Sivun näyttöjä yhteensä

18. joulukuuta 2007

Voiko nimen varastaa?

Tekijänoikeuden yhteydessä olen selittänyt usein, ettei pidä puhua varastamisesta, jos tarkoitetaan aineettomia ilmiöitä, kuten teoksia.

Sama koskee tietysti nimeä.

Martti Talvelasta nyt ilmestynyt uusi kirja, Pentti Savolaisen kirjoittama, sisältää Talvelan nimeä koskevan tarinan, jota en ollut kuullut.

Täytyy soittaa isälle. Jokseenkin varmasti hän tuntee asian, koska hoiti Talvelan lakiasioita vuosikymmeniä.

Asian laita on näet se, että Talvelan Kurkijoelta tai Hiitolasta kotoisin ollut isä oli sukunimeltään Tirri.

Terveisiä, Henry Tirri!

(Henry on maan johtavia tietojenkäsittelytieteen nimiä ja on viime ajat taas puuhastellut Stanfordin lähistöllä, mutta olemme olleet työtovereita niin - lähemmäs kymmenen vuotta.)

Martti Talvelan isä joutui luultavasti leskenä uudelleen avioituessaan vaihtamaan nimeä. Olisiko uusi mielitietty nähnyt siinä jotain vikaa? Kukapa sen tietää. Joka tapauksessa Tirri on perityypillinen karjalaisnimi. Mielestäni sen kuulee heti. Ja Tirrit kuuluvat rakentaneet maata ja maakuntaa Laatokan rannoilla ainakin 1600-luvusta (sivumennen sanoen mm. Kemppisten korvalla).

Uuden nimen valinta johtui siitä, että aliupseeri-isä ihaili yli kaiken jääkäri Paavo Talvelaa - sitä samaa, joka tunnetaan Talvi- ja Jatkosodan kovana kenraalina. Jotkut pitävät häntä nerokkaana. Minä pidän häntä puolihulluna. Joka tapauksessa hän oli epätavallinen henkilö ja tunnettu kovista otteistaan paitsi vihollista myös virkaveljiä ja alaisia kohtaan.

Sitäkin on arveltu, että siirto rintamalta Saksaan päämajan edustajaksi ei olisi johtunut saksalaismielisyydestä vaan siitä, että päämajassa kovin moni oli kyllästynyt Talvelan jatkuvaan rähinään.

Loppusotaan hän palasi ja suoriutui lopulta upeasti - riitauduttuaan heti kättelyssä mm. kenraali Blickin kanssa.

Joka tapauksessa tuleva kenraali oli suostunut laulaja Martti Talvelan isän pyyntöön, koska tämä oli vakuutellut, että hän on leskimies niin ettei tämä sivuhaara jatku.

Hän siis kumminkin avioitui ja sai lähes kymmenen lasta.

Varatuomari Martti Talvela - jonka epäillen tavanneeni joskus - oli Suomen Sokerin tirehtööri ja kävi kai aika pitkään sissisotaa kaimaansa vastaan ja pisteli lehteenkin ilmoituksia, että hän on se oikea Martti Talvela, eikä mikään "laulelija". Jossain yhteydessä hän oli myös tähdentänyt, että hän on se kuuluisa Martti Talvela, kun taas tämä kaksimetrinen basso on tuntematon tunkeilija.

Molemmat ovat kuolleet. Hitusen ihmettelen varatuomari Talvelaa, koska vuoteen 1985 asti voimassa olleen lain mukaan sukunimen "suojaaminen" oli oikeudellisesti vain toive eli tahdonilmaus. Talvelat olivat olleet mm. Toreniuksia ja suomennuttuaan suojanneet nimensä, jota itse en osaa pitää erikoisen merkillisenä. Toisin sanoen Talveloilla ei ollut nokan koputtamista sen jälkeen kun toiset Talvelat oli merkitty väestörekisteriin.

