Helsingin Sanomat antaa aihetta juuri kun julkaistaan hiukan peiteltyjä tietoja printtimedian surullisesta tulevaisuudesta.
Olen yksi niistä käyttökelpoisista hölmöistä.
Tilaan rahalla Hesaria ja Suomen Kuvalehteä, vaikka viimeksi mainittua en itsekään ymmärrä. Kanavan ja Parnasson ostan irtonumeroina. Verkko tuo Economistin ja posti The New York Review of Booksin. Netvibes ja Google Reader sisältävät sata julkaisua tai enemmän. Tänään olin ostamaisillani Wiredin, mutta tarkemmin katsoen tulin siihen tulokseen, että olin lukenut sen kiinnostavan jutun samasta lehdestä jo vuonna 2001.
Eli ensin: Pentti Linkola on loistava kirjoittaja, parhaita mitä meillä on. HS (C6) yleisön osaston kirjoitus alkaa muka huolena Kemijärvestä ja kasvaa uusiin mittoihin. Nyt ei ole enää puhe pökkelöpesijöistä, vaan kirjoitus nousee täyteen jumalten tuhoon eli maailmanloppunäkyyn, joka on vaikuttava, vaikka ei vakuuttava. Kirjoittajan oma kuolemanpelko (eli kuolemantoive) valuu kuin rikkohappo särkyneestä tehtaasta.
Linkola on kirjoittajana taiteilija. Kirjastoluokitus ei tee hänelle oikeutta.
Toiseksi: Risto Hannula on sitten kuollut. Muistosanat kirjoittanut kollega osui oikeaan. Jossain vaiheessa taidearvostelijan ammatti muuttui kulttuuritoimittajan tehtäväksi. Sitä Risto oli. Hän jäi pienempiin lehtiin (kuin vanhempi työtoverinsa Pekka Tarkka Uuden Suomen ajoilta) mutta oli mukana muuttamassa maailmaa moneen suuntaan, koskaan hurahtelematta. Kaunis muisto jää. Sellaista moni tavoittelee mutta harva saa.
Samalla sanomalehden sivulle kerrotaan, että kuolema on viimein korjannut myös laulaja Giuseppe di Stefanon. Ensimmäisenä tuli mieleen ikivanha kuparitinurin seppelevärssy: ”Paljon tinasit – paljon pilasit. Viimein rauhan sait.”
Mutta en voi olla lisäämättä lehden tietoon, että EMI:n Walter Leggen tuottama Rigoletto on vielä huikeampi kuin jutussa mainittu Tosca. Se on ilman vähintäkään epäilyä yksi vuosisadan kymmenestä hienoimmasta levytyksestä, ja onneksi jatkuvasti myynnissä.
Maria Callas; Tito Gobbi; Giuseppe di Stefano… Puikoissa Tullio Serafino ja soittokunta La Scalan. Ja tämä on Callasin ja di Stefanon onnistuminen. Gobbista sitä ei tarvitse korostaa.
Ja sitten kansa huutaa verta eli vaatii olemaan jotain mieltä pääministerin sukupuolielämästä. Tarkoitan teitä, senkin hyväkkäät, ja kommenttejanne.
Kun juttu menee tiedon mukaan hoviin, en tietenkään arvaile lopputulosta enkä arvioi alioikeuden ratkaisua.
Poliitikon yksityisyyden suoja on mielenkiintoinen ongelma ja se kuuluu kieltämättä asioihin, joita opetan professorina. Mutta se on B-luokan kysymys. Se on A-luokan kysymys, että ihmisellä on maan lain mukaan mahdollisuus ja oikeus pysytellä kokonaan poissa julkisuudesta ja että eräät asiat – esimerkiksi terveyttä ja mielenterveyttä koskevat – on selvästi listattu laissa salaisiksi.
Rajanvedot ovat juuri niitä asioita, joista juristit saavat palkkansa. Ne ovat joskus tärkeitä, useimmiten eivät. Etenkin korkeinta oikeutta ajatellen on monesti yhdentekevää, heittävätkö ne siellä kruunua ja klaavaa, koska kansa tarvitsee ennakkotapauksen eli säännön, jonka mukaan sitten eletään. Mikä se sääntö on, se ei ole välttämättä kauhean tärkeää.
Asian saama julkisuus ei ole missään yhteydessä asian merkitykseen, eikä ministerin turvautuminen oikeudenkäyntiin ole niin harvinaista kuin uskotellaan.
Muistan Tabe Sliorin ja Erik von Frenckellin. Tässä nyt käsillä olevassa tapauksessa ei ole mitään uutta. Olen jopa nähnyt Taben loistonsa päivinä 50-luvulla, kun hän ajoi jonkun ilmavoimien kadetin perään Kauhavalle.
Sekä Yhdysvalloissa että Suomessa se kauhistuttava paljastus, että johtavalla poliitikolla on sukupuolielämää, on sensaatio.
Henkilökohtainen arvaukseni on, ettei Vanhanen ole kysynyt asiaa keneltäkään asiansa osaavalta juristilta, koska vastaus olisi ollut kaikilta sama: ei kannata; lopputulos on epävarma. Jakke Söderman taisi yllyttää Vanhasta oikeuteen, mutta Jakke on ollut aina kova yllyttämään toisia esim. kusemaan housuihinsa (mielellään omiin housuihinsa).
Kiinnitän vain teidän huomionne, korkeasti oppineet lukijani, siihen miten johdonmukaisesti Vanhasen julkisuuskuva muuttuu. Juuri nyt näyttää olevan meneillään jokin taidokas peli oman puoluesihteerin kanssa, ja tuloksena on palstamillimetrejä, jotka ovat poliitikon valuuttaa.
Imagon ja aseman rakentaminen on niin taitavaa, että jää miettimään, kuka sen on suunnitellut. Miettikääpä sitä. Kun samaan aikaan sekä Halosen että Tuomiojan ”mielenkiintoisuus” laskee laskemistaan ja Kalliomäki on jo unohdettu.
