En saanut koskaan tietää, mitä aikuiset puhuivat. Ehkä en ollut tarpeeksi kiinnostunut. Nurmen talo oli erikoinen. Ihmiset kuljeskelivat muulloinkin kuin jouluna toistensa asunnoissa, eivätkä ovet olleet lukossa.
Joulu vietettiin alakerrassa niin kauan kuin mummu eli. Vietin ensimmäisen jouluni siellä yhden vuorokauden ikäisenä. Veljet kantoivat äidin hetekoineen ja vauvoineen kuusen kynttilöiden valoon. Se oli joulu 44.
Mummu kuoli vuonna 50 tammikuussa. Sen jälkeen jouluja pidettiin perheittäin, mutta myöhemmin illalla ajauduttiin aina istuksimaan jonkun luokse, usein Sarholle, koska siellä oli niin miellyttävä tunnelma.
Ehkä aikuiset tai osa heistä joivat jouluna joskus viinaa. Tiesin että oikein oli juoda viina ulkosalla halkopinon takana. Sitä tapaa noudatettiin vielä nuorimman veljeni häissä Lappajärvellä. Mutta jouluun liittyy himmeitä mielikuvia. Olisikohan äidillä ja kolmella tädilläni ollut pikku pullo Moscatoa tai vermuttia neljään naiseen? Naiset eivät kuitenkaan najuttineet väkevää viiniä vahvempia. Me pikkupojat tunsimme kyllä pullot. Olin toiminut pitkään ääneenlukijana, kun suoriuduin niinkin oudoista sanoista kuin Gambina.
Nuoremmilla herroilla saattoi olla alakerran Billnäs-kirjoituspöydän laatikossa jotain ajankohtaista, eli yhden tähden jaloviinaa.
Elin suojattua lapsuutta. En muista nähneeni sukulaisiani juovuksissa. Humalaiset olivat muita. He ajoivat polkupyörällä venkuroiden ja törmäsivät puhelinpylvääseen ja Aspolan poliisi vei heidät putkaan. Lisäksi oli oikeita juoppoja, joista pidin kovasti.
"Muut" oli samanlainen ilmiö kuin kylän pojat. "Keneltä sinä olet oppinut tuollaisia - kylän pojilta?" Mutta ei sellaista jouluna kysytty.
Isoisä yritti hallita suunnattomaksi paisuvan suvun samassa kiinteistössä ja samoissa tehtävissä, mutta hanke rapautui.
Uki-setä oli kummitätini mies Uuno Sarho, sukunimeltään muinoin Stenius. Hän oli Karjalan Impilahdelta ja jäi kuitenkin kotivävyksi ja oli autokorjaamolla jonkinlaisena esimiehenä. Ihailin häntä. Luulen ettei hänestä jäänyt kuoltuaan kenellekään monta huonoa muistoa.
Hänessä tutustuin erilaiseen ihmiseen.
Hän oli aivan uskomattoman komea ja sopuisalla tavalla arvokas, suoraryhtinen mies. Arvelen että heillä oli ollut Impilahdella niin paljon metsiä että mikään varsinainen koulunkäynti ei ollut tullut ajankohtaiseksi. Tullessaan Nurmelle Uki oli Ilmasotakoululla viestipuolella ylikersanttina. Se ei ollut mikään korkea asema. Tosin käsitin hänen osallistuneen rajustikin Talvisotaan kotikulmillaan ja olen muistavinani, että hän olisi ollut tottuneena metsästäjänä ja erämiehenä hiihtänyt silloin myös Kollaanjoen seudun eli Loimolan suunnattomilla saloilla.
Uki-setä sanoi hämmästyessään tai suuttuessaan korkeintaan ”peijakas”. Enpä ollut ennen kuullut niin hienoa sanaa. Peijakas!
Hän kulki metsällä ja toisenlaisesta menneisyydestä Karjalassa puhuivat myös aseet, jotka olivat lasioven takana kaapissa. Ne olivat hyviä ja hintavia metsästysaseita, joukossa myös sotilaskiväärejä.
Hänellä ei tuntunut olevan koskaan kiirettä ja ehkä hän ei pyrkinyt koskaan mihinkään eikä tavoitellut enää mitään. Hän oli vaimoaan eli tätiäni hiukan vanhempi – tätini sulhanen oli kaatunut. Tämä pari löysi toisensa 1948 tai 1949 ja hyvin löysi. Epäilen että tätini oli ajatellut jäädä dramaattisen naimattomaksi, mutta Sarho oli toista mieltä.
Ilman häntä kuvittelisin omien sukulaisteni äänekästä kannakselaisuutta karjalaisuudeksi. Uki-sedän laatokankarjalaisuudessa oli jotain samaa kuin siinä, joka sai 1800-luvun romantikot innostumaan. Brihatsu. Sellainen Shemeikka, vaikka metsästi naisten sijasta jäniksiä.
