Ilmastonmuutos

Eilinenkin televisiokeskustelu ilmastonmuutoksesta oli huono ja pelottava.

Nyt oli saatu mukaan geologi, joka piti ihmisen haitallisten toimien vaikutusta lämpenemiseen ja siis mannerjään ja ikiroudan sulamiseen vähäpätöisenä. Kysymys olisi elpymisestä keskiajan "pikku jääkauden" jälkeen.

Ilmatieteen laitos edusti tutkijoiden enemmistön kantaa. Lämpeneminen on kauhistuttava vaara ja johtuu ihmisen toiminnasta.

Mukana oli mm. myös vihreiden edustaja, jonka esitystapa toi katsojan mieleen eduskuntavaalien lähestymisen.

Kiinnitin huomioni siihen, että nyt ei saa enää epäillä Yhdysvaltain, Euroopan ja etenkin Pohjoismaiden suurta syyllisyyttä uhkaavaan katastrofiin.

Yksi syy tämänkin blogin kirjoittamiseen on halu huomauttaa kuuluvasta keskustelusta. Jälleen halutaan äänestää totuudesta. Ennen maailmassa määrättiin, mikä on totuus. Nyt enemmistö päättää, mitä on totena pidettävä.

Olen kasvanut sellaiseen ajattelutapaan, että tosiasiat eli faktat ratkaisevat. Olen tottunut siihen, että tosiasian tunnistaminen on vaikeaa ja aiheuttaa riitoja.

Esimerkki. Muuan mies tuli Saksassa, että juutalaiset on tapettava, koska he ovat tehneet niin paljon pahaa. Wannseen kokouksessa sovittiin sitten "lopullisesta ratkaisusta".

Tässä kirjoituksessa tänään sivuutan tuon mielipiteen todenpitoisuuden sanomalla että syyllisen "löytäminen" jostain suuremmasta joukosta herättää heti epäilyjä.

Esitän esimerkin siksi, että Nürnbergin lakeja säädettäessä natsimieliset lainsäätäjät ja sitten tuomarit joutuivat vaikeuksiin pohtiessaan, kuka sitten on juutalainen. Tietty määritelmä saatiin - kahdeksasosa perimää. Mutta jo 1930-luvulta löytyy mainintoja, joista huomaa, että pyöveleitäkin askarrutti "veren" ja kulttuurin ero.

Puoli vuosisataa sitten luin varmaan Valituista Paloista tarinan, jonka nimi oli "Pisara vierasta verta". Siinä oli puhe "valkoihoisista neekereistä". Rotusyrjinnän kannattajilla oli ongelmia päättää, ketä kaikkia oli syrjittävä. Tuossa tarinassa päähenkilöt näyttivät valkoihoisilta, mutta totuus oli toinen. (Luultavasti näin myös Werkerin elokuvan "Lost Boundaries" 1949. - Se pyöri Suomessa.)

Meillä on Suomessakin kokemuksia tästä. Ruotsi oli yksi johtavia rodunjalostusmaita toisen maailmansodan päättymiseen asti, ja siellä esitettiin jokin määrä ajatuksia suomalaisten rodullisesta huonommuudesta. Vuoden 1918 tapahtumien yhteydessä muuankin ammuttavaksi ajateltu henkilö pelasti henkensä puhumalla ruotsia. Teloitusporukka innostui, että tämä mies ei voi olla punikki, koska hän puhuu tai ainakin osaa ruotsia.

Kjell Westö on osoittanut romaanissaan aivan oikein, ettei sääntö ollut kovin yleinen; Sipoon punakaarti ja Kirkkonummen vahvat punaiset joukot todistivat toista.

Ilmastoasiassa joko muutos on ihmisen työtä tai se ei ole tai se johtuu ihmisistä ja jostain muusta tai se johtuu useista syistä tai ilmastonmuutosta ei ole tapahtunut.

Tässäkin asiassa kuten yleensä kannatan itse vouhottamista.

En usko sellaiseen asiaan kuin "tieteellinen maailmankatsomus" enkä oikein usko tosiasioihin perustuviin arvioihin. Viimeksi toissa iltana luin palkinnon saaneen kirjoituksen, jossa amerikkalainen toimittaja todistele, että kaikkien luonnontieteilijöiden pitäisi erota kirkosta ja ilmoittaa selvästi hylkäävänsä uskon Jumalaan. Ihan perusteltu ajatus. Ei kuitenkaan riittävän perusteltu. Eikä johtane muuhun kuin tunnustuspalkintoon ja arvostukseen. Joka varmaan oli kirjoittajan tavoitekin.

Kun realisosialismi kaatui, päätin että jossain vaiheessa ajattelen asiaa. Olen nyt ajatellut asiaa. Viehättävä ja helposti omaksuttava tulkinta suurista asioista on todennäköisesti väärä. "Occamin partaveitsi" on analyysin ase, mutta ei synteesin. Todennäköinen totuus isoista asioista on usein arkinen, harmaa ja mutkikas.

Eikö näyttö ilmaston lämpenemisestä sitten ole riittävä? Oikeastaan ei. En liitä tähän käyriä enkä mene keskusteluun, koska asiantuntemukseni ei riitä. Viimeksi kuluneiden tuhannen, kahden tuhannen tai kymmenen tuhannen vuoden ilmaston, etenkin keskilämpötilan vaihtelut ovat olleet rajumpia kuin yleensä luullaan. Korkeakulttuurien historia ja ihmislajin historia liittyy tiiviisti ilmaston historiaan.

