Sivun näyttöjä yhteensä

7. joulukuuta 2007

Yritys Suomi

Tulipa paljon lukijoita ja kommentteja. Toisaalta sekoitin tietoisesti yhteen koulun kehittämistä ja Jokelan tapahtumia.

Palaan siihen samalla kun keskityn yhä selkeämmin tekniikkauskonnon pilkkamiseen.

Nyt on se ilta, jolloin 70-luvulla oli tapana kysyä, että missä oli kansa. Linnan juhlissa sitä ei ollut. Samalla vuosikymmenillä tiukattiin, missä on se valta joka puuttuu eduskunnalta.

Elämäni suuria pettymyksiä olivat vierailut pörssiklubin perähuoneissa 60- ja 70-luvuilla (solmiopakko). Kabinettipolitiikasta oli puhuttu niin paljon ja niin kauan, että oli itkettävää nähdä ja kuulla, miten pöljää tämä politikointi oli ja miten yksinkertaisia sieluja olivat nämä vuorineuvokset ja heidän lakeijansa. Vastaavaa sai etsiä työväentalolta asti.

Siirryin sähköopin kannattajaksi ja luin ammattikoulun oppikirjat.

On näkymättömiä voimia, jotka osittain voidaan valjastaa käyttöön mutta jotka osittain käyttävät meitä. Jälkimmäiseen kuuluvat kemiallis-sähköiset solu- ja molekyylitason ilmiöt.

Näen itsenäisen Suomen yhden murrsoviivan työn ja yritystoiminnan laattojen törmäyksenä. Työläisten on oltava siinä mielessä työnantajiensa liikekumppaneita, että he jakavat riskin. Voittoa he eivät jaa. Jos väitetään menevän huonosti, työntekijä tekee konkurssin eli menettä työpaikkansa.

Viimeksi puhutut opettajat ja professorit ovat saaneet niskoilleen ilman mainittavaa palkanlisää esimiestehtävät eli heidän on johdettava mm. itseään ja kannettava jokin ihmeellinen tulosvastuu.

En kyllä tiedä, miten tulosvastuu mitataan sosiaalitoimessa, opetuksessa ja muilla valtion perinteisillä aloilla.

Mutta johdettava on. Sitä sanotaan hallinnoksi, ja julkinen hallinto sattuu olemaan se ala, johon korkeakouluissamme ei ole koulutusta. (Sosionomi ei paljon lämmitä).

Työsuhde aiheutti 1800-luvun juristeille tavatonta päänvaivaa. Heidän kirjoissaan oli vain työntulossopimus (suutari tekee pieksut asiakkaalle) ja palvelussopimus (piika tai kotiapulainen asettuu isännänvallan alaiseksi).

Vielä ikätoverini Aurejärvi harhaili väitöskirjassaan etäisillä seuduilla miettiessään työurakan ja urakkatyön eroa, ja itsenäisyyden alkuvaiheessa myöhemmin kuuluisa T.M. Kivimäki kirjoitti työlakon laittomuudesta tai laillisuudesta.

Ilmiö "työnteko" ei milläänt tahtonut löytää lokeroa. Ruotsisa oli sitten yksi Folke Schmidt ja meillä Aarne Sipilä, jotka kehittivät 1940-luvulla käyttökelpoiset määritelmät ja työoikeus-nimisen oppiaineen.

Nyt työoikeuden tuntijat eivät ehkä ole huomanneet, että työstä on tehty väkisin yritystoimintaa ja että poliitikkot ja media saarnaavat yritystoiminnan autuaallisuutta.

Se on arveluttava saarnan aihe.

En pidä siitä, että osakkeenomistajat ja osakeyhtiön hallituksen jäsenet kusettavat yhdessä asiakkaita. Jos kehtaisin K-kauppiaan tyttärenpoikana, jolle Osuuskauppa oli anateema ja maranata, sanoisin että osuustoiminta on uudelleen esille otettava ajatus, jota on kiivaasti kehitettävä. Se ei ole pääomayhtiö.