Mies osasi istua, polttaa piippua, myhäillä, olla tyytyväinen juuri siihen mitä on. Kaiken koetun jälkeen mielessä oli kuitenkin jatkuva joulu.
Hyvää syntymäpäivää!
VastaaPoistaJouluiloa Sinulle ja läheisillesi!
(Lämmin kiitokseni muistelemisesta ja lukijatoiveen toteuttamisesta.)
Lapsuuteni joulu oli ennen muuta pitkä äänekäs pöytä.
VastaaPoistaTurun seudulle asettuneista sukulaisistamme, meillä oli kaikkein suurin pöytä, ja sen ympärille sitten kerääntyivät omaiset,jotka joutivat. Pohjoisempana asuvat menivät sitten mummon luo.
Sikäli kun saatan muistaa, pöytämme ääressä oli 16-20 henkeä.
Ja joka joulun aikaan, kun eräs tädeistäni soittaa, hän muistuttaa kuinka minä tulin salin puolelta kertomaan tulipalosta.
"Anteeksi...anteeksi...voisinko hetkeksi keskeyttää...anteeksi. Kiitos. Kuusi palaa."
Hyvää syntymäpäivää - ja joulua! :-)
VastaaPoistaRauhallista Joulua - Hyvää Uutta Vuotta 2008. Kiitos, että sain kommentoida. Mietin uutta hahmoa ensi vuodeksi: ehkä aavistuksen uskottavampi narri. Otan vastaan ehdotuksia mutta keppiäni en heitä. Se on akateemisen merkki. Knalli saa lentää.
VastaaPoistaKävelykengät ja liian pieni takki lentäkööt.
:)
Joskus lapsena joulun jälkeen olimme
VastaaPoistasiskon kanssa kertoneet kotona, että
ojassa oli rötköttänyt humalainen mies, jolla oli samanlainen ääni kuin Joulupukilla. Myöhemmin selvisi, että meidän pukkimmehan se siellä örisi..
Joskus lapsena joulun jälkeen olimme kertoneet kotona siskoni kanssa, että ojassa oli röhnöttänyt humalainen mies, jolla oli samanlainen ääni kuin
VastaaPoistaJoulupukilla..
Vanhempana ymmärsimme, että vakipukkimmehan se siellä ojassa örisi..
Kas, kas - vetreämmät hiffasivat...
VastaaPoistaOnnittelut 63 vuotiaalle evakolle!
Joulusta kun puhutaan, haluan nostaa Joulun Herran lippua. Anteeksi, että sotken tunnelman seuraavalla puhalluksella!
Minua on viime päivinä rassannut tohtorismies Tapio Tiihosen ”tukimustulos” - ”Rooman kaaos ja tuho”. Tiihonen vyöryttää, oikein trilogiana, Euroopan pimeiden vuosisatojen - ja jopa koko Rooman imperiumin tuhon syylliseksi ... kristinuskon ja vähäisen, vaikkakin kasvavan kristittyjen joukon.
Rationaalisen yksilön on aina punnittava kuulemansa. Ja ensinhän se säväyttää. Nyt olen kahlannut aineistoa 200-700-luvuilta ja sotahistorioitsijan suurtyö Joulun Herran kaatamiseksi osoittautuu, Tiihosen kannalta, melkoiseksi ajan haaskaamiseksi.
Kierkegaard heittää väliin - ”että tuskin on olemassa ketään niin turhamaista ja hetkellisen tilanteen kättentaputuksille persoa ihmistä kuin juuri pilkkaaja.”
Eurooppalaiset, omaan pesään kakkaajat ovat länsimaisen, tieteen voittoisuuden, ja Ranskan vallankumouksen humalluttamia. ”Johtuen keskiajan dilemmasta, kristinusko ei voi olla merkittävä tekijä Euroopan edistyneisyydessä.”
Nyt kuitenkin on niin, että kristittyjen hedelmät olivat noina vuosisatoina ilmeiset juuri Rooman imperiumin ulkopuolella - Irlannissa ja Syyriassa. Irlantilaiset kristityt kasvattivat Euroopan vallanneet barbaarit - Suomeen asti. Syyrialaiset kristityt taas opettivat muslimit ymmärtämään ja edistämään helleenien kulttuuria ja tiedettä.
Kun tarkastellaan näiden alueiden, kuten myös arabien ja persialaisten kulttuuritaustoja, ovat ne vapaita ”Rooman taudeista” - ja vainosta (Irlannilla ei lainkaan).