Tällä kohdin yleissivistys ei riitä, koska uutta tutkimustietoa on tullut niin paljon ja niin äskettäin. Jopa tieto mannerlaattojen liikkeistä (plate tectonics) tuli yliopiston kurssikirjoihin vastan 1970-luvulla ja koulukirjoihin myöhemmin. Jääkausien aika eli viimeiset sata tuhatta vuotta plus liittyy tähänkin - Välimeren muodostuminen sitoi valtamerten suolaa, joka lisäsi jättymistä.

Kylmät kaudet ovat olleet niin rajuja, että mielellään toistellun tiedon mukaan ihminen, siis nykyisen kaltainen, oli muutamia kymmeniä tuhansia vuosia sitten vaarassa kuolla sukupuuttoon, koska maapallon kokonaisväkiluku oli supistunut kymmeneen tuhanteen tai pariinkymmeneen tuhanteen - alle kymmenenteen osaan aikaisemmasta.

Emme myöskään ihan tiedä, mihin joutui Neanderthal-serkku, joka oli aivoiltaan samaa sarjaa kuin me, ja fysiikaltaan parempi eli ainakin rotevampi, luultavasti käytti jonkinlaista kieltä ja hallitsi suvereenisti symbolit, ja kunnioitti kuolleita.

Jos neanderthaleita olisi tarjolla, jääkiekkoliigan miehitys (ja johto) olisi sillä ratkaistu.

Ilmaston historian tutkiminen on niin uusi asia, että olen itse lukenut ensimmäisen tähän asiaan paneutuneen tutkimuksen, jonka julkaisi "Montaillousta" kuuluisa Emmanuel Le Roy Ladurie joitakin vuosikymmeniä sitten, jolloin lähtökohtana olivat vielä alppijäätiköt - niiden jopa piirroksista havaittava muuttuminen.

Nyt asiasta on jopa erinomaisia yhteenvetoja, kuten William James Burroughs, Climate and Change in Prehistory: the End of the Reign of Chaos, (Cambrdige, 2005).

Sen sijaan että keskustellaan televisiossa, joka on huono keskustelupaikka, liialla kiireellä eli alle puolessa tunnissa, väärästä kysymyksestä, voisi tehdä jotain.

"Mikä aiheutti" on väärä kysymys julkiseen keskusteluun. Sekään ei ole aivan varmaa, että hirmuliskojen ja muiden matelijoiden joukkotuhoutumisen aiheutti suuri Jukatanin metoriitti - vaikka aika varmaa se on. Emme ole aivan varmoja siitä, mikä aiheutti ensimmäisen maailmansodan eli miten luultavasti tosia selityksiä on painotettavas toisiinsa nähden.

Julkisen keskustelun aihe on: näyttää pahalta - mitä voimme tehdä.

Luultavasti voimme tehdä paljon. Luultavasti on kova kiire. Yleisellä mielipiteellä on joukko ylpeitä saavutuksia, joista minun elämänaikanani kahden suurvallan ydinsodan välttäminen oli hämmästyttävin.

Sama tilanne kuin sairauksissa. Tiedämme aika vähän syöpäsairauksien syistä mutta tiedämme suunnilleen, mikä auttaa, esimerkiksi karsinogeenien vähentäminen, esimerkiksi tupakan.

Keskustelua on käytävä. On kirjoitettava blogeja. Se ajatus, että tämä on jotenkin teollisuusmaiden ja etenkin Ruotsin asia, on osoitettava lapsekkaaksi. Kiinan ja Intian ympäristöuhka on erittäin vakava, eikä palokuntaa saa pysäyttää miettimään tulipalon aiheuttajaa kesken sammutustyön. Poliisi selvittää.

Ympäristöuhka numero yksi on Yhdysvallat. Siten on syytä lähteä siitä arvauksesta, että asiaa hämmentävät ja toimenpiteitä viivyttävät perustelut ovat peräisin Yhdysvalloista.

On aina paikallaan katsoa, kuka puhuu. Muistan senkin ajan, kun metsäteollisuutemme piti outona ja tuhoisana sellaista ajatusta, ettei edes lipeävesiä saisi laskea sellaisinaan Päijänteeseen ja Saimaaseen. He ovat muuttaneet mieltään. Kuinka moni suomalainen uskoo vakavissaan, että argentiinalaisia kannustaa pelkästään huoli ympäristöstä, kun he vastustavat niin kovasti suomalaista paperitehdasta sinne jokivarteen, Uruguayn puolelle?

Tässä meillä on siis jälleen tilanne, jossa tiedemiesten keskustelu uhkaa muuttua viivyttelyn verukkeeksi.

Seuraan kiinnostuneena, lukeeko joku blogini kommentoija tämän kirjoituksen kannanottona ympäristöongelmaan. Luulisin että lukee. Tämä on kannanotto julkiseen keskusteluun ja puheenaiheiden valikoitumiseen eli siis mediaan.

Yksi asia, jota erikoistuneet tiedemiehet eivät välttämättä muista tai edes tunne, on emergenssi. Aion jankuttaa siitä jatkossakin, koska sekin on uusi ja yllättävä oivallus. Yksinkertaisista asioista saattaa tulla nopeasti hyvin monimutkainen tulos.

Suosittelen Wikipedian artikkelia "Emergence". Ilmastonmuutos on ehkä hyvä esimerkki emergentistä ilmistä. Toinen esimerkki on aivot.

Oma luentoesimerkkini on joulukakku - jotain muuta kuin osiensa summa; ei voi palauttaa takaisin komponentteihinsa. Kun kakku on otettu uunista, sitä ei voi viedä tehtaalle, jotta joku palauttaisi sen takaisin jauhoiksi ja nesteiksi.

Tämä riittää minulle perusteeksi mm. ympäristöaktivismiin. Länsimaiden syyllisyyttä en tarvitse tähän asiaan. Koska kollektiivisella syyllisyydellä voi perustella mitä tahansa, sillä ei voi perustella mitään.