FM-lähetin

Itsenäisyyspäivän jälkeen panen tähän itsenäisyyspuheeni, kun olen ensin pitänyt sen, Kauhavalla. Olen kaiketi Etelä-Pohjanmaan virallinen juhlapuhuja.

Nyt tyydyn kauhistelemaan hintoja. Kun vaihdoin autoa syyskesällä eli hankin sen hienon coupe-auton, jonka kestotestin aion julkaista sopivassa vaiheessa, kysyin josko siihen saisi iPodia kiinni millään ilveellä.

Olisi saanut eikä olisi maksanut kuin 1.200 euroa.

Siitä huolimatta että puhe ei ole ensinkään samasta äänen laadusta, hämmästyin ja suutuin, kun näin kaupan ikkunassa ilmoituksen FM-lähettimistä eli ula-lähettimistä. Liikenneministeriö salli ne elokuun lopussa.

En ollut uhrannut asialle ajatuksia, koska en aio ryhtyä kilpailemaan YLEn kanssa. Nyt kuitenkin piti ottaa selvää asiasta ja kokeilla.

Kuvassa olevan Belkinin hinta oli 39 euroa. Kieltämättä se toimi pois tiehensä. Kieltämättä ääni on kehno ja kaupungissa kuuluvuudessa ei ole kehumista.

Ideahan on se, että tämä muutaman watin lähetin tarvitsee vapaan aallonpituuden, joita toki löytyy, mutta se ei ole saletti, että koneen muistiin talletettava tyhjä kaista olisi aina tyhjä. Käyttäjä saa siis varautua etsimään sellaista, jopa kesken ajon, mikä ei ole suositeltavaa.

Helsingin keskustassa häiriökohina on pahan puoleinen. Moottoritielle päästyä ääni paranee.

Kun sattumalta olen kovin mieltynyt möykkämusiikin kuuntelemiseen autossa ja vastaikään eli noin vuosi sitten oivaltanut äänikirjojen puolet etenkin pidemmillä ajomatkoilla, niin nyt on sitten kaksi vaihtoehtoa.

Voi kuunnella tuolla pikku vehkeellä auton systeemien kautta tai sitten suoraan läppäristä sen kaiuttimella. Itse asiassa autoon voisi ostaa huokeat aktiivikaiuttimet, mutta en jaksa enää ajaa pitkiä matkoja ja autoilu etenkin Lappeenrantaan on sulaa hulluutta nyt kun sinne pääsee junalla ajasa kaksi tuntia yksitoista minuuttia.

Mutta työ- ja kaupunkimatkoilla on mieluisaa, kun voi reipastuttaa itseään sopivalla renkutuksella, esimerkiksi Mahlerin 2. sinfonialla. Tai kutosella. Tai kasilla.

Autoon sopii erikoisen hyvin Slatkinin johtama Gershwinin Rhapsody in Blue, josta muua historian kirjoittaja sanoi kauniista, että se oli ensimmäinen demokraattisen maailman sävellys (1920-luvulla), josta innostuivat niin herrat kuin narritkin. Se on se biisi, jonka Benny Goodmankin on levyttänyt sinfoniaorkesterin kanssa - ja soittaa pahasti pieleen heti alussa, itse asiassa se ei ole edes "kukko" vaan väärä ääni.

Sattuu paremmissakin perheissä.

Räyhmäämisen syy on siis se, että ei-vaateliaan asiakkaa kustannus kuunnella musiikkia iPodilta putosi parissa kuukaudessa lähes yhteen prosenttiin.

Katselin että auton valmistajan fasilitoimat mp3-kitit maksavat kuitenkin pari sataa euroa.

Tämä vekotin on hankakäyttöinen, mutta sen pitäisi toimia minkä tahansa radiovastaanottimen kanssa.

Ans' katsoa. Ehkä ostan kuitenkin Applen Airport Expressin, joka on kallis, tai sitten WiWe -eli Wlan systeemin, joka tekee iPodista osan kotona jo kauan toiminutta langatonta verkkoa. Ääni on kuulemma oikein hyvä.

En halua virittää keskustelua CD-tason ja mp-tason eroista, koska olen kokeillut moneen kertaan hyvillä kuulokkeilla, ja asia on se, että en kuule eroa - tai kukaties nyt jotain hyvin tutuista kappaleista. Mutta viis siitä. Minulle musiikin kuuntelu on eri asia kuin HiFi-harrastus.

Muuten - Bang & Olusfsenin koko kodin äänijärjestelmä maksaa ainakin kymmenen tuhatta euroa.

Olisiko aika luopua snobismista tässäkin asiassa ja ostaa jotain raakaa Sonya tai vastaavaa? Ehkä olisi. Mutta sourrundia ja kotiteatteria en hanki, koska luultavasti samoista hermostollisista syistä, joiden takia humala on minusta hyvin epämiellyttävä olotila, saan vatsani ja pääni sekaisin jopa suuressa elokuvateatterissa, jossa ääntä ja kuvaa lykkää joka suunnasta.

Näitä ajatuksia ei pidä kertoa erinäisille ystävilleni eikä varsinkaan pojalleni, joiden vakaumuksen mukaan kunnon musiikki vaatii kunnon koneet.

Tuttavapiiriin kuuluu ainakin kaksi tohtoria, jotka pitävät vinyylivatkainta vakuuttuneina siitä, että vai LP:ltä ääni tulee todella nautittavana.

Vähänkin äänentoistoharrasteeni lopahti sinä päivänä useita vuosia sitten, kun kuuntelin Hynnisen kotiateljeessa hänen esittämiään liedejä ja käsitin, ettei mikään laitteisto korvaa läsnäoloa eli elävää musiikkia.

Jos jollakulle lukijalla on sellaisia kokemuksia, että jokin hiukan hintavampi FR-transmitter olisi parempi, olisin kiitollinen vihjeestä. Lisänä rikka rokassa, hiirenpaska taikinassa.