Imperiumin perintönä Eurooppaa hallitsi sotilaallinen mentaliteetti, -jäykkyys ja mustavalkoisuus, laitosmaisuus sekä suuruudenhulluus, joka näkyy mm. ”katolisuudessa”.
Kun tähän lisätään vielä kymmenet barbaariheimojen hyökkäykset vuosisadasta toiseen, voidaan vain todeta, että myös kristinusko tarvitsi turvallisemman kohdun, kuin mitä Rooma alasajonsa aikana antoi.
Mantereella kristinuskon leviämisestä on sanottu, että sen siemen oli kristityn vuodatettu veri.
Mutta - Irlannin ja Syyrian yhteisöjen esimerkit osoittavat, että luovuuteen tarvitaan myös vapauden ja rakkauden ilmapiiriä - ja tätä kristinusko oli kykenevä edistämään.
Tämän lisäksi kristinusko oli luova lähtökohdat, jotka mahdollistivat vapautumisen antiikin maailmankuvista.
Tuomas Nevanlinnan "valinta" (HS Kulttuuri 23.12.) tukee tätä arviota.
Kiitos oivallisesta joulun alustuksesta ja muistakin mukavista tuumailuistasi.
VastaaPoistaNiin ja onnittelut syntymäpäivän johdosta!
Hyvää syntymäpäivää myös minulta. Homo Garrulusta seuraten kiitän keskusteluistta, mutta harkitsen minäkin uudelle vuodelle kommenttihahmon kehittämistä, tässä horisontissa kun tohtoreita on aitojakin...
VastaaPoistaKarjalan laulumaiden jäänteille lapsilleen joulumuistoja luomaan siirtynyt Dr.Blind.
Hyvää syntymäpäivää!
VastaaPoistaVerratonta jouluaikaa.
"Niin. Taas kun illaksi painuu jouluaatto ja juhlaa soittavat kellot temppelin....."
VastaaPoistaHyvää joulua ja syntymäpäivääkin myös. Kemppisen blogi on ookoo ja sen yleissivistävät kerrannaisvaikutukset ovat kansakoulun myöhäisempään piilo-opetussuunnitelmaan sopivia. Suorastaan suotavia.
(Kävin muuten divarissa ja ostin Riitamaan. Runoilija Kemppinen; olitte kirjakuvassa niin väsyneen ja surullisen oloinen, että minäkin, kestomasentuja, suorastaan ilostuin.
Päättelin, että Jos tuollaisesta voi selvitä...niin miksei sitten tästäkin?)
TÄstä huolimatta auvoisaa ja rentouttavaa joulua.
Merry Christmas, mr. Kemppinen, Merry Christmas.
VastaaPoistaHyvää Joulua, Jukka!
VastaaPoistaHyvät Saturnaliat toivotammme
VastaaPoistaadolf lausui:
VastaaPoistaTämän lisäksi kristinusko oli luova lähtökohdat, jotka mahdollistivat vapautumisen antiikin maailmankuvista. (... ynnä muuta tarkoituksenmukaisuusperustelua valheille)
Oleellista on, että kristinusko, kuten kaikki muutkin järjestäytyneet uskonnot ovat valhetta alusta loppuun. Ne ovat henkistä housuun kusemista pakkasella. Jotkut uskonnot ovat alun perin sisältäneet jonkun järjen siemenen, mutta typerysten ja opportunistien takia asiat on pitänyt sotkea. Ihmiset eivät usko Jeesusta vaan Jeesukseen, ihmiset eivät seuraa Buddhan ohjeita vaan palvovat Buddhaa.
Totuus on, että kaikki kuollaan, kuka ennemmin ja kuka myöhemmin. Sen jälkeen ei ole mitään.
Tässä uuden vuoden haaste kaikille: pohtikaa omaa kuolemaanne vähintään viisi minuuttia joka päivä. Takaan, että ensi jouluun mennessä elämänne on huomattavasti paremmalla mallilla.
Ad a poeka lypsää nyt sanoi...:
VastaaPoistameneppäs julistamaan omaa uskoasi muslimien itsemurhapommitajille, niin palaute saattaisi olla aika voimakasta.
Kristinuskosta on ollut lohtua monille vaikeuksissanssa kärsineille. Länsimaisen sivistyksen perusta taitaa kokonaan levätä kritinuskon perinteessä.
Ad a poeka
VastaaPoistaOleellista on, että tiedostat lausuvasi nyt oman uskontunnustuksesi.
-----
Toki uskonnon perustajien seuraajat ja kannattajat ovat muuttaneet, muovanneet ja tehneet "tähtensä" opin monin tavoin hylättäväksi.
a paras uskonto on hyvä tahto. Kupolin ja ristin luatuun kahtomata. Moni on suavuttanu sillä keinoin sovun ihtesä, luojasa ja nuapurisa kansa. Muu on kiistelyä karkkipaperloihe väristä.