Nykyisin laki on toinen. Toisten nimen ottamiseen ei anneta lupaa, ja nimilautakunta tutkii muutoshakemukset tarkoin. Lähempiä tietoja saa nimilaista.

Ehkäpä poika käytti isänsä keinoja - uhkailua ja karjumista.

Oopperalaulaja Martti Talvelaan ne keinot eivät tehonneet. Sen verran tunsin itsekin miestä. Karjumisessa häntä nyt tietysti oli aivan turha haastaa. Ja tuskin hän miestäkään pelkäsi oltuaan nuoruusvuosinaan nyrkkeilyssä nuorten raskaan sarjan mestari.

Kirja on mainio ajatus joulunpyhiksi. Tottakai sen on nuoruusvuosista asti tunteneen kaverin kirjoittama, mutta Savolainen on itse ollut musiikkielämän johtotehtävissä puoli vuosisataa ja pystyy tukeutumaan mm. laajaan kirjeenvaihtoon Talvelan kanssa.

Ja musiikkia ajatellen eräin kohdin on kai lupa olla eri mieltäkin. Vaikka intervallien tarkkuus ei mielestäni ole ensinkään niin tärkeää kuin takavuosina valehdeltiin, niin olen kyllä itsekin kuullut Martin vetävän niin raskaasti pieleen kuin vain voi.

Mutta hänellä oli se valtava esittämisen eli tulkinnan kyky ja kirjasta käy ilmi suupuheena jo kauan sitten kuulemani. Hän oli valtava, melkein fanaattinen uurastaja. Joskus hän taisi valitellakin, miten toiset oppivat sanat ja sävelet niin helposti ja hän joutuu hakkaamaan kaiken päähänsä työllä ja tuskalla.

Mutta riemuin yhdyn siihen arvioon, että Talvelan Boris Godunovin kuolinkohtaus Savonlinnan oopperajuhlilla oli milloinkaan unohtumaton sekä laulamisen, näyttelemisen että puhtaan noituuden kannalta.

(Lisään suluissa että olen rakastanut vuosikymmeniä Talvelan virsilevyjä aivan siihen katsomatta, että myös niissä on kaikenlaista rosoa. Ainakin ensimmäisellä levyllä Talvelaa säestää nyt puheena olevan kirjan kirjoittaja, urkuri Pentti Savolainen.)

19 kommenttia:

  1. Jo lapsuudesta jäi mieleeni tirripaistin historia. Kavantsaarelainen sikalanomistaja Paavo Taurio (ja isänsä) tunsivat ko. Tirrin isän? ja puhelunsa olivat lopettaneet: "tule sitten tirritirripaistille".
    Olisi kuitenkin kiinnostavaa tietää juontuuko tirripaisti tuosta Tirristä, jostakin vai mistä.

    VastaaPoista
  2. Asevelikateutta?
    Paavo Talvelasta kerrotaan juttua, että eversti Ruben Laguksen saatua ensimmäisenä Mannerheimristin ansiomerkin olisi Talvela asiasta kuultuaan ns. repäisyt pelihousunsa ja karjahtanut että "Nyt se helevetin ryssä meni antamaan sen mitalin sille saatanan hurrille!". Paavolle Mannerheim myönsi sitten järjestyksessä seuraavan ristin, mutta mahtoiko hopeasija enää miltään tuntua.

    VastaaPoista
  3. ad esko

    pitäisi olla tosi juttu, olen lukenut saman.

    P. Talvela ihaili ilmeisesti paljon Mannerheimia, ainakin tälläinen kuva halutaan antaa.

    VastaaPoista
  4. Ad omnia:

    Vähän tunnettu ja vaikeasti tutkittava oli Talvelan rooli yhteydessä Mannerheimiin 1919-1920. T. johti Aunuksen retkeä, joka päättyi sitten aika surkeasti, vaikka bolshevikkien oli määrä romahtaa. Toisen kerran Mannerheim seurasi hyvin läheltä oikeistoliikehdintää 1929-1932, ja luultavasti yhdysmiehenä oli jälleen Talvela. Tämä oli Talonpoikaismarssin organisoija.

