Miksi Suomen kulttuurirahasto ja Kansalliskirjasto eivät tee mitään?
Olisi toimitettava myös suomeksi maailman sanoja, haaveita ja unia saataville runsaasti ja vanhoista tavoista poiketen eli siis sähköisesti.
Saksalainen Zweitausendeins on ainakin osoitus, että tällainen on mahdollista. Hinta, 89 euroa, ei ole paha.
Teille, lukijat, tästä nyt ei varmaan ole isoa iloa, kun kieli on enimmäkseen saksaa, mutta sanon, että tällaisia pitäisi tehdä suomeksi. Jos kenelle kieli ei tee tiukkaa, kannattaa harkita sitten myös toisen osan hankkimista.
Ei tällaiseen ole muita todellisia esteitä kuin tekijänoikeus.
Elämme sellaista välivaihetta, ettei uusia suurteoksia enää oikein synny. Kirjailijaliitto – onko parempi, että suurin osa runoudestamme on vain vaikeasti saatavilla, koska mitään Suomen runottaren tyyppistä ei ole tekeillä?
Nykykirjailijat – onko asiaintila mielestänne hyvä, kun kirjanne ovat myynnissä vuoden ja sen jälkeen kateissa kirjastoista?
375.000 Sivua: Saksalaista kirjallisuutta Lutherista Tucholskyyn, noin 3 000 teosta ja 500 tekijää.
115.000 Sivua: Saksan runoutta Lutherista Rilkeen. 53.000 runoa.
9.460 Sivua: Lutherin Raamattu.
80.000 Sivua: Saksalaisten naisten kirjallisuutta.
70.000 Sivua: Saksalaisia näytelmiä Hans Sachsista Artur Schnitzleriin.
76.000 Sivua: Saksalaisia omaelämäkertoja vuodesta 1690 vuoteen 1930. Kirjailijoita, taiteilijoita, poliitikkoja.
55.300 Sivua: Saksalaisia satuja.
33.800 Sivua: Eurooppalaisia satuja 50 kielialueelta, saksaksi.
172.000 Sivua: englanninkielistä kirjallisuutta 14. 20. Vuosisadalle, englanniksi.
85.700 Sivua: maailmankirjallisuutta saksaksi – mm. Andersen, Aristophanes, Balzac, Baudelaire, Boccaccio, Cervantes, Dante, Defoe, Dickens, Diderot, Dostojevski, Hugo, Ibsen, Keats, La Fontaine, Laotse, Lukian, Marlowe, Mendoza, Milton, Molière, Montaigne, Ovid, Poe, Puschkin, Rabelais, Scott, Shakespeare, Sofokles,Tolstoi, Twain, Zola. Mukana myös Strindberg ja Kalevala.
27.700 Sivua: Filosofian historia.
69.000 Sivua: Filosofia Platonista Nietzscheen.
13.800 Sivua: Karl Marx ja Friedrich Engels, valitut teokset.
10.770 Sivua: Friedrich Nietzsche.
29.770 Sivua: Aasian filosofia, Intia ja Kiina.
12.700 Sivua: Kindlers Malereilexikon.
4.800 Sivua: Die Allgemeine Theorie der schönen Künste von Johann Georg Sulzer. Taidesanakirja 1700-luvulta.
46.500 Sivua: Saksalaiset säveltäjät Bachisgt Wagneriin - elämäkertoja.
25.270 Sivua: oopperaliberttoja Monteverdistä Straussiin.
28.000 Sivua: Die Fischer Weltgeschichte, maailmanhistoria, yli 30 osaa, yli 80 kirjoittajaa, vuotten 1981.
13.700 Sivua: Die Geschichte der Juden von Heinrich Graetz, juutalaisten historia.
22.480 Sivua: Antiikin historia, lähinnä 1800-luvun tekstejä, kuten Theodor Mommsen.
85.000 Sivua: Brockhaus' kleines Konversationslexikon. Pieni tietosanakirja.
11.700 Sivua: Das Damen Conversations-Lexikon. Naisten tietosanakirja (1800-luku).
19.180 Sivua: Der echte Brehm. Maailman eläimet, 1800-luku.
8.000 Sivua. Das Wörterbuch der Mythologie von Wilhelm Vollmer. Mytolgioiden tietosanakirja.
55.600 Sivua: Das Deutsche Sprichwörter-Lexikon –Saksan sananlaskut.
63.840 Sivua: Das Grammatisch-kritische Wörterbuch der hochdeutschen Mundart von Johann Christoph Adelung. Yläsaksan sanakirja.
