Jupinaa

Rintamaupseereista olen ajatellut, että tuollainen ominaisuuksien sopusuhta oli ehkä se kaikkein tärkein. Ei mitään sensaatiomaisia urotekoja, mutta toisaalta porukka kesti loppuun asti.

Olen ennenkin mainostanut Knut Pippingin kirjaa Komppania pienoisyhteiskuntana. Pippingin aineisto on JR 12:sta. Siinä sosiologi esittää 1940-luvulla (väitöskirja oli alkujaan ruotsinkielinen) erittäin mielenkiintoisen verkostoteorian.

Vaimoni isä, joka selvisi ihmeellisesi talvisodasta Summassa, oli muuten juuri JR 12:n komppanianpäällikkönä koko varvin Kiestingistä Ihantalaan ja säilyi kaikin puolin hengissä, vaikka Pyöräkankaalla teki tiettävästi tiukkaa.

Pipping pyrki selvittämään konekiväärikomppanian sisäistä rakennetta ja arvioi, että suomalaisen sotavoiman ydinosasto oli pakkiporukka – ne jotka keittivät samoilla tulilla korvikkeensa. Aliupseeriarvoilla ei ollut merkitystä, kotipaikoilla jonkin verran.

”Kaveria ei jätetä” –iskulause on hiukan yllättäen Pippingin esittämän muodossa ”kaverin ruumista ei jätetä”. Kun Ihantalassa ei ollut ruokaa eikä ammuksia, vähät huoltomiehet pantiin kantamaan vainajia pois. Kuolleista ja haavoittuneista huolehtiminen oli hänen mukaansa kaikkein tärkein asia. Sitä ei tarvitse selittää epäitsekkyydeksi. Tuntui paremmalta olla porukassa, jonka tiesi auttavan ainakin sidontapaikalle. Urhoollisuutta taistelussa pidettiin Pippingin mukaan ”yksityisasiana”, jota ei kiitelty eikä moitittu mutta jolla ei sopinut kehuskella.

Tämä on oikeastaan pitkä vastaus siihen hiukan nenäkkääseen kommenttiin viikonlopun sotasurmakirjoituksiin, että kymmenen prosentti kymmenestä tuhannesta on enemmän kuin tuhannesta.

Tarkoitin mittakaavaongelmaa, joka on aidosti vaikea. Jo kadonneessa yhteiskunnassa – mikä oli kylän koko ja mikä kunnan ihannekoko?

Jo mammutinmetsästäjät jakautuivat kyliksi ja klaaneiksi. Nähtävästi viimeksi kuluneet kaksikymmentäviisi tuhatta vuotta sosiaalista rakennetta ovat määränneet ravinnon hankkiminen ja välimatkat.

Siksi minä näitä karttoja julkaisen, jotta näkisitte, miten esimerkiksi joki oli ennen ”maantie”. Asutus keskittyi käyttökelpoisten vesiväylien varteen.

Kaupungeista on kirjoittanut parhaiten Peter Hall (Cities and Civilization). Se on suunnattoman laaja kysymys. Viittaan vain rukkasella koilliseen ja sanon että jossain Arkangelin paikkeilla oli kerran mahtava kauppakaupunki Bjarmia, joka sitten lakkasi olemasta. Syyt ovat oikeastaan tuntemattomia.

Suomalainen kuntajärjestelmä on pitkäkestoinen epäonnistuminen. Maallinen hallinto erotettiin seurakunnista 1862, mutta valmista ei ole tullut.

Kukaties vuoden 1939 kunnat olivat käsiteltäviä – piti olla yksi lääkäri ja kätilö, terveyssisaria ei vielä ollut, kunnantoimistossa tarvittiin pari kanslistia ja kansakoululautakunnassa väkeä.

Toimivaa kokonaisuutta ei voi määritellä väkiluvulla, vaan pinta-ala, kulkuyhteydet ja elinkeinorakenne on otettava huomioon.

Luulen että noista vainajien tilastoista näkyy kuntia, jotka olivat jo ennen sotaa lohduttoman pieniä, ja kymmeniä kuntia, jotka muuttuivat elinkelvottomiksi suurten ja raskaiden sotatappioiden vuoksi. Yhtä kuollutta kohti oli kolme tai neljä ruumiilliseen työhön pystymättömäksi haavoittunutta.

Yhteisö kestää harvennuksen ikäpyramidin alapäästä ja tietysti yläpäästä, mutta tämä parhaassa iässä olleiden menettäminen, joka keksittiin ensimmäisessä maailmansodassa, aiheutti luultavasti pysyviä muutoksia.

Yli puolen vuosisadan takaisissa tilastoissa oikeastaan maanviljelijöiden valtavan suuri osuus herättää eniten ajatuksia. Tuo nimike synonyymeineen tarkoitti maata omistavia ihmisiä. Kun suurtiloja oli niin vähän ja vuokraviljely oli jo järjestetty, maa oli aika pitkälle maanviljelijöiden varassa.

Siitä olen kirjoittanut usein, että evakoiden ja rintamiesten välivarastointi oikeastaan elinkelvottomille alueille ja heidän ajamisensa maanpakoon Ruotsiin on yksi itsenäisen Suomen historian häpeällisimpiä lukuja.

Mutta toisaalta maanviljelijöitä ja näiden poikia kuoli sodissa 20 000 – 25 000. Vaikka heistä oli aikamoinen osa luovutetulta alueelta – eikö tässä ollut sauma ja yksi keino maatalouden alasajoon, joka sitten toteutui?

Elinkeinorakenne muuttui niin nopeasti, että kun 1945 lähes puoli miljoonaa miestä nimitti ainakin osan vuotta itseään metsätyömiehiksi, nyt metsureita on tilastoitu noin sata.

Tämän haluan johtaa aluksi sotatilastoista: ensin meni maanviljely, jonka jäljellä olevaa osaa sanotaan nyt maatalousyrittämiseksi, sen jälkeen meni perinteinen tehdastyö ja nyt on menossa metsäteollisuus.

Kun lähiaikoina julkaisen tässä blogissa laajan kaatuneiden ammattien luettelon, teen sen sanoakseni: katsokaa tarkasti. Neljä viidettä osaa ammattinimikkeistä on oikeastaan kadonnut. Ehkä vielä suurempi osa ammateista on kadonnut.