    Olen kysynyt itseltäni, oliko myös Talvelalla erilaisia tietoja menneisyydestä, koska hänellä tuntui olevan vapauksia Mannerheimin ympärillä.

    Talvelan asema oli hyvin mielenkiintoinen siksi, että hän oli vähän väliä siviilissä puunjalostusteollisuuden tehtävissä, ja on arvailtu, että mm. Haarla ja Walden olisivat rahoittaneet merkittävästi toimintaa.

    Itse en oikein niele edes Lapuan liikkeen "spontaaniutta". Siinä oli niin paljon merkillisiä yhteensattumia. Lisäksi oikeistolaiset vallankaappaukset olivat ajan sana kaikkialla Itä-Euroopassa.

    VastaaPoista
  5. Martti Talvela on hieno epeli. Sitä mieltä minäkin. Mutta tämä nimiasia minua kiinnostaa. En tunne nimilakia enkä koskaan ymmärrä lakitekstistä yhtään mitään. Minä en ilmeisesti voi vaihtaa sukunimeäni Talvelaksi enkä Kemppiseksi.

    Mutta onko lakia, joka suojaa taiteilijanimen? Jos Mara Talvela olisi elossa ja tahtoisi esittämistään biiseistä julkaista dance hall -remixejä, ei kait olisi estettä hänen ottaa taiteilijanimeksi Marzi Talvela. Olisihan se pöllimistä kyllä. Voisiko hän virallisesti vaihtaa nimensä Marziksi, joka ei ole virallinen nimi?

    Eikö hupaisaa, että Jamaikalla on semmoisia artisteja kuin Charlie Chaplin ja Clint Eastwood.

    Michael Rose on Jamaikan kundi, joka nyttemmin tehostaa itseään kirjoittamalla nimensä muodossa Mykal Roze. Ei se varmaan passissa ole niin. Robert Allen Zimmermanin passissa lukee varmasti Robert Allen Dylan, mutta hän laulaa, että ”you can call me Zimmy”.

    Että kuinka tarkkaa se on tänä päivänä nimen kirjoitusasun kanssa? Ehrnroothien kohdalla tämä varmaankin on elämän ja kuoleman kysymys, mutta on niitä varmaan useampia tavallisia suomalaisia sukunimiä, jotka vielä 1800-luvulla kirjoitettiin eri tavoin kuin nyt.

    Jos suomen kieli maapalloistumisen tähden kehittyy niin, että kansainvälisissä yhteyksissä ääntämisen helpottamiseksi joku Juuso tahtoo virallistaa nimensä kirjoitusasuksi muodon Youso, niin miten tämä olisi mahdollista?

    Lapsuuteeni liittyi kyllä muuan Marja-Liisa Haemaelaenen.

    (Lopun sivu- tai harhapoluksi mainitsen, että vähän käy aina sääliksi ihmisiä, jotka joka kerran esittelevät itsensä tyyliin Pia yhdellä i:llä, ja vielä karmeampaa on, jos joutuu sanomaan vaikka että Jessica c:llä, vaikken tiedä, onko tämä nimenomainen esimerkki edes totta.)

    VastaaPoista
  6. Jättäisin Kemppiselle pohdittavaksi toisenlaisen varkaustapauksen. Sekä YLE että Helsingin Sanomat uutisoi sen Uppsalassa tapahtuneen suomen kielen puhumiskieltotapauksen KOTIMAAN uutisissa.

    Onko kyseessä identiteettivarkaus. Jos niin kuka varastaa keneltä? Nimittäin Suomessa liputetaan Ruotsin lipulla kotimaista kieltä myös. Olisko syytä olla huolissan?

