Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
11. kesäkuuta 2009
Sananen
Oli tapana panna kirjan nimeksi ”Sananen…” esimerkiksi ulosottolain sen ja sen pykälän tulkinnasta. Kuitenkin jos kirjassa oli yli viisisataa sivua, sopiva otsikko oli ”Lyhyt johdanto oppiin… sen ja sen ymmärtämiseksi”.
Muutamia päiviä sitten selostin todistustaakan käsitettä. Tänään Johanna Korhonen ei ole saanut oikeutta, vaan on kauhuissaan ynnä muuta.
Tietenkään en ole selvillä enkä hurjan kiinnostunut tuosta oikeusjutusta. Sattui nyt kuitenkin tulemaan esimerkki. Korhonen vaati korvauksia työsopimuksensa purkamisesta. Hän oli siis kantaja. Hänellä oli todistustaakka.
Oikeudenkäynnissä on esitettävä oikeussääntö, useimmiten lainkohta, johon vaatimus perustuu, ja sen jälkeen osoitettava, että tuo säännös soveltuu nyt. Siksi tosiasiat on kuvailtava oikeudenkäynnin alussa, sopivimmin haastehakemuksessa ja sitten kanteessa.
Kannetta ei saa periaatteessa muuttaa sen jälkeen kun oikeudenkäynti on alkanut.
Korhonen ei käsitä, miksi tuomioistuin ei uskonut häntä vaan vastapuolta. Kantajan oma kertomus otetaan huomioon todisteena. Valan velvoituksin kuultujen todistajien kertomukset painavat ristiriitatilanteessa enemmän, mutta tuomioistuimella on harkintavalta eli mahdollisuus punnita asioiden kulusta esitettyjä versioita toisiaan vasten. Jos tuomioistuin päätyy vastoin todistajien lausumaa kantajan kannalle, tämä on perusteltava eli selitettävä, miksi todistajien puheita ei uskottu.
Yksinkertaisimmillaan tämä asetelma on pikku rikosasiassa. Syytetty sanoo: en ajanut päin punaista. Sivulliset todistajat sanoivat, että kyllä ajoi. Tuomio tulee ja syytetty poistuu sakotettuna ja uskonsa oikeuteen menettäneenä.
Riittävä perustelu on, että nimenomaan todistajan asemassa, valan tai vakuutuksen antaneena kuultu, saa (ehdollisen) vankeusrangaistuksen valehtelemisesta. Todistajan kertomuksen painottaminen ei siis ole välttämättä arvio kertojien luotettavuudesta. Rikosasiassa syytetyllä ei ole rangaistuksen uhkaa perättömistä puheista.
Toinen yksinkertainen esimerkki: vaaditaan velan maksamista ja vastaaja väittää jo maksaneensa sen. Kantaja sanoo, ettei ole näkynyt rahoja. Kuittia ei ole. Vastaaja velvoitetaan maksamaan, vaikka hän on todella saattanut maksaa tuo velan kertaalleen. Kuitin puuttumisen korvaisi paikalla ollut todistaja, joka voisi nyt oikeudessa sanoa, että kyllä rahat maksettiin.
Kolmas yksinkertainen esimerkki: yksi lapsista väittää perinnönjaossa, että mamma lupasi tuon ryijyn minulle. Ei tipu. Kuoleman varalta omaisuudesta voi määrätä vain testamentilla ja perintö jaetaan sopimuksella eli yhteisymmärryksessä, tai sitten haetaan pesänjakaja, joka päättää, kuka saa mitäkin.
Ja taas joku katkeroituu: minua ei uskottu! Ei kysymys ollut siitä, vaan säännöstä, jonka mukaan perintö jaetaan.
Pyydän juristeilta anteeksi tällaista alkeiden selittämisestä. Suomessa alkeet eivät kuulu oppivelvollisuuskoulujen opetusohjelmaan. Siksi tapaa jatkuvasti vaikka kuinka oppineita ihmisiä, joiden järkeen ei mahdu tuomioistuimen ratkaisu, kun he joko eivät tunne lain perussääntöjä tai todistelun kulkua. (Lisäksi jouduin pari päivää sitten kuuntelemaan juristi-virkamiesten esityksiä, joissa väitettiin, että on samantekevää, ajaako tekijänoikeusjutun rikos- vai riita-asiana. – Kukaan järkevä juristi ei rupea vaatimaan rangaistusta, koska todisteluvaikeudet ovat moninkertaiset verrattuna juttuun, jossa vaaditaan vain korvausta tekijänoikeuden loukkaamisesta.)
