Yhdistän keskusteluja.Vanhentumassa oleva sana "otollinen" selittäisi paljon. Olimme otollisessa iässä, kun saimme käteemme kirjan, jonka merkitys saattoi häipyä, mutta se avasi tietä johonkin toiseen.
Sana näyttäisi liittyvän kalastukseen, mutta onki on ottavainen, ei otollinen.
Sen takana on toinen vaikea sana, jota juristin on vaikea käsittää. Itse asiassa kaikkien on vaikea käsittää sitä.
Sana on vanhurskas.
Ihminen voi luulla olevansa hurskas samalla tavalla kuin tuomari voi toivoa olevansa oikeudenmukainen.
Vanhurskautus on Rechtfertigung, Justification.
Tietosanakirjan aivan näppärän määritelmän mukaan se on otollisuutta Jumalalle.
Sanakirjojen määritelmän näyttävät olevan enimmäkseen vääriä.
Amerikasta meille levinnyt tieteeseen tukeutuva keskustelu Jumalan olemassaolosta on jotenkin noloa. Tietenkään mitään Jumalaa ei ole olemassa. Siis sellaista jumalaa, joka "olisi olemassa" ei ole olemassa. Jos tuolla ison J-kirjaimen sanalla tarkoitetaan jotain muuta kuin tavanomaisuuksia ja sovinnaisuuksia, kyllä se on olemassaolon tuolla puolen.
Mehän näemme vain maailman, ja senkin himmeästi, kuin kuvastimessa.
Jumala on vanhruskas ja ihminen vanhurskautetaan hyksin uskosta, yksin armosta (yksin kirjoituksesta).
Lain teot - sellainen kuin toimiminen oikeamielisenä tuomarina - eivät auta. Jos ihminen on saanut kokea uskon eli tuntea olevansa rakastettu ja siten tärkeä, hän kukaties tekee oikeamielisiä tekoja toisille ihmisille.
Uutiskynnystä ei ylittänyt se, että Rooman kirkko ja useat protestanttiset kirkot ovat nyt samaa mieltä vanhurskauttamisesta ja keskinäiset pannat ja kiroukset on peruutettu.
Tuo "otollinen" voi liittyä kreikan kielen kahtaan aika-sanaan, joista toinen on kronos (tämä kellossa tikittävä aika) ja toinen kairos, oikea aika eli otollinen hetki.
Silloin tällöin luen tai kuulen jonkun sanovan itsestään: "Olen ateisti."
En ole vielä ruvennut mutta olen ajatellut ruveta vastaamaan: "Niin Jumalakin on."
"Through a glass, darkly"
VastaaPoista"Mehän näemme vain maailman, ja senkin himmeästi, kuin kuvastimessa."
Käännös on väärä. Sen pitäisi kuulua jotenkin siihen tapaan, että näeme asiat kuin hämärästi huonon lasin läpi.
Vanhurskauttamis-termiin liittyen kannattaa lukea Tuomas Nevanlinnan intellektuaalisesti pulmallinen mutta ällistyttävän kiinnostava artikkeli 'Radikaali ja diabolinen paha' kirjasta 'Radikaali paha (Immanuel Kant) - Paha eurooppalaisessa perinteessä'.
VastaaPoistaNevanlinna päätyy transsendentaalisissa pohdinnoissaan ja analyysissaan suorastaan luterilaiseen loppukaneettiin (Luther-siteeraus), vaikkei mikään vakaumuksellinen kristitty lienekään.
Aihetta on käsitelty myös Nevanlinnan ja Relanderin vetämässä filosofisessa keskusteluohjelmassa 'Tukevasti ilmassa' (Radio Helsinki).
Edellä mainitun kirjan pitkä lähtökirjoitus, johon sen artikkelit enemmän tai vähemmän kiinteästi perustuvat, on aloitusartikkeli Kantin 'kirjasuunnitelmasta' 'Uskonto pelkän järjen rajoissa'.
