Jatkuva fasismi

Tänään voi jo kirjoittaa siitä, miksi eräät uutisiin ja uutisaiheisiin nousseet ilmiöt ovat oikeastaan fasismia.

Joukkomurha voi näyttäytyä fasismiksi, kun teko suunnataan yleisölle. Kysymys ei siis ole Internetistä, vaan kaikista tavoista saavuttaa yleisö.

Fasismi rappeutui laimeaksi haukkumasanaksi kommunismin kuoltua.

En jaksa olla niin optimistinen, että uskoisin tuon poliittisen suuntauksen kadonneen tai edes väistyneen. Reaalisosialismi oli oleellisesti fasistinen ilmiö eli puheista huolimatta Stalinin ja Hitlerin ja Mussolinin ja Maon järjestelmillä ei ollut niin suurta eroa.

Tämä arkinen ja loistoton poliittinen järjestelmä, jossa meillä on onni elää, ei ole tällä hetkellä fasistinen.

Tukeudun selittääkseni sanaa "fasismi" Umberto Ecoon, joka kirjoitti yli kymmenen vuotta sitten tästä asiasta. Hänellä on omia kokemuksia lapsuudesta Mussolinin maassa ja lisäksi kielen tajua ja lukeneisuutta.

Eco heittää erikoisen ajatuksen: ikuisen fasismin tunnusmerkit ovat ristiriidassa keskenään ja usein itsensä kanssa. Ajatuksellinen ristiriitaisuus on yksi f:n tunnus. Yrityksistä huolimata niistä ei saa syntymään ajatusrakennelmaa, joka olisi edes kohtalaisen rationaalinen.

Jotenkin tällaiselta voisi näyttää Econ vinkkeihin perustuva musta lista.

Ajatus - tai sanotaan pikemmin ajatuskoe - on että minkä tahansa tällaisen merkin vastaan tullessa on aihetta huolestua.

o F palvoo perinteitä. Todellinen perinne on jossain historian takana ja tiedemiesten tietymättömissä - salaisissa kirjoituksissa, Stonehengen kivissä, Graalin maljassa, Siionin pyhien pöytäkirjassa, kadonneissa kuparitauluissa.

o F hylkää modernin. Todellinen vihollinen on Valistus (1700-luvun järkeen tukeutuva filosofia), sillä se johti kapitalistien ja muiden juutalaisten valtaan. Totta on mantu ja veri tai vallankumouksellinen tietoisuus. Tietoisuus ei ole sama asia kuin tieto. Mitä tietoisuus on, siitä vaietaan.

o F palvoo suoraa toimintaa, etenkin ajattelun sijasta.

o F kammoksuu analyyttistä kriittisyyttä, koska sellainen johtaa jaotteluun ja erotteluun ja sellainen johtaa mm. tiedemiesten parissa ilmenevään erimielisyyteen. Erimielisyys on maanpetosta, ja vallitsevan tulkinnan tutkiminen on jo erimielisyyden siemen.

o F vetoaa erilaisuuden kammoon ja ulkopuolisten pelkoon. Kammottavinta erilaisuutta on erilainen ihonväri tai vääränlainen äidinkieli tai omituisten tavat.

o F rakentaa pettyneille toiveille. Kaaderin muodostaa alempi keskiluokka, joka pelkää olojensa huonotuvan vieläkin. Todella köyhät ja sorretut eivät jaksa kirota.

o F lahjoittaa tunteen, että ihminen kuuluu johonkin. Johonkin kuuluminen toteutuu helpoimmin kansaan kuulumisella, mutta lisäksi tarvitaan yhdistävä ulkoinen ja sisäinen vihollinen.

o F uskottelee, että viholliset elävät äveriäästi. He ovat toisaalta niin vahvoja, että heidän kimppuunsa on käytävä heti, mutta toisaalta niin veltostuneita ja heikkoja, että heidän tappionsa on varma.

o F opettaa, että elämä on taistelua ja taistelu on jatkuvaa, koska päämääränä on lopullinen ratkaisu, jonka jälkeen jatkuva taistelu jotenkin päättyy...


o F opettaa elitismiä. Jokainen kannattaja voi olla sankari ja siten halveksia sellaisia, jotka eivät ole sankareita. F vapaanmatkustaa mielellään vanhemman eliitin, kuten sotilaiden tai kulttihahmojen kyydissä.

o F-sankari voi olla kuka tahansa, joka on käynyt kovan koulun, ja sankarin ylin päämärä on uhrikuolema eli uhrautuminen monien puolesta. Eläköön kuolema! (Viva la Muerte).

o F sallii sotaisan sankarillisen purkautua seksuaalisuutena ja on siksi hyökkäävä, usein macho. Seksuaalista toisenlaisuutta ei suvaita.

o F opettaa ihmisille, että ihmisiä ei ole. On vain kansa, väkijoukko. Kansan tahto löytyy muualta kuin kansanedustuslaitoksesta tai torailevista puolueista.

o F tekee parhaansa muuttaakseen sanojen merkityksen. Esimerkiksi "kulttuuri" muutetaan merkitsemään mitä tahansa. Sanojen merkityksen muuttuessa kielioppi oiotaan siten, että asiat voidaan esittää pelkillä päälauseilla.