Tapaan jatkuvasti kaikenlaisia isopalkkaisia ihmisiä, jotka väittävät, että tuomarit oli lahjottu, kun juttu meni noin. Muutamia vuosikymmeniä sitten nuo huonot tuomarit olivat kommunisteja tai, puhujasta riippuen, suurpääoman kätyreitä.
Tietenkin juttuja ratkaistaan virheellisesti ja totta toki tuomareissa on eroja. Mutta yleensä en saa ihmistä uskomaan, että hänen esittämässään kuohuttavassa asiassa ei ole kysymys oikeudenmukaisuudesta eikä moraalista vaan esimerkiksi todisteiden puuttumisesta.
Ikävimpiin kuuluvat lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat jutut. ”Kaikki tietävät”, että toinen vanhemmista on kelvoton ihminen. Tuomioistuin kuitenkin on eri mieltä.
Asianajajana jouduin joskus lukemaan jo ratkaistun jutun paperit ja sanomaan kävijälle, että juttu on oikein ratkaistu. Vastaus oli usein: ”Haa – tekin olette siis samassa juonessa mukana!”
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
"korvauksia työsopimuksensa purkamisesta. Hän oli siis kantaja. Hänellä oli todistustaakka."
VastaaPoistamut mie muistelen, ett työoikeuvessa oli käännetty tovistustaakka... työnantajalla on tulkintaetuoikeus, mutta todistustaakka sen oikeasta käyttämisestä heikompata vastaan. miten on? muuttuuko hovissa?
joo... niin se on KVG http://fi.wikipedia.org/wiki/Todistuksen_taakka
VastaaPoistaJa jälleen kerran.
VastaaPoistaOikeuslaitoksen tehtävänä ei ole tuottaa oikeutta, vaan tulkita lakia, jotta yhteiskunta säilyisi ennustettavana.
Toissijaisesti oikeuslaitoksen tulee muuttua, h i t a a s t i, vastaamaan ihmisten oikeustajua, jotta lain kunnioitus säilyisi ja ennustettavuus säilyisi.
Ihan kuin olisin törmännyt jossain lehdessä väitteeseen, että työsyrjintätapauksessa olisi käännetty todistustaakka: työnantajan pitäisi osoittaa, että eivät ole syrjineet. Onko tämä siis väärä tieto?
VastaaPoistaAd Omnia: - todistustaakka on normaali eli asianomistajalla ja syyttäjällä myös tasa-arvorikoksessa (rikoslaki 47 : 3).
VastaaPoistaTulkintaetuoikeus liittyy tavallisesti työehtosopimuksen tulkintaan: työnantajan tulkintaa noudatetaan, kunnes erimielisyys on selvitetty neuvotteluin tai oikeudenkäynnillä. Tämä ei liity todistustaakkaan.
Mutta, mutta...
VastaaPoistaOletko ottanut huomioon asiassa sovellettavan yhdenvertaisuuslain:
6 § Syrjinnän kielto
Ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
17 § Todistustaakka
Jos joku, joka katsoo joutuneensa 6 §:n vastaisen menettelyn kohteeksi, esittää tässä laissa tarkoitettua asiaa tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa käsiteltäessä selvitystä, jonka perusteella voidaan olettaa, että mainitussa pykälässä säädettyä kieltoa on rikottu, vastaajan on osoitettava, että kieltoa ei ole rikottu. Säännöstä ei sovelleta rikosasian käsittelyssä.
Olipa tuomioistuimen ratkaisu mikä tahansa, toinen osapuoli on aina häviäjä. Tuomioistuimen tulisi kuitenkin pystyä perustelemaan ratkaisunsa niin, että myös hävinnyt osapuoli ymmärtää ratkaisun ja pystyy sen hyväksymään.