Suomi - Finland on hyvä osuuskunta (tuotanto- ja kulutusosuuskunta).

Malja sille!

18 kommenttia:

  1. Suomalaiset tuntee siitä, että niillä on pipo ja että ne syö mämmiä ja pelaa pesäpalloa.

    VastaaPoista
  2. Arvo (ei Aarne) Sipilän väitöskirja oli nimeltään "Suomen työoikeuden käsite ja järjestelmä sekä suhde sosiaaliseen lainsäädäntöön (1938)"

    En nyt pistä päätäni pantiksi, mutta Ruotsin lainsäädäntö ei tunne käsitettä "työsuhde". Dementikkona kun en enään muista, mitä Folke Schmidt kirjoitti aiheesta opuksessaan "Löntagarrätt".

    Eikä Ruotsissa ole muistaakseni työsopimuslakia.

    VastaaPoista
  3. Auttaisikohan kuluus-ja tuotanto-osuuskunta Suomi r.l. (jossa shareholders ja stakeholders erottelu mitätöityy) ymmärtämään sen, että mikään tässä maaimassa ei ole ilmaista, ei edes "säästäminen" tai "tehostaminen": aina sen joku jossain joutuu maksamaan jossain vaiheessa?

    VastaaPoista
  4. "silmiä en uskalla kohdata unissa
    kuoleman univaltakunnassa ne eivät näyttäydy
    siellä silmät ovat auringonvalo murtuneella pilarilla
    siellä puut on huojumassa
    ääniä on tuulen laulannassa
    kaukaisempia ja juhlallisempia kuin sammuva tähti" (T. S. Eliot, ulkomuistista mahd. virheineen)
    Päivä päivältä enemmän päästäni pyörällä.

    VastaaPoista
  5. Suomi - Finland on hyvä osuuskunta
    oli

    VastaaPoista
  6. Onko olemassa työsuhdemusiikkia? Jos on niin millä perusteella? Useassa käymistäni työpaikoissa ällöttävä listamusiikki häiritsee ainakin jonkinmoisen korvan omistavan työntekoa

    VastaaPoista
  7. Ad Sattuma:

    Schmidt, Arbetsrätt I (1970). Kolektiv arbetsrätt 1950.

    VastaaPoista
  8. Ad Persault:

    Eyes I dare not meet in dreams,
    in death's drem kingodom
    These do not appear

    VastaaPoista
  9. Tokkopa esimerkiksi monien keskustelijoiden tämän jutun ja aikaisempien yhteydessä esittämät "näkemykset" poikkeavat kovinkaan paljon 1920- ja 1930-luvun alun Weimarin tasavallan aikana esitetyistä. Kaipuu on kova yksinkertaiseen maailmanselitykseen, eikä siinä paljon analyysiltä edellytetä.

    Näemmä yksityisyrittäjät ovat sitten tällä kertaa yhteiskunnan syöpä, ilmeisesti "lopullista osuuskunnallista ratkaisua"* vailla vähän 1970-luvun tapaan.

    Suomen sosiaalidemokraattinen ilmasto kaunan ja kateuden läpitunkemana saa huvittavimpia sävyjä kerta toisensa jälkeen, eikä ilmastonmuutoksesta ole tietoakaan.

    * Monella syrjäseudun paikkakunnalla palvelusektori on jo täysin "osuuskunnan" hallussa. Siis parempi maailmahan on jo täällä, paradoksaalista kyllä.

    (Ja K-kaupassa en käy)

    VastaaPoista
  10. Ei suurliikemiehistä tai muista neroista useinkaan tavatessa arvaisi. Pitäisi varmaan itse olla saman alan erikoinen kyky, muut vasta ajan kanssa huomaavat eron.

    Kemppinen kirjoitti: "Elämäni suuria pettymyksiä olivat vierailut pörssiklubin perähuoneissa 60- ja 70-luvuilla - - miten pöljää tämä politikointi oli ja miten yksinkertaisia sieluja olivat nämä vuorineuvokset ja heidän lakeijansa. Vastaavaa sai etsiä työväentalolta asti."

