Ville lähetti linkin. Google uusi patenttihaku www.google.com/patents/ löysi muun muassa hakusanoilla "Aimo Lahti" Suomi-konepistoolin amerikkalaisen patenttikirjan 1930-luvulta, ja myös haku "Abloy" tuotti kiinnostavia tuloksia.Mukana on patenttikirjoja yli sadan vuoden ajalta. Vanha suosikkini Safety Razor eli partahöylä on vuoden 1904 asussaan.
Mutta patenttijärjestelmän tilan takia järkevien hakujen ja löytöjen tekeminen on yhtä vaikeaa kuin ennenkin. Selaamiseksi menee ja selaajan on osattava ja ymmärrettävä hyvin paljon, että osaa älyttömästi aikaa käyttäen vertailla keksintöjä.
Risto Sarvas väittelee tänään, digitaalisten näppäilykuvien metadatasta. Hän teki aikoinaan diplomityön softapatenteista Shosta Suloselle ja minulle. Hänen ja juristi Aura Soinisen havainto lukuisista etenkin eurooppalaisista softapatenteista oli sama: mitään tiettyä järkeä ja linjaa ei löydy, eikä yhtenäisyyttä edes termien käytön tasolla.
Riston väitöstyötä ohjasi Turpeisen Marko, joka on tällä hetkellä kuninkaallinen tekniikan professori ja HIITin erään porukan vetäjä. HIITin tutkijoita tulee tänä vuonna väitelleeksi seitsemän. Ensi vuonna tulee enemmän.
Näillä kavereilla on tohtorin koulutuksen mukainen paikka valmiiksi. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten palkkauskin on mennyt sellaiseksi, että nykyisin on kertakaikkiaan suoritettava tutkinnot, jotta saisi varmasti työn mukaisen palkan. Se on tietenkin epäkohta mutta samalla tosiasia.
Ehkä kerron, ehkä en, mitä Kaliforniassa ilmeni; pojat tulivat juuri Berkeleystä ja Stanfordista. Martti kehui vielä käyvänsä Kiinassa ennen joulua. Qinjuan kanssa on ollut yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Sen verran voisi raottaa keskeneräisten asioiden arkkua, että emme me ainakaan toistaiseksi ole tutkimustoiminnassa rumpalipojan asemassa erittäin suurten kansainvälisten kanssa.
Googlesta vielä joitakin asioita. Google Desktopia olen eri yhteyksissä harmitellut, koska se on altis reistailemaan. Sitten taas toisaalta esimerkiksi blogin kirjoittajalle se on aikamoinen apuneuvo. Itse aikaisemmin käsitellyt asiat sekä niihin liittyneet verkkosivut ja vielä sähköpostit löytää myöhemminkin. Kuten Google yleensä, tässäkin interface on etevä - löydettyjen asiakirjojen pienet kuvat nopeuttavat merkittävästi ja lisäävät käytettävyyttä.
Googlesta rohkenisin antaa sen neuvon, että kannattaisi käydä rauhassa läpi helppi tai jokin monista Googlen käyttöoppaista. Sieltä löytyy heti paikalla joukko käytännön työskentelyä helpottavia konsteja. Lisäksi tulee tietoa uusista erikoisuuksista, joista minua huvittaa erikoisesti Google Sets. Kun kirjoittaa ruutuihin esimerkiksi John Wayne ja Randolph Scott, haku ehdottaa kolmekymmentä muuta samaan "sarjaan" kuuluvaa, ja pikku kokeilujen mukaan yllättävän järkevästi. Jos kirjoittaa setin alkuun kolme amerikkalaista runoilijaa (Wallace Stevens, Ezra Pound, T.S. Eliot), lista antaa linkkeinä kolmetoista muuta amerikkalaista runoilijaa. Barbie ja Lego antaa 28 linkkiä keskeisiin leluihin.
Sets näyttäisi olevan oikeasti käyttökelpoinen tällaisessa: kirjoita Ibsen, Strindberg. Tuloksena ei olekaan lisää skandinaavisia näytelmäkirjailijoita, koska Google ei heitä noteeraa, mutta sitä vastoin silmille tulee mitä kiinnostavin tanskalainen kirjastosaitti "The Breakthrough of the Modern" ja useita katsauksia Skandinavian kirjallisuudesta ja taiteesta.