VastaaPoistaPro & Contra
Professori Virolainen tuntuu olevan aika kriittinen ko. tuomiota kohtaan: http://jyrkivirolainen.blogspot.com/2009/06/108-johanna-korhonen-vs-alma-media.html
VastaaPoistaIkiaikainen kysymys: Jos korkein oikeus päättää jonkun rikosjutun äänin 2 - 1 , niin onko korkeimpaan oikeuteen päässyt ujuttautumaan joku rikollinen tyyppi?
VastaaPoistaKysymys on hieman asian vierestä, mutta tuommoisena kuultu.
Toveri Kemppinen - Kun selostelet blogissasi juridiikan alkeita, niin voisitko olla selostamatta niitä päin mäntyä?
VastaaPoistaEsimerkiksi sanot, että kantajalla on riita-asiassa aina ja kaikista seikoista todistustakka. Mutta eihän se tietenkään näin ole.
Esimerkiksi juuri työsuhdejutuissa vastaajalla olevalla työantajalla on todistustaakka siitä, että työsopimuksen purkamiseen oli pätevä syy.
Syrjintäjutuissa on voimassa syrjintäpresumptio, jolloin siis se osapuoli, joka väittää, ettei kyse ole ollut syrjinnästä, on näyttövelvollinen.
Jne, jne.
Ad Omnia: Yhdenvertaisuuslaissa on toisin, ei kuitenkaan rikosasiana ajetusssa. Sukupuoleen kohdistuva syrjintä ratkaistaan kuitenkin miesten ja naisten tasa-arvoa koskevan lain mukaan, jossa ei ole todistustaakkasäännöstä.
VastaaPoistaJ. Virolaista en valitettavasti ymmärrä - en käsitä kirjoittaneeni "aina ja kaikkialla".
Ehkä kaikki lukijani eivät tiedä, että Sinulla on kiusaus leimata mm. kollegojasi alkeissa haparoiviksi hölmöiksi.
Lähdeteokseni myös näissä asioissa on yleensä Virolainen, Jyrki: Lainikäyttö: oikeudenkäynnin perusteet ja lainkäyttöelimet siviili- ja rikosprosessissa ISBN 951-640-639-4
Ad Anonyymi: - korkein oikeus 2 - 1 tai 3 - 2 tarkoittaa samaa kuin hovioikeuden ratkaisun muuttaminen: asioilla ei ole yhtä oikeaa ratkaisua.
VastaaPoistaUsein mutta ei aina tämä johtuu todisteiden arvioinnista.
Tämä on yksi syy tuomioistuinten monijäsenisyyteen.
Jyrki Virolaiselle:
VastaaPoistaSyrjintäjutuissa on voimassa syrjintäpresumptio, jolloin siis se osapuoli, joka väittää, ettei kyse ole ollut syrjinnästä, on näyttövelvollinen.
Maallikkona ajatellen. Jos näin on, niin eikö kyseessä ole kafkamainen ja painajaismainen "tosi, kunnes toisin todistetaan"?
Mieleeni tulee kymmeniä esimerkkejä joissa "käänteinen presumptio" on mahdotonta todistaa.
Kauhistuttavaa, jos tällainen laki ylipäätään on saatu voimaan.
Sananen vain "vaakunaa" ja taas päästiin juttuun.
VastaaPoistaOlen ennenkin ihmetellyt sitä, miksi noudatamme joitakin lakeja tarkoin ja toisista emme piittaa. Tupakkalakia noudatamme nin viimmesen päälle ja vahdimme sauhuttelua naapuritalon parvekkeella. Sosiaalista painetta kohdistetaan vääjäten niihin, jotka muuten eivät ymmärrä omaa valintaansa.
Tieliikennelaki taas koskee lähinnä venäläisiä rekkakuskeja mutta itse voimme valita nopeutemme vapaasti ja mennä ennen muita, ainakin minä!
Jos Tampereen torilla vanha pappara jää alle niin mitäs piti ehdollaan kuvitella, että kivin raidoitettu alue muka olisi suojatie. Älä unta näe.
