieman ylläytteenä. Olisi edes sanonut, ettei ole ikinä nähnyt näin kaunista naista. -ei tullut moista. Hän höpisi jotain logosta joka on kartongissa ja sitten sanoi, että jos haluan liittyä heihin (osoitti toiseen reunaan eli hyvin kaukana siitä missä istuin) niin avot. Mutta minä ristin sormeni ja pyysin, että en pelkäisi mutta pelko nousi: mitä tämä mies minulta oikeasti halusi; miksi hän ei lähesty normaalisti vaan miksi hän oli kiinnittänyt laatikkoon niin suuren huomion. Heitä oli 3 ja ulkona oli taas niitä mustia, uusia, kookkaita Mersu- ja wv-autoja ja taisi olla Saabkin, joka teki rundin ympäri ja tuli takaisin. Katsoin siis miestä, autoja ja mietin mitä teen. Meniskö kotiin tuon seisojan ohi vaan joisiko kaljansa?
Menin eskorilla kotiin ja kirjoitin krp:lle. Oma mies ei välittänyt lainkaan - oli maalla tyytyväisenä, ja minä hysteerinen kuulemma. No.
Nyt olen hieman rauhallisempi. Ei tunnu kivalta kuitenkaan, siis se, että on niin monta ympärillä - mitä nämä vainoharhaiset naapurit ovat saaneet nyt aikaseksi? Mitä nämä luuli? Minä olen hitto Matti Nykänen, treeenipelle, naurutantta, paksu kouluttaja joka on kiillottanut narsujen kenkiä ihan turhaan...
Mitä siis vielä? Kuka ei olisi pelännyt? Jospa tulevat silti sisään? Toivon, ettei - sanokaa niille hysteerisille naapureille että hakevat apua jo.
Hitto mikä filmin tästäkin saisi. Mutta eikö se Kaurismäki rahaa saanut ja eilen esittelin itseni Hotakaiselle; jotenkin näitten kaikkien oma fantasia rupeaa tuntumaan lähes olemattomalta: minä olen parempi.
Juuri näin; hooonosti kirjaoittavana - sillä niitten usko on ollut suvereenisuudessa kun minä tiedän, että osaaminen on jotain aivan muuta: sen tiesi myös John Locke ja Kant - mutta ei tämä meidän Natoministeri. Natoministeri on pelkkä myyntimies, tai sillä lailla olen paikallistanut hänet. Hän on edustaja; hän edustaa jotain ja kerää muiden ministerien puhelinnumerot kun heillä on yhteiset leikit niin hän pyytää twitteristä tai facebookista niitä heille kotiin katsomaan miten suomalainen tekee sushia tai jotain.
Se on heidän supertyylinsä kuules Kemppinen Onneksi minulla on sentään makua.
gonatt. jos ei tule enää tarinaa onnistuivat nitistämään joten tanx very much ja hope to live more tomorrow. rakastan heitä kaikkia silti mutta mieheni pitäisi saada koirakouluun juoksemaan edes joskus pallon perään -
- ei mene - ei ei ei - vaikka rkp vaatii.
Adam Tooze: The Wages of Destruction
VastaaPoistaThe making and breaking of the Nazi Economy
ISBN 978-0-141-00348-1
http://www.complete-review.com/reviews/economic/toozea.htm
http://www.amazon.com/Wages-Destruction-Making-Breaking-Economy/dp/0713995661
Sitä ruumista ei napattu, vaan ruumis oli elävänä kuollut keuhkokuumeeseen ja ruumiin vanhemmilta pyydettiin lupa käyttää ruumista. Ruumiin henkilötodistuksen numero oli 148228 ja feikkinimensä William Martin. Viralliset asiakirjat olivat ranteeseen kiinnitetyssä salkussa.
VastaaPoistaWikipediassa on kyllä kuva Dresdenin pommitusalueesta, joten aika sokeita nämä terroristilentäjät olivat.
