Sivun näyttöjä yhteensä

28. lokakuuta 2009

Ihminen ja palloilija



Washingtonin Smithsonian-museo on mahtava nähtävyys etenkin tekniikasta ja tietotekniikasta kiinnostuneelle, mutta siellä on vaikka mitä. Myös lehti on kovatasoinen. Neanderthalin ihmisen DNA:n selvityksen yhteydessä lukeva yleisö oli kuitenkin sortunut myös nenäkkäisiin kommentteihin. Jo pelkän luurangon perusteella kommentoijat arvioivat, että tuolla kropalla tienaisi jalkapallossa (amerikkalaisessa) pitkän pennin.

Eilen esitettiin ylistämäni televisiosarjan kolmas osa, joka oli ehkä vielä kaikkia aikaisempia parempi. Lähtökohtana oli sarjassa nimeltä mainitsematta jätetty Cioclovina Uscata –luolista löydetyt luunsirut ja niistä koottu kallo, joka kuuluu hyvin luultavasti esi-isällemme tai –äidillemme.

Meidän porukan ja Neanderthalin ihmisten välejä selviteltiin etevästi ja riittävän yleispiirteisesti. Todellisuudessa löydöt ovat niin uusia ja tutkijat sen verran erimielisiä, ettei varmuutta oikeastaan ole.

Mutta tämä Neanderthal, vaikka oli etevä, aivoiltaan tasaveroinen ja luultavasti puhekykyinen, otti ja kuoli sukupuuttoon. Enemmistön uskottavan mielipiteen mukaan emme ole samaa lajia ja luultavasti yhteisten jälkeläisten saaminen ei olisi onnistunut. Mitään merkkejä sellaisesta ei ole, ei fossiileissa eikä perimässä.

Britti Steven Mithen on esittänyt sen viehättävän teorian, että kukapa tietää, jos Neanderthalit puhumisen sijasta lauloivat – ehkä puhe ja laulu eivät vielä olleet eriytyneet.

Ehkä ne eivät ole vieläkään eriytyneet.

Ymmärsin vasta nyt, miksi Egon Friedellin ”Uuden ajan kulttuurihistoria” on kuuluisa ja ajatteluun vaikuttanut teos vain Suomessa. Hän oli juutalainen. Kirja kiellettiin Saksassa ja Itävallassa 1938. Kun siitä otettiin sotien jälkeen uusia painoksia, ilmapiiri oli muuttunut eikä sitä Wieniä, josta tuo kirja virtaa, ollut enää olemassa. – Lisäksi Friedell oli diletantti arvostaan hyvin tarkkojen ”tieteellisten” historiantutkijoiden valtakunnassa, ja vaikka hänen teoksensa on laaja historiallinen essee, kyllä siitä totta puhuen puuttuu tutkijan kuri. Hän kirjoitti suurenmoisesti asioista, joiden yhteydet hän näki, mutta se 95 % työstä, joka on ikävää ja ankeaa aherrusta, tuli kyllä kerran toisensa jälkeen hypätyksi yli tai kuitatuksi sopivilla sukkeluuksilla.

Mutta voi miten paljon parempi Friedell silti on kuin amerikkalaisille niin rakas suren valistuneen yleisön kirjailija (1885-1981), jonka ”Suuria ajattelijoita” –suomennoksen joku saattaa muistaakin. Hänen ”The Story of Civilization I-VII” –sarjansa on aika höperö ja sopii paremmin estyneille opettajille kuin isoaville sieluille. Tai ei se sovi enää kenellekään, mutta on silti näkyvällä paikalla kirjastoissa.

Durant ei kuitenkaan hänkään ollut Neanderthalin ihminen, ja mitä Friedelliin tulee, ennen pitkää joku osoittaa, että me kaikki eurooppalaiset olemme perimämme puolesta juutalaisia. Myös Hitler. Sieltä ne tulla mönkivät kunnon Neanderthalien kiusaksi, lähi-Idästä…

Televisio-ohjelmassa esitettiin hypoteesi eli siis arvaus darwinismin mekanismeista. Palautan mieleen kaikeksi onneksi suomennetun McNeilllin – McNeillin kirjan ”Verkottunut ihmiskunta: yleiskatsaus maailmanhistoriaan (2005).