Valveilla Kunnaksen Ilkka
V:
VastaaPoista"Kun selostelet blogissasi juridiikan alkeita, niin voisitko olla selostamatta niitä päin mäntyä?",
on jyrkästi sanottu.
miten olisi:
Kun selostelet blogissasi juridiikan alkeita, niin voisitko ystävällisesti olla selostamatta niitä päin mäntyä?
siis, pliis, joka väliin muuttaa jo sävyä.
Ad Kemppinen - kiistän, minulla ei todellakaan ole taipumusta leimata kollegojani "alkeissa höperöiviksi hölmöiksi."
VastaaPoistaEn ylipäätään leimaa ketään henkilöitä. Arvostelen vain selvästi virheellisiä ja/tai typeriä mielipiteitä ja perustelen aina omat mielipiteeni.
Mikäli yksilön oikeutta on loukattu eli ympärilläolevat ihmiset kulttuurissa pelkäävät, vihaavat tai muuten vain karttavat jotain henkilöä tämän ihmisen mahdollisuus ymmärtää mitä tapahtuu (miksi häntä ei haluta kohdata, ymmärtää tai ottaa mukaan) on kiinnitetty siihen, että saa sanoa asioita, joita ei ehkä aina sanota koska vain "sammakko"-lausuntojen sanominen järkyttää teatteria ympärillään sen verran, että voi sen järkytyksen kautta oppia pitkittäisluokitusta eli draaman oikeat kasvot. Jos ei saa milloinkaan tavata oikeita ihmisiä naamareiden takaa ei voi milloinkaan tietää miksi ei oma persoona kelpaa.
VastaaPoistaNäin helposti vinoutetaan tai heilautetaan omaa stabiiliakin kulttuuria. Puhun omasta itsestäni ja vertaan myös vertaisiini; meillä, joilla on selvästi ollut tarve ymmärtää kulttuurin sisällä vallitsevaa vihaa, joka on tullut äidinmaidon mukaan - mutta siksi juuri sitä ei voi itse ymmärtää ja selon ottaminen vie aikaa ja se aika tuo mainetta: sammakonsanojana.
Koska muuten olisi pitänyt lähteä maasta. Oli siis tasan kaksi vaihtoehtoa (koska ihminen etsii omaa identiteettiään, halua tulla siksi miksikä Jumala on hänet luonut) mutta siteet omaan maahan ovat olemassa ja sellaiselle ihmiselle, joka ei voi maata vaihtaa (miksi juutalaiset ovat perinteisesti olleet nomadeja johtunee tästä) hänen ainoa mahdollisuus on tietynlailla laittaa itsensä peliin - häviäminen ja voittaminen vähemmän tärkeitä kuin se, että saa vihdoin tajuta miksi kansa ei ole hyväksynyt alusta saakka vaikka toimii eettisesti, kohti hyvää, kohti yleistä hyvää ja on täysin tietoinen siitä mitä tekee. Ei siis toimi idioottina vaan pikemminkin Dostojevskijn idioottina olemalla ei-kvick, eli hieman wimpy, slow, taaksepäinvetäytyvä.
Koska kulttuuri ei tee selväksi missä rajat kulkevat on liian monta traumaattista henkilöä joidenka oma historia on täynnä soopaa ja perättömiä uskomuksia ja niiden poisheittäminen ei ole onnistunut (tiedät nämä jotka murehtivat sodasta vielä yksityiskohtia eivätkä pääse niiden yli) niin sellainen pahanilmanlintu jatkaa toisen manaamista ja toisen suvun manaamista, jauhaa jauhaa ja jauhaa koska vain itsekriittisyys ja oman navan tutkiskelu tuo emansipaatiota kuten saksalaisille on tuomassa se, että ovat avoimesti tehneet selväksi miksi kenties toinen maailmansota toi heille niin pahan maineen. Tätä työtä venäläiset eivät ehkä ole vielä kansana tehneet? Ovat siis vasta alkamassa?
Yksilönä voin vain sanoa, että on hyvin vaikea vapautua omista kahleistaan vaikka niitä itse olisi valmis heittämään nurkkaan niin niiden vaikutus negatiivisena maineenkantajana jatkuu ja jatkuu ja niin kauan kun yksikin sontiainen haluaa tietäen tahtoen loukata, kaivaa tietäen tahtoen esille jotain, josta voisi evidenssiä olla, että "tuo on saasta" - sano minun sanoneeni sen, -idealla niin niin kauan jatkuu eipäs-juupas.