VastaaPoistaHou hou (Australiasa kielletty joulupukilta!) hyvvee jouluva! Savonmualta justiisa tääsissä voemissa palanneena etelän pensatemppelilöihen valoihin.
Toipila:
VastaaPoistameneppäs julistamaan omaa uskoasi muslimien itsemurhapommitajille, niin palaute saattaisi olla aika voimakasta.
Kristinuskosta on ollut lohtua monille vaikeuksissanssa kärsineille. Länsimaisen sivistyksen perusta taitaa kokonaan levätä kritinuskon perinteessä.
Tämä on juuri sitä henkistä housuun kusemista pakkasella. Hetken lämmittää.
Mielenkiintoista on kuinka voimakkaasti yksinkertaisen totuuden sanominen jotkut suututtaa. Kas kun ei käsketty muuttamaan Neuvostoliittoon.
Anonyymille:
VastaaPoistaOleellista on, että tiedostat lausuvasi nyt oman uskontunnustuksesi.
Eipä nyt sotketa asioita.
Kaksi väitettä: a) jääkaapissa asuu tonttu, joka menee aina piiloon kun oven avaa, b) tällaista tonttua ei ole olemassa. Ovatko nämä yhtä perusteltuja väitteitä?
Väitän tietäväni, että uskonnot ovat puppua ja valhetta samalla tavoin kuin väitän tietäväni että väite b) on totta. Eli käytän samoja tietämisen kriteerejä kuin muussakin elämässä, en uskonnollista uskoa.
Adolf kirjoitti mm.
VastaaPoista'Tämän lisäksi kristinusko oli luova lähtökohdat, jotka mahdollistivat vapautumisen antiikin maailmankuvista.'
*
Näin minäkin olen asian nyttemmin ymmärtänyt.
Kreikalla oli yksipuolisen idealistinen teoriakäsitys, Roomalla yksipuolisen hallinnoiva, logistinen organisaatio (jumalat ja teoriat oli peritty Kreikasta).
Kristinusko toi umpikujaan päätyneeseen antiikin aatteelliseen ja käytännölliseen eetokseen ajatukset yhdestä Jumalasta, luomisesta ja (Augustinuksesta lähtien) yksilöllisen tahdon olemassaolosta intentionaalisena realiteettina (joskin vasta Abelard ja Descartes sittemmin systematisoivat nämä ideat).
Se oli todella radikaali kontribuutio myös myöhempää, uuden ajan alun kokeellis-tieteellisen maailmankuvan kehitystä ajatellen.
*
Sitäpaitsi pelastuksesta (analogisesti Aristoteleen sekulaari onni ja hyvä elämä) tuli nyt huomattavasti monitasoisempi ja psykologisesti ongelmallisempi sekä syvällisempi pohdinnan aihe kuin pakanakulttuurin edustajilla, joiden mielestä hyve=onni=tieto (Sokrates) on hyvän elämän perusta.
Lopputuloksena tästä kollektiivisesta ja jopa banaalin-brutaalista onnellisuuden tavoittelusta kreikkalaiset ja roomalaiset (hellenismi ylipäätään) päätyivät stoalaiseen periaatteeseen, jonka mukaan tunteet olivat pelkkää harhaa.
Onko tämä uskottavaa? Tehdäänkö esimerkiksi itsemurhia pelkästään rationaalisista syistä?
Älkäämme uskoko Sokratesta ihan kaikessa - juuri siksi, että hän on aivan liian nerokas ironikko - jopa valitessaan itsemurhan.
Herättää toki suurta kunnioitusta ja elämän traagisuuden tajua, ettei Sokrates moraalisen integriteettinsä ja autarkiansa säilyttääkseen suostunut pakenemaan Ateenasta, vaikka siihen tarjottiin tilaisuus.
Mutta mitä tarkoittaa ironinen pyyntö ja samalla Sokrateen viimeiset sanat: "Kriton, olemme Asklepiokselle velkaa kukon. Uhratkaa se hänelle, älkää unohtako!"
Oliko Sokrates väsynyt elämään? Oliko elämä ollut hänelle sairaus, josta hän vasta nyt - kuolemassa - parantui?
(Tavallaan - myönnettäköön - kristinusko on muunnellut ja ominut myös Sokrateen kuolemasta jotain omaan dogmatiikkaansa.)
*
Asklepios (muinaiskreikaksi Ἀσκληπιός) oli kreikkalaisessa mytologiassa lääkinnän ja terveyden jumala.