Wikipediassa mainittu Irvingin kirja Dresdenistä löytyy täältä ladattavaksi:
http://www.fpp.co.uk/books/Dresden/
Ad Omnia: tuota David Irvingiä ja hänen kirjaansa en suosittele. JarMom jätti hienotunteisesti mainitsesmatta Wikipedian luonnehdinnan "highly controversial".
VastaaPoistaIrving's reputation as an historian was widely discredited[3] after he brought an unsuccessful libel case against the American historian Deborah Lipstadt and Penguin Books in 1996. During the trial, an English court found that Irving was an "active Holocaust denier," as well as an antisemite and racist, and that he "associates with right-wing extremists who promote neo-Nazism."[4] The judge also ruled that Irving had "for his own ideological reasons persistently and deliberately misrepresented and manipulated historical evidence."[4][5]
M1 -lähete voisi olla paikallaan.
VastaaPoistaSiis ihan vaan inhimillisistä syistä pitäisi suojella omalta itseltään.
Haloo Homo G, onko ketään kotona?
VAIKUTTAVIMMAT JUTUT
VastaaPoistaJukka K. lienee joskus maininnutkin, etta ennen muuta liittoutuneitten jutut purivat Saksassa synteettisen polttoaineen tehtaisiin ja Romanian oljykentille seka kokeneitten lentajien puutteesseen.
Jaihan niita lentajia rajusti palaamatta myos liittoutuneitten puolella, mutta siella oli varaa korvata pudotetut uusilla lentajille. Saksassa tilalle kerrotaan pannut mm. lentajaoppilaita ja opettajia.
En minäkään kovin arvosta Irvingin kaikkea tuotantoa. Henkilö oli kuitenkin aikoinaan osin tunnustettu "historioitsija".
VastaaPoistaKuitenkin on suositeltavaa tutustua myös eriäviin mielipiteisiin aiheesta, vaikka niitä ei arvostaisi.
Eläisipä vuoteen 2017, jolloin Churchillin arkistot avautuvat.
Lopullisesti vaille kiitosta herra Turing ei jäänyt.
VastaaPoistaSyyskuussa päämisteri Brown julkaisi virallisen anteeksipyynnön Turingin kohtelusta, joka ajoi hänet riistämään hengen itseltään.
"On behalf of the British government, and all those who live freely thanks to Alan’s work I am very proud to say: we’re sorry, you deserved so much better. -Gordon Brown"
http://www.number10.gov.uk/Page20571
http://news.bbc.co.uk/2/hi/8226509.stm
Ansaittu huomionosoitus sai kipinän ohjelmoijan ja tuoreen The Geek Atlas-opuksen kirjoittajan John Graham-Cummingsin vetoomuksesta. Brownin nopeasta reaktiosta (ja puhelinsoitosta) häkeltynyt John kirjoittaa blogissaan vetoomuksen synnystä:
"Most of the planning was done from the top deck of a London double-decker bus on the way to work. Amazing what you can do with 30 minutes of peace and an iPhone."
http://www.jgc.org/blog/2009/09/hello-john-its-gordon-brown.html
Jahans. Kemppinen on liittynyt mielipiteen rajoittajien klikkiin tai peräti tullut ulos kaapista.
VastaaPoistaKaikessa historiantutkimuksessa ja -kirjoituksessa on aina ja ikuisesti kyse tulkinnoista. Joidenkin tulkinnat vain ovat hieman erilaisia, mutta eivät ne sen oikeampia tai väärempiä ole. Yleensä voittajien ja voittajien lakeijoiden tulkinnat ovat reaalielämässä osoittautuneet "oikeammiksi".
Mistä muuten tietää mitä "väärässä" olevat ovat mieltä? Pitäisikö niiden tulkintoja kuitenkin tutkia, jotta heitä vastaan voi argumentoida?
Wikipedia on näissä historia- ja ihmistiedeasioissa suuri sketsi ja verrattavissa vessan seinään.