Nyt vasta huomasin, että tunnen sekä sukunimi-Otollisen että sukunimi-Ottavaisen. Yhdet toki vain kumpaakin, vaikkakin samasta kaupungista.
VastaaPoistaSukunimi-Vanhurskas puuttuis toistaiseksi...
Ad Eero Raunio:
VastaaPoistaSpeculum - metallinen käsipeili.
Viittaus on 1 Kor 13:12 ja jatkuu "...mutta silloin kasvoista kasvoihin..."
Kaksi I. Bergmanin elokuvan nimeä samassa lauseessa!
Olen antanut kertoa että elektronisen musiikin opetus Sibelius akatemiassa on ollut otollista.
VastaaPoistaAd Petja: tiedän miehen.
VastaaPoistaNiin - "Tiedän miehen, sanoi Limperi Jeesukesta."
Ei ole kuin yksi Jumala ja Antti Rannanjärvi on hänen profeettansa: Kukaan ei oo mikään. Mutta vakavammin. Chigagon divinity schoolissa kulkee kiintoisa "ateistinen" linja. Posti oli ensin Tillichin, sitten Ricoeurin ja nykyisin Jean-Luc Marionin. Hänen tunnetuin teoksensa on God without Being. Marion pyrkii olemassaolevan ja olemisen kategorioin ilmaistun jumalakäsitteen taakse ja esittää, että Jumalassa rakkaus edeltää olemista. Philosophy of being edustaa hänelle idolia, joka sitoutuu vanityyn ja philosophy of charity ikonia, joka liittyy siihen, mikä on tarpeen. Kirja on nettiversionakin; jos googlaa, nettikirja taitaa ilmestyä ensimmäisenä hakuna.
VastaaPoistaMinä olen luullut olevani rakastunut. Mutta ehkä hänkin ON?
VastaaPoistaKs. minun viimeinen kommenttini i-iines.blogspot.com arvokeskusteluissa: vanhurskainen käytös situaatiossa ja epistemologisesti on kaksi eri asiaa sillä pelin henki tai pelin laidat määritellään eri lailla (Wittgensteinin kielipeli). Vastuu on samalla yhtä liukuva käsite ja sen mukana vanhurskuus koska ihmisen tulisi saada olla onnellinen ainakin jaksoittain tai joskus. Pelin on oltava mittareiltaan ainakin yhteneväinen ettei papit mittaa sekuntit, ekonomit tunteja, kansa päiviä ja strategikot vuosia.
VastaaPoistaJean-Luc Marion: God without Being
VastaaPoistaLevinas
Nämäkö vaikuttaneet?
Marion hurskas katolinen teologi. Levinas omaperäinen postmoderni ajattelija.
"En tunne miestä sanoi Ketola Jeesusta".
VastaaPoistaJukka sanoi
VastaaPoistaMehän näemme vain maailman, ja senkin himmeästi, kuin kuvastimessa.
Jumala on vanhruskas ja ihminen vanhurskautetaan hyksin uskosta, yksin armosta (yksin kirjoituksesta).
Eikös tässä ole jonkinlainen ristiriita vai onko "Jukka Kemppinen" uusi profeetta?
Jumala on vanhruskas ja ihminen vanhurskautetaan hyksin uskosta, yksin armosta (yksin kirjoituksesta).
VastaaPoistaHussilaisuudesta olen kuullut, mutta nyt on siis joku uusi suunta hyksiläisyys?
"Lain teot - sellainen kuin toimiminen oikeamielisenä tuomarina - eivät auta. Jos ihminen on saanut kokea uskon eli tuntea olevansa rakastettu ja siten tärkeä, hän kukaties tekee oikeamielisiä tekoja toisille ihmisille."
VastaaPoistaKemppinen pisti taas liperit kaulaan; kyllä miehestä on moneksi.
Ylläolevasta voisi johtaa uuden pätkän uskontunnustukseen;
Uskon, siis rakastan.
