Pääministerin sukupuolielämä

Kiertokysely tahtoo tietää, onko pääministeri Vanhasen seksuaalisten saavutusten selostaminen sellainen asia, joka kannattaa viedä tuomioistuimeen. Vastauksina on esitetty eri suuntaisia mielipiteitä. Asiassa on huomautettu aikaisemmin, että asian ajaminen edellyttää käytännössä lisää paljastuksia.

En tunne herra pääministeriä. Se on paha puute.

Siksi menee arvaamiseksi. Hän saattaa olla suunnilleen sitä miltä näyttääkin. En olisi taipuvainen uskomaan tätä. Hänen virkansa on vaikea ja hän näyttää selviytyvän siitä hyvin.

Hänen virkansa on todella vaikea. En tiedä, onnistuisivatko esimerkiksi Halonen, Niinistö tai Tuomioja siinä. Luultavasti eivät onnistuisi. Hallituksen johtaminen on joukkueurheilua.

Lehtiin kirjoittava kansa ajattelee toisin kuin blogiani lukeva kansa. Jostain syystä ”suuri yleisö” pitää asianaan sättiä poliitikkoja ja pitää silmällä heidän valtion varoin hankkimiaan autoja ja avustajia sen sijaan että seuraisivat , mitä he tekevät.

Riitta Uosukainen sanoi kerran, että jos eduskunnalle hankittaisin tilan tarpeeseen S-marketista tyhjiä pahvilaatikkoja, joissa voi yöpyä taivasalla, osa äänestäjistä olisi sitä mieltä, että sanomalehtiin kääriytymälläkin tarkenisi, ainakin näin lämpimänä talvena.

En äänestä enkä politikoi, koska kannatan kaikkia puolueita, tai melkein. Pidän puolueita tarpeellisina ja suren niiden nykyistä rappiota.

Niinpä väitän, että maalaisliitto vai mikä sen puolueen nimi on, on tuottanut joukon hurjan tason neuvottelijoita ja toteuttajia, etenkin sellaisia kuin MTK:n johtajat, jotka pitivät koko kansaa tahtoonsa taivutettuna vuosikymmeniä, ja pitävät ehkä edelleen. Heikki Haavisto ja aikoinaan Veikko Ihamuotila olivat kovaa tekoa.

Joten päättelen, että ellei pääministeri Vanhanen tiedä, mitä hän tekee, hänelle kyllä kerrotaan, mitä hänen pitäisi tehdä.

Aviolliset seikat ja naisjutut voivat hyvin olla osa taitavaa imagon rakentamista. Maassa on kaksi tai ehkä kolme voimaryhmittymää, jotka todella osaavat kouluttaa poliitikkoja.

Seuratkaapa, olkaa niin hyvät, tästä eteenpäin. Synti, johon maalaisliittolainen ja myös demari ensimmäisenä kaatuu kuin Saksan armeija Belgiaan, on ylimielisyys. Öykkärimäisyys ja mellastaminen (Lipponen) ei ole haitta, mutta ylimielisyys on kuolemaksi. Siihen kaatui Jäätteenmäki. Se on fiksujen ihmisen tauti.

Vanhanen ei ole ylimielinen, kuten ei Holkerikaan todellisuudessa ollut.

Noin vuodesta 1990 brittiläisten iltapäivälehtien ja amerikkalaisten ultrauskonnollisten ajatusmaailmat ovat löytäneet toisensa. Amerikkalaiset hankkiutuivat eroon ihan hyvin pärjäilleestä Clintonista jonkin naisjutun takia, vaikka oli jo aavistettavissa, että seuraaja suistaa maan vuosisadan turmiollisimpaan sotaan (Irak).

Äänestävän yleisön tulisi muistaa, että elämä ei ole jalkapalloa. Ykkösmiehen vaihtaminen kesken kaiken on hirvittävä riski.

Britit onnistuivat. Gordon Brown taitaa olla todella taitava henkilö. Hän osaa kiinnittää julkisen huomion sivuseikkoihin eli ”skandaaleihin”, joilla ei ole mitään merkitystä. Erittäin kokeneena, hyvin koulutettuna ja taitavana hän saa toimia rauhassa, vaikka hänen ongelmistaan pienimpiä on lähes-sokeus nuoruuden rugbyottelujen jälkeen.

Blair kaatui siihen että hän alkoi näytellä Blairia. Todellisuudessa hän oli Mr. Beaniä näyttelevän Rowan Atkinsonin luokkatoveri ja siis kilpailija.

Vastaan siis että pääministerin ja poliitikkojen on ajettava mahdollisimman kovaa linjaa suhteessa tiedostusvälineisiin ja yksityisyytensä suojaan.

Viis naimareissuista – ketä ne kiinnostaisivat? Kuten jo Maupassant tai Flaubert sanoi, toimitus on sottainen, ilo lyhytaikainen ja asento naurettava.

Poliittisen toimijan halvaannuttaminen ja pahimmassa tapauksessa altistaminen kiristykselle tämän alueen asioilla on paljon vakavampi asia.

Olkoon Bill Clinton varoittava esimerkki. Olin käymässä Amerikassa, kun juttu oli kuumimmillaan. Kotiin palattua hankin äidiltäni ja anopiltani asiantuntijalausunnon. Heidän kantani oli sama kuin minun: tuskin kiinnostavaa valtiollisten tehtävien rinnalla.

Miten asiassa käy ja meneekö se todella oikeuteen, sitä en ryhdy arvailemaan.

= = =
Päivän vihje: ositn nuorelle henkilölle Kampintorin aktikvariaatin lahjakortin. Ei niin persoonaton kuin akateemisen.

Etuhuoneen hyllyssä silmämääräisesti arvioiden 100 - 200 nidettä todella korkeaa kirjallisuutta, ja takahuoneessa tavanomaisesti kiinnostavaa tietokirjallisuutta.

Suren joskus, että antikvariaatin käyttämine on oppimisenvarainen asia. 90 prosenttia potentiaalisista asiakkaista ei tule koskaan menneeksi. Ja nyt kun verkossakin on hyvä vanhojen kirjojen myynti - joka ei tietenkään vedä mitenkään vertoja divarissa maleksimiselle.

Helsingissä on ainakin seitsemän tutustumisen arvoista alan liikettä ja muissakin kaupungeissa useita.
= = =

Kuvassa pääministeri. (lähde Wikipedia).