Sivun näyttöjä yhteensä

8. kesäkuuta 2009

Isää paossa



Jörn Donnerista on vaikea olla mitään mieltä, kun hänellä on ollut niin monta roolia. Väärinkäsitysten välttämiseksi sanon, etteivät hänen romaaninsa ole tehneet minuun vaikutusta ja että hänen ohjaamansa elokuvat eivät missään tapauksessa muuttaneet elokuvahistorian kulkua.

Hän sai aiheesta tuottajana Oscarin Ingmar Bergmanin ”Fannysta ja Alexanderista”, ja hänen dokumenttifilminsä Bergmanista on ylimalkaan parhaita henkilöhaastatteluun rakentuvia elokuvadokumentteja. Toisin kuin tapana on, filmi todella kertoo katsojalle jotain, ja nimenomaan jotain sellaista, minkä voi ilmaista vain kuvilla ja ihmisen äänellä.

Henkilönä hänestä tulee mieleen Carl Michael Bellmanin lesken vastaus kuninkaalle, joka vuosikymmeniä kirjailijan kuoleman jälkeen, patsaan paljastamisen yhteydessä, sanoi:”Nog var de salig också besvärlig i sin tid.” – Kyllä vainaa osasi olla vaivalloinenkin. Hallitsija – tai kuningatar – oli kai ihastellut elämää neron kumppanina.

Tutustuin Donneriin loppuvuodesta 1964 ja hänen Pohjoisrannan asuntonsa kirjasto, joka tarkemmin katsoen osoittautui merkittävin osin hänen isänsä ja tämän isän kirjastoksi, teki minuun mykistävän vaikutuksen. En ollut ennen nähnyt yksityisasunnossa niin korkeita huoneita, että ylähyllyjen kirjoihin tarvittiin tikkaat aivan kuten kirjastoissa.

Hän kiskoi, ellen muista väärin, jo silloin alakaapeista esiin kellastuneita papereita, kirjeitä, muistiinpanoja, piirroksia.

Nyt on käynyt niin, että 2006 ilmestynyt kirja ”Isän jalanjäljillä” jäi vähälle huomiolle.

Se on kuitenkin luultavasti Donnerin paras kirja, mukaan luettuna ”Raportti Berliinistä” ja ”Raportti Tonavalta”.

On syytä tunnustaa, että jätin itsekin kirjan tuonnemmaksi luullen, että kysymyksessä on jokin senttaus, jonka takia on muka pitänyt käydä ihan Siperiassa asti. Väärässä olin. Siperiasta ei taida olla edes olemassa parempaa kirjaa, millään kielellä. Lisäksi tämä Kai Donnerin muotokuva ja patriisisuvun kuvaus ja luonnostelu suhteesta kadonneeseen isään on hienoa kirjallisuutta.

Luin hyvin kauan sitten Kai Donnerin oman matkakirjan ”Siperian samojedien keskuudessa” ja hiukan kuivan faktapitoisen ”Siperia”. Olen hyvin selvillä siitä, että Kai Donnerin ”Siperialaiskertomuksia” on suomalaisen novellikirjallisuuden huippuja. Tarinat ovat keskitettyjä, uskottavia, julmia ja hauskoja, kuten tarina miehestä, joka leikkasi munkilta munat. Mitäpä munkki sellaisilla…

Kai Donner oli siis yliopiston dosentti ja suomalais-ugrilaisten kielten tutkija, joka viipyi 1910-luvulla pitkään tutkimassa samojedeja ja heidän kieltään. Asia on juuri niin kuten poika Jörn sanoo, että menetelmät ja tutkimustulokset edustivat aikansa huippua. Eikä siinä tehty tiedettä helpolla!

Suomeen palattuaan Kai Donner muuttui toiseksi ihmiseksi. Hänestä tuli jääkäri, oikeistokiihkoilija ja Mannerheimin läheinen avustaja, etenkin hämärissä puuhissa. Martti Ahti on julkaissut näistä edelleen hiukan epäselvistä asioista useita kirjoja, kuten ”Salaliiton ääriviivat”. Sitten hän kuoli vaikeaan munuaistautiin 47-vuotiaana vuonna 1935, jolloin Jörn oli kaksivuotias.

