Karja liikehtii levottomasti

Viime päivinä kerrotun lisäksi virka on reviiri.

Reviirin sisällä, vaikkapa hovioikeudessa, vallitsee suunnilleen sama järjestelmä kuin sorkka- ja kavioeläimillä yleensä.

Sarvien kalistelu on yleensä tarpeetonta, koska paremmuus on jo selvitetty.

Paremmuutta ei ratkaise taito tai kyky, vaan iso pää ja nyrkit.

Laumojen järjestys on ollut vaikeaselkoinen nyt kaksikymmentä vuotta, koska naiset ovat tulleet mukaan ja heidän asemansa muuttuu ja arvonsa nousee. Ne käytännöt, miten urokset ja naaraat ottelevat asioista, ovat vaihdelleet ammattikuntien ja ansiotason mukaan. Uskallan arvata, että esimerkiksi hoitoalalla, joka nyt osoittautui niin tulenaraksi, vanhoilla uroksilla ei ole suurempaa sijaa.

Hovioikeuksissa muutos on jo tapahtunut. Korkein oikeus liikkuu samaan suuntaan. Tuomareista on kai jo nyt yli puolet naisia.

Kun karjavarkaat tai muut rosvot uhkaavat, lauma tiivistyy ja sulkee rivinsä.

Ulkopuolisen on hyvin, hyvin vaikea tunkeutua laumaan eli esimerkiksi hovioikeuteen, ohi vakiintuneiden kanavan. Yksi sellainen kanava on minun kerran käyttämäni. Korkeimmasta oikeudesta pannaan huonompia esittelijöitä hovioikeuksiin neuvoksiksi. Parhaat tai sopivimmat kohoavat korkeimman oikeuden jäseniksi. Täysin toivottomat tönkkösuolataan seisaalleen.

Nämä ongelmat on tiedetty kauan ja niistä on kirjoitettu paljon erilaisissa mietinnöissä ja selvityksissä. Ongelmat eivät tietenkään koske vain tuomioistuimia, vaan sitä samaa se on julkisella sektorilla laajasti, ja yksityisellä puolella tarvitaan sopivia kriisejä ennen kuin ihmisiä saadaan järjestellyksi, useimmiten panemalla merkittävä osa kilometritehtaalle eli pois.

Korkein oikeus on poikkeus. Siellä toimii vanhastaan tietty vuorottelu, ja sen tuloksena jäseniksi tulee outoja lintuja yliopistolta ja jopa asianajajista. Lauman sisäinen kuri on niin vahva, että nämä tulokkaat menettävät yleensä persoonalliset piirteensä eli oman karvansa vuodessa tai kahdessa. – Poikkeuksia on.

Ongelmiin on kehitelty ratkaisuja, mutta toimivaa ei ole löydetty. Tuomarivalintalautakunta on tietenkin merkittävä askel oikeaan suuntaan, mutta ei vielä ratkaiseva.

Kun esimerkiksi hovioikeuteen pyrkii joku murskaavan etevä juristi tai tuomari vieraan hovioikeuspiirin alueelta, lauma eli hovioikeuden täysistunto unohtaa silmänräpäyksessä tuomarin valansa ja oikeamielisyyden ja turvautuu vaikka miten mielikuvituksellisiin perusteluihin ja läpinäkyviin kuulopuheisiin todetakseen tunkeutujan soveltumattomaksi. Ehdollepanossa oma väki eli ”hyviin kirjohiin” päässeet päätyvät melkein poikkeuksetta ensimmäisille ehdokassijoilla.

Itse on löytänyt niitä hyviä kirjoja mistään. Hyvissä kirjoissa oli joitakin kollegoja, jotka olivat todella eteviä, toisia jotka olivat taitavia mutta keskinkertaisia ja lisäksi muutamia vaarallisia idiootteja. Joku oli vai jossain päättänyt, että tässä on hyvä mies tai nainen, ja ääniä ropisi.

Huonoihin kirjoihin joutuneen henkilön savustaminen porukoista tapahtuu joko eristämällä tai väkivaltaisemmin. On siellä tapahtunut itsemurhiakin, joko nopeilla aseilla tai viinalla.

Yllättävän usein lauman vanhin uros – hovioikeuksissa presidentit ovat miehiä, korkeimmassa oikeudessa nyt nuorenlainen nainen – ei mahda mitään joukolleen, jos se pillastuu. Vanhan nyrkkisäännön mukaan presidentti, joka yrittää ”panna kuriin” neuvokset, häviää ottelun 6-muna. Näin käy myös mestareille. Presidentti, professori, entinen oikeusneuvos Y.J. Hakulinen oli hevosvoimia ja vääntöä ajatellen vuosisadan lahjakkuuksia, mutta aika originelli. Tiedossa ei ole, että vaikka hänelle perustettiin oma hovioikeus (Helsingin HO), kun Paasikivi otti ja nimitti väärän miehen korkeimman oikeuden presidentiksi (Tarjanteen), ei hovioikeustyöskentely siitä mainittavasti muuttunut.

Jotkut presidentit ovat osoittaneet oivaa pelisilmää ja kyenneet sopivilla liittoutumisilla ja hyvällä diplomatialla tulemaan toimeen pois tiehensä.

Yliopistomaailma ei poikkea tästä kovin suuresti, vaikka luulisi. Asiantuntijat ovat esteettömiä, joskus ulkomailta. tavallinen tunne opettajakunnan keskuudessa on usein sellainen, että takin selkään tuskin enää mahtuisi enempää puukkoja. Niitä eteisen lattialle varistellessa menee äkkiä puoli iltaa.

Upseerikunnan sisäisistä vihoista ja vartioista on jopa kirjoitettu. Muuan suositeltava kirje kertoo Mannerheimin kenraaleista, joista eräät kävivät sotiaan toisiaan vastaan, kun muu osa armeijaa kävi sotaa Neuvostoliittoa vastaan.

Politiikasta en edes puhu. Se tieto on varmasti tosi, että ystävät ovat paljon vihollisia vaarallisempia.

Mutta kun karja liikehtii levottomasti, kaikki nukkuvat huonosti.