RR: "Onko tämä uskottavaa? Tehdäänkö esimerkiksi itsemurhia pelkästään rationaalisista syistä? "
VastaaPoistaMinä uskon, että tensiot ovat liian vähän tutkittuja. Kun ihminen joutuu (kuten minä koin tässä muutama vuosi sitten) totaalisen ristipaineen älyllisen ja älyvapaan välille (minä koin koko ajan kirjoittavani oikeista asioista, tärkeistä asioista ja sitäpaitsi hyvin vastuullisesti kolme ensimmäistä vuotta jolloin olin äärimmäisen diplomaattinen ja taktinen ja hyväkäytöksinen) en meinannut pysyä enää koossa aivoni osalta koska ulkomaailma ei REAGOINUTKAAN minun kauniille teoille ollenkaan vaan minut ryhdyttiin mollaamaan ja minulle naurettiin - etenkin filosofisesta laitoksesta - niin meinasin oikeasti päättää elämäni.
En siis milloinkaan ollut tyytymätön perheeni, lapsiini, kotiini, työmäärääni jne jne enkä ollut milloinkaan psyykkisesti sairas tai edes huonokuntoinen vaan tämä totaalinen ja ympäriltä sulkeva sementti ympärilläni meinasi tehdä sen, että olin oikeasti miettimässä sitä, etten kestä enää ellen saa jonkun älyllisen lähelleni, jonka kanssa voisin puhua.
Nyt elämäni on siltä osin muuttunut, että tajuan tämän kaiken ja tajuan myös missä virheet oli. Miksi minua ei kuultu eikä kukaan osannut edes ajatella minunlaisella näkemyksellä. Mutta silti, tässä maaassa ollaan aina leveilty sillä, että ollaan dialogihaluisia - sitä en silti saanut nähdä koska yliopiston lehtorit olivat ne, jotka legitimoivat minun valtavan kiusaamiseni. Tämä oli onneksi tuttu aikaisemmasta elämästä missä myös opettajani aiheuttivat minulle koulukiusaamista sillä inhosivat kollektiivisesti isääni, joka ei sopinut 70-luvulla heidän poliittiseen skaalaan. Osasin siis ajatella, että äärimmäisestä kiusaamisesta voi selvitä, koska olin aikaisemminkin siitä selvinnyt.
Mutta itsemurha tehdään siis oman pään paineista - ja paine ei silloin synny pelkästään siitä, että oma pää olisi "nesteiltään" sekaisin vaan siltä osin että ulkomaailma elää toisenlaista maailmankuvaa kuin itse.
Kiitos siksi jos saan olla edes täällä - tämä foorumi on ilmeisesti sellainen missä minua voisi kuulla jos nyt milloinkaan uskallan enää mitään väittää tai tuoda julki. Mutta näin netin kautta ei ehkä enää tule samaa lynkkausta tai henkistä tappoa minkä yliopiston n.s. filosofit meinasivat minulle aiheuttaa. Olen luultavasti myös loppuelämäni ilman työtä heidän takia, vaikka niin en ollut milloinkaan ajatellut. Minun olisi päinvastoin ollut tärkeää päästä ulos sosiaaliseen kanssaolemiseen, juuri tuon kiusaamisen aiheuttaneen yksinäisyyden takia minkä nuoruudessani koin. Mutta aivan kuten EKE:n johtaja sanoi lehdissä: jos aikoo olla kommari pitää olla verkosto, jos aikoo olla kapitalisti pitää olla omistajuutta.
Mutta minun ei annettu kehittää ei verkostoa eikä rahaa. Minun ristipaineeni syntyi siis tästä.
Nyt olen 50 ja tsempannut joka päivä kymmenen vuotta ja nykyään annan siis vain ilmaiseksi kaiken omaisuuteni sillä verkostoa en enää taida jaksaa tehdä. Se aika meni ja tässä voin kiittää ahdasmielisiä valmentajia ennenkaikkea. Jotka ottivat hedelmäni ja heittivät minut ulos - ollakseen vanhalle leimalle uskollisia. Silti, jos nyt menisin kuuntelemaan näitten jorinoita, olen varma, että puhuvat maineesta, puhuvat merkkiteorioista, puhuvat Hegelin dialogista jne eli ovat silti koko ajan taitavia käyttämään hyväksi jokaista sanaani joita täältä "haudastani" yritän viestittää.
Tämä on näkemykseni itsemurhasta.
Keksin tuolla facebookissa ehdottaa että vietettäisiin tälläistä "joulua" talvipäivän seisauksen perään. Suhteellisen vapaamuotoinen eventti, jossa perusidea olisi kuitenkin syödä hyvin ja vaikka antaa vähän ihmisille lahjoja, jotka molemmat ovat suhteellisen yhteisöllisiä tapahtumia.