88.940 Sivua: Der Große und der Kleine Georges. Iso ja pieni latinan sanakirja.
14.580 Sivua: Das Bilderlexikon der Erotik. Erotiikan sanakirja. 6.290 kuvaa.
(PC: Win 98 bis Vista, 32 MB RAM. Mac: OS 10.3, 128 MB RAM.
Yli 1.775.000 Sivua, 100 tuntia äänmidokumentteja, 27.000 kuvaa.
DVD on tehty dBase -tietokannaksi. Indeksointi on hyvä ja haku nopeaa.
Ja kyllä - olen luullakseni aika hyvin selvillä Gutenbergistä ja monista muista verkkopaikoista, joihin luodaan tekijänoikeudesta vapaita kokoelmia. Parhaimpiin kuuluva vanhastaa Perseus (kreikan ja latinan kieli) ja Berkeleyn yliopiston kirjasto. Ja meillä Kotus on
(Kuvassa roomalainen ulkohuusi, Brockhausista.)
Joku saattaisi pahus soikoon oppia jotakin.
VastaaPoistaHyvä suomalainen on musikka joka istuu lakki kourassa porstuan ovenpielessä ja vastaa kun kysytään. Ajatelun hoitavat ne, joilla on siihen jumalan antama lahja, kuten virkamiehet tai sivistyneistö. Kirjallisuuden ammennuksen hoitaa Suomessa Kansallisarkisto.
"Elämme sellaista välivaihetta, ettei uusia suurteoksia enää oikein synny."
VastaaPoistaTätä lukiessa mieleen tulee maailman taiteen kaikki murroskaudet, joiden yhteydessä ns. vanhaan tottuneet ihmettelevät, miksi ei vanhaa hyvää enää tehdä.
En tarkoita, että olisimme sokeita vaan että tulevaisuus on vasta tulossa ja ettemme ymmärrä sen tulevia klassikoita.
Mun ymmärtääkseni maailma on ratkaisevasti muuttumassa erilaiseksi internetin (ja yhdistyvän median) myötä ja nyt elämme sen aiheuttaman muutoksen keula-aaltoa.
http://www.youtube.com/watch?v=MHmzzu4FAnM
VastaaPoistaKun puhutaan ihmiskunnan yhteisestä kulttuuriperinnöstä ja sähköisistä teksteistä tässä on kaksi ylitsepääsemätöntä listaa: pakistanilainen ja refdesk.comin -hakemiston.
VastaaPoistaOlen itsekin yrittänyt kerätä linkkejä blogini sivupalkkiin. Liekö suomeksi laajempaa?
Minun kokemuksieni mukaan hyvä suomalainen on havukka-ahon ajattelija, joka ei usko ihan kaikkea, vaan uskaltaa ajatella itsekin. Vaikka ei välttämättä tee siitä numeroa, vaan antaa herrojen vouhkata.
VastaaPoistaEero on kyllä oikeilla jäljillä. Jos muistelen omaa nuoruuttani (Kainuussa, mummo), niin jokainen hyvä kirja oli aarre, jonka löytyminen sai sydämeni sykähtämään. Saa edelleen, eipä silti.
Mutta nyt löydän melkein mistä tahansa tietoa ihan vaan tässä kotisohvallani istuen. Tietoähkyä ihan pukkaa. Ja käyttöliittymänä kirja on yhä yliveto.
Mutta että pitkän saksan lukemisesta siis oli kuin olikin hyötyä... Die Zeiten sind so, dass man alles erwarten kann.