Suurlähettiläs Müller – Boreniuksen toimiston entinen asiakas – osoitti vanhuutensa sadattelemalla julkisesti Vanhasen ja Kanervan heikkoa esiintymistä Amerikassa. Enpä oikein usko. Ei politiikkaa ole milloinkaan tehty sujuvilla puheilla – se on Sarasvuon ja vastaavien sektoria se. Mutta Vanhanen ja Kanerva ovat ”mielenkiintoisia” myös kansainvälisen median silmissä.
Ennustan että ennen seuraavia vaaleja Niinistö taklaa itsensä vaihtoaitioon tai suihkuun, jolloin kentällä on kaksi erittäin taitavaa henkilöä, Vanhanen ja Katainen.
Lautakunta on päätellyt, että herra V:n luovuttua yksityisyydestään useaan otteeseen suurilevikkisissä päivälehdissä ei siippansa S ole ainakaan tahallaan menetellyt oikeuden vastaisesti antamalla joitakin lisätietoja noin nollalevikkisen kirjan sivuilla.
VastaaPoistaJäämme jännittämään onko hovioikeuden äänestysratkaisu kiinnostavampi kuin vaalien äänestysratkaisu
Odotellessa saanemme nautiskella herra V:n poimimia sitaatteja, joita hän pitää yksityisyyttään erityisesti loukkaavana. Lööppien mainostamia lehtiä myydään enemmän kuin kirjaa olisi koskaan myyty.
JK:
VastaaPoistaSuurlähettiläs Müller.. osoitti vanhuutensa sadattelemalla julkisesti Vanhasen ja Kanervan heikkoa esiintymistä Amerikassa ..
No-no - Korottihan hän sen sijaan Tuomiojan, vaikkei aateveljensä olekaan. Vai liekö tämä seikka ihan se Müllerin ammattimaisten arvioiden teilaamisen syy?
Hesaria on kuitenkin edelleen kiva lukea kylvyssä... oikeastaan en sitä muualla luekaan.
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=BPKBkjamc_s&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=7yrgbizbbYU&feature=related
VastaaPoistaNiin, eihän hyvä julkisuus(kuva) enää ole sanoja vaan oikeassa kontekstissä olevaa kuvaa. (Vertaa Venäjän vaalit) Samalla "uskolla" kuin lottoaja uskoo voittoonsa, näemme Vanhasen edustavan "toivottua" ja mahdollista tulevaisuutta – toinen puoli pelkää sitä. Lyömme rahamme likoon parhaan "hevosen" puolesta.
VastaaPoistaV. 2006 Vanhasen tekstarijulkisuuden aikainen toteamus "Yksityisyyttäni on loukattu, mutta mahdollisuuteni pääministerin asemasta käsin käydä vuosia oikeutta ovat olemattomat". Kysymys oli IltaSanomista.
Kiitos Björling; päivä alkoi ihanasti. Gigli kuoli kun minä synnyin (katsoin tieysti..).
VastaaPoistaSe että osa meistä lukijoista on vasta "klassresan" alkupäässä (ks. päivän HeSa) ja teemme osin ns. duunariluokan töitä ei tarkoita sitä, ettemme ymmärtäisi sarkasmia. Kemppinen sitä tuossa viimeisessä kappaleessa perin taitavasti harrastaa.
VastaaPoistaTällä blogilla on ennenkin puhuttu Vanhasen henkisistä kyvyistä ja jokainen voi tahollaan selvittää, kävikö V. lukiota 3 vai x vuotta. Ja tämä siis ennen luokatonta lukiota, jolloin luokaton aines vietiin vaikka väkisin keskikouluun ja sieltä eteenpäin. Vaikka väkisin.
Ei se Müller ihan väärässä kyllä ollut. Jos puhuu tai kirjoittaa asian vierestä ja käyttää vääriä termejä ja sanoja, niin voi olla varma, että "tentti hylätään". Tästä Kemppiselläkin on varmaan kokemusta opiskelijoiden ohjaajana ja tentaattorina.
Puhetaito ja esiintymisvarmuus on poliitikolle välttämättömyys. Eikä ole häpeällistä saada puheopetusta, sen todisti jo Thathcer aikoinaan.
No joo. Vanhanen tekee varmaan parhaansa, mutta kuten usein todettu, niin parhaansa tekeväkin tekee sen _kykyjensä_ mukaan.
Jukka:
VastaaPoistaJa sitten kansa huutaa verta eli vaatii olemaan jotain mieltä pääministerin sukupuolielämästä. Tarkoitan teitä, senkin hyväkkäät, ja kommenttejanne.
Kansan syvät rivit (eli minä) vaativat myös Jukalta kommenttia käynnissä olevaan lapsipornosensuuriasiaan, joka ehdottomasti kuuluu Jukan toimialaan. Tahtoo heti Jukalta lausunnon!
Se ei muuten olekaan mikään vitsi että HS:n kulttuuritoimittajan kotona ovat kirjahyllyssä Leninit ja Marxit paikallaan opiskeluaikojen solidaarisuusfestivaalikuvien ympäröiminä.
VastaaPoistaEikös lehti vähän väliä haikailekin Kuubaa?
Itse en ole kyllä Hesarista rahalla maksanut vuosikausiin, paitsi sunnuntain digilehdestä euron kpl. Lehti tosiaan pitää keskustan puoluesihteeriä framilla, ilmeisesti halutaan Vanhasen potentiaalisten haastajahölmöjen astuvan hänen vanavedessä esille numeroitaviksi.
Ajan todellinen vaara piilee demokratian alasajossa. Vanhasen olemuksessa on jotakin pelottavaa yksinvaltiaan, Jumalan soturin, 100%:n Valtionpalvelijan piirteitä.
Oi, Sinä erittäin taitava henkilö, tarkastelkaamme hetki strategiaasi:
VastaaPoista1) Aloitat eilispäiväisen jutun pääministerin sukupuolielämällä ja toimittajalla, joka tahtoo tietää näkemyksesi aiheesta, jota et pidä järin hätkähdyttävänä.
2) Tänään tahdot kertoa olevasi käyttökelpoinen hölmö.