Mullistus on ollut täydellinen ja siirtyminen tähän palveluyhteiskuntaan, joka joko osoittautuu elinkelpoiseksi tai sitten ei, on monin kohdin sotien suora seuraus.

Pitäjät

Kotikunta Talvisota Jatkosota Miespuolinen väestö 1939
Ahlainen 14 43 1811 3,15 %
Aitolahti 1 17 322 5,59 %
Akaa 29 60 2362 3,77 %
Alahärmä 27 132 3497 4,55 %
Alajärvi 13 129 4931 2,88 %
Alastaro 48 95 2319 6,17 %
Alatornio 70 161 5013 4,61 %
Alaveteli 2 19 1237 1,70 %
Alavieska 35 34 2177 3,17 %
Alavus 71 179 6091 4,10 %
Angelniemi 3 14 476 3,57 %
Anjala 63 71 1927 6,95 %
Antrea 53 105 4410 3,58 %
Anttola 33 75 1521 7,10 %
Artjärvi 25 56 1364 5,94 %
Asikkala 60 169 3922 5,84 %
Askainen 7 18 478 5,23 %
Askola 16 48 1591 4,02 %
Aura 15 2 1047 1,62 %
Bromarv 4 28 1308 2,45 %
Degerby 15 12 693 3,90 %
Dragsfjärd 10 47 2225 2,56 %
Elimäki 48 107 3405 4,55 %
Eno 54 200 4612 5,51 %
Enonkoski 53 65 1559 7,57 %
Enontekiö 2 30 801 4,00 %
Eräjärvi 25 31 945 5,93 %
Espoo 90 163 5158 4,91 %
Eura 26 82 2122 5,09 %
Eurajoki 14 121 2881 4,69 %
Evijärvi 16 85 2855 3,54 %
Forssa 53 101 3418 4,51 %
Haaga ja Huopalahti 28 32 2091 2,87 %
Haapajärvi 48 148 4746 4,13 %
Haapasaari 1 5 95 6,32 %
Haapavesi 67 153 3976 5,53 %
Hailuoto 5 25 1212 2,48 %
Halikko 47 126 3516 4,92 %
Halsua 7 46 1129 4,69 %
Hamina 13 92 2077 5,06 %
Hammarland 1 0 1082 0,09 %
Hankasalmi 35 140 4147 4,22 %
Hanko ja mlk 21 58 3743 2,11 %
Harjavalta 17 62 1247 6,34 %
Harlu 63 79 3924 3,62 %
Hartola 44 146 2999 6,34 %
Hattula 52 110 2381 6,80 %
Hauho 39 138 2777 6,37 %
Haukipudas 41 108 5228 2,85 %
Haukivuori 35 81 2259 5,14 %
Hausjärvi 36 90 3712 3,39 %
Heinjoki 19 35 1841 2,93 %
Heinola ja mlk 63 200 4477 5,87 %
Heinävesi 57 119 4477 3,93 %
Helsingin mlk 120 335 9284 4,90 %
Helsinki 1531 4128 137450 4,12 %
Hiitola 55 104 4132 3,85 %
Hiittinen 2 8 737 1,36 %
Himanka 22 66 2056 4,28 %
Hinnerjoki 3 25 905 3,09 %
Hirvensalmi 72 114 3153 5,90 %
Hollola 60 139 3001 6,63 %
Hongonjoki 10 39 2057 2,38 %
Honkilahti 7 29 906 3,97 %
Houtskari 1 13 895 1,56 %
Huittinen 98 168 4280 6,21 %
Humppila 43 84 1534 8,28 %
Hyrynsalmi 8 74 1886 4,35 %
Hyvinkää ja mlk 62 247 4654 6,64 %
Hämeenkyrö 75 180 4509 5,66 %
Hämeenlinna ja mlk 55 229 5725 4,96 %
Ii 20 110 2926 4,44 %
Iisalmi ja mlk 85 202 8329 3,45 %
Iitti 96 165 4147 6,29 %
Ikaalinen 70 237 6114 5,02 %
Ilmajoki 37 174 6721 3,14 %
Ilomantsi 98 335 6533 6,63 %
Impilahti 117 131 7012 3,54 %
Inari 5 50 1406 3,91 %
Inkoo 29 51 1775 4,51 %
Isojoki 47 114 3462 4,65 %
Isokyrö 70 106 4494 3,92 %
Jaakkima ja Lahdenpohja 69 106 5338 3,28 %
Jaala 45 52 1614 6,01 %
Jalasjärvi 49 365 7302 5,67 %
Janakkala 66 123 4159 4,54 %
Jepua 9 14 1287 1,79 %
Joensuu 23 148 2696 6,34 %
Johannes 44 79 5204 2,36 %
Jokioinen 80 127 2459 8,42 %
Joroinen 41 152 3248 5,94 %
Joutsa 43 137 2666 6,75 %
Joutseno 76 174 3973 6,29 %
Juankoski 11 42 967 5,48 %
Jurva 60 121 3518 5,14 %
Juuka 113 203 5585 5,66 %
Juupajoki 24 77 1642 6,15 %
Juva 119 283 6405 6,28 %
Jyväskylä ja mlk 47 395 13589 3,25 %
Jämijärvi 20 55 2047 3,66 %
Jämsä 41 115 4338 3,60 %
Jämsänkoski 12 56 1561 4,36 %
Jäppilä 34 60 1522 6,18 %
Jääski 91 277 10370 3,55 %
Kaarina 17 63 3377 2,37 %
Kaarlela ja Öja 2 30 2539 1,26 %
Kaavi 69 133 3476 5,81 %
Kajaani ka mlk 71 179 3168 7,89 %
Kakskerta 5 16 659 3,19 %
Kalajoki 30 107 3790 3,61 %
Kalanti 30 89 1978 6,02 %
Kalvola 43 78 1963 6,16 %
Kangasala 48 132 3303 5,45 %
Kangaslampi 36 44 1246 6,42 %
Kangasniemi 75 212 5435 5,28 %
Kankaanpää 21 144 5510 2,99 %
Kanneljärvi 37 54 1871 4,86 %
Kannonkoski 34 64 1727 5,67 %
Kannus 35 93 3135 4,08 %
Karijoki 24 87 2197 5,05 %
Karinainen 22 38 1030 5,83 %
Karjaa 24 73 2606 3,72 %
Karjala 17 36 748 7,09 %
Karjalohja 12 46 975 5,95 %
Karkkila 2 61 2954 2,13 %
Karkku 34 61 1679 5,66 %
Karstula ja Kyyjärvi 122 132 5356 4,74 %
Karttula 65 117 2783 6,54 %
Karuna 10 22 647 4,95 %