    VastaaPoista
  7. Voit vaihtaa,jos saat kaikkien Kemppisten ja Talveloiden luvan siihen. Tai jos voit todista, että
    joku isovanhemmistasti on ollut tuon niminen.

    VastaaPoista
  8. Itse en koskaan ehtinyt kuulemaan Martti Talvelaa livenä, mutta jopa hänen levytyksistään ja päiväkirjamerkinnöistään sekä muusta kirjallisesta aineistosta on aistittavissa se sielukkuus, joka Talvelaan liitetään.

    Haluan kuitenkin kysyä, onko Savolaisen teksti luettavaa ja sisällyksekästä. Jouduin toimittamaan hänen teoksensa Tom Krausesta, ja manasin projektin alusta loppuun, sillä tyhjästä oli jotenkin mahdotonta nyhjäistä. Teksti oli tyhjää täynnä ja kirjoittaja unohti tyystin oman roolinsa heittäytyessään muun muassa Krausen hengellisten gurukertomusten vietäväksi. Hyvistä ystävistä ja itse ihailemistaan taiteilijoista kirjoittaminen on totisesti taitolaji.

    VastaaPoista
  9. Tulipa vain mieleen: sen toisen Martti Talvelan vaimo Irmeli oli arvostettu pianonsoitonopettaja.

    VastaaPoista
  10. Martti Talvela

    Valitettavasti kuulin Talvelaa vain kerran livenä, Kerimäen kirkossa Verdin Requiemissa. Hänen Tuba miruminsa oli makuuni vaalea, lattea enemmän pidän espressosta. Ekspressiivinen hän kyllä oli, levyillä eniten hämmentää äänen väri ja muodostus; kuten Shaljapin, Pavarotti tai Juha Uusitalo, hänellä oli tuo erikoinen, välitön lauluääni, kuuntelija lähes tuntee laulajan hengityksen poskellaan ja näkee parran (tämähän em. herroille yhteistä) jokaisen karvan. Se on solistisen kaunista, mutta ei blendaa ensembleissa. Ja vokaalimusiikkia vieroksuvalle tällainen ääni voi suorastaan vaikuttaa rumalta, siinähänn ei ole sarjatuotteen sulavuutta: Talvela ei kuulosta bassolta vaan itseltään.

    Pentti Savolainen oli Talvela-muistoista vähän aikaa sitten Yle Radio 1:n Kultakuumeessa, lienee vielä Areenalta kuultavissa.

    Nimistä

    Luokallani peruskoulussa oli yksi Svinhufvud. Sama hänelle miten sen sanoi, kunhan ei svinkuksi kutsunut, mutta opettajat olivat niin fv:n tarkkoja kirjoitusasusta että!

    Tunnen Piian, joka joutuu aina esittäytymään lisänimellä "kahdella i:llä". Pioilla luulin olevan helpompaa.

    VastaaPoista
  11. Pääkaupungin ns. herrojen lukemistoon kuuluvassa Hbl:ssa ihmeteltiin tunnetun kriisin odotustilassa minkälaisen vastaanoton maailmalla saa pääministeri jonka nimi kirjoitetaan
    Jaeaetteenmaeki.

    Nykytiedoilla sanoisin että sai paremman vastaanoton kuin kotimaassaan.

    Omasta kokemuksesta muistan päälle parikymppisenä maalaisena Hesassa kuulemani kansanihmisen neuvon, että jos sukunimi sattuu olemaan vaikkapa Pölhö niin ymmärtäisi pysyä pois Suomesta jos saattuu sinne pääsemään.

    Aapo Pölhö näkyy sattumoisin olevan parhaillaan Suomen suurlähettiläänä Belgiassa.

    VastaaPoista
  12. Kysymys Kemppiselle:

    Pidätkö totena ajatusta, jonka Veijo Meri kirjoittaa Mannerheim -kirjassaan, että Mannerheim olisi ollut tapaamattomissa Mäntsälän kapinan aikana ja Walden olisi silloin toiminut hänen puhetorvenaan, onko sinulla parempaa tietoa tai hypoteesia mitä asia merkitsee?