Luonnontiede- ja tekniikka-asioissa se tietenkin on aivan rautaa, koska hassusti esimerkiksi fysiikan lait koskevat sekä natseja että kommareita, eikä niistä oikein voi kiistellä.
Kelailin hieman arviointeja Irvingin Dresden-kirjasta.
VastaaPoistaKovinkaan montaa huonoa arviointia kirjan tietojen paikkaansa pitävyyteen kohdistuen ei löydy edes tunnustettujen historioitsijoiden puolelta. Olihan kirja kirjoitettu jo vuonna 1963, jolloin tyyppi ei ollut "antisemitisti tai rasisti".
Toisaalta, ei yhdenkään tuomarin sanoma ole totuus, vaikka nämä ja seuraajansa näin ylimielisesti itsestään luulevat ja kuvittelevat.
Tuomarit ovat kummallista porukkaa. Heidän mukaansa Jumalaa saa pilkata, halventaa, loukata ja halveksua.
Mutta auta armias jos tuota tuomariporukkaa sattuu halventamaan, niin siitä seuraa 1000 euron sakko.
Mitä tuomarit itsestään luulevat? Ylentävät itsensä jumalien yläpuolelle?
Eivät saksalaiset käsittäneet sodan jälkeenkään. Cajus Bekker kirjassa ”Saksan laivaston taistelu ja tuho” inttää että salaus oli täysin mahdotonta ratkaista. No, kirja on julkaisu 1955 (suomeksi) ja Ultran salaisuus paljastettiin vasta 1974. John Keegan sanookin, että ennen tuota vuotta kirjoitetut WW2-kirjat ovat puutteellisia.
VastaaPoistaEräässä Ruhrin laakson kaupungissa on talojen seiniin merkitty veden korkeus Möhnen padon pommittamisen jälkeen. Siellä kerrottiin poliisin kulkeneen talosta taloon saatuaan tiedon tapahtumasta. Hälytykseen oli ensin suhtauduttu epäillen, koska kertoja oli tunnettu vilkkaahkosta mielikuvituksestaan varsinkin muutaman oluen ja kornin jälkeen. Asukkaat poistuivat kuitenkin vaara-alueelta korkeammille paikoille, mutta siitä huolimatta kaikkia ei tavoitettu ajoissa ja toistatuhatta uhria tapaus vaati.
VastaaPoistaAsiasta kertonut kaupungin opas kuvaili peräti innostuneen tuntuisesti Lancasteriin asennettuja valonheittimiä, joiden patoaltaaseen suunnattujen keilojen yhtyessä vedenpinnalla pudotuskorkeus oli oikea. Veteen pudonnut pommi hyppäsi sitten teräksisen suojaverkon yli ja iskeytyi patoon.
Vesi syöksyi valtavana massana jokilaaksoa pitkin ja sai aikaan edellään kulkevan myrskytuulen, kohina ja jyrinä kuuluivat kymmenien kilometrien päähän.
Entisenä innokkaana pienoismallien rakentajana olen pannut merkille, että Revellillä on Dambuster-Lancaster varustettuna pommein ja muin tarpeellisin instrumeintein tähän tarkoitukseen. Ehkä niitä on Ruhrinkin alueen tavarataloissa.
Turingissa ei ole hoota.
VastaaPoistaKaksoisristi esiintyy myös kirkkoarkkitehtuurissa, ilman petosta. Esimerkiksi 1700-luvun lopulla kauas Lappeenrannan ydinalueen (nykyinen Linnoitus) takamäelle rakennettu Pyhän Marian kirkko (kaupungin nykyisen keskustan ympäröimä Lappeen kirkko) on kahtamoinen eli sen pohjana oleva kreikkalainen ristimuoto on "kainaloista" avarrettu ulokkein.
VastaaPoistaLinnoituksessa oleva ortodoksinen kivikirkko (Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkko) on Suomen nykyalueen ortodoksikirkoista vanhin, niinkään 1700-luvulta. Uudenkaupungin rauhan rajahan jätti paikan Venäjälle. Nykyisin ajattelemme ehkä tuoreempia aikoja historiaan projisoiden että se olisi silloinkin ollut rajan hankalampi puoli, mutta tuskinpa se oli kovinkaan yksiselitteistä silloin. Vai miten ymmärtää omia doubblecrossareitamme, Anjalan liiton miehiä?