Karunki 52 75 1647 7,71 %
Karvia 13 83 2853 3,36 %
Kaskinen 4 16 961 2,08 %
Kauhajoki 37 296 8587 3,88 %
Kauhava 74 131 5341 3,84 %
Kaukola 49 37 2105 4,09 %
Kaustinen 12 83 2361 4,02 %
Kauvatsa 18 51 1384 4,99 %
Keikyä 18 31 917 5,34 %
Keitele 52 130 2297 7,92 %
Kemi 121 359 11762 4,08 %
Kemijärvi 62 264 5122 6,36 %
Kemiö 16 73 2958 3,01 %
Kempele 5 34 875 4,46 %
Kerimäki 71 220 3767 7,72 %
Kestilä 23 72 1933 4,91 %
Kesälahti 60 116 2092 8,41 %
Keuruu 61 164 4145 5,43 %
Kihniö 12 83 1845 5,15 %
Kiihtelysvaara 47 104 2003 7,54 %
Kiikala 36 69 1794 5,85 %
Kiikka 33 86 1958 6,08 %
Kiikoinen 11 59 1430 4,90 %
Kiiminki 13 42 1264 4,35 %
Kinnula 23 51 1399 5,29 %
Kirkkonummi 54 100 3729 4,13 %
Kirvu 96 155 4394 5,71 %
Kisko 42 73 1569 7,33 %
Kitee 78 296 6396 5,85 %
Kittilä 68 140 3160 6,58 %
Kiukainen 21 95 2283 5,08 %
Kiuruvesi 133 276 7217 5,67 %
Kivennapa 84 86 5030 3,38 %
Kivijärvi 43 59 1451 7,03 %
Koijärvi 29 81 1572 7,00 %
Koivisto 82 100 6128 2,97 %
Koivulahti 24 30 1941 2,78 %
Kokemäki 44 109 3722 4,11 %
Kokkola 24 122 4300 3,40 %
Kolari 47 69 1833 6,33 %
Konginkangas 9 48 1340 4,25 %
Konnevesi 41 99 2422 5,78 %
Kontiolahti 19 180 4042 4,92 %
Korpilahti 71 140 3358 6,28 %
Korpiselkä 35 71 1892 5,60 %
Korppoo 3 15 1173 1,53 %
Korsnäs 14 38 2248 2,31 %
Kortesjärvi 12 83 2562 3,71 %
Koskenpää 11 27 1291 2,94 %
Koski Hl. 16 39 1205 4,56 %
Koski Tl. 44 66 1802 6,10 %
Kotka 120 328 10833 4,14 %
Kouvola 36 108 3127 4,61 %
Kristiinankaupunki 8 33 1606 2,55 %
Kruunupyy 4 25 1851 1,57 %
Kuhmalahti 39 38 993 7,75 %
Kuhmo 101 191 6161 4,74 %
Kuhmoinen 56 150 2855 7,22 %
Kuivaniemi 13 84 1787 5,43 %
Kullaa 7 43 1375 3,64 %
Kulosaari 3 40 410 10,49 %
Kuolemajärvi 82 68 2941 5,w0 %
Kuopio ja mlk 145 459 15976 3,78 %
Kuorevesi 25 93 1425 8,28 %
Kuortane 71 116 3436 5,44 %
Kurikka 31 226 5494 4,68 %
Kurkijoki 27 91 4934 2,39 %
Kuru 47 119 2776 5,98 %
Kustavi 13 27 1092 3,66 %
Kuusamo 53 340 7393 5,32 %
Kuusankoski 85 218 8221 3,69 %
Kuusjoki 22 48 1297 5,40 %
Kuusjärvi 38 74 3590 3,12 %
Kylmäkoski 31 81 1132 9,89 %
Kymi 131 256 10747 3,60 %
Käkisalmen mlk 53 92 5208 2,78 %
Kälviä 9 62 2148 3,31 %
Kärkölä 13 85 2317 4,23 %
Kärsämäki 33 90 2347 5,24 %
Köyliö 10 46 1853 3,02 %
Lahti 120 465 12548 4,66 %
Laihia 57 119 4055 4,34 %
Laitila ja Kodisjoki 78 204 4967 5,68 %
Lammi 38 109 3040 4,84 %
Lapinjärvi 45 78 2469 4,98 %
Lapinlahti 95 179 4984 5,50 %
Lappajärvi 18 71 3370 2,64 %
Lappee ja Lauritsala 146 396 8696 6,23 %
Lappeenranta 97 351 6271 7,14 %
Lappfjärd 26 44 3175 2,20 %
Lappi 21 64 1925 4,42 %
Lapua 103 228 7775 4,26 %
Laukaa 93 164 4986 5,15 %
Lavansaari 4 2 546 1,10 %
Lavia 58 83 2616 5,39 %
Lehtimäki 28 47 1580 4,75 %
Leivonmäki 18 49 1156 5,80 %
Lemi 35 95 2166 6,00 %
Lempäälä 31 116 2382 6,17 %
Lemu 9 14 410 5,61 %
Leppävirta 124 249 6324 5,90 %
Lestijärvi 2 17 732 2,60 %
Lieksa 14 78 2626 3,50 %
Lieto 18 53 2049 3,47 %
Liljendal 27 23 894 5,59 %
Liminka 11 79 1954 4,61 %
Liperi 51 145 5541 3,54 %
Lohja ja mlk 76 162 6092 3,91 %
Lohtaja 35 62 2120 4,58 %
Loimaa ja mlk 88 201 5117 5,65 %
Lokalahti 11 22 868 3,80 %
Loppi 75 111 3881 4,79 %
Loviisa 36 53 1876 4,74 %
Luhanka 18 50 1117 6,09 %
Lumijoki 8 55 1194 5,28 %
Lumivaara 14 66 2723 2,94 %
Luopioinen 30 103 2246 5,92 %
Luoto 19 20 1412 2,76 %
Luumäki 77 133 3280 6,40 %
Luvia 16 30 1320 3,48 %
Längelmäki 83 104 1925 9,71 %
Maalahti 51 50 2693 3,75 %
Maaninka 71 140 3050 6,92 %
Maaria 29 75 3880 2,68 %
Maarianh. 1 1 1267 0,16 %
Maksamaa 5 14 1020 1,86 %
Marttila 37 67 1491 6,98 %
Masku 18 26 671 6,56 %
Mellilä 29 35 1101 5,81 %
Merijärvi 22 41 1425 4,42 %
Merikarvia 53 142 4250 4,59 %
Merimasku 4 10 398 3,52 %
Messukylä 28 84 2795 4,01 %
Metsämaa 17 32 880 5,57 %
Metsäpirtti 60 39 2379 4,16 %
Miehikkälä 42 137 2517 7,11 %
Mietoinen 26 29 783 7,02 %
Mikkeli ja mlk 123 351 10984 4,32 %