Roomalainen ulkohuusi näyttää katafalkilta ja arkulta. Ja nuo arkun reiät - -. Daniil Harmsilla on "keskuskuoppa", johon tuhmat möykkälapset heitetään.
VastaaPoistaEilen sanoit, että kyseinen tietotuote herätti Sinussa melankoliaa. Siksiköhän vain, etteivät Suomen kulttuurirahasto ja Kansalliskirjasto tee mitään.
Suurteoksia ei synny, koska liian monet osaavat lukea ja kirjoittaa ja siksi koko homma ei kiinnosta palvonnan tai palvottuna olemisen kannalta. Luulen myös, että tunteiden synnyttäminen pelkkien painettujen tai sähköisten sanojen avulla alkaa olla vaikeaa. Nykyihminen on kuvakeskeinen. Kirjailijat käyvät keskustelu- ja kaffetilaisuuksissa kertomassa näkemyksiään muuttuvasta kustannustoiminnasta tai kerronnan murroksesta tai vahvoista naiskuvista, ja sitten me loput jutskaamme täällä netissä, mitä mieltä kirjailijan lavaesiintymisestä olimme tai oli se yksi tuttu, joka ennätti paikalle.
Tämä on kannanotto kirjallisuuden sähköisen levittämisen puolesta.
Nyt on vain selvitettävä, mitä on tämä "naisten kirjallisuus".
VastaaPoistaSuomen kulttuurirahasto toteaa nettisivullaan olevansa yksi Euroopan suurimmista säätiöistä. Mihin semmoisilta kiireiltä ehtisi?
VastaaPoistaKummallista,mutta totta. Yhdessäkään suomalaisessa yliopistossa ei ole _suomalaisen_ kirjallisuuden professuuria!
VastaaPoistaVoisitteko kuvitella,että Saksan yliopistoissa ei olisi saksalaisen kirjallisuuden professuureja?
Suojakännille:
VastaaPoistaNyt on vain selvitettävä, mitä on tämä "naisten kirjallisuus"
Eipä tuossa selvitettävää ole. Naistenkirjallisuus = Hömppää.
Muutamia otsikoita naiskirjallisuudesta:
- Miksi pidän suutani koko ajan auki meikatessani silmiäni?
- Kuinka astrologia vaikuttaa urdunkielenopiskeluuni?
- Miksi laihdutan ja itken helposti?
- Naisellisen masennuksen vaikutus keskioluen myyntiin?
- Miksi naisilla on niin paljon homomaisia piirteitä?
- Miksi en naisena ymmärrä asioita vaan uskon mitä luen?
- Miksi en saa samaa palkkaa kuin miehet vaikka selluliittiongelmani on poistunut?
- Miksi en jaksa hoitaa lapsiani, vaan viihdyn enemmän töissä?
- Aborttien vaikutus maahanmuuttajatilastoihin?
Kävin Kunnon kansalainen -näyttelyssä, jonka ehdotonta herkkua olivat vanhat valokuvat. Olisikohan ollut ensimmäinen kerta kun kävin Kaupunginmuseossa.
VastaaPoistaMuseolla on hieno valokuva-arkisto. Vielä on elossa vanhempia ihmisiä jotka osaavat kertoa mistä kuvat ovat ja mitä niissä tapahtuu.
Ja tarinoita kuviin liittyen. Osaako joku kertoa yhdenkin hyvän syyn miksi ne valokuvat muhivat jossain pimeässä arkistossa?
Niitä pitäisi pikimiten alkaa skannaamaan verkkoon ja keräämään niihin liittyviä tarinoita!
Eiköhän tälle löytyisi sponsorikin. Yhden kuvan skannauksellehan on aika helppo määritellä hinta, joten sponssausta voisi myydä jopa yksityishenkilöille.
Sponsoroisi lahjana vaikka kymmenen valokuvaa verkkoon 50 eurolla.