Ad Omnia: - historiallinen totuus - höpsistä. On täysin mahdollista esittää uskottava arvio Helsingin pommituksissa 1944 kuolleista ja Dresdenin 1945 kuolleiden arvioista pystyy sanomaan vakuuttavasti, kumpi luku on todennäköisempi, 120 000 vai 20 000.
VastaaPoistaTyypillinen menettelytapa on hakea alkuperäislähteet (ei olemassa Dresdenissä). Sitten siirrytään sekundaarilähteisiin ja havaitaan, että jokin tieto on peräisin Saksan propagandaministeriöstä, joka julkaisi sen päivää pommitusten jälkeen - ei herätä luottamusta.
Tyypillinen vaikeus: jatkosodassa 1941-1944 kuolleet - siellä on tuhansia sotavammoihin kuolleeksi merkittytyjä 1944-1970.
Toinen maailmansota näyttää olevan lempiaiheitasi, Jukka. Oletko lukenut Philip Kerrin erinomaiset dekkarit Saksasta ennen ja jälkeen sodan? Ajan- ja tunnelmankuva on upea.
VastaaPoistaTässä kolme ensimmäistä. Viimeisin, kuudes on juuri ilmestynyt kovakantisena.
http://www.amazon.co.uk/Violets-Criminal-Requiem-Penguin-Mystery/dp/0140231706/ref=sr_1_3?ie=UTF8&s=books&qid=1256483696&sr=1-3
Ad Omnia: - aloin jättää julkaisematta kommentteja, joiden yhteyttä käsillä olleisiin tai muihin asioihin en kykene itse ymmärtämään.
VastaaPoistaJälleen kerran: minulle sananvapaus ei tarkoita, että kuka tahansa saisi julkaista milloin tahansa missä vain mitä mieleen tulee.
Paitsi perustamalla esim. oman blogin.
Viime vuodelta uutisointia Dresdenistä:
VastaaPoista"But a special commission, comprising 13 prominent German historians, has now revealed that the previous figures were exaggerated or derived from dubious sources.
Instead, they concluded that no more than 25,000 people died during the attacks,"
Mielestäni on loistavaa, ettei uhreja tullut enempää. Onnittelut tarkoille lentäjille.
Samoin on laita Auschwitzin kuolinlukujen osalta. Minulle jo kouluaikana puhuttiin siellä murhatun 4 miljoonaa ihmistä.
Opettaja näytti jopa diaesityksen asiasta ja kuvan leirillä olevasta laatasta jossa 4 miljoonaa mainittiin. Näin kertoivat tuolloin myös sanomalehdet, tietokirjat ja vastaavat.
Uusimpien tietojen mukaan (ja kyltin) mukaan Auschwitzin leirillä kuoli ja murhattiin yli miljoona (1,5) ihmistä.
Onnea kaikille pommituksista ja leireiltä hengissä selvinneille miljoonille ihmisille.
Tuo Dachaun keskitysleiri, josta Kemppinen aiemmin mainitsi, herätti myös kiinnostustani. Olinhan hieman aiemmin tutustunut Kilroyn matkasivuille:
http://blogs.kilroytravels.fi/eviljuzu/blog/germany/dachau
jossa kerrotaan:
...Kaasukammio [Dachau] (kuvassa) sen sijaan oli hyvin ankea paikka. Tuo rakennus koostui monista erilaisista osista. Aluksi oli odotushuone jossa vangit riisuttiin alasti, sillä heille kerrottiin että he pääsisivät suihkuun. Itse asiassa odotushuoneesta kun siirtyy kaasukammion puolelle, oven yläpuolella lukee saksaksi "Brausebad", eli "suihkuhuone" tai jotain vastaavaa. Kammio itse on ankea betoninen huone, jossa seinillä on kaasun suihkutusaukot ja katossa on suihkupäätteitä. Näitä suihkuja käytettiin sitten kaasutuksen jälkeen huuhtelemaan kaikki eritteet pois. Tämän jälkeen tuli ensimmäinen kuolon kammio, jossa vangeilta irroitettiin kultahampaat ynnä muu arvokas mitä heillä saattoi vielä olla mukana. Tästä heidät siirrettiin toiseen kuolon kammioon pinoihin odottamaan tuhkausta.