3) Nimittelet meitä hellästi hyväkkäiksi ja esität, että kommenttimme vaativat Sinua olemaan jotakin mieltä pääministerin sukupuolielämästä.
4)Sitten puhut aiheesta.
Kun eilisiltana luin vanhoja blogikirjoituksiasi, osui silmääni kohta, jossa sanoit jotakin sellaista, että Sinähän mellastat omassa blogissasi kuinka tykkäät ja puhut aiheista, joista itse tahdot. Niin! Niin teet.
Minä poimin tämänpäiväisestä tekstistäsi kolme aihetta, joiden minä päätän Sinua nyt kiinnostavan: 1) kuolema, 2) sukupuolielämän yksityisyys ja 3) mielenkiintoisuuden rakentaminen.
Palaan puhumaan näistä työpäivän jälkeen. Nyt kerron vain sen tärkeän aamutiedon, miksi naiset, nuo kaikki, tiedättehän, pitävät kravatteja kiihottavina vaatekappaleina. Ei siksi, että niistä huokuisi status, vaan siksi, että niitä käytetään tilaisuuksissa, joissa sukupuolielämän harjoittaminen on sopimatonta ja vaikeaa.
Minä voin aloittaa uuden elämän ja rupean kirjoittamaan kunnolla kunhan minulle ei naureta heti kun tulen sisään ovesta. Tämä oli foorumissa kuin foorumissa oman kieliryhmäni sisällä sääntö eikä poikkeus. Silti se sattui joka kerta eikä auttanut, että yritti itse olla asiallinen. Nauru oli kuin sadistinen pora keskelle sydäntä - joka kerta. Siihen ei totu.
VastaaPoistaToisaalta olen jo 50 ja mahdollisuuteni työelämässä menivät jo (!) eli on oikeastaan "vorbei" ja sen tähden en ole enää varma siitäkään - kannattaako enää yrittää yhtään mitään? Nyt sanovat, että niin huokaus, huokaus - kun on jo viisikymmentä niin on siinä rajalla, ettei enää ole kiinnostava työmarkkinoilla. Itse en enää jaksa mitään verkostoakaan aloittaa. Se pitää tehdä 30-senä tai 40-kymppisenä. Minä aloitin työn etsimisen 40-kymppisenä mutta sillä tiellä olen edelleen. Ei ole onnistunut ja kun sen tajusin, ettei tulekaan onnistumaan niin rupesin kertomaan avoimesti elämästäni ja herätin kaikki kiusaajat - ja nyt voitte arvata mitä sitten tapahtuu: hirveä defenssi ja sota omista oikeuksista olla ns. ulkopuolinen. Mutta kaikki, jotka käänsivät minulle selkäänsä olivat osallisia ja viimeiset olivat ne, joihin todella luotin: professorit ja filosofit. Mutta heille ei voinut puhua sen paremmin kuin muillekaan: heidän pre-attitude oli jo siinä kohtaan niin syvällä, että kaaduin lopullisesti. Promootioni oli farssi. Kaikki oli farssia eikä minua ymmärtänyt kukaan. Isäni hävisi totaalisesti pois elämästäni ja näin olivat ns. ystävät sitä aikaisemmin jo tehneet: hehän sen varsinaisen ajojahdin aloittivatkin olemalla yläpuolella ja viisaita. Eivät vain kestäneet minua autenttisena ja rehellisenä. Siinä olin alkanut kasvaa heistä ulos.
Niin kauan kun heitin vitsejä olin heille ystävä, vakavana en enää.
Kun kiusaajat saavat olla viisaita oikea viisas rupeaa mellakoimaan kun ei voi muutakaan. Lapsihan huutaa/heittää tavaroita jne mutta sehän ei meille aikuisille sovi.
Voimme vain yrittää näyttää mielemme, ja tänä päivänä normit ovat niin kapeita ettei paljon mikään onnistu. Minun piti kymmenen vuotta käydä tätä systemaattista ja avointa kapinaa kirjoittamalla väärin, jotta saisin elämäni oikean viestin esiin. Kaksi kertaa murruin ja olin heittää elämäni sillä ymmärrys kulki koko ajan korkealla ja se ei sen takia ollut yhtään helpompi olla ja elää. Rupesin todella tuntemaan itseni kuin Strindberg: valtava alterego mutta se johtui siitä, että olin elänyt koko elämäni väärässä viiteryhmässä ja silti minua ei päästetty siitäkään. Tunsin itseni kuin lastentarhan opettja mutta ympärilläni oli vain lapsia - ei yhtään aikuista. Kukaan ei kohdannut eikä voinut tajuta. Jos yritin pyytää apua minut loitonnettiin vieläkin kauemmaksi.
Yritin näet sanoa ja kertoa siitä, mutta kun sekään ei mennyt perille. Kaikki epäilivät tietysti, ja epäilivät niin pitkään, että bestikset rupesivat kyselemään etten nyt varmasti jotenkin OLLUT sairas. Kun asiat olivat menneet siihen pisteeseen koko sirkus oli minulle tullut selväksi ja samalla se kävi selväksi myös ulkopuolisille. Tämän yritin kertoa viime viikolla psykiatrille, joka on alkanut ymmärtää.
Tämä kymmenvuotinen oivalluttaminen oli siis niinkin pienen totuuden hinta. Pieni tarkoittaa triviaalin. Minun piti elää kuin vankilassa kymmenen vuotta, jotta voisin sanoa, että minun oma mahdollisuus suljettiin pois jo 5-vuotiaana, sillä ihmisen uskottavuus on se hänen "hevonen". Jos suodaan korkea odotus ja uskottavuus ei tarvitse kuin istua ja välillä olla hauska. Jos lähipiiri vahvistavat, että onpa kuulemma (!) fiksu yksilö niin muut menevät siihen tarinaan mukaan.
Pian kaikki ovat sitä mieltä, että onpa fiksu yksilö. Näin imago syntyy ja se synnytetään lapsesta saakka. Tämä pätee myös negatiivisena.