    Pörssitalon ja Työväentalon väliltäkö, heti Unioninkadulta tai Siltasaarenkadulta sitä fiksua politiikkaa tai suuria sieluja sitten silloin liikkui? En usko, ei ole liikkunut ainakaan niinä viimeisenä parinakymmenenä vuotena kun olisin ollut näkemässä. Arjessa ihmisen suuruuden löytää mukana kulkija (eilisen kommenttini termein: koripailloilija), pikaiselta tapaamiselta vain muutamat yllättävät verkolla iskien lentopallon lattiaan. Särkyneet tekevät vaikutuksen, eivät ehjät. En tarkoita, etteikö suurissa persoonissa ole terveitäkin joukossa, mutta ovat usein ensiksi menneet rikki tai muuten kasvaneet suuren paineen alla. Olen elämässäni tavannut ensitapaamiselta vaikuttavia ihmisiä vain kourallisen, heillä kaikilla ollut koura joskus kurkullaan - pari taiteilijaa, uskonmiestä ja muutama psykoanalyysistä selvinnyt.

    Kemppinen kirjoitti: "Työsuhde aiheutti 1800-luvun juristeille tavatonta päänvaivaa - - Aurejärvi harhaili väitöskirjassaan etäisillä seuduilla miettiessään työurakan ja urakkatyön eroa - - Ilmiö "työnteko" ei milläänt tahtonut löytää lokeroa"

    Kysyisin Jukka Kemppiseltä, yleisen oikeustieteen ja kulttuurihistorian dosentilta, etteikö olekin paradigman muutos oikeustieteessä harvinaista. Analyyttinen koulu (kuvitteelliset X ja Y sekä toki todellinen hra Z) sellainen oli, naisoikeudesta tai sosiaalisesta sopimusoikeudesta en sitä usko. Lainoppi, oikeustieteen turistiluokka, keskittyy tavoittelemaan kulloinkin relevantista (voimassaolevsasta) teksti- ja tulkintamassasta koherentteja lausumia, vaikka valtioelimet tekevät kaikkensa sabotoidakseen Sisyfuksen työn uusilla laeilla ja asetuksilla taikka ainakin hämmentääkseen ponsilla ja työryhmämietinnöillä. Työtä on kuin majavalla, jonka patoa joku lakkaamatta purkaisi. Ei siinä jouda seuraamaan haukea mäntyyn. Hellaakoski oli luonnonmaantieteilijä, sen tutkimuskohteen muutosvauhdilla uuteen näkökulmaan onkin varaa.

    Kemppinen kirjoitti: "Mutta johdettava on. Sitä sanotaan hallinnoksi, ja julkinen hallinto sattuu olemaan se ala, johon korkeakouluissamme ei ole koulutusta."

    Meillä eli oikkareilla ja kyltereillä oli tapana ilkkua, että jos me menestymme, pääsemme yhä paremmin toteuttamaan opiskelemaamme (siis ura vaikkapa viskaalista tuomariksi tai reskontrasta talousjohtajaksi), kun taas DI:lle uralla eteminen on usein joutumista koulutusta vastaamattomiin tehtäviin (käyttöinsinööristä liikkeenjohtajaksi). Ikävä ajatella, että kasvavan hallinnoinnin myötä yhä useampi kokee teekkarikohtalon. Tätäkö on social engineering?

    VastaaPoista
  11. ad Kemppinen
    This is the dead land
    This is cactus land
    Here the stone images
    Are raised, here
    they receive
    The supplication of a dead man's hand

    no co-operative systems more
    tyvärr!

    VastaaPoista
  12. Eikös tuo ossuustoiminta ole ihan voimissaan Suomessa luokkarajattomassa S-asiakasomistajuudessa ja ossuuspankissa. Vientituotteita olisivat.

    VastaaPoista
  13. Ad Omnia:

    Katsotaan pitäisikö kirjoittaa pidempään. - Nyt kun yliopistoilla on oikeus osallistua osakeyhtiömuotoisiin hankkeisiin, kaipaan entistä enemmän osuuskuntamuotoisia hankkeita, koska juuri sellaisia syntyy jatkuvasti spontaanisti. Kommandiittiyhtiö on myös käyttökelpoinen ajatus.