Rakastan, siis uskon.
Eiköhän kuitenkin liene parempi etsiä sitä rakkautta ja itsensä rakastetuksi kokemista täältä maan päältä; eikä huudella rakkaudenkaipuutaaan eli jumalannälkäänsä (?) niskat vääränä tuonne taivaan portille.
Vaikkakin on myönnettävä, että Jeesus rakastaa juuri Sinua-slogan, on hieno kävelykeppi ja henkinen tuki elämässään eksyneille, syrjäytyneille, yksinäisille vaeltajille, jotka kompastelevat arjentiellä verisin ja visvaisin polvin.
Ad Jarvelainen:
VastaaPoistaBingo!
Kompastelin kauan sitten Aarne Siiralan kirjoitusten kautta Tillichiin ja Ranskan porukasta juuri Ricoeur miellyttää minua suuresti.
Aikamoinen pisto.
Kyllä. Puhe on Jumalan vapauttamisesta metafysiikasta.
Hei hyvä Jukka Kemppinen,
VastaaPoistaKiitos viisaista sanoistanne ikuisuusaiheesta, jonka parissa
on tärkeää viettää aikaa!
Näin päässee tutustumaan omassa itsessään olevaan ikuisuuden kaipuuseen, joskus yllättyy ateistikin;)
Onko mahdollista edes olla ateisti
sillä tavoin, ettei jotenkin olisi
teistin tai pikemminkin teismin "sukulainen".
Toisaalta Jeesusta voidaan pitää myös silloisessa uskonnollisessa
kontekstissa ateistina, juutalaisena ateistina, joka puhui
siitä, että on Ihmisen Poika, jonka
Isä on taivaassa tai taivaissa.
Niinpä, mutta Jumala ateistina on kyllä ongelmallinen, nimittäin jos Jumala ei usko Jumalaan, siis itseensä, niin hän näyttää sillä tavoin ajateltuna olevan ristiriidassa itsensä kanssa. MUTTA, jos ajattelemme niin, että Jumalalla ei ole muuta Jumalaa tai muita jumalia kuin itsensä, niin silloin Hän on sillä tavoin ajateltuna ateisti -jännää eli...
Teistit siis uskovat kuin uskovatkin ateismiin.
Oikein hyvää ja siunauksellista uutta vuotta Sinulle ja muillekin kirjoittajille!
Hienoa olla dialogissa.
Ystävällisesti ja kunnioittavasti Matti Taneli
Kuuliainen - kuuliaisuus on poistumassa käsitteistöstä - ymmärrettävistä syistä; kukapa olisi enää otollinen kuuliaisuudelle - tai kehtaisi tunnustaa omaavansa onnen, koska on omatuntonsa äänen nöyrä seuraaja.
VastaaPoistaHyksissä saatetaan usein pitkittää tämän suuren arvoituksen lopullista kokemista. Mutta ikuista elämää siellä harvemmin kai kuitenkaan luvataan, vaikka kuinka rukoilisi lääkäreitä.
VastaaPoistaJumala on vanhruskas ja ihminen vanhurskautetaan hyksin uskosta
VastaaPoistaSiinä onkin tekemistä. HYKSiin uskomisessa.
Sukunimi-Vanhurskas puuttuis toistaiseksi...
Voithan aina itse uhrautua.
"Niin Jumalakin on."
Ja tuohon: "Usko siis minuun."
Ad Catulux:
VastaaPoistaKun siinä on Ison J:n lisäksi lähimmäinen ja oma itse, joita kuulemma pitäisi rakastaa.
Useille viimeinen näistä kolmesta on vaikein.
"Rakkaus" muuten tarkoittaa ansaitsematonta hyvyyttä. Ansaittu hyvyys on kaupankäyntiä.
Ad Omnia:
VastaaPoistaEn usko lyöntivirheisiin - talonpoikais- ja uskonsodat käytiin juuri vanhurskauttamisopista ja eikös meillä ollut vastikään melkoinen sota aiheesta "HYKSin uskosta, yksin armosta..."?
