Liittoutuneiden sota

Talvisodan taustoista kohtalaisen hyvä, vanha kirja oli Douglas Clarkin Liittoutuneet lähtevät talvisotaan. Suomensin sen 1967. Ranskalaiset ja britit olivat hyvin pitkällä lähdössä Narvikin kautta auttamaan Suomea, mutta Ruotsi oli ilmoittanut, että sen alueelle ei ole tulemista. Ranskan ja Englannin motiivista ei ole epäilyä – Ruotsin malmi.

Tarkoitukseen varatuilla joukoilla ei olisi voinut olla vaikutusta talvisodan tulokseen siinäkään tapauksessa, että ne olisi kiidätetty Ruotsin myötävaikutuksella Kannakselle ja Laatokalle. Joukkoja oli aivan liian vähän.

Ranskan ja Englannin kyvyistä suunnitella ja toteuttaa taistelutoimia saatiin hyvin ikävä ja vakuuttava todistus kesällä 1940 Saksan aloitettua hyökkäyksensä Ranskaan. Ja toisaalta puna-armeijalla oli Suomea vastassa maaliskuussa 1940 ainakin puoli miljoonaa sotilasta ja tuhottomasti tykistöä, panssareita ja lentokoneita.

Väliintulon uhka on nähty yhtenä syynä Stalinin yllättävään päätökseen heittää Terijoen hallitus yli laidan ja suostua rauhantekoon monesti kirottujen Mannerheimin ja Tannerin kanssa.

Tutkijat ovat aika yleisesti olleet sitä mieltä, että sekä Stalin että Suomi pitivät tuota ratkaisua väliaikaisena. Olen samaa mieltä. Suursota oli aivan kesken. Stalin ei varmastikaan halunnut saada Englantia vihollisekseen, ja juuri se oli lähellä. Englannin takana olisi ollut Yhdysvallat.
Saksan kanssa tehty liittosopimus käsitettiin kyllä tilapäiseksi.

Talvisodan päättymiseen ja jatkosodan alkamiseen liittyneet asiat on kuvattu hyvin mm. Jatkosodan Pikkujättiläisessä, jossa on Timo Soikkasen lyhyt ja naseva yhteenveto sekä suomalaisten että ulkomaalaisten tutkijoiden tulkinnoista ja niiden muuttumisesta.
Kirjoitan tämän blogin muutamien hämmästelevien kommenttien vastaukseksi. Omasta mielestäni tässä asiassa ei ole sanottavia ongelmia.

Pahoittelen asian jo tunteville aiheuttamaani vaivaa. Tämä nyt kuitenkin on luullakseni järkevä tulkinta asioista - vaikka todellisuudessa olen sitä mieltä, että sotien historiasta voi tulla vielä esiin hyvinkin yllättäviä asioita.

Kukaties eräät paljon julkisuutta saaneet tulkinnat ovat kuitenkin hämmentäneet.
Vuonna 1941 oli täysin järkevää uskoa, ettei Neuvostoliitto kestäisi monta viikkoa Saksan hyökkäystä. Siinä tilanteessa Suomi olisi voinut jäädä seuraamaan tilanteen kehitystä. Subjektiivisen mielipiteeni mukaan se ei olisi kuitenkaan onnistunut. Joko Saksa olisi valunut hyökkäämään Leningradiin Suomesta tai sitten Neuvostoliitto olisi iskenyt pelastaakseen kaupunkinsa.

Pääseminen voittamattomana pidetyn Hitlerin Saksan siivelle meni suomalaisilla tietysti päähän. Poliittisesti hyökkäys oli erittäin suosittu alkuvaiheessaan. Siitähän tuli kuitenkin todellisuudessa pidempi ja raskaampi koska ennen etenemisen pysäyttämistä joulukuussa oli menetetty enemmän miehiä kuin koko talvisodassa. Ja hyviä miehiä!