Myös Matias Aleksanteri Castrén, suomen kielen tutkimuksen perustaja-isä, kuoli nuorena ja hänkin, kuten Donner, huhun mukaan Siperian rasituksiin.

En osaa arvioida, mitä tiede menetti, koska isää näytti rasittaneen sama vaiva kuin poikaa, jokin sosiaalinen levottomuus. Mutta on sääli, että hänet unohdetaan mainita Sakari Pälsiä kiitettäessä; herrat olivat lähes samaan aikaan Siperiaa selvittämässä.

Muuan yksityiskohta käy hyvin selväksi, kun Jörn Donner peilaa jatkuvasti Siperian menneisyyttä nykyisyyteen ja hallitsee alan kirjallisuuden.

Mitä Siperia opettaa? – Ei mitään.

Sinne joko kuolee tai siellä rypeytyy sielullisesti parantumattomalla tavalla. (Saman totesi Tshehov, jonka patsaita Siperia on kuulemma edelleen täynnä.

Tulee mieleen Haavikon lause, jonka mukaan maailma on siten suunniteltu, ettei sinne tule ikävä takaisin.

10 kommenttia:

  1. Luin Donnerin isän "jalanjälkiä" päällekäin Ayaan Hirsi Alin "Pakomatkalla" -kirjan kanssa ja niiden tarinat menivät sekaisin unissani.

    Jotakin semmoista unesta muistan, että Donner kulki itkien ja muniaan puristellen Hakaniemessä, kädet pystyyn leivottujen patsaiden jalustaa kiertäen kun taas Hirsi Ali, somalialaisen ystäväni näköisenä toripöydällä istuessaan ihmetteli, että mitä itkemistä hänellä on, onhan hän saanut pitää killuttimensa ja kotoa käsin käydä koulunsa...

    JK: "En osaa arvioida, mitä tiede menetti, koska isää näytti rasittaneen sama vaiva kuin poikaa, jokin sosiaalinen levottomuus."

    Ei tiede (tai mikään/kukaan) koskaan mitään menetä. Kyllä levottomatkin viisaiden tekemiä reikiä paikkaamaan kelpaavat.

    Ja maapallon tasapaino, jos sitä on minkäänlaisen tieteen avulla yritettykään saavuttaa, olisi säilynyt luultavasti ilman yhtäkään tiedemiestä paljon pidempään.

    VastaaPoista
  2. Kaiketi Kai Donner tapasi matkoillaan metsästäjiä, kalastajia, keräilijöitä ja paimentolaisia. Oppiko hän heiltä jotakin.
    Tiedemiehiä on esim Vihreän puolueen kiittäminen olemassa olostaan, em alkutuotannossa ei Vihreitä kaivata.
    Alkutuotannon edustajat sen Kalevalankin kirjoitti, korjaan ei kirjoittanut vaan loi ja säilöi ulkomuistiin.
    Entivanhaan hyvämuistinen päänuppi teki korkeiden kirjahyllyjen virkaa.

    VastaaPoista
  3. Siperian opetuksilta sananparren käyttäjät eivät varmaan useimmiten muuta odota kuin hybriksen puhkaisua epämukavuksien neulalla.

    Dostojevski ei Siperiasta selvinnyt ehjänä, mikä domino hänen sirpaleistaan tulikaan! Svinhufvud oli aivan eri oloissa, kuin lepokodissa Фёдор Михайловичiin verrattuna, mutta niinpä taisi Ukko säilyä ehjänäkin, hihaa ei jäänyt Pekkaa vaan S.

    VastaaPoista
  4. Aikoinaan, kun Donner oli vielä mukana politiikassa, oli SDP Suomen suurin porvarillinen puolue, sillä kun Donner kävi kusella, seisoi kolmannes maamme porvaristosta kulli kädessä.

