Kukaties tämä on mainos. Kävimme tekemässä Aristotelee kantapää -sarjaan Ylen ykköselle pätkän joululauluista Hectorin kanssa, jota en kyllä ollut tavannut pitkään aikaan. Tulee ulos viikon päästä lauantaina 17.15 ja uusintana seuraavana maanantaina.
Erikoista tehdä puheohjelma lauluista. Oli niistä toisaalta puhumista. Olimme yhtä mieltä siitä, että joulun rituaalimusiikki herättää raivokkaita intohimoja ja on kaikkiaankin järjen tuolla puolen.
Höyhensimme sairaalloisten "Varpunen jouluaamuna" ja "Me käymme joulun viettohon" ohella "Sylvian joululaulua".
Kaksi ensin mainittua osoittavat esimerkiksi sensibiliteettien muuttumista. Kukaties Topeliuksen aikana oli ihan O.K. että varpunen murjaisi olevansa jyviä viskovan tyttösen viime vuonna kuollut veli, suoraan tai-va-hasta. Ja lapsen hankeen hukkuminen, unhottuminen on kristillistä moralismia, joka lapsen korvissa saa uhkaavan sävyn.
"Sylvian joululaulu" on kaunis, kiitos etenkin Karl Collanin, joka oli säveltäjänä jonkinlainen pienois-Schubert. Mutta luin harvoin painetut neljä säkeistöä kirjoissa aina olevien kolmen sijasta, ja sittenkään en saanut tästä sekoilusta tolkkua. Joku on Italisssa jouluna ja katossa on häkki, jossa on pikkulintu, mahdollisesti juuri Sylvia eli lehtokerttunen. Mutta sitten menee vaikeaksi. Alkutekstissä mainitaan myös salaperäinen hauta.
Voin vain arvailla, että joku on nauttinut vaahtoovinta viiniä turhan paljon, koska teksti on vain kokoelma kuvia. Jos joisin, varoisin vaahtoavinta viiniä, koska ei kai se Asti Spumantekaan niin ihmeesti kuohu?
Lukemassani opinnäytetyössä, joka oli vuodelta 1985, oli mielenkiintoinen heitto: "On hanget korkeat nietokset" saattaa heijastella sortovuosia. Se on vuodelta 1901, ja kieltämättä joululauluun sekoittuu hiukan yllättäen kansallismielinen sävy. Ja kenties tämä selittäisi Sibeliuksen halukkuutta säveltää silloin vielä aika joutavina pidettyjä joululauluja.
Mutta laulut ja useimmat muut joulun rituraalit ovat peräisin kansakoulusta, johon ne ovat tulleet seminaareista. Pesonen, Siukonen ja Ingman julkaisivat kilpialevia kansakoulun laulukirjoja, joissa oli veisattavaa vuodenajoille ja eri tilanteisiin. Anni Collan oli uranuurtaja tuodessaan Ruotsista laululeikkejä, ja tontut ja keijukaiset tupsahtivat kuusijuhliin pysyvästi - vaikka ainakin keijukainen on hiukan askarruttava ajatus talven pakkasissa.
Kunten sanottu, olkoon tämä suoramainos vallankin siksi, että Blogger näyttää olevan pihalla - outage. En saa vähällä vaivalla kuvaa näkyviin ja pelkään, että nämäkin rivit livahtavat bittiavaruuteen sieltä koskaan palaamatta.
Kokemuksen mukaan ongelmat ovat ilahduttavan tilapäisiä. Kun katsotaan tuonnempana päivällä uudelleen, tilanne voi olla toinen.
Tunnen olevani hitusen yksinäinen ja syrjäytynyt, koska tarkoituksena ei ole hillua pikkujoulunakaan. Olen kyllä suunnitellut, että alkaisin opiskella juhlimista, jos joku antaisi tunteja. Kilpaileva vaihtoehto on venäjän kieliopin kunnollinen kertaaminen.