Tämä hieno teos on siis jykevien ammattilaisten työtä ja sen erikoisuus on sopeutumisen ja sosiaalisen verkostoitumisen korostaminen. No, Friedell puhui samaa, mutta arvaamalla.

Nyt arkeologit toteavat, että Neanderthal-porukka söi mitä sai ja eli leveästi, kun taas meikäläisillä – joita sanottiin ennen vanhaan Cro-Magnoneiksi – oli luolissaan lohenruotoja ynnä muuta, mikä viittaa hienostuneeseen ja suurta pitkäjännitteisyyttä edellyttävään ympäristön hallintaan.

En liioin väitä vastaan, että taide, noituus ja uskonto, jotka olivat sama asia, osoittivat tuota etevyyttä.

Luultavasti ne ovat edelleen sama asia.

Kyky verkottua eli solmia työyhteenliittymiä naapurilaakson väen kanssa ja kaukaisempienkin antaa edellytykset pärjätä riskimmälle joukolle, varsinkin jos kesken kaiken tulla paukahtaa jääkausi niin että siinä todella veri punnitaan.

Ja vielä: mahdollisesti kaikki kansansadut ja myytit ovat totta. Televisiossa näytetystä Neanderthalista tulee väkisinkin mieleen maahinen, menninkäinen tai peikko. Tai mikä ettei jättiläinen, koska kai jättiläisessäkin merkillisintä oli hirveä lihasvoima eikä mahdoton vartalonmitta.

Jospa joku ystävällinen arkeologia viitsisi vielä ottaa löytääkseen keijukaisia, kuvio alkaisi olla kasassa.

Tai… Neanderthal-tytöt varttuivat nopeammin kuin meidän joukkomme ja kukaties he osasivat lentää. Siis ”kuin lentää”. Eli pinkoa pakoon kiinnostuneita Cro-Magnon –poikia vauhtia, joka varmaan näytti yliluonnolliselta.

30 kommenttia:

  1. Mikä ihmeen britti Steven Mithel, kun JarMom kirjoitti jo vuonna 1964 Uusin Tieto kirjan (osa I) sivun 345 viereen, että "Cro-Magnonit oppivat laulun ja piirtämisen Nerdeiltä."

    Peikot voivat olla kaukainen muisto Neanderthaleista. Jos samaa rataa kiertää, niin keitä olivat ammoiset enkelit, demonit ja jumalat?

    VastaaPoista
  2. Liika työ ei aina ole mitattavissa tunneissa. Se tuli jostakin syystä mieleen noista jykevistä ammattilaisista. Miksi - sitä onkin jo hiukan vaikeampi selittää.

    Siis vaikka siksi, että kun tuo historiannäkemys ainakin joskus tuppaa visualisoitumaan mielessä hiukan liikaa, niin historia voi alkaa muistuttamaan sarjaa amerikkalaisen toimintaelokuvan minuutteja. Siis jos lähdetään siitä, että se ansiokkain historioitsija valitaan niiden joukosta, jotka ovat päässeet lähimmäksi sitä toiminnan ja tapahtumisen kenttää, eikä niitä hiljaisia hetkiä siellä takavasemmalla.

    Siis niin siksikö, että se historia olisi siten jotenkin helpommin lähestyttävää - jotta esimerkiksi oppisimme siitä enemmän, tai että se viihdyttäisi meitä enemmän - siis se rahan tekeminen sillä. Sitten on vielä ainakin se politiikka osasto.

    Wolfgang Hildesheimer vainaakin kirjoitti Mozartista, että "….. kun hänen riutunut ja loppuunkulunut ruumiinsa laskettiin köyhäinhautaan 6. joulukuuta 1791, ei kukaan aavistanut, että maan poveen kätkettiin käsittämättömän suuren hengen maalliset jäännökset, ansaitsematon lahja ihmiskunnalle, luonnon ainutkertainen taideteos, jolle ei ole milloinkaan löytynyt vertaista."