Aleksis Kivi ja Eino Leino vetävät perässään Mika Waltarin ja Tove Jansonin sekä käsitettävästi Aino Kallaksen - jonka tuotantoa on vanhastaan englanniksi.
Froogle on tietenkin mainio, koska siinä on kuvat. Haku suomen sanalla "Puukko" tuottaa ihan järkevän tuloksen - tuttavani Elja Puukko, joka on levyttänyt kantaatteja ja yksinlauluja, on tottunut siihen, että hänet listataan teräaseiden joukkoon. Ihmekö tuo. Terävä kaveri.
Päivän nimi on sivuutettu vähän itsestäänselvyytenä - Tuomioja sai siis Tieto-Finlandian.
Aika mykistävä suoritus. Muistaakseni hän jutteli jo aikoja sitten, että tämä isoäiti Hella Wuolijokea koskeva tutkimushanke on tavalla tai toisella ollut vireillä kauemmankin, mutta kyllä tutkimuksen ruttaaminen kirjaksi on aina hirmuinen työ. Nyt työn on tehnyt istuva ulkoministeri. Tähänastisen tutustumisen perusteella voi vain yhtyä asiantuntevan valitsijan (Raimo Väyrynen) lausumaan. Työ on tehty huolella ja hyvin ja kirjoittajan poikkeuksellinen poliittinen asiantuntemus tulee tutkimuksessa käyttöön.
Muita tutkijoita ajatellen kiittäisin erikseen Tuomiojaa tekstin tietystä hohdottomuudesta. Meillä on niin paljon tutkijoita, joiden tekstissä ei muuta olekaan kuin kiillettä, joka sekin on keinotekoista.
Hella Wuolijoki on tutkimusaiheena erikoisen hankala, koska hän oli aika kova valehtelemaan. Tutkija ei voi suoraan luottaa mihinkään, vaan joutuu käyttämään nimenomaan tutkimuksen välineitä eli hakemaan ensijaislähteitä, rhmittämään, vertaamaan ja arvioimaan.
Juuri tällä kohdin moni tutkimus ontuu. Graduksi ainakin minulle riittää kompilaatio eli yhdistelmä aikaisemmin tunnetusta; väitöskirja edellyttää vähän omaakin panosta. Mutta ennen kaikkea tutkijan on antauduttava keskusteluun lähteittensä kanssa - samassa hengessä kuin kirjoittajan lukijoitten kanssa.
"nykyisin on kertakaikkiaan suoritettava tutkinnot, jotta saisi varmasti työn mukaisen palkan. Se on tietenkin epäkohta mutta samalla tosiasia."
VastaaPoistaMinusta se sisältää aimo annoksen komiikkaa. Pyysivät minua erääseen tehtävään, pikku projekti, suuresti anteeksi pyydellen, etteivät voi maksaa enempää, viidennes siitä mitä yksityisellä puolella.
Sanoivat että jos minulla olisi mikä hyvänsä akateeminen paperi, niin voisivat maksaa enemmän.
Vieläköhän niitä saa jostakin webbikaupasta. Koproparlamentian tohtori?
Ad Petja Jäppinen:
VastaaPoistaJäppisessä on tämä oudostuttava piirre, että hän yleensäkin puhuu asiaa. Ei sellaisella elämässä pitkälle potkita!
Tietyisti käytäntö on naurettava ja todellisuudessa yksi ja toinen osaa liittää hengessä kirjainyhdistelmiä akateemisen arvon perään, filosofian tohtori HP samaan tapaan kuin h.c....
Yllättävän tavallinen muuten.
Nuorisoa olen aina kovistellut, että on jaksettava lukea jokin tutkinto, vaikkapa teologian kandidaatti. Sitten kun paperit on saanut, ne lakkaavat kiinnostamasta työnantajia ja muita.
Katsoin itse käytäntikortistani, että olen tänään puheena olleessa HIITissä (Helsinki Inastitute for Information Technology = Helsingin yliopisto + teknillinen korkeakoulu) "principal scientist", joka nyt on käännösvirhe jos mikä. En minä mikään scientist ole. Se tarkoittaa edelleen lähinnä luonnontieteen ihmisiä.
Se ettei researcher kelpaa, saattaa johtua jostain, mutta en tiedä mistä. Sitäkään en tiedä, miksi moni tuttava on "erikoistutkija". On se vähän erikoista.