Mouhijärvi 54 64 2060 5,73 %
Muhos 21 81 2754 3,70 %
Multia 59 96 2239 6,92 %
Munsala 21 23 2332 1,89 %
Muolaa 126 97 5972 3,73 %
Muonio 15 51 1098 6,01 %
Mustasaari 67 56 4385 2,81 %
Muurame 14 45 1255 4,70 %
Muurla 7 27 768 4,43 %
Muuruvesi 40 72 2184 5,13 %
Mynämäki 41 96 2120 6,46 %
Myrskylä 26 62 1388 6,34 %
Mäntsälä 73 136 4065 5,14 %
Mänttä 43 95 2232 6,18 %
Mäntyharju 103 206 4621 6,69 %
Naantali 22 29 867 5,88 %
Nakkila 31 87 2331 5,06 %
Nastola 13 61 2315 3,20 %
Nauvo 2 19 1482 1,42 %
Nilsiä 69 159 4283 5,32 %
Nivala 35 128 5983 2,72 %
Nokia 65 119 4615 3,99 %
Noormarkku 48 78 2116 5,95 %
Nousiainen 34 48 1447 5,67 %
Nuijamaa 61 94 1985 7,81 %
Nummi 14 72 1799 4,78 %
Nurmes 86 128 5974 3,58 %
Nurmijärvi 65 139 3878 5,26 %
Nurmo 60 72 2636 5,01 %
Närpiö 42 69 5908 1,88 %
Oravainen 25 24 2407 2,04 %
Orimattila 80 206 4856 5,89 %
Oripää 11 40 983 5,19 %
Orivesi 53 124 3160 5,60 %
Oulainen 72 113 3755 4,93 %
Oulu 70 363 13461 3,22 %
Oulujoki 19 60 2991 2,64 %
Oulunkylä 10 21 1154 2,69 %
Oulunsalo 3 22 1065 2,35 %
Paattinen 3 11 597 2,35 %
Paavola 20 104 3212 3,86 %
Padasjoki 44 128 2524 6,81 %
Paimio 38 72 2439 4,51 %
Paltamo 71 106 3759 4,71 %
Parainen 30 95 5325 2,35 %
Parikkala 45 240 5198 5,48 %
Parkano 32 160 4416 4,35 %
Pattijoki 8 38 1265 3,64 %
Pelkosenniemi 17 71 1852 4,75 %
Perho 20 64 1820 4,62 %
Pernaja 40 87 3551 3,58 %
Perniö 44 133 3553 4,98 %
Pertteli 33 71 1526 6,82 %
Pertunmaa 45 88 2263 5,88 %
Peräseinäjoki 68 136 3219 6,34 %
Petolahti 17 14 1228 2,52 %
Petsamo 33 61 2767 3,40 %
Petäjävesi 76 91 2574 6,49 %
Pieksämäki ja mlk 60 197 5456 4,71 %
Pielavesi 106 218 5868 5,52 %
Pielisensuu 14 70 3408 2,46 %
Pielisjärvi 116 313 10502 4,08 %
Pietarsaari ja mlk 32 107 4213 3,30 %
Pihlajavesi 51 45 1155 8,31 %
Pihtipudas 43 185 3350 6,81 %
Piikkiö 6 25 1134 2,73 %
Piippola 16 36 1118 4,65 %
Pirkkala 9 41 1131 4,42 %
Pirttikylä 38 32 1731 4,04 %
Pohja 16 53 2781 2,48 %
Pohjaslahti 14 30 4374 1,01 %
Pomarkku 31 74 2411 4,36 %
Pori ja mlk 148 416 15200 3,71 %
Pornainen 20 46 1013 6,52 %
Porvoo ja mlk 154 287 10838 4,07 %
Posio 23 93 2317 5,01 %
Pudasjärvi 71 293 6209 5,86 %
Pukkila 19 29 1061 4,52 %
Pulkkila 18 48 1523 4,33 %
Punkaharju 62 80 1849 7,68 %
Punkalaidun 77 157 3452 6,78 %
Puolanka 36 114 3297 4,55 %
Purmo 25 29 1444 3,74 %
Pusula 29 74 1846 5,58 %
Puumala 71 142 3349 6,36 %
Pyhtää 38 85 2642 4,66 %
Pyhäjoki 26 94 2905 4,13 %
Pyhäjärvi Ol 59 186 4497 5,45 %
Pyhäjärvi Ul. 37 38 2954 2,54 %
Pyhäjärvi Vl 16 84 4142 2,41 %
Pyhämaa 5 14 632 3,01 %
Pyhäntä 18 71 1162 7,66 %
Pyhäranta 17 39 1321 4,24 %
Pyhäselkä 35 100 2337 5,78 %
Pylkönmäki 18 62 1298 6,16 %
Pälkjärvi 40 38 1004 7,77 %
Pälkäne 56 115 2072 8,25 %
Pörtom/Pirttikylä 2 32 1731 1,96 %
Pöytyä 39 81 2416 4,97 %
Raahe 17 54 2090 3,40 %
Raippaluoto 4 38 1617 2,60 %
Raisio 14 26 1006 3,98 %
Rantasalmi 102 180 4176 6,75 %
Rantsila 20 92 2110 5,31 %
Ranua 64 105 2238 7,55 %
Rauma 115 171 7826 3,65 %
Rautalampi 67 97 2928 5,60 %
Rautavaara 45 87 2477 5,33 %
Rautio 12 33 937 4,80 %
Rautjärvi 98 114 2961 7,16 %
Rautu 26 60 2952 2,91 %
Reisjärvi 32 75 2447 4,37 %
Renko 29 66 1456 6,52 %
Revonlahti 7 36 655 6,56 %
Riihimäki 45 135 4793 3,76 %
Riistavesi 14 43 1367 4,17 %
Ristiina 98 144 2910 8,32 %
Ristijärvi 34 75 1763 6,18 %
Rovaniemi 188 443 11306 5,58 %
Ruokolahti 167 516 12325 5,54 %
Ruotsinpyhtää 31 54 2018 4,21 %
Ruovesi 80 173 5400 4,69 %
Ruskeala 77 69 3376 4,32 %
Rusko 4 9 364 3,57 %
Rymättylä 5 38 1279 3,36 %
Räisälä 71 84 3927 3,95 %
Rääkkylä 56 108 3305 4,96 %
Saari 25 86 1906 5,82 %
Saarijärvi 30 204 5276 4,44 %
Sahalahti 23 38 820 7,44 %
Sakkola 55 112 3167 5,27 %
Salla 62 179 4401 5,48 %
Salmi 223 171 7415 5,31 %
Salo 12 86 842 11,64 %
Saloinen 11 45 1528 3,66 %
Sammatti 9 23 523 6,12 %
Sauvo 39 53 1304 7,06 %
Savitaipale 106 172 4064 6,84 %
Savonlinna 39 142 3720 4,87 %