    Sitten tulevat vasta ne lopputekstit ja Mozartin jättimäinen kuva - se sama joka on siinä suklaarasiassa - lipuu kohti avaruutta rummunpäristyksen ja kyynelien pitämän lorinan säestämänä - mestari on mennyt, mutta elämä jatkuu. Kuva pienenee hiukan samalla tavalla kuin Star Wars elokuvien alussa näkyvät tekstit. Sellaista se on sen mielikuvituksen kanssa. Joku voisi ehkä kirjoittaa kirjan nimeltä Mielikuvituksen Historia.

    Sitten on sitä sanatonta tietoa, sitä jota ei voi kuvailla - abstraktia. Ihmisellä on kuitenkin siitä huolimatta taipumus haluta tietää kaikki suoraan - niin kuin kaiken suhteen olisi kyse pelkästään jostakin arkisesta, heti saatavilla olevasta. Siis esimerkiksi tämä maailmankaikkeuden synty-juttu pitää selvittää sekunnilleen oikein, jotta se annetun selityksen mukaan tulee kokonaan ymmärretyksi.

    Kirjoitit: "Nyt arkeologit toteavat, että Neanderthal-porukka söi mitä sai ja eli leveästi, kun taas meikäläisillä – joita sanottiin ennen vanhaan Cro-Magnoneiksi – oli luolissaan lohenruotoja ynnä muuta, mikä viittaa hienostuneeseen ja suurta pitkäjännitteisyyttä edellyttävään ympäristön hallintaan."

    Niin tuosta tuli mieleen - en ehkä osaa selittää sitä hyvin, muistan tosin joskus lukeneeni innostuneena noita Richard Leakeyn kirjoja - että jos ihminen tuli joskus tietoiseksi siitä, että kykeni ymmärtämään, ja jos hän sitten halusi tulla tietoiseksi siitä mitä silloin tiesi, niin eikö se myös ollut juuri se sama kerta jolloin hän kadotti otteensa tuohon tietoonsa. Siis minusta vasta tuo löysä ote - epävarmuus/epäily - teki meistä sellaisia kuin mitä me nyt olemme - siis se että emme kuitenkaan hallitse esimerkiksi sitä ympäristöämme niin kuin haluaisimme.

    Siis minusta siitä on kyse silloin kun Bogart lyö Lorrea ja sanoo hänelle, “When you’re slapped, you’ll take it and like it.”
    Tai silloin kun Harrison Ford sanoi George Lucasille sen Star Wars elokuvan tekemisen aikana, “George, you can type this shit, but you sure can’t say it.”

    VastaaPoista
  3. McNeill&McNeilliä ei voi liikaa ylistää. Teoksen tulisi olla jossain muodossa tai muokattuna mukana yhteisöllisyyden oppiaineessa kouluissamme.

    Ai niin, sellaista ainetta ei vielä olekaan. Meille yhteiskuntaopissa opetetaan enemmänkin hallinnollisia rakenteita, kuin sitä dynamiikkaa, jolla yhteisöt syntyvät ja voivat hyvin. Voi tätä elämää...

    VastaaPoista
  4. Jospa joku ystävällinen arkeologia viitsisi vielä ottaa löytääkseen keijukaisia, kuvio alkaisi olla kasassa.

    Paremman puutteessa pitää pärjätä tällä, eikä tarvita edes arkeologiaa:

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Williamsin_syndrooma

    VastaaPoista
  5. Tummat solakat manolitot tulivat etelästä ja peikkotytöt hurmaantuivat. Ainakin näin kirjoitti Björn Kurtén romaanissaan Musta tiikeri. Tuloksena oli muuli-ilmiö. Jälkeläiset olivat vahvoja ja terveitä - ja steriilejä.
    Lajin katoamiseen ei tarvita mitään katastrofia. Riittää, että uusilla sukupolvilla menee pysyvästi tai toistuvasti hieman huonommin kuin aikaisemmilla.
    Kun Euroopan ilmaston muuttuessa metsät vaihtuivat niityiksi, neanderthalilaisten väijymiseen perustunut metsästystaktiikka toimi pikku hiljaa huonommin ja huonommin. Meikäläiset juoksivat minkä tahansa saaliseläimen uuvuksiin, ja siihen avomaa oli mitä mainiointa maastoa.