Tämä saksalainen site on aika hengästyttävä, paljon kivaa hyvin kohtuullisin ja osin - kuten tämä Kemppisen (n)ostama - uskomattoman edullisin hinnoin. Musiikkipuolella löytyy Mozartin kokonaissettiä, historiallista Wagneria ja paljon muuta. Äänikirjoija on hulppeasti, jopa jotakin englanniksi, tosin hieman hämmästyttävää oli havaita otsikolla American Adventures Joseph Condradia ja Daniel Defoeta...
VastaaPoistaMummo.
VastaaPoistaEn haluaisi työntää päätäni tuonne;)
Mieleen tulee armeijamuistot Rovaniemeltä sissikoosta, jossa ihmisen yksityisyys myytiin isänmaalle alehintaan "neljän vierekkäisen reiän" veskissä.
Jonka ovea, sitä yhtä ainoaa, tietenkään ei saanut lukkoon.
Idea binäärisestä, aidosti suomalaisesta runo-/proosapankista on sinänsä hieno ja kannatettava. Mutta olisikos sellaisella levyllä kysyntää?
Kuinka suuri osa suomalaisista lukee kirjoja tietokoneen näytöltä?
Kuinka moni meistä kommentoijista?
Aika harva, luulen ma. Olemme perinteisessä kirjassa kiinni, ja lukemiseen kuuluu sivujen selailu ja tietenkin vuode...
Ad Omnia:
VastaaPoistaVäärinkäsitysten välttämiseksi: kirja ja verkko eivät kilpaile keskenään.
Harva täysijärkinen hylkii kirjaa - mutta jos sitä ei ole tai löydy tai jos niitä on kaikkiaankin liikaa.
Olkoon esimerkki antiikin klassikot alkukielellä. En minä niitä tosissani usein lue, koska se on niin vaivalloista. Useammin haluan löytää nopeasti jonkin kohdan, esimerkiksi sitaatin tai ns. lentävän lauseen.
Ehdotus valokuvien verkottamisesta on loistava.
Toistaiseksi kaupunginmuseon ulottumattomissa lienee todella paljon mielenkiintoisia ja sisällyksekkäitä amatöörikkuvia, jotka pitäisi pelastaa kaatopaikalle menevistä albumeista.
Säätiöistä
VastaaPoistaOlin vaistoavani vinoa hymyä aiemman kommentoijan säätiöitä koskevassa kommentissa. Suomen Kulttuurirahasto on kovin merkittävä tavallaan (ja järjestää erään Suomen parhaista vuotuisista juhlista). Esimerkki todella aktiivisesta säätiöstä on Suomen Itsenäisyyden Juhlarahasto Sitra - se on todella tehnyt runsaasti asioita, esimerkiksi lähes luonut modernin pääomasijoittamisen Suomeen. Huomenna näemmä taas sataa lunta siihen tupaan MOT-ohjelmassa, älköön se hämärtäkö isoa kuvaa asiasta.
Ruudulta
Tässä DVD-ROMin äärellä on hyvä muistaa, että ruudulta lukemisen kysymys on verkkoa laajempi nuotta.
Veikkaan, että tulevaisuuden kansanviisauksiin kuuluu tämäkin: Pystyruudulta kuvaa, kädestä tekstiä. Oli sormilla sitten tablet-mallinen tietokone (olenhan muistanut mainostaa Nokia N810:n hyviä ominaisuuksia esimerkiksi tällaisella blogistanin vaelluksessa ja rss-katiskojen kokemisessa), rullautuva "sähköpapyrus" tai meidän perinteinen kirjamme, on kokonaishahmotusta ja vaihtelevaa tempoa edellyttävä lukeminen välttämättä tehtävä kädessä, mikä mahdollistaa kuvakulmien kääntelyn, veivamisen edes-taas, siis käsittämisen.
Kuvat, elävänä tai kuolleena, kulkevat mainiosti pystyruudulla tai -kankaalla. Kun sisällytämme käsitteeseen myös graafit ja kartat, olisi kuvien jakaminen verkossa, niiden kommentointi ja haeskelu, todella kehittävää ja hauskaa.