Molemmissa on puolensa. Kummastakin tulee helposti pää kipeäksi.
Huhtalan Veikko aikoinaan mietti Kauhavan asemalla, että menisikö Lapuaan flikkaan vai Nurmoon paineihin. Molemmis' tuloo hiki. Asianomainen - äitini kansakoulukaveri - on kuollut kauan sitten, joten uskallan ehkä sanoa, ettei hän tainnut olla hakamiehiä kummassakaan lajissa, vaikka yriytstä kieltämättä ei puuttunut.
Niin, kuinka me lauloimmekaan lapsena Sylvian joululaulua!
VastaaPoistaOlisko pitänyt tietää että meidän, Iisalmen maan matoisten, kirkkoherramme Collan oli lähettänyt, siis joskus silloin 1800-luvulla, teräväpäisen Karl-pikkupoikansa Hesaan kouluun?
Ja että juuri hän sävelsi suurteoksia, naituaan Frederick Paciuksen sisaren?
Eräänkin kerran minulle on yritetty selittää varpunen jouluaamuna ja sylvian joululaulu jonkinlaisina isänmaallisina allegorioina, jotka kuvaavat pientä Suomea hirvittävän Venäjän sorron alla.
VastaaPoistaTämä ei oikein uppoa minuun.
Runon valmistumisen aikoihin, jos oikein muista, Topelius kai nimitettiin Suomen historian professoriksi Helsingin yliopistamoon? Minä näen kyllä Topeliuksen tuotannossa tietyn kansallisen tendenssin, mutta henkilökohtaista professuuria mikään kovin intomielinen agitaattoria tuskin olisi saanut, puhumattakaan rehtorin tittelistä.
Topeliuksen alkoholin käytöstä olen kuullut muutamankin tarinan, jos kohta tiedä niistä.
Arvaa, miltä tuntuu olla sekä juomaton että tupakoimaton.
VastaaPoistaTupakansavua en kestä ollenkaan, mutta voin haistella hyvän viinin tuoksua lasista. Äakettäin luin, että viininmaistelijoiden mielestä tuoksu onkin viinissä parasta.
Ad Petja Jäppinen:
VastaaPoistaTopelius oli yliopiston rehtori ja siinä toimessa nimenomaan vahtimassa etenkin pohjalaisten yletöntä isänmaallisuutta.
Lisäksi hän kaatoi kuppinsa 1898 eli vuota ennen helmikuun manifestia niin että se siitä.
Jatkuva ramppaaminen italiassa johtui vaimosta, joka arveli sairastelevansa milloin mitäkin, ja että parannus löytyisi kukaties Italiasta. Tyttärenpoika P. Nyberg on kirjoittanut ukista kaksiosaisen elämäkerran, jossa on kaikenlaisia kiinnostavia asioita, vaikka rehellisyys ei mitenkään häiritse.
Silti - Waltarin ohella Topelius oli Suomen kukaties kaikkien aikojen paras kertoja - avaa minkä tahnsa kirjan, vaikka "Tähtien turvatit", mistä tahansa kohdasta, niin heti stoori alkaa vetää kuin hirvi hetteiköllä.
Ad Heikki Rönkkö:
VastaaPoistaOikaisi vain koipensa vähän nuorena, Collan. Armeijassa ja työmailla tuli aina sanomiasta, jos lauloi Collanin "Savolaisten laulua" parannelluin saoin:
..."täss' Savon joukko katteli,
kun toiset pojat tappeli
edestä Suomenmaan..."
Niin että terveisiä vain Iisalamelle, vaikka enää ei olekaan tarpeen kysyä niin kätevästi kuin muinoin, että iikö työ outta salamesta vae käk?