    VastaaPoista
  6. Björn Kurtén kirjoitti 80-luvulla romaaneja, joissa muistaakseni Mustassa tiikerissä esitettiin kiintoisa teoria suorastaan dekkarin muodossa: kaksi homo-lajia eli rinnnakkain ja yksilöt rakastuivat toisiinsa ja perustivat perheen.

    Vasta vuosikymmeniä myöhemmin kävi ilmi, että jälkeläiset (vai olivatko ne jälkeläisten jälkeläisiä) olivat steriilejä. En muista enää detaljeja, mutta yhtymisen seurauksena toinen homo-laji kuoli vähitellen sukupuutteen.

    Kyseessä oli siis eräänlainen kansanmurha - tosin vailla syyllistä.

    VastaaPoista
  7. Johonkin myytintarpeeseen nämä Neandertalin ihmisen luonnehdinnat sattuvat. Soittava, laulava ja piirtävä primordiaali "kansakunta" joka katoaa hämäräperäisesti. Kun siihen lisää toiseuden, tässä toisen ihmislajin, on dekkarismiin viittaava historiallinen arvoitus valmis. Ehkä se vertautuu "maahanmuuttajakouluista" käytävään keskusteluun suurimmassa lehdistömme osassa. (Tosin tyttären pikkuserkusta otettu valokuva tänään oli ihan hyvä, kuten tyttöjen sanomakin)

    VastaaPoista
  8. Nykykäsityksen mukaan meidän ja neandertalilaisten sukulaisuus on seuraava:

    Olemme molemmat 0,5 miljoonaa vuotta sitten elänään Heidelbergin ihmisen jälkeläisiä.

    Neandertalilaiset ovat Euroopassa asuneen ja me Afrikassa asuneen heidelbergilaisen perillisiä. Olemme siis serkkuja.

    Tuon peikko-oletuksen olen muuten lukenut jo kauan sitten jostakin kirjasta, en muista tekijää.

    Siinähän esitettiin sellainenkin arvaus, että nämä ns. lumimiehet, joita asustelee tarinoiden mukaan pikkupopulaatioissa eri puolilla maailman syrjäseutuja, olisivat viimeisiä neandertalilaisia.

    30 000 vuotta on kuitenkin niin lyhyt aika - tuhat sukupolvea - että hyvinkin meemit voivat tänne asti elää.

    VastaaPoista
  9. Erityisen kiinnostavaahan neanderthaleissa on se että niillä oli meikäläisiä isommat aivot. Jopa suhteessa massaan.

    Mutta olivatko he meitä älykkäämpiä?

    Ainakin vaikuttaa siltä etteivät he olleet sopeutumiskykyisempiä, joten meidän aivomme olivat - pienemmästä massasta huolimatta - joustavammat.

    Myös iso koko, rujo peikkomainen (ehkä suorastaan Frankensteinin hirviön tapainen?) ulkonäkö yhdistettyinä isoihin aivoihin ja suureen aivokapasiteettiin tekee neanderthaleista vastustamattomia.

    Kanadalainen scifi-kirjailija Robert J. Sawyer on romaanisarjassaan (ensimmäinen osa Hominids) lähtenyt mielenkiintoiselle tielle kuvatessaan vaihtoehtomaailmaa jossa neanderthalit jäivät eloon ja me kuolimme sukupuuttoon. Sarjassa hän tekee neanderthaleista lempeitä ja väkivallattomia juuri siksi että he ovat niin raskastekoisia ja voimakkaita. Väkivahvoina heidän ei tarvitse käyttää väkivaltaa, sen käyttäminen on kauhistus ja väkivallantekijä sivistymätön ja epäinhimillinen barbaari.

    VastaaPoista
  10. Näitä hypoteeseja on kun ei 100% tietoa vielä ole.

    Mutta itse löysin tämmöisiä:
    http://ripsaluoma.blogspot.com/2009/09/taipuu-ja-taittuu.html

    Ja olisin pannut tuohon perään linkin mutta en onnistunut. On myös aika paljo sci-fi'ä muutakin kuin Kurtenin teokset luotu aiheesta, esim. J. Pekka Mäkelän Nedut, joka julkaistiin ihan vähän aikaa sitten. J-Pekka kirjoittaa blogia nimeltä Yrttimaan aikakirjat.