(Sola fide, sola gratia [sola scriptura])
Ad Mattitaneli:
VastaaPoistaTuskinpa se Jumala on kovinkaan piintynyt autoeroottisten toimintojen harjoittaja. Jumalan ei tarvitse 'uskoa' itseensä.
"Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mitä ei näy."
Metafysiikka ja Jumalan arkeologia on täysin tarpeetonta.
Amerikkalaiset viisaat sekoittavat kaksi merkitystä. Usko on mm.
- totena pitämistä
- luottamusta siihen mitä toivotaan
A. Uskon N.N.:ää, joka sanoi, että Espoossakin sataa.
B. Uskon että ensi viikolla saadaan lunta.
Usko on perusteltu tieto – ja näin tieto taas perusteltu uskomus.
VastaaPoistaTai Platonin tiedon määritelmä käyttäen, se on hyvin perusteltu tosi uskomus.
Minä uskon teitä, minä uskon professori Huolimatkaan ja minä uskon professori Öljensiin ja jostain syystä kaikki tämä johtuu siitä, että uskon prof. Viiniluotoon ennen kaikkea: hän on sen ansainnutkin.
VastaaPoistaMutta en uskonut siksi, että hän ansaitisi minunkin luottamukseni mutta ehkä siksi, että minä ansaitsisin sen omasta mielestä. Hmmm
Vad säger ni nu då?
Huom. Kysyn vain sen takia, että aika on otollinen sille kysymykselle - onhan uusi vuosi alkamassa ja saa toivoa.
VastaaPoistaFörstår du Jukka, förstår du vikten av det som jag skrev om tiden och spelet?
VastaaPoistaJukka:
VastaaPoistaAmerikkalaiset viisaat sekoittavat kaksi merkitystä. Usko on mm.
- totena pitämistä
- luottamusta siihen mitä toivotaan
A. Uskon N.N.:ää, joka sanoi, että Espoossakin sataa.
B. Uskon että ensi viikolla saadaan lunta.
Lisäksi voidaan erottaa a) uskominen Jeesukseen vs. b) uskominen siihen mitä Jeesus sanoi tai käski tekemään. Näistä a ei edellytä b:tä eikä b a:ta.
Luterilaisena on tietenkin varottava uskomasta teoilla pelastumiseen. Amerikkalaisessa 'uskossa' ärsyttää kuitenkin Jeesuksen toimintaohjeiden täydellinen ylenkatsominen. On vaikea pitää kristillisinä ihmisiä, jotka ovat valmiit jättämään huonompiosaiset oman onnensa nojaan ja jotka juoksevat rahan perässä, eli jotka siis toimivat täysin Jeesuksen puheiden vastaisesti. Jeesus jää tällaisessa 'uskossa' lähinnä jonkinlaiseksi amuletiksi tai embleemiksi, jonka arvellaan tuovan hyvää onnea tai sosiaalista statusta. Amerikassa huudetaan 'Jeesus' ja pyhitetään sillä mikä tahansa törkeys.
Vastikään tehdyn tutkimuksen mukaan länsimaalaisista ihmisistä kaikkein uskonnollisimpia olivat amerikkalaiset ja kaikkein vähiten tietoa uskonnoista (mukaanlukien kristinusko) oli amerikkalaisilla.
Vakiintuneiden kirkkojen, omamme mukaan lukien, nykysuuntauksena on ettei harhaoppeja uskalleta tuomita. Tämä on historiallisesti ymmärrettävää, koska niin paljon pahaa on harhaoppien metsästyksessä tehty. Olisi kuitenkin syytä tehdä selkeä pesäero amerikkalaisten 'kristittyjen' (kuten erityisesti etelän baptistit) ja eurooppalaisten kristittyjen välillä. Amerikka on lahkojen maa. Kristinoppia ymmärtämättömät maallikosaarnaajat ovat siellä luoneet omat harhaoppinsa.