Näinhän meille kerrotaan, mutta, MUTTA:
American troops did claim that people were gassed there, but after Dachau trials and historical study, the consensus seems to be that people were routinely executed in many incredibly cruel ways, but not gassed.
Hope this helps and I would encourage you to do more research than I was able to do here with our limited staff and time.
Sincerely,
Steven Vitto,
Library Technician
Holocaust Memorial Council
http://www.ushmm.org/museum/council/
Maailma on täynnä laskelmia ja lukuja, joista jokainen voi mieleisensä valita.
Freeman Dyson:
VastaaPoistaKurt Vonnegut wrote a book called Slaughterhouse-Five, or The Children's Crusade about the Dresden raid. For many years I had intended to write a book on the bombing. Now I do not need to write it, because Vonnegut has written it much better than I could. He was in Dresden at the time and saw what happened. His book is not only good literature. It is also truthful. The only inaccuracy that I found in it is that it does not say that the night attack which produced the holocaust was a British affair. The Americans only came the following [p. 29] day to plow over the rubble. Vonnegut, being American, did not want to write his account in such a way that the whole thing could be blamed on the British. Apart from that, everything he says is true. One of the most truthful things in the book is the subtitle, "The Children's Crusade." Vonnegut explains in his introduction how the wife of one of his friends got angry and made him use that subtitle. She was right. A children's crusade is just what the whole bloody shambles was.
Dresden myöskin puheena:
http://www.youtube.com/watch?v=5RxNxERwPUU
Jukka sanoi:
VastaaPoista"Minulle sananvapaus ei tarkoita, että kuka tahansa saisi julkaista milloin tahansa missä vain mitä mieleen tulee.
Paitsi perustamalla esim. oman blogin."
Hyvin sanottu! Vaikka kommentteja on mukava lukea, rajansa kaikella. Kun jätät sekavan soopan pois, säästät meidät lukijat tekstin vierittämiseltä, jota on viime aikoina jostain syystä joutunut harrastamaan.
Homo Garrulus on varmaan poikkeus, vaikka hänen kommenttinsa eivät koskaan liity asiaan
VastaaPoistaEhkä D-Day oli saksalaisille yllätys, mutta Äänisen rannalla Poventsassa eräs nuori jänkäjääkärien kengitysaliupseeri, isäni, kirjoitteli sotapäiväkirjaansa tällaisia:
VastaaPoista"5.6.44 Maanantai
Kesäkuun viides on jo illassa kun kirjoitan ensimmäiset rivit t.k:n aikana. Tänä aamuna olisi pitänyt kuulua radiosta sellainen uutinen että Rooma eli ”ikuinen kaupunki” on ”meikäläisillä”, siis liittoutuneilla. Heistä puheenollen käytämme sanaa ”meikäläiset” koskapa meidän sympatiamme kallistuvat enempi länsivaltojen kuin Saksan puolelle. – Nyt nähdään pitääkö paikansa Rooman kukistumiseen liittyvät huhut vai eikö. Onhan puolueettomiken maiden huhupajat levitelleet tietoa, että invaasio alkaa välittömästi sen jälkeen kun Rooma vaihtaa omistajaa.
6.6.44 Tiistai
Maihinnousu on alkanut!