./..
./..
VastaaPoistaSiihen ei tuomioistuin auta. Minä lähdin reippaana sotaan eli sanomaan asiat halki (miehen, ystävämiehen kannustamana) koska tiesin, ettei ollut mitään rumaa, halveksittavaa, epäeettistä, epärehellistä kassissa mukana - mutta jouduin syyniin vailla vertaa. Miten löysivät kaikki pienetkin vilpiti, pienetkin sammakot jne ja tänä päivänä kaikki entiset altavastaajana toimineet ns. ystävät ovat nostaneet imagoaan, kävelevät triumffiraatti silmissään ja nostavat itsensä yli minun koska jotain oli alun perin heidän ja minun status-fiiliksessä eri tasoissa: minä olin ylempänä avoimuuden takia (en siis kokenut sitä mutta he ovat kokeneet sen koska avoimuus ärsyttää sillä se vaatii uskallusta) ja tästä syystä on nyt inhottava olo ns. ystävien kanssa koska minulla on tunne, että minut on ns. "paljastettu" tavalla joka ei ole ihmisarvon mukaisesti: en siis poikkea kenestäkään muustakaan mutta minun jokaista päivää, jokaista hetkeä ja jokaista nuoruuden päätöstä ja heikkoutta milloin vielä on kypsymätön revitään kontekstiin jossa olen aikuinen. Nämä stoorit siis ovat 40 vuotta vanhoja - ehkä - ja kun niistä puhuu tänä päivänä nämä kateelliset sukulaiset ja muut vihaa lietsovat pahanilmanlinnut pitävät niitä omana statuksennostajana koska stoorit palvelevat heitä heidän omissa komplekseissaan. Ja siitä syystä minä vapautuneena sain uuden taakan: joudun vaihtamaan ystäväpiirin sillä näiden mukana kasvaa vain alistuneisuus joka ei ollut aikaisemmin kuvassa ja koska en ole syyllinen enkä millään lailla huonon maineen ansainnut olen siitä siksi pahoillani, että olin myös harkinnut lähtemistä maasta silloin kun tajusin miten voimakas pedagogi olen ja tiesin, että voisin rikastua sillä. Mutta jouduin siis vätysten pyörittämäksi ja heidän etu ei ole päästää ulos pelistä ennenkuin omat haavat on minun avoimuudella parannettu.
./..
./..
VastaaPoistaJäljelle jää siis paha mieli kuitenkin; nyt minulle eikä heille. Heidän ahdistuneisuus vaihtui minun kutistuneelle elämänmahdollisuudelle ja huonolle maineelle jonka he synnytti puhumalla minusta noin.
Ja mies joka yllytti on nyt vain tyytyväinen; hänen oma joku kuolemanpelko on vähän helpottunut uskoisin - ja nyt hän pyytää juhlimaan sinne mistä hänen omat ongelmat oikeasti alkoivatkin: Suomen hienoimpaan kartanoon. Mutta heti kun hän oli sitä sanonut, minulle nousi sama paha olo kuin minua parjanneet ihmiset suhteessa minuun: en halunnut suoda sitä hänelle. Yhtäkkiä tajuan, että mies on käyttänyt minua omana pelinappulana enemmän kuin mitä minä käytin muita ihmisiä ja siitä nousi minulle viha tai alakuloisuus: en halua tätä tilannetta enkä aio kunnioittaa tätä ihmistä siitä, että hän auttoi minua asettamaan itseni pelleksi sen takia, että hän ja minä saisimme tajuta miksi minun maailma ei suoristu kun minä suoristun.
Se tiedetään nyt mutta samalla tässä on toive,
ettei kulttuuri olisi niin rigidi ja tuomitseva kaikille niille, joiden elämä ON alkanut vinona
ja ettei tuomarit menisi oikeasti mukaan kulttuurin mestauslinjaan joka ilmeisesti nousee aina ensimmäisenä - myös ehkä Korhosen tapauksessa koska Alma pärjää aina muutenkin; kyse on nyt siitä, miten yksilö enää millään voi pärjätä. Liian suuri ero tässä balanssissa tulevaisuutta ajatellen.