Ikuista on mennyt yksin, jumalainen teko. Miksi värkätä Jumalasta ihmisen kaltaista, personoida? Männistössäkin on järmäilty ja järkeilty viisasten opissa ja havaittu jotenkin yksi kaksi: ei tultu hullua hurskaammaksi. Riittää hyvyyden prinsiippi, jota kutsumme jumalaksi, ja pyhän kokeminen, joka särvittää niin...
VastaaPoistaKun metafysiikka romahti eli taivas tippui maan päälle (tapahtui siis se, mitä Asterix eniten pelkäsi), 'putosi' myös Jumala sen mukana maan 'pinnalle' ja katosi hetimiten ihmisten joukkoon.
VastaaPoistaItse asiassa tämä tapahtui jo inkarnaatiossa vuonna 0 - ei suinkaan vasta Hegelin, Straussin, Feuerbachin, Marxin, positivistien ja Nietzschen visioissa 1800-luvulla.
Inkarnaatiossa kristinusko avasi tien panenteismille (vrt. prosessiteologia) ja sitä kautta maallistumiselle ja praktiselle (erotuksena 'dogmaattisesti' epistemologisesta) ateistiselle teologialle.
*
Uskonnollisuus on merkillisesti jakautumassa.
Toisaalla uudet karismaattiset, evankeeliset ja fundamentalistiset liikkeet julistavat avointa, julkista uskonnollisuutta, toisaalla älykköpiirit, tapakristityt ja/tai 'hiljaiset uskovaiset' pitävät uskonnollisuutta yhä laajemmin yksityisasiana.
(Aiheesta ovat pitäneet kolmisen vuotta sitten seminaaria Gianni Vattimo, Richard Rorty-vainaa ja Rene Girard. Vattimon ja Rortyn kannanotot on kopioitu ylös kirjaseen nimeltään 'The Future of Religion'- 2005).
*
'Christian Pursuit'
Jeesus saapuu luoksemme tuntemattomana, emmekä me häntä ymmärrä - ehkä koskaan, vaikka hän puhuttelisikin meitä sisäisesti.
Jää vain hänen itsensä esittämä kysymys: 'Kuka minä teidän mielestänne olen?'
Vaihtoehdot: 1) Ihmisen, 2) Jumalan vai 3) Joosefin poika?
'Melkein' oikein vastanneitten kesken arvotaan pääsylippu(ja) Bulevardin Kahvilasalonkiin seuraamaan Kemppisen 'Viisasten Klubia' perjantaisin klo: 09.06 alkaen + pieni kahvi ja voipulla.
(Lähetys kuulemma radioidaan suorana Yle 1:een, joten nyt on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä mokaamaaan itsensä!)
*
Albert Schweitzerin Jeesus
'I’m finishing up my sermon for tomorrow and a quote flashed through my head—something I read a while ago.
It’s from the end of Albert Schweitzer’s masterpiece on the historical Jesus. It’s a poetic and existential exegesis of our lectionary passage for tomorrow: Luke 5:1-11.
"He comes to us as One unknown, without a name, as of old, by the lake-side; He came to those men who knew Him not.
He speaks to us the same word: ‘Follow thou me!’ and sets us to the tasks which He has to fulfill for our time.
He commands. And to those who obey Him, whether they be wise or simple, He will reveal Himself in the toils, the conflicts, the sufferings which they shall pass through in His fellowship, and, as an ineffable mystery, they shall learn in their own experience Who He is."'
Syvimmältään elämä tieteineen,taiteineen, metodeineen, järjestelmineen ja todennäköisyyksineen on aina olemukseltaan uskoa.
VastaaPoistaUskoa ja luottamusta johonkin ja ojentatumista sen mukaan mihin luottaa ja uskoo, siihen mitä toivoo. Niin se on filosofilla, poliitikolla, juristilla, tieteilijällä, pipillä, papilla, lukkarilla, talonpojalla ja kupparilla uzw. Ismi voi olla mikä tahansa.