Tänään klo 11.30 lähettämässään erikoisuutisissa Suomen Yleisradio tiedotti S.T.T:n uutisen joka ilmoitti lyhyesti että invaasio Europaan mantereella on alkanut. Ensimmäiset laskuvarjojääkärit laskettiin Atlantin vallin selustaan kello yksi yöllä ja sen jälkeen on brittiläis-amerikkalais-kanadalaisia joukkoja ryyssätty maihin katkeamattomana virtana. – Mitään yksityiskohtaisia tietoja ei liittoutuneiden taholta ole annettu, kuten hyvin ymmärtääkin, mutta saksalainen taho ilmoittaa täydestä torjuntamenestyksestä. Tuolle sanalle on kyllä viimeaikainen kehitys antanut huonon kaiun ja jos tässä on kysymys samanlaisesta torjuntamenestyksestä kuin mihin itärintamalla ja Italiassa on totuttu, niin silloin on syytä suhtautua varovaisesti Saksan lähettämiin tietoihin länsivallin horjumattomasta voimasta."
Itä-Karjalan korvessa pohjolan korpisoturit olivat aika ajantasalla maailman tapahtumista. Huhu korvasi twitterit, radio netin.
Ja huomatkaapa isäukon mielipide suomalaissotilaiden saksalaissympatioista. Ainakaan häntä ei voi syyttää kovin pahasta jälkiviisaudesta.
"Kaikessa historiantutkimuksessa ja -kirjoituksessa on aina ja ikuisesti kyse tulkinnoista. Joidenkin tulkinnat vain ovat hieman erilaisia, mutta eivät ne sen oikeampia tai väärempiä ole."
VastaaPoistaKyllä jotkut tulkinnat vain ovat oikeampia ja toiset väärempiä.
"Mistä muuten tietää mitä "väärässä" olevat ovat mieltä? Pitäisikö niiden tulkintoja kuitenkin tutkia, jotta heitä vastaan voi argumentoida?"
Miksi haaskata aikaa turhaan?
Kiitokset Kemppiselle, jos päivän postillaan täysin liittymättömät kommentit vähenevät.
VastaaPoistaMuutenkin luku-urakkaa riittää. Palasin juuri parin viikon netittömältä lomalta. Ennen vanhaan oli hommaa siinäkin, että piti kahlata eteiseen kertyneet Hesari, paikallislehti ja muukin posti. Nykyään vielä Kemppinen ja Virolainen kommentteineen. En viitsi arvioida, paljonko sivu- tai merkkimääräisesti kertyy, lukeminen maksaa joka tapauksessa vaivan.
Koska me tiedämme, että tulkinnat ovat aina mielipiteitä, niin nimimerkki Marjo näin todistettavasti haluaa ilmoittaa että ette saa olla sitä mieltä mitä haluatte. M.O.T. Surullista, mutta Zeitgeist nyt vain on sellainen.
VastaaPoistaMarjolle:
VastaaPoistaKyllä jotkut tulkinnat vain ovat oikeampia ja toiset väärempiä.
En nyt tarkalleen muista kuka näin sanoi. Oliko se Stalin, Lenin, Hitler, Pol Pot, Kekkonen, Honecker, perustuslaki, kulttuurivallankumous, yleinen sensuuri vaiko Villikan Iita tai Kintun Topi?
Ad. Tapsa P
VastaaPoistaMielenkiintoinen raportti isaltasi.
Oli ilmeisesti siella Pirunsaaren korsussa kirjoittelemassa.
Nykyisin siina on Poventsan kaupunginjohtajan karjalastyyppinen asumus ym asuntoja. Osa korsuista on kellareina.
KYSYMYS: Jatkuuko isasi paivakirja paivittain?
Mihin saakka?
Dambusters aiheesta löytyy myös samanniminen elokuva vuodelta-55 joka perustuu mainitun Brickhillin kirjaan. Se oli brittien katsotuin elokuva sinä vuonna ja on arvostettu sotaelokuva edelleenkin. Löytyy useammankin postimyynti kaupan listoilta DVDnä.
