Ikäkulu juttu

&&,tänään maanantaina, hs, ku,x,x,02-09-96 jkmpp. kolumni

Jukka Kemppinen

TÄNÄÄN MAANANTAINA

MAAILMA TYNNYRIKSI KÄSITETTYNÄ JA MUITA ESSEITÄ

ERNO PAASILINNAN muistelmateos Tähänastisen elämäni kirjaimet aiheutti minulle mielenvireen, vaikka osasin varoa. Sen parempaa tekstiä kuin kirjan alkujakso en muista tällä kielellä kirjoitetun vuosikymmeneen enkä kahteen.

PÄIVÄKIRJA on hyvä muoto kirjalle, jossa tekstiä rakennetaan omista kokemuksista. Valitettavasti muoto murenee monesti pikkuasioiksi: 02.9.1996. Menin aamulla kylpyhuoneeseen ja totesin peilistä, että minulla on edelleen nököhampaat. Kuka käsittäisi kärsimykseni määrän?

Omelämäkerta puolestaan muuttuu puoliväkisin näköispatsaaksi, jossa ei ole liikettä eikä vapinaa. Paasilinnakaan ei ole välttänyt tätä kaikin kohdin, varsinkaan ei siellä, missä hän on lipsahtanut itsensä ja tuotantonsa tuomariksi. Jotta voisi ottaa itsestään kuvan, kameralle tarvitaan jalusta, ja kun on jalusta, ei ole enää liikkuvuutta.

MONIN KOHDIN Paasilinna on ollut käsittämättömän oikeassa melkein yksin ja ainoana aikana, jolloin oikeassa oleminen ei ollut muotia eikä edes sallittua. Hänellä on syytä ylpeyteen. Hän ei kaikin kohdin peitä sitä, eikä ole syytäkään.

Toisaalta tekee mieli sanoa ilkeästi sanomisen mestarista: kun hän kirjoittaa satiirista, häneltä jää mainitsematta, että satiirikon keskeinen luonteenpiirre on huumorintajun puute. Kaikkein parhaat satiirikot ovat olleet ihmisinä puolivauhkoja tosikkoja. Uskomatonta mutta totta.

Ja huumorintajun puute tekee ihmisestä syvän romantikon, sellaisen kuin Pentti Haanpää, Veikko Huovinen ja Erno Paasilinna.

HAKUTEOS kertoo muun muassa: romantiikan keskeinen pyrkimys on luoda uusia ajattelutapoja ja muotoja. Sen ihmiskäsitykseen kuuluvat mystisyys ja tunteellisuus sekä luonnonläheisyys.

Romantiikka oli kapinaliike, joka halusi romuttaa vanhat arvot ja auktoriteetit, yksilö nostettiin korkeimmaksi auktoriteetiksi ja runoilija (taiteilija) neroksi. Ominaista oli myös pyrkimys sielullisten ilmiöiden korostamiseen ja kiinnostus kansaan, kansanperinteeseen ja historiaan.

HUMORISTIT niin kuin Rabelais ja Kivi eroavat satiirikoisa ja romantikoista siinä, että he pitävät ihmisistä eivätkä pelkää ihmisiä. Hauskuttajat taas useinkin pelkäävät ihmisiä aivan hirveästi, koska he epäilevät, että elleivät he lohko sukkeluuksia taukoamatta, joku antaa heille turpaan.

Suomessa, jossa huumorintaju on kortilla, Kiveä esitetään polemiikkina tai satiirina niin ettei kukaan pääse näkemään, miten lahjakas poika Nummisuutarin Esko on, vaikka hänen isänsä onkin impotentti.

Sääli ihmistä.

PAASILINNAN kirjan loppujakso on yhtä hyvä kuin alku. Siinäkin hän kertoo surustaan ja koettelemuksistaan. Maailma on jälleen tynnyrin muotoinen.

Ihailen ja arvostan tätä kirjailijaa ja hänen kirjojaan. Toisille lukijoille haluan kuitenkin mainita, että vallan, vallankäytön ja sen koneistojen johdonmukaisen jyrkkä kieltäminen on asenne, joka perustunee aivan oikeaan näkemiseen, mutta siinä on vika, se kieltää ja tuomitsee myös elämän. Hulluttelun lisäksi pidän parempana hullutusta, kuten esimerkiksi uskontoa.

Ernolle henkilökohtaisesti, jos satut lukemaan, muistoksi raamatunlause, Psalmi 2, jae 4: "Hän, joka hallitsee taivaassa, nauraa."

= = =

Tänään 16.12.2006:

Minun piti kirjoittaa tänään pari sanaa Huovisesta, mutta sitten katsoin koneestani, olisinko kirjoittanut hänestä joskus Helsingin Sanomiin. Tämä näkyy ilmestyneen viikon - kahden sisällä muistelman julkaisemisesta.

Sitten minulle tuli tarve siirtää sanolehtikirjoitus sellaisenaan blogiin, kun se nyt kerran on kymmenen vuoden takainen.

Vertaan sitten.

Hiukan epäilen arvaavani vertauksen tuloksen.