Sana sanaa vastassa

Julkisuudessa esiintyy tavan takaa virhe ja väärinkäsitys, jonka yritän nyt oikaista.

Jotain esitutkintaa ei voida aloittaa, syytettä nostaa tai rangaistukseen tuomita, koska asiassa on vain ”sana sanaa vastassa”. Se tarkoittaa, että rikosasiassa asianomistaja ja syytetty, riita-asiassa kantaja ja vastaaja esittävät ydinasian aivan ristiriitaisesti.

Otan asian esiin siksikin, että muotirikoksissa – ahdistelu, kiusaaminen – olen nähnyt jopa hallinto-oikeuden eksyvän peruskysymyksissä.

Jos joku väittää, että häntä on tuijotettu eduskunnan hississä loukkaavasti, hän sanoo siis olevansa rikoksen uhri eli asianomistaja. Hänen ja aikanaan virallisen syyttäjän, jos tämä käyttää puhevaltaa asiassa, on näytettävä syyte toteen.

Asian tekninen nimitys on todistustaakka. Hissiesimerkissä ilmiannettu kiistää eli sanoo, ettei hän ole mitään tuijotellut eikä tarkoittanut eikä syyllistynyt rangaistavaan tekoon. Ellei hississä ollut muita, ”esitutkintakynnys” ei ylitä eli poliisi ei luultavasti ota asiaa selvitettäväksi. Todisteita ei ole, ei voi olla.

Rikosoikeuden yksi perusperiaate on legaliteetti. Rangaistukseen voidaan tuomita vain teosta, jonka laki määrää rangaistavaksi. Sitkeän huhun mukaan joku olisi ammuttu Varkaudessa 1918 kenttäoikeuden päätöksellä ”yleisestä vittumaisuudesta”. Nimenomaan tämä on lainvastaista. Tuollaista rikosta ei laki tunne (ja jos tuntisi, maan vankiluku kasvaisi räjähdysmäisesti).

Toinen perusperiaate on todistaminen. Rangaistukseen ei voi tuomita, ellei teko ole joko myönnetty, siis syytetyn toimesta, tai todistettu tapahtuneeksi, tavallisimmin kuulemalla oikeudenkäynnissä todistajia. Syytetyn ei tarvitse tietää, että hänen menettelynsä on lain kieltämä; näitä tilanteita esiintyy joskus esimerkiksi vero- ja tullirikoksissa. ”Tietämättömyys lain sisällöstä ei pelasta.” Sitä vastoin hyvin useat teot ovat rangaistavia vain tahallisina. Lääkäriä, joka leikkaa sairaalassa potilaan, ei voi tuomita pahoinpitelystä, koska häneltä puuttuu tahallisuus. Hän on tehnyt sinänsä pahoinpitelyltä näyttävän teon eli viillellyt veitsellä poistaakseen potilaalta tulehtuneen umpisuolen, ei vahingoittaakseen häntä.

Teko on tuottamuksellinen, kun tekijä on menetellyt moitittavan varomattomasti. Kuoleman tai ruumiinvamman tuottamus liikenteessä tiedetään. Tekijä ei ole missään tapauksessa tarkoittanut vahingoittaa toista ihmistä, mutta on sen sijaan varomattomasti ja ympärilleen katsomatta ajanut kärkikolmion takaa toisen eteen.

Riita-asiassa todistustaakka on kantajalla. Kun vaatii suoritusta antamastaan velasta, on esitettävä oikeudelle velkakirja tai muu todiste, josta käy ilmi, että tällainen saatava on todella olemassa (ellei vastaaja myönnä, että näin on).

Vahingonkorvausasiassa kantajan on osoitettava, että huoltoyhtiö laiminlöi tehtäviään, kun katu oli kuudetta päivä hiekoittamaton niin että hän kaatui ja katkaisi jalkansa.

Mutta kaupantekotilanteissa ja useissa muissa asetelmissa toteutuu käännetty todistustaakka. Veit autosi korjaamolle, ja nyt sieltä kerrotaan, että auto on jotenkin kadonnut ja mistäpä he tietäisivät, mihin se on joutunut. Paska juttu.

Ei kelpaa. Todistat vieneesi auton korjaamolle (ellei vastaaja myönnä tätä todeksi), ja sen jälkeen korjaamo, joka harjoittamansa elinkeinotoiminnan johdosta on velvollinen pitämään enemmän kuin kohtuullisesti huolta asiakkaan haltuunsa uskomasta omaisuudesta, onkin velvollinen todistamaan, että auto katosi jostain sellaisesta syystä, joka ei ole korjaamon vastuulla. Olit jättänyt autosi illalla korjaamon aitaamattomaan pihaan ja virta-avaimet lukkoon.

Toinen esimerkki: tilasin kirjan verkkoantikvariaatista, ja kirjan ilmoitettiin olevan hyväkuntoinen. Kun olin maksanut sen ja hain sen postista, kävi ilmi, että sivuja oli revitty ja kirjan päälle oli ilmeisesti oksennettu (keksitty esimerkki). Myyjän on osoitettava, että vika ei ollut hänen, kun minä olen osoittanut maksaneeni kunnoltaan tavallisen kirjan. Käytännössä myyjä ei onnistu.

Nämä ovat alkeita, mutta kuten jo sanoin, alkeita ei välttämättä osata. Täysin todistamatta jäävä syytös, vaikkapa juuri ahdistelusta, on pahimmassa tapauksessa perätön ilmianto, josta rangaistaan.

En tiedä, käsittävätkö lukijat, miten suuri ero on todisteiden riittämättömyyden ja – nähdäkseni jossain Saloniuksen tapauksessa – sen syyttäjän ratkaisun välillä, että rikosta ei ole tapahtunut.

Ainakin ennen luultiin, että poliisitutkinta melkein todistaa, että lakia on rikottu ja rajusti. Näin ei ole. Poliisi selvittää, onko rikosta tapahtunut. Syyttäjä selvittää, onko rikos ja rangaistavuuden mahdollisesti edellyttämä tahallisuus todistettavissa.

”Sana sanaa vastassa” ei ole siis välttämättä umpikuja. Ja jos riidellään vaikka virheellisestä työsuorituksesta, asiaa eivät ratkaise sanat vaan tilanteen toteaa asiantuntija (tavarantarkastaja tai muu) tai tuomioistuin ottaa ja pitää katselmuksen paikan päällä. Ellei kantaja kykene osoittamaan, että työ todella on sopimuksenvastaisesti virheellistä, kanne hylätään ja kantaja saa kulut korvatakseen.

Olen nähnyt usein, että juttu voitetaan yhdellä sanalla – ”kiistetään”.