Ikävä kyllä siis sama asia pätee myös kun merkki on negatiivinen. Ei tarvitse olla kuin kieli - dyslektikot ja muut ovat tästä esimerkki ja edustavat tämän päivän merkittyjä. Heille annetaan ikäänkuin anteeksi jotain mutta samalla joutuvat ns. normaaliuden ulkopuolelle. Ovat normaaleja vain oman ryhmänsä sisällä, ei Mullerin kaltaisten pikkutarkkojen hakijoiden kautta. Ja kun rekrytointikaavakkeet tehdään Mullerin kaltaisten asiantuntijoiden avittamana suljetaan pois enemmän ja enemmän todellisia "ihmisiä" robotti-ihmisten kustannuksella. Robotti-ihminen on sellainen, jonka odotukset ovat aina päteviä: eivät voisi ikinä yllättää missään. Ovat luotettavia koska eivät yllätä.
Robotit ja pikkutarkat merkkitaiteilijat saavat näinollen kulttuurissa korotuksen ja heitä ruvetaan pitämään intellektuelleina.
Näin kulttuuri leikkaa perspektiivinsä kapeammaksi ja kapeammaksi mielestäni sillä tarkka on tarkka vain normien sisällä. Arvot ja normit ovat asia,joka on vaikea määritellä sillä suurin osa ihmisistä mieltävät normit osaksi arvojaan (Korsgaard).
Kun kulttuurissa ollaan riittävän kauan katsottu pelkkiä merkkejä ja tarkkoja pilkkuja ei enää näe itse taulua. Näkee vain pensselinvedot. Kaikki arviointi rupeaa keskittymään pensselinvetoihin vaikka kuva olisi ammattitaidoton ja mitäänsanomaton.
Kun kuvan oikea esittäjä tulee esille häntäkin halutaan ensin tulkita pensselinvetojen mukaan ja jos ihmiset eivät osaa enää arvioida kuin ryhmän konsensuksella taiteilija saa huonon arvosanan mikäli hän ei käytä vetojaan kuten muut aikaisemmin. Mutta van Gogh käytti myös pensseliä eri lailla: miten häntäkin olisi hylätty jos olisi todella ollut käden osaamisesta kiinni noin paljon?
Tai surrealistit, joiden kyky selittää aikamme idiotismin; heillekään ei olisi annettu mitään pardonia sen takia, että katsotaan yksityiskohtia liikaa
(esim. http://epi.gavle.se/gk/t_ns.aspx?id=16656)
Tosikot ovat vaarallisia kun pitää tulkita maailmaa ja toisten tekstiä. Tosikot voivat olla mukana laatimassa koneistoa mutta eivät saa enää olla ihmistieteissä sanomassa mikä on mikä sillä teknisesti toimiva tulkitsee teknisesti kaiken. Ei näe metsää puilta.
Äkkiseltään luulisi, että Vanhasen on yhä vaikeampaa saada pätevää naisseuraa, kun on itse lähtenyt rettelöimään tällä tavalla.
VastaaPoistaJospa minä tyytyisin tänään kulttuuuriin, ettei sekään puoli ihan unohdu tässä imagohöpötyksessä (vaikka olenkin jonkin sortin ammattailainen juuri sillä alalla).
VastaaPoistaRisto Hannula oli todellakin hyvä kulttuuritoimittaja, luin häntä koko nuoruuteni. Lisäksi minulla on häneen läheisimpikin suhde:
Hän julkaisi lehdessään minun ensirunoni 60-luvulla.
Eikös se tinurin muistokirjoitus mennyt näin: "Paljon tinasit - paljon pilasit, viimein kolvisi kylmeni"?
VastaaPoistaPentti Linkolan on aina kirjoittanut taitavasti, mutta osumat hänen on tähdättävä ylälaitaan maalitaussa, että edes joku älähtäisi, johonkuhun sattuisi. Hänhän on kuitenkin järkähtämättömässä asiansa ajajana myös suuresti oikeassa.
Kun Jokelasta selvittiin ja maailman muut murha- ja kidutuspaikat unohdetaan, suomalaisessa päiväkahvikeskustelussa menee kolmiodraama Vanhanen-Mannerheim-nukke-Karttunen Ulla.
Kuka kerääkään suurimmat voitot tästä köykäisistä aineksista (vaikka asiaakin takana olisi)kootusta lööppikiisselistä?
Minä yritin jo Lipposelle ehdottaa, että kunnaneläinlääkärin pitäisi velvoittaa kuohimaan kuljeksivat kepulit.
VastaaPoistaEi kuulemma voi sellaisa lakia säätää.
Leikataanhan sikojakin, ja ne ovat sentään älykkäitä ja sympaattisia eläimiä.
Jos tästä olisi laki säädetty, ei tätäkään ongelmaa olisi veronmaksajien riesana.
Höh teitä. Kiinnostavin ja hauskin oikeustapaus on paraikaa se, missä on asianosaisina kaksi Suomessa asuvaa ulkomaalaista, jotka kiistelevät siitä, onko toisen oikeuksia kovastikin loukattu julkaisemalla blogissa tiettyjä valokuvia. Toista edustaa lakiasiantoimisto Borenius ja Kemppinen, toista Herkko Hietanen.
VastaaPoistaEn edellytä Kemppiseltä minkäänlaista lausuntoa.
Katainen - polvihousuinen pikkumies? Odotetaan nyt että kasvaa.....Miten kukaan voi pitää uskottavana,,,äh , annan olla
VastaaPoistaVanhasesta valitettavasti joudun olemaan samaa mieltä.
Kansa tarvitsee leipää ja sirkushuveja, on Linkola sanonut. Hän on loistava kirjoittaja.
VastaaPoistaKun kansa puhuu Tarjasta, on kysymys väärinymmäretystä demokratiasta. Me elämme nyt väärinymmärrettyssä demokratiassa (onko oikeinymmäretty mahdollistakaan). Siksi johtohahmot (joka sektorilla) ovat todellakin hahmoja, joita jokainen voi nykiä haluamaansa suuntaan (jopa ampua leikkipyssyllä leikisti).