    Mitä tulee siihen arkeologien otaksumaan että nedut tekivät huiluja luusta, niin sekin on nykytietämän valossa hieman epävarma otaksuma.

    Kuulostaisi kyllä aika luonnolliselta että laulu ja rytmi tulevat ennen puhetta. Siis esimerkiksi rituaaleissa kuten hautajaisissa.

    VastaaPoista
  11. Ad Omnia: - kaikella epävarmuudella - tällä hetkellä tiettävästi opetetaan (Oxfordin kurssikirjat), että nedu ja heidelbergiensis ovat eri haaraa kuin me eli h. sapiens sapiens eli Cro-Magnon.

    Nedut eivät piirtäneet, vaan piirtäminen, maalaaminen ja ornamenttien rustaaminen esitetään ja juuri meikäläisten touhuiksi.

    Sukupuuttoon kuolleita ihmisellisiä porukoita lienee ollut paljonkin ja erään käsityksen mukaan myös h. sapiens sapiens oli välillä ihan siinä hilkulla mennä yhdettömiin.

    VastaaPoista
  12. Ad Omnia: - Syväristä ja kartoista - minulla on lentäjien käyttämä venäläinen Syvärin seudun kartta, joten väitän tietäväni, että nimenomaan tiestoä ei karttoihin pahemmin merkitty.

    Meiltähän kävi kaukopartio katsomassa, johtaako Sorokasta Arkangeliin todella rautatie, ja siellä ne kävivät, Obozerskissa.

    Kiestingin suunnalla yksi autolla ajettava tie puuttuu ja toista, kelpo tieksi merkittyä, ei ole koskaan ollut olemassa.

    Tämä on mielenkiintoinen asia. Useiden lähteiden mukaan Suomen sotilastiedustelu oli Talvisodan alkaessa 1939 aivan pihalla itärajan takaisista teistä.

    VastaaPoista
  13. Durantista: Minusta Kreikan kulttuuri (The Life of Greece, Antero Mannisen suomennos 1951, 701 s.) on edelleen komeaa tekstiä, vaikkei monin paikoin tietenkään pidä yhtä myöhemmän tutkimuksen kanssa. "Loistavaa popularisointia", totesi Teivas Oksala kerran.

    VastaaPoista
  14. Marjo kirjoitti...

    Björn Kurtén kirjoitti 80-luvulla romaaneja..

    Sangen miellyttäviä luettavia, etten sanoisi. mutta tarkemmin katsoen täynnä aukkoja, kuten esseet, kats. Viattomat tappajat, Tammi 1987. Tältä pohjalta olen ajatellut ja havainnoinut sellaiset päälle 20v. pyrkiessäni ymmärtämään aikaa ja ajantajua. Siinä on oikeasti enemmän muuttujia, mitä Kurtén esitti, mutta kyllä kirjaa huolella lukien varmaan alkuun pääsee.

    VastaaPoista
  15. Smithsonianilla on hienot nettipalvelut newslettereineen. Viimeistään Dan Brownin uusimman myötä laitos tulee maailmankuuluksi, mutta pääosin oudoin konnotaatioin.

    VastaaPoista
  16. Ripsa kirjoitti...

    Näitä hypoteeseja on kun ei 100% tietoa vielä ole.

    ?
    Tuskin edes 50% - voi olla, että koko tälle yhden aikajanamallin todellisuuskäsityksellemme, paradigmalle, nauretaan makeasti muutaman kolmen sadan vuoden päästä; vähän niin kuin me nyt vanhoille kartoille kaksiulotteisesta maasta.

    VastaaPoista
  17. Vallan hurmaavan tulkinnan neanderthaleista esitti kirjailija-ohjaaja Leea Klemola näytelmässään "Kohti kylmempää" Tampereen Teatterissa kaudella 2007-2008. Herkkä ja humoristinen,jättiläiskokoisiksi vuorattu neanderthalperhe olivat: äiti,Ritva Jalonen, tytär,Elsa Saisio ja isä,Vesa Wallgren.