VastaaPoistaUolevi - minulla on tallessa isäni sotapäiväkirjat muistaakseni vuoden 1941 syksystä aina Lapin sodasta vapautukseen 1944 loppuvuoteen.
VastaaPoistaSanon muistaakseni, sillä "mustakantiset" jäivät mökille, enkä pääse tarkastamaan tarkkoja aikoja.
Tein tuosta kesästä 44 aikoinaan pienen tulosteen, kun reissasin niillä mailla juhlavuonna 04. Kuten hyvin tiedetään, niin JR12 oli "Manun" rykmentin JR35:n naapurina Äänisen takana ja sieltä ne marssivat molemmat Ihantalaan isoa naapuria pysäyttämään.
Ja pysähtyihän se. Juuri siihen mihin jänkäjääkärit tulivat. Siihen loppui Kannaksen halkijuoksu.
Sain tehdä matkaa JR35:n veteraanin, appiukkoni kotipitäjän äijien, mukana. Kiitos siitä, jos joku on kuulolla.
Oli aika hupaisaa seurata reittiä isän päiväkirjoista ja todeta äkkiä, että jossakin näillä mailla hän oli kun kuolonpiiput jyrähtelivät.
Hänellä oli jo sodassa hyvät hermot: kirjoittaessaan päiväkirjaa poterossa kesken ilmahyökkäyksen, hän valitti vain, että maa se tärisee, ei käsi.
Ad Tapsa P
VastaaPoistaSain kayda armonvuonna 2009 Poventsassa, Karhumaessa seka Muurmanin radan vartta aina
Maikubassa asti.
Sotilaat selvittivat Karhumakeen kallioitten sisaan ja paalle rakennettuja puolustusasemia.
KYSYMYS: Mainitsiki isasi ikina, mita naissa suurellisissa Karhumaen taka-asemissa oli maara tehda?
JarMom sanoi...
VastaaPoistaKelailin hieman arviointeja Irvingin Dresden-kirjasta.
Kovinkaan montaa huonoa arviointia kirjan tietojen paikkaansa pitävyyteen kohdistuen ei löydy edes tunnustettujen historioitsijoiden puolelta. Olihan kirja kirjoitettu jo vuonna 1963, jolloin tyyppi ei ollut "antisemitisti tai rasisti".
Eivät kaikki hörhöile nuorena. Vai mikä oli tämä enigmoitu salakirjoitus?
Toisaalta, ei yhdenkään tuomarin sanoma ole totuus, vaikka nämä ja seuraajansa näin ylimielisesti itsestään luulevat ja kuvittelevat.
Tuomarit ovat kummallista porukkaa. Heidän mukaansa Jumalaa saa pilkata, halventaa, loukata ja halveksua.
Mutta auta armias jos tuota tuomariporukkaa sattuu halventamaan, niin siitä seuraa 1000 euron sakko.
Mitä tuomarit itsestään luulevat? Ylentävät itsensä jumalien yläpuolelle?
Tuomarikritiikiksi verhoamasi bloginpitäjän arvostelu alkaa olla jo vähän väsynyttä (sotaväsymys?).
"KYSYMYS: Mainitsiki isasi ikina, mita naissa suurellisissa Karhumaen taka-asemissa oli maara tehda?"
VastaaPoistaValitettavasti ei, viimeinen iltahuuto ehti saapua ennen kuin tajusin alkaa todella kyselemään. Siihen asti luulin tietäväni.
Enkä tiedä, olisiko tiennytkään.
Anonyymi:
VastaaPoistaTuomarikritiikiksi verhoamasi bloginpitäjän arvostelu alkaa olla jo vähän väsynyttä (sotaväsymys?).
Olet täysin väärässä, sillä tarkoitukseni ei ole kritisoida blogin ylläpitäjää millään tavoin. Ei ole pienintäkään syytä sellaiseen.
Valitan antamaani väärää kuvaa tästä.
Ja jos pitää selittää niin ko. kritiikki syntyi aiheesta "doublecross", ja liittyi ihan suoraan mainitsemaani asiaan.