Ihmiset olisivat unohtaneet näet, mutta Korhonen ei voi unohtaa ellei saa ruokaa.
Sama koskee minua: ei voi enää pysähtää junaa koska nyt ei todellakaan enää ole elämää.
:)
Ei tuomarit varmaankaan lahjottuja ole. Mutta kylläkin helposti vedätettävissä. Kun äiti kyynelsilmin kertoo että pikkupetterillä oli (väitetyssä) homekämpässä viimetalvena nuha, niin asiantuntijalausunnot jäävät toiseksi...
VastaaPoistaJa hovioikeuteen tai pitemmälle ei tavallisella ihmisellä ole varaa (jo eka kierros vie kaikki rahat), joten turha vedota siihen, että useampijäseninen raati lopulta takaisi paremman oikeuden.
Myös vakuutustapauksissa tuntuu joskus kohtuuttomalta, että korvausta hakevalla (=kantaja?) on näyttövelvollisuus.
VastaaPoistaEsim. varkausilmoitukseen poliisin kirjaamat tiedot vakuutusyhtiö voi pyyhkäistä sivuun toteamalla "ei vaikuta todennäköiseltä".
Minkäs siinä sitten teet? Ei ehkä vaikuta todennäköiseltä, mutta näin se todellisessa elämässä tapahtui.
Jos dokumentoidut faktat eivät pärjää vakuutustarkastajn mutu-kannelle, niin kyllä se tuntuu oikeusmurhalta.
Tässä tapauksessa kyse on siis autovarkaudesta, jossa vakuutusyhtiön ainoa pointti on se, että "ajonestolla varustettua autoa ei voi varastaa".
Kertoisivat sen varkaillekin.
Miksi Alma-Media oli valmis maksamaan Johanna Korhoselle 100 000 euroa sopimuksen purkautumisesta hiljaisuudessa.
VastaaPoista"Syrjintäjutuissa on voimassa syrjintäpresumptio, jolloin siis se osapuoli, joka väittää, ettei kyse ole ollut syrjinnästä, on näyttövelvollinen."
Tuostako syystä?
Anteeksi tällainen asiaanpaneutumaton takarivistä huutelu, mutta jos Johannan kanne on todella nostettu sillä perusteella että työsopimus on perusteettomasti purettu, niin hänhän on tehnyt kanteen aivan väärästä asiasta.
VastaaPoistaEikös "päätoimittaja" ole lehtimaailman nimitys "toimitusjohtajalle", eli osakeyhtiölain mukaiselle vapaaehtoiselle toimielimelle?
Tällöinhän normaalit työsuhdelainsäädännöt eivät päde ja ehdot ovat määriteltävissä täysin sopimuskohtaisesti.
Lisäksi, vaikka kyseessä olisikin työsuhde, niin se työsuhde ei ehtinyt vielä alkaa. Juridisesti kyse oli siis vasta ennakkosopimuksesta, jonka purkamisesta tuskin ko. sopimuksessa on sen kummemmin edes mainittu.
Kysymys kuuluukin, että potkittiinko Korhonen siitä vanhastakin pestistään, rivitoimittajana, pois? Siinä nimittäin olisi perusteet kanteelle joka menisi läpi.
Kyllä työnantaja saa mun oikeustajuni mukaan perua antamansa, mutta vielä täytäntöönpanemattomansa ylennyksen, ihan millä perusteella tahansa.
Vapaa todistusharkinta on omalla tavallaan hyvä juttu jos siihen sisältyisi tiukka perusteluvelvollisuus. Teoriassahan ratkaisut pitäisi perustella mutta käytännössä perustelut ovat valitettavasti liian usein kovin huteria tai ratkaisut ovat suorastaan perustelemattomia. Saattaa siellä lukea joku korulause 'asiakirjasta saatavan selvityksen perusteella' tms josta ei kuitenkaan selviä että mistä asiakirjasta ja mistä kohtaa se selvitys löytyy.