    Asia on erittäin mielenkiintoinen ja tärkeä historian kannalta

    VastaaPoista
  13. Sananen tuosta Suomen lukosta tai siis Lapuan liikkeestä. Erään näkemyksen tapahtumista voi lukea Suomen lukon puheenjohtajan Artturi Leinosen (maalaisliitto, maalaisliiton pää-äänenkannattajan Ilkan päätpoimittajan, Kekkonen kuninkaantekijän, kalterijääkärin, Mannerheimin illallispartnerin, etc.) elämänkerran kolmososasta "Vuosikymmenten valinkauhassa. 3 : muistelmia "/Artturi Leinonen.

    Kannattaa myös muistaa, että 1930-luvulla oli sahoilla lakko-ongelmia (Lähde: Paloheimojen historia, osa kaksi) sekä 1930 kommunisteilla oli ensimmäisen kerran enemmistö Paperiliiton liittokokouksessa.

    On siis hyvin mahdollista, että Lapuan liike syntyi täysin yllättäen sekä pyytämättä. Työnantajien tavoitteena saattoi olla ainoastaan työrauha paperiteollisuuteen, mutta todellisuus lähti kulkemaan eri polkua kun oli tarkoitus.

    P.S. Oliko "Talonpoikaismarssilla" mitään todellista vaikutusta poliittisiin päätöksiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä talonpoikaismarssilla oli erittäin paljon vaikutusta politiikkaan:Svinhufvudista tuli vuoden 1931 presidentinvaaleissa presidentti ja hän nimitti melkein ensi töikseen Mannerheimin puolustusneuvoston puheenjohtajaksi. Puolustusneuvoston merkitys oli keskeinen armeijan määrärahojen ja varustelutason kohdalla. Ilman Mannerheimin johtamaa puolustusneuvostoa, joka ehti toimia noin 8 vuotta, talvisodan armeijalla olisi ollut surkeammat varusteet ja aseistus!

      Poista
  14. Kauan sitten luin kenraali Paavo Talvelan muistelmat. Mieleeni jäi henkilö, joka on itseään niin täynnä, että on ollut suoranainen ihme, ettei ole haljennut.

    Paavo Talvelalle oli todella raskas kokemus, kun hän ei menestynyt eduskuntavaaleissa. Siviilissä hän aluksi suorastaan väheksyi erästä alaistaan, mutta muuttikin mielensä, kun tämä kertoi ihailevansa Talvelaa mitä suurimmassa määrin.

    Kirjassa Talvelalla on puistattavan naiveja käsityksiä itsestään ja omasta suuruudestaan. Ainakin kirjasta saa sen käsityksen, että Talvela itse ihaili Mannerheimia täysin kritiikittömästi.

    VastaaPoista
  15. Ad Riitta:

    Aavistuksesi on aiheellinen. Nähdäkseni joku on tehnyt töitä sormet ruvella mutta ei kuitenkaan riittävästi. Tekstissä on kiusallisia virheitä (kansallissosialismi - kansallinen sosialismi), tietämättömyyden osoituksia ja erilaista hölmöyttä.

    Mutta kestän tämän, koska sessa on jopa sellaisia henkilösuhdejuoruja, joita en ole ennen kuullut.

    VastaaPoista
  16. Ad Sattuma.Omega - en tiedä. Sahojen lakot olivat jatkoa hyvin vakaville satamalakolle.

    Waldenin ja "M.:n" yhteispeliä pidä totena.

    M. oli käsitämättömän hyvä varomaan ansoja. En usko, että eristäytynyt oikeisto + teollisuus olisi käsittänyt tilannetta siten kuin Etsivän keskuspoliisin johtaja Esko Riekki Lackmanin mukaan: vuoden loppuun 1929 kommunismi + perässähiihtäjät oli saatu toistaiseksi vaarattomiksi + tähänlittyen Tannerin ote demaripuolueestaan kiristyi ja lojaalius lisääntyi.