Missä ovat johtajat, joiden ei tarvitse kansalle makeilla? Makeilijaa ei kukaan arvosta sisimmässään (paitsi alkoholistin vaimo, eikä hänkään sisimmässä sisimmässään).
Ole yksin, mutta älä yksin yksinäinen ( Tuomari Nurmiota mukaellen), johtaja.
some anon;
VastaaPoistaOdotellessa saanemme nautiskella herra V:n poimimia sitaatteja, joita hän pitää yksityisyyttään erityisesti loukkaavana..
Heh, oikeus: "Tekstit ovat harmittomia ja hauskoja."
Noin, ainakin lukemani siteeraukset, jotka piti olla niitä raskauttavia.
Mielestäni vasta, jos siellä lukisi, esim. että partnerilla ei seisonut, tai vaihtoehtoisesti varvimääriä, asentoja ja/tai aktien keston pituuksua, olisi ehkä syyttämisen paikka.
Jos Pääministeri haluaisi pitää yksityisyydestään huolta, hän ei haastaisi ex-rakastettuaan oikeuteen. Hän sopisi asian kuten herrasmies. Ja suojelisi siten myös muiden yksityisyyttä.
VastaaPoistaLapsellista touhua kertakaikkiaan.
Muistan kun Kaarle Makkonen ja Aulis Aarnio teroittivat mieliimme perustelemisen tärkeyttä. Konservatiivina Kemppinen tuntuu haluavan palauttaa meidät siihen oikeustieteen kultakauteen, jolloin '... on katsottava' oli niin fakta- kuin normitulkinnan perusnormi. Silloin varmasti touhu onkin nopanheittoa, ja vielä kevyttä sekä hyväpalkkaista.
VastaaPoistaKäräjäoikeuden lautamiesperustelut on suoraan sanoen juosten kustu. Muotoilujen logiikasta voi päätellä yhden jos toisenkin 'pätevän' juristin pukinsorkan olleen taustavaikuttamassa. Valitettavasti ne ovat kuitenkin enimmäkseen homeopatiaosastolta. Kuten esimerkiksi, että on julkistamismielessä yhteiskunnallisesti merkittävää, että pääministeri on deittaillut netissä ja ryhtynyt suhteellisen ripeästi sukupuolisuhteeseen saatuaan kontaktin tällä keinoin. Tai että oikeus julkistamiseen syntyy sitä kautta, että toisen osapuolen oikeus kertoa yksityiselämästään poistaisi toisen oikeuden yksityisyyteen. Tai että antamalla joitakin tietoja yksityiselämästään, poliitikko menettäisi kokonaan oikeutensa yksityiselämäänsä. Hallelujaa. Kyllä koko lautamiesjärjestelmä on lakkautettava kiireellisesti.
Kun tiedotusvälineet korskuvat usein toteuttavansa neljäntenä valtiomahtina vahtikoiran ylevää tehtävää kansan onneksi, ja sananvapauden suojassa, olisi kai kohtuullista kääntää katse myös niihin itseensä. Missä viipyvät reportaasit ja paljastuskirjat toimittajien toilailuista nais- ja miesseikkailuineen, viinanhuuruisine rypemisineen, jotka ovat johtanet merkittävän osan toimittajakunnasta alkoholismin tielle, henkilökohtaisine antipatioineen ja katkeroitumisineen, poliittisten ja taloudellisten vallanpitäjien syöttiläiksi alistumisineen jne. jne. Kun he kerran ilmoittavat toimivansa merkittävinä yhteiskunnallisina vaikuttajina yhteiseksi hyväksi, missä viipyvät paljastukset heidän yksityiselämästään?
kova yllyttämään toisia esim. kusemaan housuihinsa (mielellään omiin housuihinsa)
VastaaPoistaJS siis lainaa muille housujaan? Vai asettuuko jotenkin tyrkylle?
Ja sitten kansa huutaa verta eli vaatii olemaan jotain mieltä pääministerin sukupuolielämästä. Tarkoitan teitä, senkin hyväkkäät, ja kommenttejanne.
Eipäs. Vanhasen asiat eivät kiinnostaneet silloinkaan, kun osapuolet vielä pyörivät yhdessä. Ei silti. Kun katselee kohua sivusta, tuntuu PM:n käytös kovin pikkumaiselta. Olisi vaan pitänyt turpansa kiinni niin asia olisi unohtunut viikossa ja kirja jäänyt myymättä.
Kansan syvät rivit (eli minä) vaativat myös Jukalta kommenttia käynnissä olevaan lapsipornosensuuriasiaan, joka ehdottomasti kuuluu Jukan toimialaan. Tahtoo heti Jukalta lausunnon!
Samaa mieltä. Josko vaikka sitten alkaisi yleinen ymmärrys kehittyä. Tai ehkä JK:stakin tulisi pedofiili.
Ymmärrän kyllä, että Vanhanen on paljon tinannut, mutta ei kai maan pääministerillä voi, ei ainakaan saisi, olla A-luokan oikeuksia kaikissa, mutta erityisesti edellä erikseen mainituissa asioissa. Tosin jopa lähihistoria on osoittanut, että maailmalla moinen on yleistä
VastaaPoistaMinulla on vaikeuksia päättää onko tinaaja akkamainen vaiko vain lapsellisen naivi.
Kemppinen kirjoitti: "Verkko tuo Economistin ja posti The New York Review of Booksin."
VastaaPoistaHuomautan, että jopa alkeiskieliopeissa muistetaan artikkeleiden käyttöä koskevissa kohdin The Timesin ohella mainita vakioituneena idiomina The Economist.
"Tieteessä tapahtuu" on muuten tilausehdoiltaan loistava, sen saa kotiin samalla ilmaisella hinnalla kuin monet puolta huonommista verkkojulkaisuista.
Kemppinen kirjoitti: "Henkilökohtainen arvaukseni on, ettei Vanhanen ole kysynyt asiaa keneltäkään asiansa osaavalta juristilta, koska vastaus olisi ollut kaikilta sama: ei kannata; lopputulos on epävarma. Jakke Söderman taisi yllyttää Vanhasta oikeuteen - -"
En ole Södermanin kannattajia, mutta olen saanut käsityksen, että hän kyllä on asiansa osaava, se asia vain ei ole prognosoida kolhuttomia väyliä arkisen juridiikan karikoihin.