Kiitos vinkistä. Ehdotan Opetushallitukseen, että perustetaan kolmevuotinen juhlaosaamisen ammattitutkinto. Muailiman viäryyvvestä sen verran, että kun Jaska Heinimäki laati muistaakseni Espooseen seurakunnan esittelykirjaa, hän ehdotti siihen lausetta, että "juhliminen on tärkeää". Neuvosto edellytti, että muotoilu pitää olla "juhlan viettäminen on tärkeää". Niin tai näin, ehkä ilman juhlimista voi arvoisa blogisti yhtyä adventti-iloon juhlaa viettämällä, semminkin kun paikallinen kuvernementti sitä suosittaa.
VastaaPoista"Olen kyllä suunnitellut, että alkaisin opiskella juhlimista, jos joku antaisi tunteja."
VastaaPoistaMuistan erään nimismiehen kokeilleen joskus mielentilan kehitystä alkometrin kanssa. Tavoitteena oli selvittää kuinka rattijuopon mieli sumenee. Merkinnät loppuivat 3 promillen kohdalla. Veikkaan että olo oli paha ja pää kipeä. Hän oli kuitenkin aloittanut harjoittelun jo nuorella iällä. Opiskelukavereiden aivot sumenivat yleensä jo noin 1,2 - 1,5 promillen kohdalla (ravintoloissa oli joskus alkometrejä asiakkaille) Varmaankin mukava seurustelusievä on tuossa 1-4 keskiolutta tai vastaava määrä viiniä. Siinä vaiheessa, kun kestää sotilaan olut- ja rommiannoksen on peli jo menetetty
Ad Sedis:
VastaaPoistaTämäpä oli laittamattomasti sanottu.
Sharing, jakaminen, on muun muassa raadonsyöjien kesken normaalia.
Yhteisöllisyyttä tarvitaan, että se raato - kuten jokin naapurheimo - saadaan aikaan.
Ad Jarvelainen & Beerhunter:
VastaaPoistaLisäksi "juhlimiseen" sisältyy julma vivahde, jollaisia muuten urheiluun ja muuhun tositelevisiotoimintaan pesiytyy jatkuvasti.
"Suomi juhli" tarkoittaa mm. että joku toinen epäonnistui.
"Tunnen olevani hitusen yksinäinen ja syrjäytynyt, koska tarkoituksena ei ole hillua pikkujoulunakaan. Olen kyllä suunnitellut, että alkaisin opiskella juhlimista, jos joku antaisi tunteja."
VastaaPoistaSuhtaudun suurella varauksella absolutisteihin, koska kyseessähän on eräänlainen fundamentalismin muoto. Yleensä täysraittiit katsovat elämää avaimenreiästä ja ovat arkielämässään ja työssään niitä kaikkein pahimpia pilkunviilaajia.
Tietenkin näissä "Viina on suoraan saatanasta-liturgiaa" hokevien joukossa on myös suvaitsevaisia ja älykkäitä ihmisiä, jotka eivät tee valinnastaan numeroa ja osaavat nauttia mukavista juhlista.
Näissä juhlissa tavalliset, Saarnaajan kultaisen keskitien viisauden ymmärtäneet etsijät ja työnraskautetut laskevat elämän taakkansa hetkeksi ja nauttivat punaviiniä elämän iloksi. Suosittelen.
Se vain ihmetyttää, miten tuo kuivakalvinisti Kemppinen saa elämään nuo ikiaikaiset, latinankileiset ryyppyrunokäännöksensä. Ettei miehellä kuitenkin pullo piilossa siellä vaatehuoneen taimmassa kaapissa. Epäilen tästä syystä:
"Kaada poika vanhaa Falernon viiniä,
mutta kaada raakana.
Humalaisten jumala
on kännissä kuin käki.
Sekoittamaton vesi
on raakalaisten juoma (Anna! ;)
Täällä hallitsee
sekoittamaton jumala."
Catullus/suom. Kemppinen
"Suomi juhli" tarkoittaa mm. että joku toinen epäonnistui.