VastaaPoistaMuutamassa päivässä tämä idea otti tulta ja liki 80 ihmistä ilmoittivat pitävänsä tällaista juhlaa, osa ihan Irlannissa asti.
Kun ajattelee sitä, että laitoin tästä ilmoituksen vain 220 ihmiselle ja muutaman päivän varoitusajalla, niin täytyy oikein ihmetellä että näin moni on ottanut tahollaan idean vastaan. Esim. Duunimiitissä vastaavaan osallistumisasteeseen päästään vain kerran vuodessa, vaikka kaikki tietävät että se on 12.päivä.
Nyt on tullut jo palautetta siitä että tämä on ollut hyvä idea ja monet aikovat tehdä tämän ensivuonna uudestaan.
Minä luulen että jos pikkuisen aikaisemmin olisin ottanut asiakseni lyödä tästä rumpua, niin joulun viettoon olisi saattanut ottaa osaa jopa useampi sata ihmistä.
Luulen että ensivuonna minä aloitan markkinoinnin jo huomattavasti ennen, kenties jo miitissä 12.12 ja silloin saattaa joulun vietto levitä entistäkin laajemmalle.
ilmestyskirjalle
VastaaPoistaJumala ei ole 'maantieteellinen' - ei lopulta edes epistemologinen ongelma/kysymys (olkoot (kristilliset) evidentialisti Swinburne tai 'kykyfoundationalisti' Plantinga tässä tapauksessa mitä mieltä tahansa), joten haukut 'väärää puuta' kuten kaikki, joille todellisuus ja elämä on pelkkää väitelauseitten totuusarvon analyysia.
Jos pitäisi uskoa vain sellaiseen, minkä kokeellis-argumentatiivinen järki voi todistaa oikeaksi, emme pystyisi luottamaan edes omiin havaintoihimme.
Toimimme ja ajattelemme arkielämässämme lähinnä common sense-realismin (tottumusten ja tapojen) pohjalta, emme eksplikoituja kriteerejä jatkuvasti reflektoiden.
Tämä pätee myös uskoon joskin sillä erotuksella, että uskonnollinen usko ja sen kohde ovat ikäänkuin intuitionvastaisia mutta uskovan ajattelussa kuitenkin common sense-uskomuksiksi/arvostelmiksi muuttuneita käytäntöjä.
Sitäpaitsi totuus ei ole määritelmäkysymys.
Jos joku niin väittää, hän puhuu totuudesta aina metatasolla - ei elävänä, elettävänä ja koettavana ilmiönä.
Mitä hyötyä meille onkaan Platonista ja Aristoteleesta slloin, kun pitäisi elää eikä saivarrella kaiken maailman loogis-geometrisista aksioomeista?!
(No - olkoot nyt vaikka Faidros ja Runousoppi poikkeuksia 'säännöstä')
Tsunamista hengissä selvinneenä näin vuosipäivänä huomaan tsunamin huuhtoneen uskonnon saastan minun hipiästäni. Rajunpuoleinen puhdistautumisriitti, jota en suosittele kenellekään, puhdistautumista kylläkin.
VastaaPoistaAdolf:
VastaaPoistaTämän lisäksi kristinusko oli luova lähtökohdat, jotka mahdollistivat vapautumisen antiikin maailmankuvista.
Rauno:
Se oli todella radikaali kontribuutio myös myöhempää, uuden ajan alun kokeellis-tieteellisen maailmankuvan kehitystä ajatellen.
Voisiko kuitenkin ajatella niin, että moderni länsimainen maailmankuva syntyi kristinuskon piirissä, koska länsimaissa vallitsi kristinusko? Vai pitääkö ajatella kristinuskon ansioksi kaikki länsimaissa syntynyt alkaen Heisenbergin epätarkkuusperiaatteesta ja päätyen hampurilaiseen.
Samaa voidaan pohtia vaikkapa kommunismista. Syntyivätkö Ziga Vertovin, Sergei Eisensteinin ja Andrei Tarkovskyn elokuvat kommunistisen ideologian ansiosta? Entäpä Shostakovitsin sinfoniat?
Jos länsimaissa kaikkea valtaa ja resursseja hallitsivat kristityt yleisesti ja kirkko erityisesti, niin lienee selvää, ettei mitään merkittävää voinut syntyä tämän piirin ulkopuolella, riippumatta siitä, mikä on kristinuskon sisältö tai sanoma taikka mitä sanoi kirkko, joka - by the way - kynsin ja hampain yritti vastustaa tieteellisen maailmakuvan muodostumista.