Enpä malta pysyä erossa arvailuistakaan.
VastaaPoista"Imagon ja aseman rakentaminen on niin taitavaa, että jää miettimään, kuka sen on suunnitellut. Miettikääpä sitä."
Olen miettinyt. Ja tullut siihen tulokseen, että niin Vanhasen kuin Katajaisenkin imago syöksähtelee sinne tänne kuin ajopuu koskessa, jos tämä pyhä vertaus sallitaan.
Kyllähän ne niitä imagoja sylttytehtaissaan rakentelee, mutta se on aina herrassa, se onnistuminen. Vanhasen habitus vain on sellainen, ettei siihen loka tartu. Sitä paitsi menestys saa tuhriintuneenkin kilven aina kiiltämään, sen näkee Ikestä, kaikkien rehvakkaiden äijänketkujen isoenosta. Mainio mies.
Katainen taas surfailee ajan aalloilla, ilman että omat tekemiset tai sanomiset vaikuttavat siihen paljoakaan. Matala ääni on plussaa. Niinistö taas palailee lähtöasemiinsa eli huuma haihtuu.
Näillä kommenteilla ei sitten ollut mitään tekemistä itse kunkin substanssin kanssa. Sekin painaa ja vaikuttaa, vaikkei sitä aina uskoisi.
Tiivistettynä: en usko salaliittoihin enkä kellosepän työnä tehtyin salasuunnitelmiin. Imagon ja kampanjan suunnittelu on yksinkertaista touhua.
Nuoruudessani tinurina se värssy muuten meni näin: Paljon tinasit, paljon pilasit, viimein kolvisi kylmeni.
Risto Hannulan 70-vuotispäiväksi ilmestyi 26.8.2006 kirja, joka tekee oikeutta hienon miehen elämäntyölle:
VastaaPoistaJerker A. Eriksson, Risto Raitio, Pertti Vuorinen (toim.): Hannula. Risto Hannulan ystäväkirja. Helsinki: Hari-kustannus, 2006.
Vanhasen ja Ruususen tapaus on todellakin ennakkotapaus, muttei vain oikeustieteellisessä mielessä, vaan historiallisesti. Yhteiskunnalliskulttuuriset siirtymät tapahtuvat usein ikävien ja tylsien skandaalien kautta. "Älä pidä kiinni vanhasta hyvästä, vaan uudesta huonosta", lausahti aikoinaan Walter Benjamin. Tarkoitan sitä, että poliitikko ei todellakaan voi enää olla abstrakti herra, jolla ei ole kotia ja karjaa, vaan hänen pitää olla jotenkin kokonaisempi hahmo. Hän ei voi kaventaa itseään kalpoiseksi asioiden hoitajaksi. Julkisen ja yksityisen raja on kuin veteen piirretty viiva.
VastaaPoistaMitenkäs täällä ei vielä ole tartuttu tähän todella kuohuttavaan asiaan:
VastaaPoistaKuulin, että me maksamme Vanhasen oikeudenkäyntikulut!!!?? Siis valtio! Voiko se olla totta?
Minusta se on härskiä ja hävytöntä, korruptioon verrattavaa väärinkäyttöä.
Vai onko se normaali käytäntö: maksaako valtio jos haastan jonkun kunnianloukkauksesta oikeuteen?
Minulla ei ole Vanhasesta muuta mielipidettä kuin se, että hän näyttää vähän yhden koulun apulaisrehtorilta, jolle on pirun vaikea sanoa mitään epäasiallista. Siinä on tiettyä vetoa. Tarkoitan myös ilmavirtaa, palelluttavuutta.
VastaaPoistaSitä en ymmärrä yhtään, miksi sukupuolielämä lasketaan niin intiimiksi. Ei pääsisi minun top ten -listaani.
Enkä ymmärrä, miksi on kovinkin merkillistä, että Vanhanen aloitti "intiimisuhteensa" niin pian. Siis häh? Kolme viikkoako olisi pitänyt odottaa ja viedä anoppiehdokkaalle neilikkapuska ensin? Niinkö me muut ihmiset teemme? Catulux?
Toipila, mitä on "pätevä" naisseura?
Kuolema on niin paljon kiehtovampi kuin Vanhanen. Tiedättekö, että amerikkalaiset tiedemiehet ovat nyt löytäneet mustan, joka on 30 kertaa mustempi kuin edellinen? Jokin kuitu. Kun sitä katsoo, alkaa huimata.
Ällistyneenä olen seurannut uutisista keskustelua siitä, että kun lautamiesten kanta voitti Vanhasen jutussa, niin tapahtui suurikin vääryys!?
VastaaPoistaTarvitaanko todellakin poliitikkoja varten omat tuomaritkin?
Eikö riitä, että kansanedustajat päättävät itse palkoistaan, vapauttavat itsensä kohtuuttomista veroista, pitävät kuukausien lomat ja liikkuvat ilmaiseksi maalla, ilmassa ja taksilla?
Mutta onhan toisaalta hyvä, että kun lautamiesten käytön historian ensimmäinen virhe tapahtui, niin se tapahtui näin julkisessa tapauksessa. (Tämä on olevinaan sarkasmia, tana.)
Ymmärrän toki, että poliitikotkin ajavat omaa etuaan, mutta minua korpeaakin tämä sopulismi.
Ad aliquis:
VastaaPoistaJotkut ovat viitanneet Vanhasen jutun perusteluihin. Kuten näette kirjoituksestani, sanoin etten kommentoi alioikeuden tuomiota enkä arvaile hovioikeuden kantaa.
Tuomioiden perusteluista lainvoimaisissa ratkaisuissa olen usein halukas kirjoittamaan.
Väitöskirjassani - jossa toisena opponenttina oli Aulis Aarnio - kirjoitin tästä aiheesta hyvinkin paljon.