Ryti ja Mannerheim eivät olleet Hitlerin kannattajia eivätkä fasisteja. Nuoremmassa upseeristossa Saksan - vaikka ei Hitlerin - ihailijoita oli paljon ja vanhemmassakin jonkin verran. Natsien sisäpolitiikkaa ja aatetta yritettiin olla ajattelematta. Juutalaisiin ja hyvin moneen muihin ryhmiin kohdistuneesta terrorista ei 1941 tiedetty kovin paljon ja sensuuri piti.
Itse olen sitä mieltä, että vanhan valtakunnanrajan ylittäminen oli virhe, enkä ole vakuuttunut sotilaiden perusteluista, että piti hakea parempi puolustuslinja ja vallata vierasta maata muka ”pantiksi” rauhanneuvotteluihin.

Mutta tämä on sitä jälkiviisautta. Kuten äsken sanoin, Neuvostoliiton kaatumista pidettiin varmana asiana, ja silloin Itä-Karjala olisi jäänyt saksalaisille.

Heikki Ylikangas on esittämillään perusteilla sitä mieltä, että Suomi veti yhtä köyttä Saksan kanssa paljon aikaisemmin, jo loppuvuodesta 1940 tai että kenties talvisodan vielä kestäessä olisi saatu Saksasta sanaa, että kunhan odotatte...

Ylikankaalla on tarve olla toista mieltä. Hänen perustelunsa ei vakuuta minua tässä.

Uskottavan todistelun mukaan Saksan hyökkäyksen yksityiskohdat salattiin viimeiseen asti jopa useimmilta omilta kenraaleilta.

Tulos on siis eilen esittämäni. Teknisesti hyökkääjä oli Neuvostoliitto, mutta jatkosodan alkamispäivänä Suomi oli monin tavoin sitoutunut Saksaan, pohjoisessa oli yli sata tuhatta saksalaista sotilasta, Utissa pommikoneita ja tiesittekö tätä – Westendiin ja Haukilahden Mellsteninrantaan oli rakennettu sopivia laitteita saksalaisten sukellusveneiden ja torpedoveneiden toimintaa varten.

Mannerheimin miekantuppipäiväkäsky oli karmea. Mutta kun valinta oli tehty, saksalaisten kanssa oli yritettävä tulla toimeen. Ruotsi ponnisteli juuri samoissa vaikeuksissa ja sai syystä hävetä silmät päästään, kun Tanska ja Norja miehitettiin.

Jossain vaiheessa vuonna 1942 Mannerheim ja siis Ryti käsittivät, että Saksa häviää. Stalingrad oli vielä edessä, mutta Saksan sotatalouden laskeminen ei ollut mitenkään ylivoimaista. Salamavoitto oli Saksan ainoa mahdollisuus, ja se epäonnistui jouluna 1941 Moskovassa.
Minulla ei ole vaikeuksia myönnellä, kun ihmiset sanovat, että Neuvostoliitto hyökkäsi 1941 ja Suomi lähti vain perimään takaisin vääryydellä vietyä Karjalaa.

Kuten melkein aina historiassa, todellisuus oli kuitenkin mutkikkaampi, ja nyt katoavaa veteraanisukupolvea on turha härnätä näillä tulkinnoilla. Hengissä ei ole enää ketään, jolla oli mahdollisuus arvioida tilanne toisin.

Ruotsia ajatellen muistutan vielä Unkarista ja Italiasta. Saksa valloitti myös liittolaisvaltioitaan, jos ne yrittivät jotain epämiellyttävää, ja seuraukset olivat etenkin siviileille äärettömän raskaat.

En sano samalla tavalla kuin eräät historioitsijat, että Suomi teki viisaat ja oikeat ratkaisut. Sanon etten kuollaksenikaan keksi, miten siinä saumassa olisi voinut menetellä toisin.
Ajatus on vähän sama kuin talvisodan välttäminen. Voi olla että olisi pitänyt neuvotella 1938 ja valita parempi mies ulkoministeriksi, mutta ennemmin tai myöhemmin Neuvostoliitto olisi hyökännyt.

Muuten varustautumattomuus ja ”malli Cajander” on virheellinen nimitys. Kyllä se asepuku eli pikkutakki, lippalakki ja kokardi oli ”malli Tanner”. Noin puoli eduskuntaa vastusti armeijan varustelua, koska sodan syttymiseen ei uskottu.

Sitä minä kyllä ihmettelen.