Appiukko-vainaa oli muinoin "alilääkäri" kirralla. Sitten hänestä tuli ylilääkäri.
Ennen kuin lasken harmaan partani tyynyn lepoon, taidan väärentää itselleni sellaisen käyntikortin, jossa lukee "mad scientist". Kunnianosoitus populaarikulttuurille, nääs.
Jäppiselle
VastaaPoistaPari tenttiä päivässä muutaman viikon välein pitää mielen virkeänä ja tuo oppiarvon varsin nopeasti. Aikuisopiskelijalle sopiva tyyli. Alan kannattaa tietysti olla omalta kannalta "kiinnostava".
Väittely onnistunee vaivattomimmin matikasta - pari mykistävää oivallusta riittää ja kaavat ovat sopivan lyhyitä itseilmaisuun.
Oikiksen kirjoissa on vähemmän kuvia kuin muiden. Surkeaa lainvalmistelun tasoa on joskus valiteltu - oppikirjat eivät voine olla kovin paljon selvempiä.
Väittely on vaivalloista. Alle 500 sivua on kuulemma vasta hyvä harjoitusaine.
Ad Humanteri:
VastaaPoistaOikeustieteellisen väitöskirjoista sanomasi on valitettavasti totta.
Kun lähteet ovat täysin vakiintuneita, niin se vain on, että viimeksi eilen annoin ohjeita ihan fiksuun lisensiaatintyöhön käskemällä kaivaa aleviitteiksi erinäiset lakiehdotukset ja esitykset ja tietyt oikeustapaukset.
Juristin väitöskirjassa on siis se hankala puoli, että "kenttä" on hallittavissa. Lähdeluettelosta puuttuvat komiteanmietintö on vika.
Empiiriseen aineistoon oikkis suhtautuu valitettavasti edelleen vieroksuen, vaikka jo Aulis Aarnio pani opiskelijat arkistoihin katsomaan, millaisia testamentteja ja avioehtoja oikeasti tehdään.
Juuri tekijän- ja patenttioikeudessa tämä on ongelmallista.
Viimeksi Nokian Ilkka Rahnasto teki joukon huomautuksia erääseen tekstiin, nimitäin että lähdeviittaukset ovat tosin oikeita mutta todellisuudessa teollisuudessa tehdään juuri päinvastoin...
Humanterille:
VastaaPoistaJos on jättänyt koulun viisitoistavuotisna tarkkailuluokalta, voi luennolle olla pitkä matka.
Olen sitten kyllä käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja käynyt seuraamassa luentoja joissakin oppilaitoksissa missä opetus sivuaa sitä mitä minä olen opettanut ja eräin osin se on ollut pöyristyttävän hämmästyttävää, ettei riitä että oppilaitoksissa seistään asemalla odottamassa mennyttä junaa, kun vielä seistään väärällä asemalla.
Parhaiten ajassa mukana, minun näkökulmastani on Tekninen Korkeakoulu.
Samoin, ja jälleen minun näkökulmastani, useissa oppilaitoksissa puuttuu henkilökunnalta riittävä ymmärrys oman alueensa ulkopuolelta, niin että pystyisi sijoittamaan oikealle paikalle sen mitä opettaa. Tuttuni, insinööri Grönroos, on ehdottanut, että kaikissa korkeakouluopetuksessa pitäisi olla taustalla vuosi historian opintoja, jotta ymmärtäisi sitten oman koulutuksensa merkityksen ja taustan. Mieluusti, koko ikänsä alaa rakastaneena olisin samaa mieltä.
Itse olen kiusannut ihmisiä ajatuksella, että pitäisi olla, ja nyt suutari puhuu kengistä, käsityöläisen tausta, jotta voisi konkretisoida asioita, käsillä tehdessä abstraktiosta, takin ideasta tulee takki, tai jos ei takkia, niin ainakin saatanan kallis tuluskukkaro.
En minä sitä sano, ettei sitä voisi tehdä asioita ja hyvinkin, joskus ja silloin tällöin, ymmärtämättä mitä tekee, mutta paljon helpompi minun on antaa anteeksi se, mitä he tekevät, kun he tietävät mitä tekevät, kuin antaa anteeksi se, mitä tekevät, jos he eivät tiedä mitä tekevät. Kyse on jo pelkästään määrästä.