Ruususen sulhasen (+ hovin) kautta kenties piirretään kaivattu raja sananvapauden ja poliitikon yksityiselämän välille. Kenties.
VastaaPoistaMutta hinta on aika kova; ainakin pääministerille, joka ei edes huomaa vetävänsä mattoa omien jalkojensa alta. Vanhanen on näytelmässä täysin pellen roolissa, jolle nauraa Suomen ja oikeastaan koko Euroopankin koirat.
Toisaalta ei uutta auringon alla; presidentti-instituutiota on nakertanut hyperinflaatio kera lippisten jo kymmenkunta vuotta; joten Vanhasen rämpiminen on luontaista jatkumoa tapahtumille...
Prinsessan kirja saa niin hyvää mainosta, että se on kohta PAKKO käydä ostamassa...
http://www.omasana.fi/page.php?page_id=263&omasana_id=28085
VastaaPoistaSiinä se
Ad Mummo:
VastaaPoistaTarkasti nähty. Mielenkiintoisuuden rakentaminen on minulle osa myytin muodostamista.
Esimerkiksi huomenna puhumme radiossa Suomen Sodasta 1808-1809, joka on minusta helpommin käsiteltävä myytti kuin 1941-1944.
Henkilömyyteissä on sekin monen elokuvan aihe, että joku on joskus todella niin tyhmä, että tekee kaiken vaistomaisesti täsmälleen oikein.
Ad -rh:
VastaaPoistaMainitsin Müllerin osoittaakseni sormella, että diplomaatin näkökulma on aivan toinen kuin poliitikon.
Suomalaisten diplomaattien muistelmat ovat koko itsenäisyyden ajan olleet täynnä kätkettyä tai avointa voihketta esimiesten eli poliitikkojen osaamattomuudesta.
Heikki Brotherus kirjoitti aikoinaan tästä paljon ja hauskasti. Hän oli sivistynyt mies, joka joutui lähtemään UM:sta jonkin kommelluksen takia ikävästi ja tunsi siten olevansa esteetön palaamaan ikäviinkin muistoihin.
Aika suppea piiri on selvillä siitä, miten uskomattomia tyyppejä meillä oli Kekkosen aikana suurlähettiläinä.
Itse tuntemani suurlähettiläät ovat olleet kovan luokan ammattilaisia.
Mummoseni.
VastaaPoistaNetin kautta seuran hakeminen sopii pervertikoille ja luusereille; esim. opettajille; mutta pääministerille ei.
Pääministerin asemaan ja henkilöön pitäisi sisältyä tietty arvokkuus, luotettavuus, rehellisyys ja etäisyys tavallisiin taviksiin. Mielestäni.
Ja nainen, joka jo ensi tapaamisella heittää sorkat kattoon ei oikein vakuuta ainakaan vaimoehdokkaana. Eikä mies, joka sellaiseen suostuu, vakuuta
pääministerinä....
On loppujen lopuksi aika naurettavaa, että Suomessa käydään sananvapaus keskustelua tällaisten huuhaa-juttujen kautta.
Eli Ruusus-jupakan tai jonkin niittipää/räyhäporukan kautta, joitten mukaan "hyvän" lehden kuvaaja on lähtenyt ottamaan kuvia särkyvistä ikkunoista. Sananvapauden sankarit, journalismin marttyyrit..Hoh hoi.
Aika säälittävää, kun samaan aikaan rautaesirippu Venäjällä on laskeutumassa demokratian ja sananvapauden ylle
Ja sitten vielä pestään käsiä Pilatuksen tavoin, kun Tanskalaiset yksin yrittävät pitää puoliaan keskiajan suvaitsemattomuutta vastaan OIKEAN sananvapauden puolesta....
Voi aikoja!!!
Ad Omnia: (Tuomioja ym.)
VastaaPoistaOlen tietääkseni hyvissä väleissä Tuomiojan kanssa.
Nähdäkseni tietty luottamus edellyttää poliitikkoja ajatellen, että eriävä kanta ilmaistaan kuuluvasti ja perustellusti.
Tieteessä ja taiteessa on muuten toisin.
Vaikka olisin jyrkästikin eri mieltä jonkun toisen tutkijan tulkinnoista, en lähde liikkeelle vain ilmoittaakseni, että olen eri mieltä. Jos joudun ottamaan kantaa samaan asiaan, ilmoitan silloin olevani eri mieltä.
Ehkä tämä tuntuu minusta itsestään selvältä kollegiaalisten tuomioistuinten takia. On niin tuttua kirjoittaa "Toisin kuin enemmistä katson että..." ja mennä sen jälkeen porukalla kahville.
Tapsa P:lle
VastaaPoista...lautamiesten käytön historian ensimmäinen virhe...
Oli varmaan jonkun tuhannes "virhe". Tarvitsee vain seurata kunnalliseen politiikkaan käräjäoikeudessa osallistuvia syytettyjä, niin jo huomaa kuinka upeasti poliittisten lautamiesten ajattelu lions- vapaamuurariyhteydet ja heppoisat päätökset kohtaavat.
Poliittiset santarmit pois oikeudenkäynneistä.
On nimittäin istuttu vieressä kun konjakkilasit kohonneet hyvin suoritetusta työstä ja ystävänpalveluksesta. Ja myös päinvastaisia tapauksia löytyy joissa naureskellen kerrottu kuinka poliittisesti kiusallinen kaveri pistettiin matalaksi.
>On niin tuttua kirjoittaa "Toisin
VastaaPoista>kuin enemmist[ö] katson että..." ja
>mennä sen jälkeen porukalla
>kahville.
Eihän se kolleegoilta pois olekaan. Kahville meno parttien kanssa se vierasta olisi.
>Jos Pääministeri haluaisi pitää
VastaaPoista>yksityisyydestään huolta, hän ei
>haastaisi ex-rakastettuaan
>oikeuteen. Hän sopisi asian kuten
>herrasmies. Ja suojelisi siten
>myös muiden yksityisyyttä.
>
>Lapsellista touhua kertakaikkiaan.
Lapsellista ja tietämätöntä tekstiä kertakaikkiaan.