Rauno:
VastaaPoistaJumala ei ole 'maantieteellinen' - ei lopulta edes epistemologinen ongelma/kysymys (olkoot (kristilliset) evidentialisti Swinburne tai 'kykyfoundationalisti' Plantinga tässä tapauksessa mitä mieltä tahansa), joten haukut 'väärää puuta' kuten kaikki, joille todellisuus ja elämä on pelkkää väitelauseitten totuusarvon analyysia.
Jos pitäisi uskoa vain sellaiseen, minkä kokeellis-argumentatiivinen järki voi todistaa oikeaksi, emme pystyisi luottamaan edes omiin havaintoihimme.
Eikun nyt sattui erehdys. Ei tarkoitus ole todistaa yhtään mitään, sillä todistaminen on harvojen herkkua. Loogikoilla tämä etuoikeus on, hehän tarkastelevat hyvin määritettyjä formaaleja systeemejä ulkoapäin.
Ympäröivää todellisuutta tutkivassa kokeellisessa luonnontieteessä käsitellään hypoteeseja ja evidenssiä. Samaan tapaan tulee käsitellä myös uskontojen väitesisältöä: mitä evidenssiä on jumalhypoteesin puolesta ja mitä sitä vastaan.
Teemaa sivuten ohessa lainaus artikkelista Larson, E.J. and Witham, L. Leading scientists still reject God (Nature, Vol. 394, No. 6691, p. 313 (1998) © Macmillan Publishers Ltd.)
The question of religious belief among US scientists has been debated since early in the century. Our latest survey finds that, among the top natural scientists, disbelief is greater than ever — almost total.
...
Table 1 Comparison of survey answers among "greater" scientists
Belief in personal God: 1914 1933 1998 [vuosi]
Personal belief 27.7 15 7.0
Personal disbelief 52.7 68 72.2
Doubt or agnosticism 20.9 17 20.8
Belief in human immortality: 1914 1933 1998
Personal belief 35.2 18 7.9
Personal disbelief 25.4 53 76.7
Doubt or agnosticism 43.7 29 23.3
Figures are percentages.
daruma doll
VastaaPoistaVäitteeni lähti siitä, että esim. arkkiateistimme Ilkka Niiniluoto pitää antiikin Kreikan aate- ja teoriamaailmaa uuden ajan tieteen mahdollistaneena lähtökohtana.
Asia saattaa olla pikemminkin päinvastoin.
Itse asiassa kreikkalainen eetos - vaikka se lähestulkoon kehittikin teknologiaan tarvittavat teoreettiset valmiudet, oli kuitenkin myös sitoutunut älyllisesti sellaisiin ideoihin, jotka yksinkertaisesti estivät sitä tutkimasta maailmaa avoimesti.
(Estävänä käytännön asenteena toimi tietysti myös fyysisen työteon pitäminen alempiarvoisille
kuuluvana tehtävänä - orjat, naiset. Orjillahan ei ollut mitään muuta kuin välinearvo.)
Kreikkalaisten kosmoksessa kaikki toimi älyllisen harmonian periaatteella, jonka empiirinen testaaminen ja kokeellinen tutkiminen (esim. 'metafyysinen naturalisti' Aristoteleskin 'vain' luetteloi ja arvioi sitten rationaalisesti aineistoaan) käsitettiin ikäänkuin tarpeettomaksi, koska yksinomaan järjellä - ei aisteilla - oli pääsy ja yhteys harmoniaa ilmentävään logokseen.
Ei tällaisella asenteella tehdä kokeellista tutkimusta.
Kristinusko ratkaisi omalla tavallaan kreikkalais-hellenistisen maailman teoreettis-aatteellisen umpikujan, jossa ihminen väistämättä myös aistimaailmaan kuuluvana subjektina vaikutti sekä Platonilla että Aristoteleella ja epikurolaisuuden sekä stoalaisuuden rationaalis-materiaalisessa monismissa 'kutistuvan' yhä vähäpätöisemmäksi tekijäksi suhteessa logokseen/kosmiseen harmoniaan/universaaliin järkeen.
Ihmisestä tuli täydelliseen, harmoniseen ja staattiseen kosmokseeen verrattuna ainakin itselleen kaiken mitta (Protagoras), mutta (kuten meidän aikanammekin) tämänkaltainen 'postmoderni relativismi' jäyti kuin tupajumi subjektin merkityksen ja sisällön täysin ontoksi ja tyhjäksi.
Plotinoksen uusplatonismi vei tämän kehityksen ääripisteeseensä: on vain Yksi, jonka emanaatiota subjekti on. Subjekti materiana häviää mutta voi henkenä palata Yhden eli alkuperänsä 'läheisyyteen'.
Miten? - Tässä asiassa Plotinos vetoaa lähinnä äärimmäiseen askeesiin.