Aina se tuottaa ulos myös "uskontunnustuksen" lausuttuna, laulettuna tai kirjoitettuna.
Kemppisen siteeraama (Hepr 11:1 "Usko on luja luottamus...") kuuluu 1992 käännöksen mukaan:
"Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä."
"Jumala on vanhruskas ja ihminen vanhurskautetaan hyksin uskosta, yksin armosta (yksin kirjoituksesta)."
Uskon kohde tässä kokonaisuudessa on olennaista oikein ymmärtämisen kannalta. Ensimm. kristityt eivät korostaneet sola scripturaa. Se oli enemmänkin argumentti toteutuneista lupauksista.Siis vakuuttavuuden metodi. Kirjoitukset olivat varhaiskristityille Vanha testamentti. Eivätkä kaikki osanneet edes lukea. Srk oli sekalainen. Korostus oli sola fide.
Toki lutterilainen sola scriptura on ymmärettävä periaate. Mutta ymmärrettävä myös kontekstiinsa sidonnaisena.Olematta silti hurmahenki.
Ad Omnia:
VastaaPoistaKun se nyt kuitenkin on käynyt ilmeiseksi, mielestäni kiteytys on Tuomo Mannermaan kirjan nimi "In ipse fide Christus adest" - itse uskossa on Kristus läsnä.
Joulunajan kohokohta on nykyisin nähdä, miten Turun tuomiokirkossa ortodoksi, luterilainen, katolinen ja helluntailainen hengenmies mahtuvat samanaikaisesti alttarikaiteen eteen. (Helluntailaisuus on tiettävästi protestanttisista kirkoista jäsenmäärältään suurin.)
well this z veery interesting..
VastaaPoistaMuutama kirjallisuusviite, vaikka Mannermaan kirjan mainitsemisen jälkeen ei tietysti muuta tarvita. Ricoeur on kirjoittanut aika vaikeatajuisiakin kirjoja kuten Time and Narrative ja Rule of Metaphor. Tässä käsitellyn tematiikan kannalta mestaritöitä ovat Fallible Man ja Oneself as Another, jotka ovat eräänlainen kaksoisteos. Uskonnonfilosofiset artikkelit on koottu teokseen Figuring the Sacret.
VastaaPoistaOtollisesta voisi tietysti viitata myös Lauri Haikolan saunamessuun: kyllä Kallella tallella on!
Rauno Räsänen kirjoitti: "Jää vain hänen itsensä esittämä kysymys: 'Kuka minä teidän mielestänne olen?'/Vaihtoehdot: 1) Ihmisen, 2) Jumalan vai 3) Joosefin poika?"
VastaaPoistaTämä kolmas vaihtoehto oli aika yllätys, tarkoittanee olla "Marian poika"? Tässähän ei sovellu edes Pater is est quem nuptiae demonstant -sääntö.
Anomyymi totesi: "Kemppisen siteeraama (Hepr 11:1 "Usko on luja luottamus...") kuuluu 1992 käännöksen mukaan:
"Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä."
Onko tosiaan näin, olin aikanaan lämmin uuden käännöksen promoottori; tämäkin on ehkä oivallinen käännös, mutta edellinen on kyllä määritelmänä aivan eri luokkaa.
dr. blind kirjoitti
VastaaPoista'Tämä kolmas vaihtoehto oli aika yllätys, tarkoittanee olla "Marian poika"? Tässähän ei sovellu edes Pater is est quem nuptiae demonstant -sääntö.'
Kuten vihjaisin, ne olivat 'melkein oikein-vaihtoehtoja'.
Näissä asioissahan historiallinen totuus kalpenee, kun ihme tapahtuu.
Joosefin isyyttä voisi epäilyksistä huolimatta pitää 'viimeisimpänä' ihmeenä.
Tosin ei se historiallisestikaan mahdotonta ole.
