Hullutuksien taloustieteestä

(Kuvassa symmetrinen riittävän informaation ko-operatiivinen valintatilanne, eilen).

Taannoin jouduin viittaamaan peliteoriasta kehittyneen sopimusteorian mahdollisuuksiin tutkimuksissani ja kysymään, mihin päädyttäisiin, jos tekijän- ja teollisoikeuksia arvioitaisiin reaalioptioina, koska niihin investoidaan nykyisin oman tuotanto- tai palvelualan ulkopuolelta.

Tämä voisi teitä, kunnianarvoisat lukijani, tuskin vähemmän kiinnostaa.

Vai olisiko sanottava korkeasti oppineet?

Ja kukaties joukossa on myös korkeajalosukuisia.

Ruotsissa perustettiin 1860 teitittelyseura, koska puhuttelut kiertoilmauksineen ovat niin koukeroisia. Teitittely juurtui aika ohuesti kolmannen persoonan käyttämisen päälle (”ottaa nyt lusikkaleipiä myös ja kaikkia seitsemää sorttia”), ja ehkä juuri siksi Ruotsi siirtyi äkillisesti täyssinutteluun, ja meidän nilkit perässä.

Ken kaipaa opastusta sosiaalisten suhteiden hienossa kielessä, tekee viisaasti katsomalla ahkerasti TV 1:n ”Sydämen asialla” –sarjaa, jonka suomenkielinen nimi on hyvin pahasti harhaanjohtava. Sehän on suoraan Anthony Powellista ja Evelyn Waughnista ja siten Dickensistä ja Thackeraysta polveutuva suurenmoinen kuvanovellisarja eikä siis saippuaa eikä poliisihurjastelua. ”Milord” tai ”my-lord” tipahtaa niin luontevasti kuin vain voi ja seuraavassa kuvassa ”give us a cig, will ’ya”.

”Heartbeat” on jatkuva iloni ja olen alkanut nopeasti samaistua Mr. Claude Greengrassiin (the village rogue), ja väittäisin olevani hiukan saman näköinenkin.

Haluaisitteko muuten ostaa melkein terveitä porsaita? Voisin ehkä järjestää…

Myönnän että osa sarjan viehätystä on huolellisesti konservoitu 1960-luvun loppu, mutta kyllä Yorkshiren pikkukaupunki toisaalta on oikeasti ihastuttava ja kyllä briteillä toisaalta on käsittämätön määrä hyviä näyttelijöitä ja aikakauden rekvisiittaa! Olen ollut tarkkana, ja mielestäni jokainen tulitikkurasia ja savukepakkaus on oikea, puhumattakaan autoista ja moottoripyöristä.

Lisäksi elokuvaihmiset ovat ammattilaisia, koska kerronta on sekä joutuisaa että säästeliästä. Mikä ero verrattuna taannoiseen ”Naisentappajiin”, joka ei nyt nähtynä ollut oikeastaan lainkaan elokuva, vaan kuunnelma tai lavanäytelmä. Elokuvaa siinä oli vain se semafori ja se kohtaus, jossa eteiseen tulvahti miljoona kukkahattuista tätiä. Mutta näyttelijöistä huonoin oli juhlittu Sir Alec Guinness – niin yli, niin yli!

Kuten havaitaan, puhe on hullutuksista. Pienenä vihjeenä ekonometriaan ja rationaalisen toimijan oletukseen väsyneille kauppakorkeakoululaisille nobelisti (taloustieteen eli ns. nobelisti) David Kahneman on julkaissut paljonkin hullutuksien taloustiedettä ja osoittanut kiitoksen sanoja tällä hetkellä Obaman kampanjassa tikkana mukana olevalle Richard Thalerille.

Thaler oli ehkä ensimmäisiä ”käyttäytymisen taloustieteen” edustajia. Hän ei siis lähde siitä, että taloudellinen toimija tekee järkeviä valintoja.

Kauan sitten Thalerin Financial Timesille keksimä peli herätti huomiota ja pahennusta. Oli arvattava jokin luku 0 – 100, joka arvaajan mielestä olisi mahdollisimman tarkoin 2/3 kaikkien arvausten keskiarvosta. Palkinnot olivat muhkeat.

Lopputulos oli järkevyys-oletuksen vastainen, koska rationaalisin arvaus on 0, joka on tasan 2/3 nollasta.

Numeron arvaaja tietenkin lähtee liikkeelle satunnaisesta distribuutiosta, jolloin keskiarvo olisi suunnilleen 50 ja arvaus 33, mutta sitten hän toteaa, että juuri näin varmaan moni muukin ajattelee, jolloin olisi viisasta mennä alemmas ja ehkä vieläkin alemmas.

Ajattelu johtaa erittäin loogisesti ja kiitettävästi nollan.

Todellisuudessa vain hyvin harvat arvasivat sitä.

Thalerin ”Anomalies” löytyy suoraan Googlella. Mies suorastaan kerää esimerkkejä järjenvastaisesta käyttäytymisestä ja puhkoo siten reikiä mm. peliteoriaan.

Miksi kunnat tai yritykset, jotka saavat yllättäen paljon rahaa – esimerkiksi yritys voittaa pahan patenttijutun – eivät investoi sitä eivätkä lyhennä velkojaan eivätkä edes nosta osinkoa mainittavasti, vaan häivyttävät sen yleiskuluihin ja johdon erikoispalkkioihoin?

Kukapa tietäisi?

Tämä oli seuraava jaksa kirjoitelmissani menneiden tapahtumien ennustamisesta, minä kun väitän, että tapahtuminen historiassa, taloudessa ja ties missä ei ole sattumanvaraista, vaan johdonmukaisen järjetöntä ja esimerkiksi poliitikkojen päätökset ovat rationaalisesti juuri yhtä hyvällä perustalla kuin taloustietäjien ennustukset lähikuukausien taloudellisesta kehityksestä.