Fakta 1: Pääministerin ainoa vaatimus asiassa on ollut symbolisen 1.000 euron korvauksen saaminen kustantajalta.
Fakta 2: Kaikki muut vaatimukset asiassa on esittänyt virkavastuulla tehdyn oman harkintansa perusteella syyttäjä.
Fakta 3: Suojellakseen myös muiden yksityisyyttä on pääministerin ainoa vaihtoehto ollut hankkia julkinen ennakkotapaus (ks. fakta 1).
Olen täysin riippumaton jutusta ja sen asianosaisista: tämä ei ole apologia.
Paljonks lyödään vetoa, että nää pikkupojat kaikki joutuu jäähylle ja Mara huudetaan maailmalta apuun, kun karhu alkaa hyökkimään idän suunnasta ennen vaaleja?
VastaaPoistaKannattaa muistaa, että käräjäoikeus tutki, loukkasiko KIRJA Vanhasen yksityisyyttä. Olen yksi niistä alle kymmenestä tuhannesta suomalaisesta, jotka ovat lukeneet KIRJAN. Jotenkin tuntuu, että enemmistö ihmisistä ottaa kantaa, onko MEDIAN kirjoittelu loukannut Vanhasen yksityisyyttä.
VastaaPoistaMEDIA kirjoittelusta, Ruusunen ei tietenkään ole vastuussa, koska hänellä ei ole määräysvaltaa toimittajiin. Tosin KO:n päätöstä voi lukea myös niin, ettei Kuronen ole kirjan kirjoittaja, joka on mielestäni hieman omituinen tulkinta. Kirjailijalla kun taitaa olla absoluuttinen määräysvalta kirjaansa, niin mihin saakka? Kunnes se saapuu kirjakauppaan?
Miten tästä lautamiesjärjestelmästä tuli yht'äkkiä niin kovin poliittinen, vaikka tämä järjestelmä on ollut vuosisatoja käytössä, tosin silloin tällöin uudistettuna. Onko pääministeri eri asemassa kuin muut kun tuomiota arvostellaan vääräksi ja onko tavoitteena käydä oikeutta niin kauan kunnes Vanhanen on tyytyväinen.
VastaaPoistaMinkä signaalin pääministeri antaa kansalaisille kun hän leimaa käräjätuomarin mielipiteen oikeaksi, koska se nyt sattuu olemaan sama kuin hänen kantansa. Ja samalla tietenkin käräjäoikeuden tasavertaiset maallikkojäsenet ovat tuominneet väärin, ainakin Vanhasen mielestä. Uskaltaako hovioikeus tehdä itsenäisen ja poliitikosta riippumattoman päätöksen vai onko poliittinen paine ja virkaurien säilyttäminen tärkeämpää kuin asiallinen oikeudenkäynti.
Lautamieheksi ei muuten pääse ellei ole jonkun puolueen puoltama. Jännää.
Herrajumala, Catulux,
VastaaPoistasinähän olet sankari suoraan musta-valkoisesta Suomi-elokuvasta. Onko tullut mieleesi, että mekin täällä haemme seuraa netin kautta? En menisi väittämään, että mielipiteitten, moraalien ja kielikukkasten vaihto on erityisesti humaanimpaa kuin limakalvokontaktipyrkimys.
Ja jos pääministerin tai muun ihmisen arvo riippuu siitä, kosketteleeko hän ensimmäisillä treffeillä sielua, sorkkia vai jotakin niitten välissä, on tämä aika ahdas maailma.
Tsekatkaa kiinnostuneet Holm v. Ruotsi tapaus EIT:n nettisivuilta. Siinä oli lautamieskokoonpano sananvapausasiassa, jossa demarit tuomitsi porvarin sakkoihin. Ei vaikuttanut puolueettomalta EIT:n mielestä. Nämä vanhat jäärät ei vaan tahdo ymmärtää, että subjektiivinen jääviys ja tuomioistuimen objektiivinen puolueettomuus (eli että vaikuttaa ulkopuolisesta puolueettomalta) ovat kaksi eri asiaa.
VastaaPoistaMinulla on sellainen käsitys, että lautamiehet on valittu puoluepoliittisten mandaattien perusteella. Jos ja kun näin on niin miten se nostaa käräjäoikeuden ratkaisujen luotettavuutta kun osapuolena on puoluepoliitikko?
VastaaPoista"Herrajumala, Catulux,
VastaaPoistasinähän olet sankari suoraan musta-valkoisesta Suomi-elokuvasta. Onko tullut mieleesi, että mekin täällä haemme seuraa netin kautta? En menisi väittämään, että mielipiteitten, moraalien ja kielikukkasten vaihto on erityisesti humaanimpaa kuin limakalvokontaktipyrkimys."
Mummo-armas.
Minä en itse kyllä asettaisi samalle viivalle mielipiteitten vaihtoa/keskustelua ja
aktia; sitä sukupuolista. Niiden välillä on matkaa monta valovuotta, mielestäni.
Itse luen päivittäin noin neljää blogia joille heittelen sitten joitain kommentteja.
Runoilija Kemppisen blogi on ykkönen, koska se on sivistävä, tietopainotteinen ja myös älykköjen suosiossa. Kemppinen blogeineen edustaa meikäläiselle renessanssin ihanneimmeistä; toisin kuin monet pykäliinsä juuttuneet tuomarit, joita minulla on ollut kunnia tuntea.
Mustavalkoisen Suomielokuvan sankarin viitan ojentaisin esim. Tuomiojan Erkille tai sitten Dartselle, jotka molemmat omaavat selkeän mustavalkoisen maailmankuvan...suoraan 1960-luvulta....
Ja vaikka itse olen lähtöisin työläisperheestä, jonka talo taisi olla 60-luvun lopussa niin kylmä, että läheisestä maatalosta haettu "maitohinkki" oli aamulla jäässä. Niin siitä huolimatta en ainakaan itse kaipaa kansan nuoleskelua ja populismia malliin;
meidän tarja tai meidän masa...
Tuomitsen pettäjäpiispan ja tuomitsen nettiseksimatin!!
;D