Savonranta 27 41 1770 3,84 %
Seinäjoki 20 88 4253 2,54 %
Seiskari 2 1 347 0,86 %
Sievi 31 118 3611 4,13 %
Siikainen 31 68 2779 3,56 %
Siikajoki 11 35 1175 3,91 %
Siilinjärvi 69 81 2636 5,69 %
Siipyy 11 41 1825 2,85 %
Simo 53 40 1896 4,91 %
Simpele 11 64 1266 5,92 %
Sipoo 72 98 3474 4,89 %
Sippola 115 269 6064 6,33 %
Siuntio 34 50 2046 4,11 %
Snappertuna 5 21 1031 2,52 %
Soanlahti 54 39 1522 6,11 %
Sodankylä 128 130 3604 7,16 %
Soini 82 85 2326 7,18 %
Somerniemi 30 62 1153 7,98 %
Somero 80 175 4480 5,69 %
Sonkajärvi 71 139 4702 4,47 %
Sortavala ja mlk 144 248 12607 3,11 %
Sotkamo 110 206 7236 4,37 %
Suistamo 163 111 4552 6,02 %
Sulkava 78 162 3431 7,00 %
Sulva 34 25 1712 3,45 %
Sumiainen 44 43 1192 7,30 %
Suodenniemi 26 54 1390 5,76 %
Suojärvi 221 124 8306 4,15 %
Suomenniemi 14 53 1040 6,44 %
Suomusjärvi 31 39 956 7,32 %
Suomussalmi 88 223 5638 5,52 %
Suonenjoki 92 181 4185 6,52 %
Suoniemi 22 28 888 5,63 %
Suursaari 4 2 385 1,56 %
Sysmä 86 210 4540 6,52 %
Säkkijärvi 32 76 4380 2,47 %
Säkylä 11 27 1573 2,42 %
Särkisalo 5 35 971 4,12 %
Säräisniemi 42 65 2141 5,00 %
Säyneinen 41 58 1493 6,63 %
Säynätsalo 11 28 905 4,31 %
Sääksmäki ja Valkeakoski 66 62 4020 3,18 %
Sääminki 64 118 5249 3,47 %
Taipalsaari 63 111 1837 9,47 %
Taivalkoski 42 82 2515 4,93 %
Taivassalo 16 47 1356 4,65 %
Tammela 53 124 3637 4,87 %
Tammisaari ja mlk 6 9 2469 0,61 %
Tampere 301 916 33897 3,59 %
Tarvasjoki 30 50 1011 7,91 %
Teerijärvi 1 30 1890 1,64 %
Teisko 37 117 2313 6,66 %
Temmes 4 24 628 4,46 %
Tenhola 14 25 1944 2,01 %
Terijoki 61 67 3722 3,44 %
Tervo 41 34 1508 4,97 %
Tervola 31 69 2702 3,70 %
Teuva 49 179 4901 4,65 %
Tiukka 4 11 795 1,89 %
Tohmajärvi 56 148 3204 6,37 %
Toholampi 27 82 2931 3,72 %
Toivakka 36 15 1583 3,22 %
Tornio 10 66 1072 7,09 %
Tottijärvi 6 12 632 2,85 %
Turku 283 789 33629 3,19 %
Turtola 59 109 2278 7,37 %
Tuulos 7 43 932 5,36 %
Tuupovaara 39 125 2337 7,02 %
Tuusniemi 39 100 3568 3,90 %
Tuusula ja Kerava 73 153 6769 3,34 %
Tyrnävä 22 70 2040 4,51 %
Tyrväntö 9 30 748 5,21 %
Tyrvää ja Vammalan kpl 69 131 4669 4,28 %
Tytärsaari 1 1 245 0,82 %
Töysä 55 84 2185 6,36 %
Ullava 1 34 941 3,72 %
Ulvila 89 96 5822 3,18 %
Urjala 81 175 3895 6,57 %
Uskela 34 42 2840 2,68 %
Utajärvi 25 72 3258 2,98 %
Utsjoki 2 10 402 2,99 %
Uukuniemi 74 126 3109 6,43 %
Uurainen 59 63 1734 7,04 %
Uusikaarlepyy 10 28 554 6,86 %
Uusikaupunki 24 58 2073 3,96 %
Uusikirkko 90 127 5448 3,98 %
Vaasa 114 252 14840 2,47 %
Vahto 2 17 492 3,86 %
Vahviala 70 65 2983 4,53 %
Valkeala 93 210 5335 5,68 %
Valkjärvi 63 84 3858 3,81 %
Valtimo 42 49 2269 4,01 %
Vampula 32 72 2194 4,74 %
Vanaja 18 54 1523 1,20 %
Varkaus 71 181 5987 4,21 %
Varpaisjärvi 45 129 2884 3,94 %
Vehkalahti 64 129 4413 9,46 %
Vehmaa 39 93 2040 6,47 %
Vehmersalmi 20 98 2060 5,73 %
Velkua 1 9 251 3,98 %
Vesanto 45 69 2388 4,77 %
Vesilahti 48 118 3001 5,53 %
Veteli 18 73 2449 3,72 %
Vieremä 57 142 3408 5,84 %
Vihanti 31 69 1983 5,04 %
Vihti 79 161 4003 6,00 %
Viiala 23 65 1400 6,29 %
Viipuri ja mlk 698 503 33263 3,61 %
Viitasaari 67 296 5705 6,36 %
Viljakkala 26 54 1268 6,31 %
Vilppula 42 157 2699 7,37 %
Vimpeli 7 53 2243 2,67 %
Virolahti 59 102 3747 4,30 %
Virrat 107 230 5901 5,71 %
Virtasalmi 51 93 1621 8,88 %
Vuoksela 21 31 1453 3,58 %
Vuoksenranta 27 32 1831 3,22 %
Vuolijoki 14 24 1327 2,86 %
Vähäkyrö 51 69 2581 4,65 %
Värtsilä 94 100 3243 5,98 %
Vöyri 59 68 4079 3,11 %
Yli-Ii 8 82 1741 5,17 %
Ylihärmä 36 55 1939 4,69 %
Ylikiiminki 15 82 1885 5,15 %
Ylimarkku 7 22 1904 1,52 %
Ylistaro 75 192 5223 5,11 %
Ylitornio 57 146 3218 6,31 %
Ylivieska 32 114 4519 3,23 %
Ylämaa 35 79 1797 6,34 %
Yläne 23 70 1726 5,39 %
Ylöjärvi 24 105 2260 5,71 %
Ypäjä 42 108 2269 6,61 %
Ähtäri 87 146 4172 5,58 %
Ähtävä 12 14 1440 1,81 %
Äyräpää 22 54 3055 2,49 %
Äänekoski ja Suolahti 4 57 5294 1,15 %
Total 26003 60090 1893583 4,60 %

