Sodan ajan radiotoiminnassa tulivat tunnetuksi monet henkilöt, joista kasvoi suuria kuuluisuksia. DJ:n tehtävissä eli levyjä soittamassa ja välillä laulamassa esiintyivät muiden muassa Tapio Rautavaara, Kauko Käyhkä ja Olavi Virta.Kippari-Kvartetista tuli kuuluisa 1950 elokuva "Kaunis Veera" lauluosuuksista, ja tämä ammattimiesten yhtye murskasi kamarimusiikin. Se kelpasi sekä harjannostajaisiin että vuorineuvosten 60-vuotispäiville.
Olavi Virta lähti omille teilleen varhain, ja hänen tilalleen tuli Eero Väre. Mutta ensimmäinen tenori oli jo sodan ajan viihdytyksessä kunnostautunut tunnetun musiikkisuvun jäsen Auvo Nuotio - avaimenreikätenori vailla vertaa.
Kerran Nuotio oli kiirehtimässä lomalaisjunaan Karhumäessä tai Äänislinnassa tai olisiko ollut Poventsassa. Kiireen vuoksi hän pyysi ja sai luvan kiilata jonossa ja vetäisi postilottaa kiittääkseen "Niin minä neitonen sinulle laulan" - tenorin bravuuri .
Vuoroaan nöyrästi odottanut karjalaismummo jäi kysymään:
- A kenbä briha? Pöllähin että kušet ol männä houšuh.
* * *
Vikki-poika puolestaan oli kirjoittanut samalta lohkolta kotiin Hongonjoelle eli Honkajoelle, mutta kun Vikin käsialassa ei ollut kehumista, kirjettä luki ensin äiti, sitten lukivat siskot ja seuraavaksi kylän sentraali. Arveltiin, että Vihtorilla meni saadun tiedon mukaan muuten mukavasti siellä sodassa, mutta koko ajan tahtoi viluttaa, joten ompeluseurassa alettiin neuloa sellaista villapaitaa, että jo tarkenisi.
Naapuripaikkakunnan proviisori sai kuitenkin hänkin kirjeen nähdäkseen. Resepti muuttui.
Seuraavassa ompeluseuran kokouksessa oli äidinkin pakko myöntää:
- Ei sitten ollut Vikillä villapaidan puute.
Minun suvullani on paljon tarinoita, mutta ei sotajuttuja.
VastaaPoistaTiettävästi kukaan minun esi-isistäni ei ole osallistunut mihinkään valtion organisoimaan väkivaltaisuuksiin satoihin vuosiin, vaan siinäkin on sitten pitänyt osoittaa pohjalaista omatoimisuutta.
Omat vanhempani syntyivät sota-aikana. Kumpikaan isoisä ei osallistunut taistelutoimintaan. Toinen muutti firmansa sotatarviketuotantoon ja toista tarvittiin siellä.
Äidin isoisä uhosi humalpäin lähtevänsä sisällissotaan, mutta kun se sammui, hevonen toi takaisin.
1600-luvulla jouduttiin vastatusten kuninkaan joukkojen kanssa, ja saatiin saatanalliset sakot, kun hallitsija katsoi ettei parane tappaa munivaa nautaa. 16 sotamiehen palkka ei ollut mikään pikkujuttu, ja kuningas tarvitsi enemmän eläviä sotilaita kuin kuollutta talollista.
1500-luvulla väisteltiin valtiota valtion ystävällisellä myötävaikutuksella ja muutettiin Savonlinnan kupeesta Pohjanmaalle.
1400-luvulla väisteltiin valtiota valtion ystävällisellä myötävaikutuksella ja muutettiin Viipurinlinnan kupeesta Savoon.
Poikani äidin suvussa sitten tapeltu kai kaikilla puolilla Euroopan sodissa viimeiset tuhannen vuotta, mutta eivät hekään tässä viimeisessä. Pojan toinen oli tarpeen huoltotehtävissä ja toinen 80-vuotias.
Olisipa niin, ettei kenelläkään omaisellani olisi konsanaan sotajuttuja kerrottavaksi.
Sensuurin seurauksia: Kun minä nuorena miehenä -60-70-luvun vaihteessa luin Väinö Linnan tuotannosta erään kirjan, miellyin tietysti mm. perkeleen kovaan kiroiluun. Huomasin kuitenkin, että eräs sana puuttui kokonaan. Päättelin, ettei sanaa ellei peräti koko käsitettä ollut vielä tuolloin keksittykään, senhän olin toki kullut, että kaikesta mahdollisesta oli sota-aikana pulaa...
VastaaPoistaKun vanhana miehenä luin Sotaromaanin, selkisi että käsite ja jopa sana oli ollut olemassa. Se oli vain sensuroitu samalla tavalla kuin aika paljon kaikkea muutakin.
Sotaromaanin alkup. version ilmestyessä eräs kirjallisuustieteen proffa ilmoitti kiireesti, ettei mitään olennaista ollut poistettu, oli vain tehty normaalia kustannustoimittajan työtä. Olen vahvasti eri mieltä. Minun sotaa kokemattoman sukupolven olisi ollut vallan hyvä ymmärtää, että rivimiehet purnasivat paitsi Lammiosta ja Rytistä, myös Mannerhemista ja ryssästä.
Hyvää uutta vuotta!
Ad J. Vahe:
VastaaPoistaKirjoitin "Sotaromaanista" tähän 13.11. -
"Tästähän mun lauluni mukavasti alkaa:
tyttö veti lepikossa housuja jalkaan" - - -
Jälkimmäinen säe puuttuu "Tuntemattomasta"... Samoin puuttuvat Lahtisen uhoamiset herrojen huarrrista.
Salaisia tarinoita
VastaaPoistahttp://www.rajajoki.com/JR7-43.htm
Aikoinaan Toini Havu lyttäsi Irja Virtasen Kenttäharmaita naisia (1956), kuten hän lyttäsi Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaankin. Virtanen oli ollut radistilottana ja tiesi, mitä kirjoitti kuvatessaan erilaisia naiskohtaloita.
VastaaPoistahttp://louhi.vuodatus.net/blog/91058