VastaaPoistaJos tämä olisi käytäntö vain alioikeuksissa mutta kun ylemmätkin oikeusasteet ohittavat sujuvasti nuo perusteluvelvollisuudet. Ei tietenkään aina mutta silti aivan liian usein. Ei tarkoitus varmaan ole että perustellaan ratkaisut kunnolla vain silloin kun huvittaa (tai kyetään).
Valitettavasti tuo vapaa todistusharkinta mahdollistaa myös melkoisen tuomioistuimen mielivallan jos vajavaiset perustelut hyväksytään käytännössä.
Muuten olen kyllä samaa mieltä että valitettavan usein "tavalliset" ihmiset eivät ymmärrä häviötään johtuvaksi puutteellisesta todistelusta.
Ongelmallisia ovat toki siinäkin ääritapaukset että tuomioistuin on kieltäytynyt todisteiden vastaanottamisesta kirjaamatta kieltäytymistään vaatimuksesta huolimatta edes pöytäkirjaan yms. Ääri-ilmiöitä joita niitäkin esiintyy eikä ole mitään urbaanilegenda-fiktiota.
Muuten, KKO myönsi tänään valitusluvan jutussa syyttäjä vs. Susan Ruusunen ja kustantaja Ojala.
VastaaPoistaHyvä, todella välttämätön valituslupa näin tärkeässä asiassa. Itse pidin blogissani hovioikeuden tuomion jälkeen melko varmana, että KKO myöntää valitusluvan.
HS:n verkkouutisessa mainittiin tänään, että hovioikeuden viime tammikuisen tuomion jälkeen muuan informaatio-oikeuden professori Kemppinen oli ennakoinut, ettei KKO tulle myöntämään jutussa valituslupaa.
Näin ne professoritkin voivat erehtyä!
ad V,
VastaaPoistaJa entä se, kun journalistiikan praktiikan kannalta ehkä merkittävin ennakkopäätös, muuten juuri tuon ruusus-jutun hovituomion aikaan, tuli KKO:sta linjaamaan nimisuojan käytäntöä,
niin eikös Kemppinen täällä pitänyt sitä "ei-mielenkiitoisena ratkaisuna".
Ilman perusteluja.
Mä vaan kysyn, ystävällisesti.
Todistustaakka on kuin musta pekka. Jos se jää käteen niin häviää jutun. Näin kävi Korhoselle. On eri asia kenellä se musta pekka aluksi on. Työriidoissa se on yleensä aluksi työnantajalla muttei se pitkään kädessä pysy.
VastaaPoistaKun ensi kertaa luin Platonia - pystyuunin vieressä toinen poski punoittaen - pysähdyin oikein miettimään, että miten joku välittää ihmisistä niin paljon, että yrittää kertoa millaisena maailman kokee.
VastaaPoistaMielestäni Vanhanen voisi vaikkapa Henrik Tikkasen kirjoja lukemalla, tulla siihen tulokseen, että lausuisi sanasen: Syvin henkilökohtainen osoittautuu kijallisuudessa peräti yhteiseksi ja tuiki tavalliseksi kokemukseksi. "Kun mä sentään mietin, torat heitän,uutispuuronkin toiselle jo keitän..." Anteeksi Kalle Väänänen, tuli mukailtua.
ad Jyrki Virolainen
VastaaPoistaIhmetyttää, mikä mahtaa olla ongelmasi ydin, kun kommentointityylisi on lähes poikkeuksetta ilkeän piikikäs. En tunne enkä tiedä sinua, mutta katkeralta ja kitkerältä tyypiltä vaikutat.
ad -rh - Niin, eikö kyseessä ollut ennakkopäätös KKO 2009:3?
VastaaPoistaAntti Kortelaiselle - kyllä tuomarin pitää kyetä pitämään todistustaakka ja sen jakoa koskeva kysymys hyppysissään koko oikeudenkäynnin ajan, vaikka partit ja niiden advokaatit kuinka yrittäisivät sotkea asioita.
Varmaan tässä Korhos-jutussakin Alma Media voitti siksi, että sillä oli hyvä asianajaja, joka puhui tuomarit pyörryksiin, kuten jo KO:n tuomion resiitistäkin hyvin näkee. Siellähän on korostettu aina sopivin väliajoin yhtä ja samaa asiaa: päätoimittajan hirmuista lojaliteettivelvoitetta työnantajaansa kohtaan.