= = =

Kun kopioitte, muuttakaa välilyönnit sarkaimiksi (^p). Sen jälkeen vieminen Exceliin onnistuu myös leikepöydän kautta.

Luvut ovat, kuten eilenkin, puolustusvoimain nettilomakkeista. Todelliset luvut ovat suurempia. koska merkintä kotipaikasta puuttuu usealta. Tilanne on kuitenkin ratkaisevasti parempi kuin Kansalaissodan tutkijoilla, joiden ainoa tieto kuolleesta saattaa olla "Rantanen ?".

"Miespuolinen väestö" on Metsälän kirjasta 31.12.1939. Olen tarkastanut ne kertaalleen ja löytänyt joitakin virheitä ja paljon tulkinnanvaraisuutta.

Koska kaikki luvut on aikoinaan kopioitu käsin, olen kiitollinen lyöntivirheiden osoittamisesta.

Prosenttiluvut ovat hiukan korkeampia kuin erittäin suositeltavassa Tarmo Metsälän kirjassa Isänmaan puolesta. Suomalaisten taistelujen tiet ja tappiot 1939-1945.

Ajatukseni on, että toiset voisivat jatkaa tästä. Kuten sanottu, alkuperäiset tiedostot ovat käytettävisäni ja arvelen - oikeudellisesti - että kantatiedostoni olisi tekijänoikeuslain tarkoittama tietokanta niin että voisin määrätä siitä pyytämättä lupaa puolustusvoimilta. Mutta en halua joutua siitä riitoihin.

Aineiston käsitteleminen on teknisesti aika hankalaa, koska jatkosodan tilasto ei mahdu Exceliin. Tosin nyt SPSS 16.0 tekee editoinnin siedettävän helpoksi.

Pari lisähuomautusta: kaatuneissa ovat mukana eri puolilla Eurooppaa kaatuneet SS-miehet ja aika suuri määrä "ulkomaalaisia" eli rajantakaisia karjalaisia, virolaisia ja vapaaehtoisia eri maista. En tiedä, onko heitä sankarihaudoissa.

Ainakin Lappeenrannan ja Ruokolahden suuret luvut johtuvat osittain sinne siirretyistä luovutetun Karjalan vainajista.

Jatkaakseni keskustelua

Kirjoitan tämän oikeastaan yleissivistyksen takia. Näitä luotettavina pitämiäni tietoja ei ole helposti löydettävässä muodossa juuri missään.

Tiedossani ei ole toistaiseksi tutkimusta, josta kävisi ilmi, ketä olivat ne ihmiset, jotka kaatuivat sodissa 1939-1944.

Oma aineistoni on alkujaan peräisin puolustusvoimien verkkosivuilta. Olen työskennellyt tuon aineiston kimpussa monia vuosia varsin paljon, mutta tutkimusta siitä ei tule. Pelkästään aineiston saaminen vertailukelpoiseksi on ollut kaamea käsityö. Olen muuttanut ammatiksi ”maanviljelijä” mm. merkinnät mv. maanv., maanvilj., til., tal., tilallinen, talollinen ja talokas, mutta en esimerkiksi ammattinimikettä ”mäkitupalainen” tai ”palstaviljelijä”.

Se ei ole tämän päivän aihe, mutta verkossa olevissa tauluissa joukko-osasto on ilmaistu lukemattomin eri tavoin, esimerkiksi JR 7/II/6, Jr 7/6/II, JR 7/6, JR 7/6 komp, 6/jr 7 jne.

Tutkimukseksi sanoisin sellaista, jossa tietoja voisi verrata johonkin. Sotavoimaan kuuluneista ei ole kokonaisesitystä eikä sellaisen aikaansaaminen tunnu mahdolliselta.

Jos voisi verrata kaatuneita henkiin jääneisiin ja vielä haavoittuneisiin, sitten tietäisikin jotain.

Olen torjunut kymmeniä kertoja nimiini pannun väitteen, että kaatuneista olisi löydettävissä poliittinen jakauma ja siten sotaherrojen ilkeyttä. Tämä ei tietenkään ole totta eikä voi olla totta.