    VastaaPoista
  18. DNA perimästä on kohta tulossa ihan tutkittua tietoa Svante Paabolta.
    http://www.timesonline.co.uk/tol/news/science/biology_evolution/article6888874.ece

    VastaaPoista
  19. Oletus, että kaikki myyttiset hahmot juontuvat todellisista esikuvista, aliarvioi kovasti ihmisen mielikuvituksen voimaa.

    VastaaPoista
  20. Doris Lessingin Viides lapsi antaa toisenlaisen, ehkäpä realistisemman kuvan siitä, millainen Neanderthal-lajia oleva ihminen on saattanut olla.

    Suosittelen. Ainutlaatuinen lukukokemus.

    VastaaPoista
  21. KARTAT JA TIET

    Ainahan kartat on ajastaan jaljessa! Tana paivanakin Tomtom:illa on aivan virheellista tietoa, mutta viisas Tomtom yrittaja on jarjestanyt linkin asiakaspalautteelle, etta saavat tiet karttoihinsa enemman ja enemman ajan tasalle.--

    Bloginpitajan kommentti talvisodan tiedoista Neuvostoliiton puolen tiestosta lienee aivan oikein. Vaikka mitapa niilla Neuvostoliiton tiedoilla sitten enaa joulukuulla 1939 tehtiinkaan, kun nama Sovietin pojat tunki Suomeen. Syottoliikenteen maaran saattoi paatella Suomen teille tunkeutuneista punaarmeijan kolonnista.

    Mutta ei niita teita v. 1941 aivan valttamatta tarvittu. Esimerkiksi
    Kollaan tulpan murtaminen vaati viemaan kokonaisia rykmentteja lapi korpien. Siis Kollaa-Villavaaraan valilla. -- Ja niinhan Suomen pojat tekivat, kuten esim. JR 8
    historia kertoo seka sen pohjalta tehty Tuntemattoman Sotilaan korpikoukkaus. Vastaavasti tultiin lapi korpien Salla-Kantalahti 'highwaylle'; osin soutaen osin lapi korpien rampien.

    VastaaPoista
  22. Avauskuvasta tulee jotenkin väistämättömästi mieleen Children Of Bodom, ja tarkemmin heidän Skeletons In The Closet, 2009, (levy jota aina soittelen punttisalilla treenin taustalla). Armotonta räimettä, vaikka coveria juuri tämä. Se pitää suomalaisen heavyn kunnianhimoista lippua korkealla - maailmalla - juuri nyt, eikä 50 tai 100v. sitten (vaikka kyllähän Sibeliuksen tunnettuus ajaa ohi, vielä), mikä Suomi-imagoa märehdittäessä, kulttuurikontekstissa, tulisi selvemmin ottaa huomioon.
    Alexi Laiho noteerataan Guitar Playerin (myös kannessa) ja muiden alan ammattilehtien sivuilla.
    Eivät tukiaisten varassa ainakaan tee duuniaan.
    Miksei myös urheilussa voisi korostaa menestystä, ja vastaavaa maailmalla omillaan pärjäämistä. Kulttuurievoluutiossa on paljon muitakin aineksia, jotka toimivat täysin kovan businessluokan ajatteluun mukaan, esimerkiksi erilaiset avatarpohjaiset ideat ja virtuaalipelit
    Näin omin silmin, mitä tapahtui täällä, pienessä, vanhassa natsikaupungissa, kun Sami Kapanen toi valloista toisenlaisen ajattelun ja genren paradigman paikkakunnalle.
    Ihmisen evoluutio jatkuu kehityksen siirtyessä yhä enemmän kognitiivisiin taitoihin ja kykyihin, viimeiset todennetut evolutiiviset muutokset liittyivät aivojen otsalohkoon ja puolisuteen, ajalla kun itsetietoisen kykyihmisen kehitys nytkähti liikkeelle joskus 1000 vuotta sitten. Siis kopan sisällä mennään.

    VastaaPoista
  23. Aivan erinomainen romaani aihepiiristä on William Goldingin "Perilliset" (The Inheritors). Kuvaa neandertalilaisten kannalta miltä tuntuu kun 'uudet ihmiset' saapuivat.

