Kämp

Professori Sven Hirn piti Turussa Veikko Litzen -luennon Helsingin ravintoloista 1800-luvulla. Vanha opettajani ja opponenttini Litzen istui kuuntelemassa. Turun kulttuurihistoria sen kuin nitisee opiskelijamäärän ja opinnäytetöiden paljoudessaan.

Olipa luento.

Hirn käytti pohjalaispapin saarnanuottia kaikin vingahtavin valitusäänin, mutta esitystapa ja asia toi mieleen "Havukka-ahon ajattelijan" Kuoliaaksinaurattajan.

Tämä ei tarkoita, etteikö asia olisi ollut asiaa. Mutta Grand Hotel Fenniasta ja sen lukemattomista konkursseista kertoessaan Hirn mainitsi tulleensa yhdessä professori Hannu Salmen kanssa siihen tulokseen, että Fennian neljännen kerroksen parvekkeella (ei siis katolla) kuvattu vanhin säilynyt näytelmäelokuvamme "Sylvi" on niin omituinen kuin on siksi, että säilynyt versio koostuu luultavimmin elokuvasta leikkausvaiheessa poistetuista otoksista, joissa kulissit lepattavat, noki tuprahtelee jne.

Mielenkiintoinen ajatus. Alkuperäinen elokuva olisi hukassa ja epäonnistuneina poistetut otokset ihailtavanamme. Jotenkin tulee mieleen David Lynch.

Hirn on tehnyt erittäin merkittävän työn tutkiessaan asioita, jotka eivät ole riittävän hienoja "oikeille" tutkijoille. - Itse hän teki päivätyönsä Helsingin kaupunginkirjaston johtajana. Mutta alkuperäislähteitä hän on selannut enemmän kuin moni tutkiessaan mm. sirkuksen ja muun rahvaanomaisen viihteen historiaa.

Sitä en tiedä, löytyikö uusi sukulainen. Karl Vilhelm Kämp, joka siis kuinka ollakaan perusti nimeään kantavan hotellin ja ravintolan, sen saman joka nykymuodossaan kelpaa varakkaammillekin öykkäreile, on jäänyt taustaltaan tuntemattomaksi.

Hirn selvitti. Herra oli Karl Vilhelm Kempe, Pohjan pitäjästä. Sukunimen kirjoittaminen ä-kirjaimella taisi tuntua jotenkin ihanan saksalaiselta.

Kempe puolestaan on yksi ehdotus sukunimen Kemppinen ja Kemppainen selitykseksi. Muitakin teorioita on. Jyrkästi torjun viittaukset kemppi-nimiseen pikkuhyönteiseen ja perustelen tätä todistelemalla, että hyönteisillä ei ollut paljon nimiä ennen kuin hyönteistutkijat pääsivät vauhtiin. Syöpäläisillä tietty, ja muutamalla muulla. Pohjanmaalla oli ennen vain kaksi lintulajia, varis ja peipuunen. Kaikki ne linnut, jotka eivät olleet variksia, olivat peipuusia. Nerokasta.

Jos Kempe viittaa sotamieheen, sekin natsaa. Niihin tehtäviin näitä puolivillejä savokarjalaisia pyydystettiin, elleivät olleet veronmaksukykyisiä. Useimmiten eivät olleet. Silloin mentäisiin saman sukunimien sarjaan kuin Huovinen ja Nihtilä.

Olen muistaakseni ennenkin ylpeillyt sillä, että saadun selvityksen mukaan esi-isieni pääasiallinen toimi ja huvitus oli juoksennella herroja pakoon Savon ja Karjalan välisissä erämaissa. Erään runokokoelmani nimi, Riitamaa, viittaa juuri siihen. Kuten viimeksi vuonna 1944 havaittiin, Ruotsi ja Novgorod eivät ole oikein päässeet yksimielisyyteen näitten metsämaitten omistuksesta. Kemppinen-niminen talo sijaitsee ikävästi kilometrin Venäjän puolella.

Onnea ja Jumalan siunausta vain herra Putinille. Hänet muistetaan Turussa hyvin. Hän asui siellä nuorempana miehenä ja teki epäilemättä silloinkin isänmaalleen korvaamattomia palveluksia.

Ai niin, vielä Kemppisistä. Luin selostuksen Törhösen uuden elokuvan juonesta - Raja 1918 ja tapahtumia ja lempeä Terijoelle. Isoisäni Kemppinen kävi riiuulla kotoaan Pietarin seudun Haapakankaalta Kivennavalla, mutta luulisinpa että hän taitavana miehenä oiusti Valkeasaaren tai Aleksandrovkan kautta ja siitä Hoppanian niitylle joutumatta hankauksiin upseerien kanssa. Muu perhe jäi rajan sulkeuduttua sinne toveri Leninin valtakuntaan ja siten kuka Stalinin kanavalle, kuka Vorkutaan, kuka suoraan suohon.