VastaaPoistaItsenäisyyspäivänä muistelen mielelläni sen toisen epäonnistumista. Kaikki kilpailut eivät ole elämän ja kuoleman kysymyksiä, vaikka voittaja juhliikin. Paitsi suomi-ruotsi maaottelut - kumman maan kisaajat juoksevat, heittävät moukaria tai räpäyttävät silmää toista nopeammin.
Tai Jukolan kiekkoilusta maailmalle levinnyt villitys.
Uhrauksilla mestaruuteen ei ole rajaa. Tällä kertaa Suomi taas juhlinee... Kummollista kyllä.
Minähän järjestän virtuaalituttujen naamatapaamisen jossakin ravitsemusliikkeessä joka kuukausi, 12 päivä, oli sitten joulu taikka juhannus, jota tilaisuutta jotkut nimittävät sitten juhlimiseksi.
VastaaPoistaTilaisuus on järjestetty nyt 107 kertaa, joka kerran siellä on joku, joka ei juo, ja taitaa olla joskus jopa ollut sellainen, joka ei polta.
Lisäksi on järjestetty kimppamatkoja, päivällisiä ja erikoiskutsuja.
Tilaisuus on aiheuttanut vuosien mittaan tietääkseni sen verran vakiintuneita parisuhteita, että tämän tilaisuuden kontaktoimilla henkilöillä on nyt ainakin 5 lasta.
Sen lisäksi tiedän että on luotu uusia työpaikkoja, perustettu pari yhdistystä, myyty kiinteistöjä ja aiheutettu ainakin yksi onnellinen avioero.
Ketä kiinnostaa, voi ilmottautua postituslistalleni
P.A.Jäppinen
herra"kanelipulla"ihmiskunta.org
Ad Catulux:
VastaaPoistaOnhan tämä nihkeää, mutta taivaassa, pojat, repee!
Ad Petja Jäppinen:
VastaaPoistaMinä kun luulin, että keskusrikospoliisi on kiinnostunut juuri tuollaisista henkilöistä. Toisaalta etukäteen tarjoiltu selitys on kyllä värikäs.
Älä kuitenkaan rupea puoluesihteeriksi.
Parissa miitissä on ollut myös poliisi paikalla.
VastaaPoistaTuosta tuli mieleeni...
Sopivan tilaisuuden tullen kiusaan poikaani sillä että hän takapuolensa on ylikomissaario rasvannut ja ukkini oli niin häijymies, että hänen hautaan laskemiseenkin tarvittiin useampia poliiseja.
Puoluesihteeriksi en ajatellut ruvata, ellei sitten pyydetä, nyt poliittinen intohimoni on keskittynyt kansanedustajien vaihtamiseen.
Joululauluista sen verran, että alkujaan tarkoitukseni oli, että joulukuun aikana yrittäisin, heikoista äänitysmahdollisuuksista huolimatta, julkaista joulukuun aikana sarja joululauluja saitillani, mutta kun oli taas vähän keuhkoputkentulehdusta, niin lääkäri pisti laulukieltoon.
VastaaPoistaJos maanantaina ääni kulkee, niin pistän silloin kerralla 4 osaa.
Uukuniemi jäi ystävällismielisen naapurin anastukseen ja sieltä evakuoitui ihmisiä Tuusniemelle, missä kerrotaan kysellyn, että niemeltäkö olette uuku vai tuus.
VastaaPoistaKerrotaan kissan lempparijoululaulun olevan Varpunen jouluaamuna.
Kemppinen: "- - "On hanget korkeat nietokset" saattaa heijastella sortovuosia. Se on vuodelta 1901, ja kieltämättä joululauluun sekoittuu hiukan yllättäen kansallismielinen sävy. Ja kenties tämä selittäisi Sibeliuksen halukkuutta säveltää silloin vielä aika joutavina pidettyjä joululauluja."