    VastaaPoista
  24. Egon Friedell on tosiaan hieno. Olennaista on tyyli ja henkevyys. Kirja on isäni perintöä, toinen painos vuodelta 1945. Kääntäjä on Erik Ahlman ja julkaisija WSOY. Södikka voisi nyt sen syystäkin pistää uusiksi, vai onko joskus jo julkaistu? Kirja on kirjastoni mielikki Paavolaisen Synkän yksinpuhelun ohella, perintöä sekin. Isäni kertoi joskus, että hän oli asemasodan aikana kirjakerhossa. Eli tekivät muutakin kuin puukontuppia ja itetaidetta.

    VastaaPoista
  25. Aikamoista keskustelua.

    VastaaPoista
  26. Ad Omnia: Friedellistä on ilmestynyt suomeksi vuodesta 1930 kokonaista 9 painosta.

    Antikka.net näyttää useita järkeviä vaihtoehtoja. Kiitos Ahlmanin, tekstin kannalta painoksella ei ole väliä. Tosin sormiani syhyttää päästä hiukan parantelemaan, koska Friedellin saksasta puuttu Ahlmanin erehdyksessä kohdittain sinne sijoittama saksalainen raskaus. Wieniläisen ns. henkevyyden välittäminen suomeksi ei liene mahdotonta.

    VastaaPoista
  27. Vanhimpia käsityksiä Neandertalin ihmisestä on lausunut kuuluisa brittiläinen imperialisti, löytöretkeilijä ja antropologi Sir Harry Johnston: gorilla-like monsters, with cunning brains, shambling gait, hairy bodies, strong teeth, and possible cannibalistic tendencies...

    Britannian Kap-Kairo -suunnitelman luojiin kuuluva Johnston tutki moderneja afrikkalaisiakin ja julkaisi teoksen "The Backward Peoples and Our Relations with Them".

    Perinteisiin käsityksiin neandertalilaisista kietoutuu aivan ehta 1800-luvun muotivirtaus: rasismi.

    Nykytutkimus ei käsittääkseni pidä neandertalilaisten lisääntymistä modernin ihmisen kanssa edes mahdollisena. Svante Pääbo kai julkaisee pian tuloksensa neandertalilaisen genomista. Jos erot ovat liian suuria, asia on selvä...

    T.

    VastaaPoista
  28. Niin, Sir Harry Johnstonia voi piruuttaan sanoa antropologiksi, koskapa siirtomaahankintalobbarin mielikuvat neandertalilaisesta jäivät elämään kaikessa arvovallassaan. Aikansa tulkki tarpeelle levittää käsityksiä vähäpätöisyydestä.

    T.

    VastaaPoista
  29. "Jari sanoi...

    Aivan erinomainen romaani aihepiiristä on William Goldingin "Perilliset" (The Inheritors). Kuvaa neandertalilaisten kannalta miltä tuntuu kun 'uudet ihmiset' saapuivat."

    Goldingin kirjan mainitseminen on hyvä huomio.

    Kirja on tarkoitettu vastapuheenvuoroksi johnstonilaiselle käsitykselle neandertalilaisista (eli ali-ihmisistä). Johnstoniin jopa viitataan kirjassa. Perilliset ilmestyi pian II maailmansodan jälkeen 1955.


    T.

    VastaaPoista
  30. JK: "... kaikella epävarmuudella - tällä hetkellä tiettävästi opetetaan (Oxfordin kurssikirjat), että nedu ja heidelbergiensis ovat eri haaraa kuin me eli h. sapiens sapiens eli Cro-Magnon."

    Kirja, josta opin että heidelbergin eri haarat olivat meidän molempien "nykyihmisen" esi-isiä, oli kirjoitettu 2007.

    Mutta jokainen löytynyt luun sirpale taitaa muuttaa sukupuuta.

    Ilman muuta umpikujaan ja sukupuuttoon kuolleita ihmis(apina)lajeja on ollut tuhottomasti.

    Tiede ja romantiikka sekoittuvat näissä pohdinnoissa somasti.

    VastaaPoista