Tätä samaa asiaa KO sitten jauhoi yhtä uskollisesti ja useasti tuomionsa perusteluissakin, jolloin itse pääkysymys jäi kokonaan syrjään.
Ad -r- et alii: puheeksi otettu salassapitorikosta ja muuta koskeva KKO 2009 : 3 on monessakin suhteessa tärkeä tapaus, mutta kun en tässä kirjoita juristeille ja ratkaisun lopputulos oli luettavissa lehdistä, leimasoin sen yleiseltä kannalta mielenkiinnottomaksi. Asia koski nimittäin keskeisesti oikeudenkäyntiä, joka oli tavanomaisin tavoin käyty suljettujen ovien takana.
VastaaPoistaEn myöskään halua kirjoittaa lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista.
Itse ratkaisu on luonnollisesti luentomateriaaliani.
Toimitusjohtaja voi olla eri asia kuin päätoimittaja vaikka työsuhteen olennaiset elementit eivät päätoimittajan kohdalla täyttyisikään (juuri hän johtaa ja valvoo). Oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen sopimuksen purkaminen voisi oikeuttaa korvauksiin... ainakin de lege ferenda. Sinne heittäisin tasa-arvojuttujakin. Johtajasopimusta peliin, niin on selvempää.
VastaaPoistaad anonyymi - en minäkään tunne sinua, anonyymiseni
VastaaPoistaMinä olen "siviilissä" ihan lupsakka, naisiin ja viinaan helposti lankeava, vanha gubbe ja Kannaksen poika
ad anonymos - A, mitä sie viel tahot miust tietää?
VastaaPoistaLuonnonmaantieteen professori Matti Seppälä kirjoitti taannoisessa Tieteessä tapahtuu -lehdessä (2/2009) uskottavanoloisen jutun siitä, miksi tieteessämme ei tapahdu sen enempää, ja professorien julkaisutahdit ovat harvoja kuin argumentaation tiheys tyypillisissä "sanasissa" ja opettavaisissa muissa kana-munasissa s. o. opintomateriaaliksi öisin kokoonkirjoitetuissa opuksissa, jotka ovat samaan aikaan oppikirjoja, monografioita ja käsikirjoja - eivätkä sitten mitään erityisesti. Samanlaisia mutta vielä kevyempiä olen tehnyt itsekin, ei sikäli, mutta tarkoitus onkin ollut tehdä myynnin- ei tieteenedistystä.
VastaaPoistaSeppälän pointti oli, että opetus- ja hallinnointivelvoitteet ovat meikäläisillä professoreilla musertavia verrattuna esimerkiksi saksalaisiin tai brittiläisiin kolleegoihin. Sivumennen hän toi - itse eläkkeelle emeritoituvana jäävittä - esille uuden usein parjatun yliopistosysteemin sisältävän jotain hyvääkin, jos virkamiehistä työsuhteisiksi siirtyvät professorit saisivat vihdoin - ylityökorvaukset. En tosin usko, että tuon ajatuskulun päässä olisi suurtakaan vipinää tutkimus- ja julkaisurintamilla...
Jukka Kemppinen kirjoitti...
VastaaPoistaKKO 2009 : 3 on monessakin suhteessa tärkeä tapaus, mutta kun en tässä kirjoita juristeille ja ratkaisun lopputulos oli luettavissa lehdistä, leimasoin sen yleiseltä kannalta mielenkiinnottomaksi.
?
Ei. yleistä merkitystä:
Nimisuoja, ja sen käytännöt, ovat esim. rikostoimittajan työn yksi keskeinen hallittava osa-alue. Kuten tiedämme. maksaa, ja joskus aivan saatanasti kustantajalle, jos tässä sössitään.
Ja osin se on johtunut tuomiolinjan hapuilusta.
mitä sie viel tahot miust tietää...
VastaaPoistasie oot ehkä kertont jo tarpeeks.
mut myöhä jännätään parkkisakkoasiaa kokeimmast. vai meniks se jo?
elämä on tällast... pikkusormi ojossa kun kertoo pieksijöille, että tämä on rikosasia, niin nehän tulee ja pieksää uudestaan.