Eivät kilpaile vielä (kunnolla), mutta tosiaan, kuten rienzikin ilmaisi tilanne voi tulevaisuudessa olla toisin, kunhan sähköinen paperi&laitteet vielä parantuvat vähän. Silloin kirjan voi ottaa sänkyynkin, vaikka se olisi "sähköinen".
VastaaPoistaEtuja on paljon: Kirjat eivät jää jälkeläisten haitaksi, muutoissa ne eivät paina. Niissä on haku-, selailu- ja merkintätoimintoja. Niitä on helppo siteerata ja lähetellä toisille.
Teollisuudenaloja kaatuu. Kirjakaupat, kustantamot, kirjapainot, lehtimediat ym. kaatuvat tai muuttavat muotoaan.
Lukulaitteessa voi olla nahkakannet, joten se tuntuu luonnolliselta kädessä.Sellaisia on jo olemassa. Sähköpaperilta lukeminen käy myös auringonvalossa, busseissa jne. Mukaan voi liittää ääneen luvun (koneäänellä), joka jo on olemassa esim. Microsoft Readerissa.Kirjaa voi kuunnella kuulokkeista, jos ei jaksa itse lukea.
Kirjailijat saattavat tehdä kirjansa itse ja markkinoida suoraan tai liittyvät uudenlaisiin markkinointiyhtiöihin. Näinhän muusikotkin jo voivat tehdä. Googlen teoshaku ja liiketoiminta-idea rakentuu jo tälle ajatukselle osittain.
Paperikirjankin voi tehdä, jos haluaa Books on Demand- palvelussa.
Minulla oli opiskeluajalta 70-80 -luvulta yksi kaveri, joka oli niillä töin, että pelkästään luki kaikkea mitä käsiinsä sai - ja muistikin sen. Opiskelut jäivät kylläkin hänellä kesken & kuoli jokunen vuosi sitten yksin sairauskohtaukseen kaupungin vuokra-asunnossa. Pari kertaa työvoimaviranomaiset pakottivat tämän veikon velvoitetyöhön yliopiston kirjastoon - kansalaispalkkaa hänelle olisi pitänyt maksaa enempiä kyselemättä.
VastaaPoistaMinulla oli testattavana päivän kännykkä, joka heijastaa ruudun kuvan noin 20x40 sentin levyisenä mille pinnalle tahansa. Itse uskon muutaman vuoden kuluessa ilmaantuvan markkinoille radikaalin kännykän, jossa irroitettava pieni projektori heijastaa esmes kirjan tekstin kädesä pidettävälle paperille.
VastaaPoistaEm. on paljon käytännöllisempi, monipuolisempi ja helpompi ratkaisu kuin jokin sähköpaperi tai -kelmu.
"Minulla oli testattavana päivän kännykkä, joka heijastaa ruudun kuvan noin 20x40 sentin levyisenä mille pinnalle tahansa. Itse uskon muutaman vuoden kuluessa ilmaantuvan markkinoille radikaalin kännykän, jossa irroitettava pieni projektori heijastaa esmes kirjan tekstin kädesä pidettävälle paperille."
VastaaPoistaJarMom.
Tuo idea/laite kuulostaa yhtä toimivalta, tehokkaalta ja "käyttäjäystävälliseltä" kuin BELLOWS-feeding machine elokuvassa Nykyaika.
Olethan nähnyt kyseisen laitteen toiminnassa??
Catuluxille:
VastaaPoistaHehheeeee, olisit antanut kahvivaroituksen )=
http://akone.blog.com.mk/node/120799
Pidin ko. kännykkä testattavana yhden päivän ajan. Kohtahan näitä saa:
Kännykkäprojektori
Albumit auki -verkkonäyttely on sijoitettu Lasipalatsin tiloissa sijaitsevalle www-palvelimelle ja julkisessa tietokannassa on 8 300 palvelimelle taltioitua kuvaa.
VastaaPoistaMellunmäessä käynnistyi 16.1. Albumit auki -projekti, joka jatkuu 15.4.2008 asti.