'Viimeiseksi' ihmeeksi (ja samalla äärimmäiseksi heresiaksi) Joosefin isyyden tekee kuitenkin se, että Jumala voisi syntyä pelkästään ihmisestä.
Perinteisen version mukaanhan itse Jumala järjesti keinohedelmöityksen, mikä tietenkin teo-loogisesti ja dogmaattisesti on 'paremmin' ymmärrettävä kontribuutio kuin Joosefin isyys.
Mutta jos ihmeitä kerran tapahtuu, niin miksei niitä voisi 'tehdä' - anteeksi tapahtua - lisää?
ihmeiden suuruus -ottamatta kantaa isyyteen- ei näköjään jallun mielestä ratkaise. pieniä ja jokapäiväisiä προς το παρον
VastaaPoistaHei hyvä Jukka Kemppinen,
VastaaPoistaKiitos paljon analyysistasi.
Niinpä, "faith" ja "belief" ovat erilaisia sisällöiltään. Ei niitä
ilman oikein pärjää tieteessäkään.
Kuka sekoittaa, kuka ei;)
Jumalan ei tarvinne uskoa itseensä,kuten sanot, tietää itsensä sentään pitää, koska sitä
omnipotenttius ei rajoita pois, koska se ei ole loogisesti mahdotonta tietää itseänsä.
Mikähän näissä sitten viittaa autoeroottisuuteen, kuten sanoit,
en ymmärrä, ellei lausumasi
sitten implikoi siihen, että
Jumala on luonut itse itsensä
tyhjästä, creatio ex nihilo.
Ystävällisesti Matti Taneli
C.S.Lewis kirjassaan On miracles korosti ihmeen merkityksen tulevan sen liitynnästä pelastukseen. Vierastin pitkään tätä kehäpäätelmältä vaikuttavaa ideaa ¨uskoa ihmeeseen tarpeen mukaan", mutta nyt uskon (sic!) tämän oöevan occamilaisen terävä partahöylä, ristiinpäätelmä!
VastaaPoistadoctor blind, anonyymi
VastaaPoistaValitettavasti kielitaitoni etenkin latinan ja kreikan suhteen on lähes olematon lukuunottamatta tiettyjä käsitteitä ja sanontoja, joten suomennos olis kiva.
Tämä foorumihan ei ole mikään virallinen opinnäyte-esittely, joskin elitististä snobismia toki saa harrastaa - blogi-isännän esimerkkiä noudattaen.
Jossain vaiheessa itsekriittinen snobi saattaa kuitenkin huomata puhuvansa/kirjoittavansa vain tselleen...mutta silloinhan hän ei oikeastaan mikään patologinen narkissos enää olekaan vaan eräänlainen 'jolly good fellow' (jolle siis lauletaan yhteen ääneen iloiset 'terve menoa-toivotukset' :/).
Rauno Räsäselle
VastaaPoistaTeologian ja sen myötä sen apukielten opinnot jäivät Blindin maallisten lukujen jalkoihin, eikä matematiikkalinjalla liiennyt lukiosss tilaa latinan osalta kuin kerhostelulle. Kuten lääkäreillä, latina jäi Blindillä (l)ego-rakentelun asteelle.
Pater is est - - demonstrant on juristeille tuttu sanonta, jonka mukaan avioliitto osoittaa isyyden. Aika pitkälle laki meilä tänäänkin sen järjestää, sillä, mutkia tässä oikoen, aviomiehen sallitaan tunnustaa vaimonsa avioliitonaikainen lapsi omakseen kevennetyllä menettelyllä.
Joosefin osalta logiikka ei sellaisenaan toimisi, koska Marian esikoinen syntyi ennen avioliittoa.
Muistan kun 4-vanhana ihmettelin kun kuulin ".. sikisi neitseestä"? En kehdannut keltään kysyä mistä on kyse. Luulin että kuulin väärin, että kyse on "sihisemisestä". Mutta mikä "neitse" on?
VastaaPoista