VastaaPoistaTämä ei taida olla laajemmin tunnettu selitys, en muista Tawastjernalta tällaista viittaustakaan taikka ks. esimerkiksi op 1:stä http://www.jeansibelius.net/teos.cgi?filename=op1.txt:
"Viisi joululaulua on sävelletty 1897-1913 enimmäkseen Järvenpäässä. Jean Sibelius ilmoitti 1930-luvulla konekirjoittamissaan teosluetteloissa kaikkien opus 1:n laulujen sävellysajaksi vuoden 1895, mutta myöhempi tutkimus on muuttanut käsitystä asiasta (ks. Kilpeläinen 1992: 24-26 ja Tawaststjerna 1978: 36).
Kukin laulu syntyi todennäköisesti kustantajan tilauksesta; lisäksi laulut ovat syntyneet aikana, jolloin Sibeliuksen perheessä oli pieniä lapsia, joten niillä on saattanut olla myös henkilökohtainen käyttötarkoitus."
Ad Dr. Blind:
VastaaPoistaLähde on samaisen Kilpeläisen sivulaudaturtyö joululauluista.
Kuten sanottu, esitin sen mielenkiintoisena ajatuksena.
Sanoittaja mietityttää - tällä kertaa ei Topelius. Vilkku Joukahainen oli kansakoulunopettaja, Sortavalan seminaarin kasvatti, ja kerran ministerikin. Reijo Pajamo arvailee hänkin aatteellisen sisällön innostaneen Sibeliusta säveltämään tekstin-
"Onhan tämä nihkeää, mutta taivaassa, pojat, repee!"
VastaaPoistaKemppiseltä tämä on ironiaa, mutta usein tosiaan törmää ajatukseen, että taivaassa syntikin on sallittua. Ja niinhän sen tietenkin pitäisikin olla.
Taisi muuten taas syntyä aforismi:
"Taivaassa syntikin on sallittua."
Täysraittius on hieno juttu. Lasi viiniä ei tosin vielä juopoksi tee ja taitaa taivaskin sen sallia vatsan voiteeksi.
VastaaPoistaVanhan testamentin puolella suorastaan pidettiin hyvänä, että vesi muuttui viiniksi aika ajoin. Sitä taisi kulua myös opetuslasten kesken. Kristus piti hyvänä ajatusta punaviinistä verensä vertauskuvana. Hän ei siten liene ollut täysraittiuden kannattaja.
Örvellyskunto on huonompi juttu. Eräiden arkkitehtien raja kulki siinä, saattoiko kannatella itseään renkaista kiinni pitäen. Puheoikeus meni, jollei pystynyt. Eiköhän moni muukin kyky lie samalla sammunut.
Miten esim. Leino ja Sibelius - olivatko parhaat teoksensa raittiita henkäyksiä vai spiritus fortiksen siivittämiä?
Ok. spiritus sanktin siivittämiä parhaat - beethoovenit ja bachit.
VastaaPoistaTuskin tuo on kekkulissa tehty:
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=s5qJOliJ89c
Paha on ainakin viinapäissään soittaa.
David Oistrakh plays the third movement of Jean Sibelius's Violin Concerto in D minor, )7. 47
Gennady Rozhdestvensky, Conductor
Diggaan Ida Händel & Paavo Berglund versiota kuitenkin enemmän
Sibben alkoholikulttuurista on erinomainen kertoelma tuolla:
VastaaPoistahttp://www.sibelius.fi/suomi/erikoisaiheet/nautinta-aineet/naut_02.htm
Ad Kuulokkeilla:
VastaaPoistaSuuri kiitos You Tuben linkistä! Sattuu olemaan niin, että Oistrahin toinen levytys Sibeliuksesta on minun suosikkini. Ja nyt ollaan aivan henkimaailman asioissa. Itse konserttoa kuulee tavallaan vähän liikaa.
Siitä löytyy sipistelemättömien nuottien versiokin nykyisin (Osmo Vänskä & Lahden kaupunginorkesteri)
VastaaPoistaSiis se maailman alkuperäisin, jota murskattiin ensi-illan jälkeen.