Itse asiassa esitin kerran kysymyksen, mahtoiko talvisodassa kulua taistelujen loppuvaiheessa paljon sellaisia joukkoja, joiden sotilaskoulutus oli huono tai olematon. Yksi ryhmä näistä olivat armeijan oman myöntämisen mukaan ”punaisiksi” merkityt.

Tuo kysymys on kuitenkin aika toisarvoinen.

Kysymyksen takana on ongelma: tilastojen analysoiminen on hyvin vaikeaa, ja etenkin kaikki yleistykset kaikista kaatuneista ovat hyvin epäilyttäviä. Lukumäärä on niin suuri. Kun muuan pitäjä (Längelmäki) joitakin vuosia sitten nimettiin maan pahimmat tappiot kärsineeksi, siellä oltiin kovin ihmeissään.

Vähän väliä kysytään, selvisivätkö ruotsinkieliset pitäjät kovinkin helpolla.

En ryhtyisi vastaamaan siihenkään, koska pitäjäkohtaisiin tappiolukuihin vaikuttivat niin monet seikat. Listoiltani löytyy selviä suomenkielisiä pitäjiä, jotka pääsivät vähällä.

Mutta siinä on monta ongelmaa, onko sankarihaudan sijainti tai arkistoitu viimeinen asuinpaikka osoitus kotipaikasta. Suurimpien kaupunkien kuntarajat olivat epämääräisiä. Esimerkiksi Munkkiniemi, Haaga ja Oulunkylä eivät kuuluneet Helsingin kaupunkiin, saati Pitäjänmäki.

Sopivan tarkan näköinen luku kaatuneista on 91 948 henkilöä, joista talvisodassa kaatui 26 353.

Sotatappiot ovat siis alle 3 prosenttia kokonaisväestöstä.

Vuonna 1941 kaatui 26 938, 1942-1943 18515 ja 1944 20141.

Jatkosodassa hyökkäysvaihe oli siis raskaampi kuin suurtaistelut -44.

Lukuihin kuuluvat rauhan aikana, tyypillisesti sotasairaaloissa sotavammoihin menehtyneet.

Sitä on sitten vaikea sanoa, paljonko kokonaistappiot olivat, koska sotavoiman määrä vaihteli jatkuvasti. Äärimmäisen karkeasti kuvaillen aseissa oli 400 000 – 450 000 ihmistä. Luku lienee suurimpia koko maailmassa.

Suomen väkiluku oli 1939 3,7 miljoonaa ja 1945 3,77 miljoonaa. Miespuolisen väestönmäärä oli 1,8 ja 1.78 miljoonaa, joista 20-50 –vuotiaita 816 000 ja 796 000. Kaatuneita oli siis sotaan lähteneistä yksi kahdeksasta. Arvaan että taisteluihin osallistuneista osuus olisi ollut noin yksi viidestä.

Upseereita eli RUK:n 1920-1944 käyneitä oli 29 931. Sotavuosina upseerikoulutuksen sai 14 354 miestä.

Upseereita kaatui 5 030, joista talvisodassa 1 157. Vänrikkejä kaatui 2 700 ja luutnantteja 1 784.

Noin puolet kaatuneista oli sotamiehiä ja noin viidennes korpraaleja tai alikersantteja.

Upseerien osuus kaikista kaatuneista oli noin 5,5 %.

Karkean laskelman mukaan upseerien osuus koko sotavoimasta olisi suunnilleen sama.

Jatkossa ilmoitetuista ammateista – jatkosodan kaatuneista maanviljelijöitä oli ainakin 20 000 ja erilaisia työmiehiä 15 000.

Yhden kaatuneen ammatti oli tivolin johtaja, mutta olipa sukunimikin Sariola.

Loukatakseni yksityisyyttäni

Yksi tapa kaventaa yksityisyytensä suojaa on levitellä asioitaan julkisuudessaan. Kun on tehnyt sen, on paha itkeä jälkeenpäin, että toiset tunkeilevat.

Nytkään en jaksa vastustaa kiusausta. Tämän blogin kautta niin suuri osa tiedon tarvitsijoista saa informaation.

Onnistuin näet saamaan isäni Kaunialaan heti, huomisesta, pysyvästi. Suuri kunnia ylilääkärille. Isäni ei ole teknisessä mielessä sotainvalidi, vaan on kärsinyt nyt kymmenen vuotta siviilitapaturmasta, omalla mökillä kaatumisen aiheuttamasta neliraajahalvauksesta. Puhe oli sellainen, että tuo mies ei sitten enää ikinä omin voimin liiku, mutta kuntoutuipa vain.

Etenevä hermotulehdus, joka aiheutti taannoin kuolion, näyttäisi johtuvan kaularangan ahtautumasta, joka puolestaan aiheutuu lento-onnettomuudesta 1942.

Terveisiä vain Lotinanpeltoon. Se oli LaGG, joka ampui Fokker CX:n hävittäjäsuojasta huolimatta alas. Sota jatkui samana tai seuraavana päivänä. Olen tainnut sanoa ennenkin, että isäni oli yksi niistä, joka käytti armeijassa kuusi vuotta, koska hän meni siviilikarkurina asevelvolliseksi vuoden alussa 1939 ja tuli jouluksi 1944 Lapin sodasta; välirauhan aika meni tietenkin kesävänrikkinä.

Senkin olen varmaan maininnut, että hän kävi sen RUK:n kurssin, joka sitten kaatui melkein yhdettömiin, nimittäin tämän tammikuun lopussa 1940 keskeytetyn, ja olisi ollut kai Summaan menossa, mutta nimenhuudossa kysyttiin paria halukasta lentokoneen tähystäjäksi. Lentokonejoukoissa se sota olikin sitten aivan erilaista kuin maan tasalla. Miehiäkin oli melkein koko ajan enemmän kuin kalustoa.

Tarinassa on opetus. En ehkä ollut ikinä tullut ajatelleeksi, että isäni mielestäni yletön liikunnan harjoittaminen olisi ollut jotain muuta kuin sulaa hulluutta. Ehkä hän oli havainnut hyvinkin varhain, että vaivat pysyvät kurissa, kun kurittaa ruumistaan.