Eräs syy, miksi minä puhun omalla blogillani kansanedustajien vaihtamisesta on kyllästyminen monataristisosialismiin, enkä tarkoita tässä vain ns. sosialisteja, vaan koko porukkaa.
Kun on opittu laittamaan kaikelle hinta, on hukattu niitten arvo.
Ns.luovuustyöryhmän raportti siitä, miten lapsille pitäisi järjestää ohjattua toimintaa koulussa, luovuuden lisäämiseksi on tyypillistä monetarismisosialismia ja kertoo etteivät nämä lumiukot ole edes pihalla, vaan hyvää matkaa matkalla Saharaan.
Paljon enemmän tekisivät luovuuden hyväksi, jos jättäisivät puistojen laidoille ja rakentamattomille tonteille rytöjä, jonne vanhemmat eivät pääse "opettamaan luovuutta", laittaisivat tarjolle hyviä tarinoita, antaisivat lasten etsiä itse ja kannustaisivat lapsiaan olemaan mieluummin älykkäitä kuin järkeviä.
Tekisipä mieleni sanoa vielä pari sanaa kusipää vanhemmista, päiväkodeista ja koulusta, vaan tässä lienee kylliksi
Googlesta tuli muuten mieleen firman toinen kiva projekti -gmail. Totesin kyseisen spostin aikaslailla päteväksi kapistukseksi muihin nähden jo kauan sitten, joskin se on edelleen beta-vaiheessa. Tuo beta tarkoittaa sitä, että jo ennestään kivimmästä tehdään vielä kivempaa.
VastaaPoistaJa sitten kun ne pirulaiset vielä keksivät ympätä sähköpostin kylkiäiseksi dokkarit ja taulukkolaskimen, joista molemmista voi tehdä dokkareita, jotka säilyvät verkossa sähköpostin tavoin tavoitettavissa kuin lähin tulikettu - tai vastaava.
Tuo voisi kuulostaa puuhastelulta vielä tässä vaiheessa. Mutta se kun lukee Mikkisoftan tiedostoja ja vielä kirjoittaa niitä, niin mihin tässä enää tarvitsee muistitikkuja. Tai Mikkisoftaa.
Pitänee yleinen oppivelvollisuus hoitaa finaaliin ja hypätä ammattikorkeakouluputken kautta korkeakouluun, jos haluat akateemiseksi.
VastaaPoistaTarkkistaustaa ei kannattane pahalla muistella vaan kurkkia lujasti eteenpäin - kuten olet tehnytkin. Tarkkislaisuus tuo lähinnä mieleen, että et ole kaavoihin kangistuvaa tyyppiä.
Kaikkien tuntema Albert potkittiin tyhmänä koulusta. Hän päätyi kuitenkin kävelemään sukattomana Princetonin käytäville. Antoi aikakäsityksellemme lujasti kyytiä ja sai yleisön uskomaan kaavaansa e=mcc.
:)
Ei tuo akateemisuus enää enempiä merkitse.
VastaaPoistaLapsena olisin kyllä halunnut Helsingin Yliopiston kansleriksi, kun järkeilin että siinä hommassa on paras paikka hankkia kaikki tieto.
Siinä vaiheessa iski kyllä liikutus kun pyysivät luennoitsijaksi Tekniseen Korkeakouluun.
Lämmittäjä saa junan liikkeelle. Häntä voi harmittaa, että junan kuljettaja saa riemun ohjaamisesta - hänkin siihen pystyisi helposti. Todellinen ohjaaja on se, joka määrää radan paikan ja aikataulut. Jos ne eivät täsmää asiakkaiden tarpeisiin - koko porukka joutuu työttömäksi.
VastaaPoistaKansleri lie työllistetty kaikenlaisilla hallintoasioilla, joille on ennalta määritellyt toimintatavat ja pitkälti sidotut ratkaisuvaihtoehdot. Jokaiselle päivälle on liuta kokouksia, joissa asioita käsitellään.
Kirjastonhoitajakin lienee enemmän tiedon lähteillä ja vapaa.
Yhteiskunnassa, jossa tieto on korostuneesti valtaa - on tutkintoihin perustuva kastijako. Sen voi paikoitellen väistää - mutta on ehkä helpompaa ottaa joku kastimerkki, joka luo oletusarvoja ovien aukenemiseen.
Tämä uutinen nosti minun kulmakarvani jonnekin hiusrajaan, sillä ajattelin että ne patentoi käyttäjät :)
VastaaPoista