    Siis kirjoitin osuuskuntamuodosta, en oikestaan nykyisistä osuusliikkeistä enkä osuuspankeista.

    Tiedän hyvin, että osuuskuntamuotoa yritettiin 60-ja 70-luvuilla. Olin itse mukana. Ei tullut mitään.

    Ajatus olisi esiin ottamisen arvoinen.

    VastaaPoista
  14. Osuuskunnista

    1990-luvulla oli pieni renessanssi. Ohessa joitakin linkkejä.

    Korkealentoisempaa:

    http://lta.hse.fi/2005/3/lta_2005_03_d7.pdf

    Käytännöllistä:

    http://www.pellervo.fi/wuokko/perust/index.htm

    Osuuskuntalakiahan on viimeiset noin kymmenen vuotta kehitetty rintarinnan osakeyhtiölain kanssa, pakko ei ole olla pääomayhtiö, mutta mahdolliseksi on yritysjärjestelyt tehty ja jopa optio-oikeuksia voi antaa.

    VastaaPoista
  15. ad persault:
    Otin omalla ujolla tavallani kan-
    taa poliisin toimintaan tässä Joke-
    lan tapauksessa eilen torstaina.
    Kiitän kommentistasi! Minulla tai-
    si tosiaan mennä luodit ja patruu-
    nat sekaisin.Intin jälkeen kun ei
    ole paljoa tullut ammuttua.
    Mutta kritiikistäni poliisin toi-
    minnan suhteen en ota takaisin pät-
    kääkään.
    Kemppiseltä saattaa löytyä sähkö-
    postiosoitteeni.Lähetin hänelle
    s-postia joskus kesällä.Valtuutan
    tässä hänet sen sinulle antamaan,
    jos jatkokeskustelu aiheesta kiin-
    nostaa.Yleiseen levitykseen en kui-
    tenkaan halua osoitettani annetta-
    van.
    Mulla on parempaakin tekemistä.
    Myönnän,että oli rumaa kutsua nii-
    tä poliiseja vitun lälläreiksi.
    Joo,mutta niin oli kyllä tarkoi-
    tuskin.
    Yhtä ruma oli koko tapaus.
    terv. Lauri Huuskonen

    VastaaPoista
  16. Ad quosdam (patruunoista) -
    en viitsinyt kommentoida, mutta panin alusta alkaen merkille median välttelyln tai tietämättömyyden.

    Pienoiskiväärin patruuna cal. .22 käyttämiseen surmaamiseen liittyy juuri sellaisia näkökohtia, joihin on viitattu ja joita en halua esitellä. Luodissa ei ole metallivaippaa, vaan se on pehnmeää lyijyä, ja halkaisija on 22/100 tuumaa. Iskuvoima on vaatiamton.

    VastaaPoista
  17. ad lauri huuskonen
    Olen vapaasti käytettävissä vähäisine tietoineni ja valtuutan täten bloginpitäjän paljastamaan yhteystietoni

    VastaaPoista
  18. Sivusit Jokelaa. Emme tiedä, mikä ampujaa oikein raastoi. Koki tulleensa kiusatuksi sanoo poliisi. Se ei kerro paljoa. Ilmeisesti koki toivon menneen. Vaarallista. Monelta varttuneelta meni toivo pankkikriisin aikana. 20 -luvulla heitä kuulemma satoi Wall Streetillä. Kukin yksin. Jokelassa kuoli muitakin.

    Suomi on "osuuskuntana" säilyttämässä kulutuspuolen. Tuotanto on menossa muualle.
    Kannattava yritystoiminta ei ole rentoa tuumailemista, kohtuullista työmäärää ja palkan nauttimista. Se on pureva pakkanen Inarilla. Kalaa on saatava tänään tai on yksi muonakunta vähemmän. Muu uhka ei ehkä saa ponnistelemaan tarpeeksi.

    VastaaPoista