    Talonpoikaismarssi aiheutti hallituksen vaihdoksen ja suojeluskunnille ja osalle armeijaa kuuliaisuusongelman, joka mitattiin sitten Mäntsäläss.

    VastaaPoista
  17. Maailman litistyessä nimilakikin on joutunut koville. Toisaalta 'uusi' laki suojaa Kemppisen mainitseman mukaan _kaikki_ sukunimet (jos sukupuustasi ei löyty Niemistä, niin et saa vaihtaa Niemiseksi). Ja toisaalta (muistaakseni) §29 määrittää, että nimenmuutoshetkellä Pohjoismaiden ulkopuolella kotipaikkaansa pitäneiden nimen muutos käsitellään ko. maan lainsäädännön mukaan - ja muutos kirjataan Suomen väestötietojärjestelmään ilmoitusasina.

    En tiedä aiemman lain poikkeuksia, mutta nykyinen tilanne on mielenkiintoinen. Jos ihan oikeasti haluaa muuttaa nimensä ei suomalaiselle ole hirveän hankalaa muuttaa (kirjojaan) hetkeksi johonkin suotuisampaan nimenmuutosilmastoon.

    Tietääkseni es. suuressa osassa - ellei kaikissa - Yhdysvaltain osavaltioissa nimenmuutoksen ainoat rajoitteet ovat tuotemerkiksi rinnastettavien nimien ottaminen: nimen muuttaminen George W. Bushiksi tai Marilyn Monroeksi ei onnistu.

    Perskohtaista kokemusta itsellä löytyy vain yhdestä osavaltiosta. Prosessi oli Ameriikan päässä häkellyttävän helppo. Kotipaikka todistettiin yhdellä kaasu- tai sähkölaskulla sekä yhdellä paikallisesti lähetetyllä kirjeellä ko. osoitteeseen. Henkilöllisyyden todistamiseen kelpasi suomalainen passi.

    Ei taitaisi olla Adolf Ehrnrooth amerikkalaisten viranomaisten kieltolistalla...

    VastaaPoista
  18. Talonpoikaismarssi & Kallion hallituksen ero 1931. Talonpoikasmarssi ei ollut syy Kallion hallituksen eroon, erosta oli sovittu jo ennen marssia pääministeri Kallion ja presidentti Relanderin välillä. (Artturi Leinonen, Vuosikymmenten valinkauhassa, s91 WSOY 1960)
    Mannerheim, Walden ja Artturi Leinonen tapasivat ensimmäisen kerran valkoisten esikunnassa Vaasassa vuonna 1918. Kolmekymmenluvulla kolmikko illasti kaksi kertaa vuodessa Seurahuoneen Englantilaisessa salissa. Miksi sotaherrat sitten halusivat keskustella korpraali Leinosen kanssa? Leinonen oli neljännesvuosisadan ajan Maalaisliiton keskushallituksen jäsen (vastaa tänään Keskustapuolueen työvaliokuntaa), eli tasavallan päätöksentekokoneiston ytimessä.

    Muistelmissa käsitellään laajasti Lapuanliikkettä. Lapuanliikeen takia Maalaisliitto valitsi vuoden 1931 valitsijamiesvaaleissa vastoin ennakko-odotuksia Stålbergin sijasta Svinhufvudin. Leinonen katsoi Svinhufvudilla olevan mahdollisuudet oikeistovoimien rauhoittamiseen, kun taas Stålbergin valinta olisi johtanut tilanteen kärjistymiseen.

    Ilmeisesti Artturi Leinonen on ollut Suomen historian vaikutusvaltasin kirjailija-politiikko, vaikka on nyt vajonnut unholaan.

    VastaaPoista