    VastaaPoista
  5. Olen tässä runsaan kuukauden yrittänyt sovitella itseni jonkin radion (YLE Radio 1) ulottuville arkisin klo 18.20. Silloin Salkkarien Jouni Salervo lukee Kai Donnerin Siperian samojedien seurassa. Olen pikkupoikana metsästänyt divarista tämän kirjan ja huumaantunut sen asiallisen selkeästä, nurisemattoman humaanista tekstistä. Nyt, ainakin tähän asti, tämän kesän parasta antia minulle on ollut, tämä mitä hienoin luenta, jossa donnerin teksti pääsee todella oikeuksiinsa.
    Veikko-setä
    PS. Melkeinpä yhdyn JK:n kantaan Jörnin isä-kirjasta, ellei Bergman-teosta olisi... luin sitä 70-luvulla kesäisin yhä uudelleen

    VastaaPoista
  6. Donner sai Siperian-matkoiltaan kupan, johon sittemmin Jörkan sisko kuoli lapsena.

    VastaaPoista
  7. Minulla on se kansantieteellinen Kai Donnerin Siperia-kirja, muistaakseni julkaistu vuonna 1931. Jalajäljet luin ja annoin kirjan eteenpäin.

    Luulen että Jörn Donner on löytänyt jalanjälki-kirjaansa alkuperäiset negat, koska kirja on visuaalisesti upea.

    Ainut ongelma siinä kirjassa on lievä hutilointi. Virheitä on mukana. Kuljetin kumpaakin kirjaa mukana samaan aikaan.

    Tätini olisi halunnut mennä kuuntelemaan - kansantiedettä kun luki - Kai Donnerin luentoa Vanhalle joskus, mutta ei lähtenyt sitten kun arveli että paikka, silloin 1930-luvulla, tulisi olemaan täynnä AKS:n tyyppejä. Ja oli sitten ollutkin.

    Mutta kirja on minusta asiaa. Siellä on tietoa kansoista, jotka ovat jo hävinneet. Toivon kovasti että se kielitieteellinen opus saadaan julkaistuksi, koska J. Donner oli kysellyt kielioppineilta ja olivat sanoneet että tässä on paljon täysin käyttökelpoista materiaalia, jota ei ole koskaan julkaistu.

    Tämä oli joko jossain haastattelussa tai sitten siinä- jalanjälki-kirjassa.

    Minä en tiedä mikä on suomalais-ugrilaisten kielten tutkimus juuri nyt ja minkälaiset ovat tutkimus- ja julkaisuresurssit. Mutta olisi nyt kyllä asiaa että 100 vuotta tutkimusmatkojen jälkeen jotakin julkaistaisiinkin.

    Ne heimot ovat varmaan enää kansansirpaleita, mutta kuuluvat kuitenkin maailman alkuperäiskansoihin. Ehkä eivät pääse konferensseihin edustamaan itseään. Sitä enemmän olisi kyllä suomalaisten velvollisuus julkaista heistä materiaalia.

    Kai Donnerin mielestä Siperian perukoilla asui ihmisiä joilla oli selvä oma identiteetti.

    VastaaPoista
  8. JK: "Suomeen palattuaan Kai Donner muuttui toiseksi ihmiseksi."

    Siperia opetti sittenkin?

    Olihan siellä oppia saamassa aikoinaan ihan kotiseutusi miehiäkin, joukko häjyjä ja Haapojan Matti.

    Lenin ja Stalin ainakin oppivat Siperiassa kaiken laista?

    VastaaPoista
  9. Ei Kai Donner Jääkäri ollut ; jos tässä tapauksessa Jääkärillä tarkoitetaan kuninkaalllisen preussilaisen Jääkäripataljoona 27n jääkäreitä.

    VastaaPoista
  10. jörkan sisko on kyllä elossa... ainakin yksi... ebba.

    VastaaPoista