Uusplatonismin rinnalla kehittyi siis kuitenkin osittain samanhenkinen, kilpaileva aate ja uskonto, joka esitti, että pelastus oli mahdollinen ja että pelastaja - ihmiseksi tullut Jumala: Kristus - oli jo hiukan aiemmin antanut opetuksillaan ja esimerkillään: kuolemassaan ja kuolleista heräämisessään meille uskon - ei ainoastaan älyn - kautta aidosti reaalisen mahdollisuuden päästä yhteyteen Jumalan/Logoksen/kosmisen harmonian jne. kanssa.
Luominen ex nihilo yksin Jumalan tahdosta (ei Platonin ikuisista ideoista; eikä maailma myöskään ollut ikuinen kuten Aristoteles ajatteli), mysteeriuskontoja muistuttava 'pelastusmalli' ja kuoleman voittanut, ylösnoussut pelastaja (vrt. Dionysos) olivat kyllä antiikin yhteistä myyttistä ainesta, mutta niin radikaalisti paradoksaalisia mahdollisuuksia, että kreikkalaisille moinen oli järjetöntä ja juutalaisille paheksuttavaa jumalanpilkkaa.
Kristillisestä teologiasta kehkeytyi sittemmin omalaatuinen synteesi kreikkalaisen ja roomalaisen aatemaailman kanssa. Lopputulokseksi saatiin joko 1) väärinkäsitys, 2) 'ihme', 3) aatteellis-poliittis-teknologinen 'katastrofi' - tai kaikki kolme yhtäaikaa.
revelaatio
VastaaPoistaMitä on evidenssi? Kysyy Sokrates.
Rauno:
VastaaPoistaVäitteeni lähti siitä, että esim. arkkiateistimme Ilkka Niiniluoto pitää antiikin Kreikan aate- ja teoriamaailmaa uuden ajan tieteen mahdollistaneena lähtökohtana.
Asia saattaa olla pikemminkin päinvastoin.
Itse asiassa kreikkalainen eetos - vaikka se lähestulkoon kehittikin teknologiaan tarvittavat teoreettiset valmiudet, oli kuitenkin myös sitoutunut älyllisesti sellaisiin ideoihin, jotka yksinkertaisesti estivät sitä tutkimasta maailmaa avoimesti.
Tuo on sinänsä mielenkiintoista, mutta epäilen tällaisia aateperustaisia selityksiä tieteen ja teknologian kehitykselle. Tieteenfilosofit monasti hämmästyvät, kuinka vähän luonnontieteilijät (ja teknologit) ovat aatteista perillä ja kuinka vähän ne näiden toimintaan vaikuttavat.
Arvelen, että esim. linssien kehitys nimenomaan Euroopassa on uskottavampi selitys sille, miksi luonnontieteet lähtivät nousuun täällä. Asiasta on kirjoittanut mm. Peter Englung "Hiljaisuuden historia" -kokoelmassaan.
Lyhyesti: lasia osattiin tehdä muuallakin, mutta vain Euroopassa - tarkemmin 1200 luvulta alkaen Italiassa - käsityötaito kehittyi sille tasolle, että voitiin valmistaa silmälaseja, mikroskooppeja ja kaukoputkia. Tällä oli sekä käytännöllisiä että periaatteellisia vaikutuksia. Silmälasit mahdollistivat lukemisen, kirjoittamisen ja muun tarkan työskentelyn isommalle ihmisjoukolle. Suurentavilla linsseillä voitiin tarkastella mikrokosmosta ja makrokosmosta, mikä muutti ajattelutapaa. Ei enää tarvinnut luottaa vain aiempien auktoriteettien väitteisiin maailmasta vaan asiat voitiin tarkistaa.
daruma doll
VastaaPoistaOlkoon nyt sitten silmälasit, jotka mahdollistivat luonnontieteen voittokulun...tai ylipäätään hiotut linssit...
Onhan se varmasti yksi syy. Huom! 'yksi'.
Minusta on oleellista muista se, että aatehistoriaa ei voi selittää vain itsellään.
VastaaPoistaAatteisiin on varaa vain kylläisellä, joten talouselämän toiminta vaikuttaa siihen, miten aatteet kehittyvät.
Aatteisiin vaikuttaa paitsi jyväluku, myös jyvien sijainti; aatte tarvitsee kontekstinsa.
Esim. Renessanssin syntymiseen vaikuttivat monet ilmiöt, jotka olivat pinnallisesti täysin erillisiä.
The question of religious belief among US scientists has been debated since early in the century. Our latest survey finds that, among the top natural scientists, disbelief is greater than ever — almost total.
VastaaPoistaLiittyisikö ID-painostukseen? Sehän ei täytä tieteen määritelmää, joten sokeus tämän suhteen vaikeuttaa tieteellistä toimintaa myös muilla aloilla.