Pohjanmaalla painijat sanoivat, ettei hyvin harjoitellut mies mitään selkärankaa tarvitse. Lihaksisto riittää. Yksikin ortopedi kertoi olevansa täysin samaa mieltä.

Se on tietenkin sensaatio ja suuri onni, että ihmiset – vanhempani – elävät korkeaan vanhuuteen eli yli 85:n säilyttäen ymmärryksensä ja persoonallisuutensa.

Kun sitten alkujaankin uhmapäinen projekti, että vanha pariskunta asuu tavallisessa kodissaan tavallisessa Espoossa kahdestaan, alkoi mennä vaikeaksi ja sitten yli voimien, sotavammasairaalan ovet avautuivat. Monissakin paikoissa käymäseltään kuntoutuksessa ollut isäni oli antanut kautta rantain ymmärtää, että asuminen ihan pösilön huonekaverina on masentavaa. Tarkoittaen siis potilasta, joka ei enää ymmärrä puhetta eikä kirjoitusta eikä tiedä, onko yö vai päivä.

Tämä tällainen lähihoito on ollut tietysti ylellistä ja samalla raskasta. Rikas veljeni on käynyt joka aamu töihin mennessään auttamassa faarille housut jalkaan ja taitava veljeni on vastannut siitä että tarvittavat pelit ja vehkeet toimivat. Nuorempi poikani on vastannut mittavasta liikenteestä apteekkiin ja reseptejä uusimaan ja sisko hyvinvointipalveluista.

Toisin sanoen joskus kirottu ja joskus hämmästelty klaani on ollut liikkeellä niin että menee vähän mietteliääksi, kun tietää, millainen määrä on vanhoja ja yksinäisiä.

Sellaisia terveisiä, että nuorempia ihmisiä sopii naureskella vanhempien vähättelystä ja myös aiheettomasta ihailusta. Vanhana sitten huomaa, että huollossa, hoidossa ja hoivassa onkin yksi ylin periaate, jolla on niin hempeä nimi, että ujostuttaa sanoa – ihmisarvo tai jopa inhimillinen arvokkuus. Mahdollisuus matkustaa omana ihmisenään aikansa loppuun asti. Ja omalla kustannuksellaan.

Rasistisia huomautuksia

Kuvassa salaperäinen Pohjanmaa, jossa suo on ruskeaa ja pelto keltaista ja mustat täplät kuvaavat asutusta. Tilanne vastaan suunnilleen vuotta 1920.

Asiaan palataan.

Poliisi julkistaa Jokelan murhenäytelmän tutkimusaineistoa. Ilmoituksen mukaan merkittävä osa ihmisten onnettomuuden yksityiskohdista jää pysyvästi salaisiksi.

Jäämme odottamaan, korottaako nyt joku äänensä ”sananvapauden” puolesta. Uhrien omaiset ovat ilmoittaneet jo kauan sitten, että he haluavat olla rauhassa julkisuudelta.

Eilisen kirjoituksen kommenteissa oli ties miten monta merkittävää puheenvuoroa. Erikoisen mielenkiintoinen oli esiin heitetty ajatus, että verkossa jotkut ihmiset arvioivat oikeutensa elämää suuremmiksi ja ovat myös sitä mieltä, että on jotenkin ihanteiden mukaista käyttää mahdollisimman loukkaavaa kieltä asiassa kuin asiassa.

Siis onko Internet eräänlainen Ku Klux Klanin hiippa?

Rasismin ajattelin kohdistaa puolalaisiin, ranskalaisiin ja italialaisiin.

Noin kymmenen vuotta sitten jäi huomiotta lähes tuntemattoman F. Hayekin kirjan suomennos Kohtalokas ylimieli (Fatal conceit: the errors of socialism). Hayek oli hiukan vanhemman Schumpeterin tavoin meillä sivuun sysätty wieniläislähtöinen taloustieteilijä ja samaa valopäiden joukkoa kuin Wittgenstein ja Popper.

En nyt kirjoita heistä, vaan näpistän otsikon.

Puolan suurlähettiläs, jonka nimi taisi olla Beck tai Bock, ilmoitti Ison-Britannian julistettua Puolan asian vuoksi sodan Saksalle syyskuussa 1939, että Puola selviytyy kaiken todennäköisyyden mukaan hyvin sodasta Saksaa vastaan.

Kuvailisin tätä loukkaavasti aika tyypilliseksi puolalaiseksi asenteeksi.

Italia lähti soitellen kahteenkin maailmansotaan ja tuli juosten takaisin, ja kovaa! Luin kerran Italiassa italialaista historian oppikirjaa ja kieltämättä hämmästyin kasvaville nuorille osoitetusta versiosta isänmaan ihmeistä.

Ranskan piti voittaa tyhmä Preussi 1870 tuosta vain, mutta kuinka sitten kävikään. Preussin kuningas mokoma ryhtyi yhdistyneen Saksan keisariksi Versaillesissa 1871, ja (turvautuakseni vanhaan arvoitukselliseen sanontaan) sekös sorsia vitutti, kun koski kuivana kolisi.

(Kiitos kysymästä, osaan suuren määrän toinen toistaan törkeämpiä versiota tuosta sanonnasta; opin ne Toijalassa kristillisillä teinipäivillä 1961.)

Kohtalokas ylimieli villitsee Suomen herroja.

Termi on peräisin muistaakseni Arvi Korhosen tai Pentti Renvallin kirjassa, jossa kerrotaan, miten Kaarle-herttua matkusti hirttämään Suomen herroja 1500-luvun lopulla, nämä kun olivat käyneet liian mahtaviksi.

Ennustukseni osuvat tilastollisesti merkitsevän usein harhaan Siksi neuvon ihmisiä olemaan uskomatta.

Nyt ja näinä vuosina ison lainan ottaminen ja etenkin heittäytyminen korkoliikkeiden armoille on pelottavaa. Teollisuus on osoittanut suuressa mittakaavassa, miten rahaa poltetaan ja kokonaisen vientisektorin (metsä) vaikeuksista annetaan johdonmukaisesti harhaanjohtavia selityksiä.

Finanssipuolella arvaukseni on, että Sampo on tullut toteuttaneeksi havainne-esityksen projektin hallinnasta. Tarkoitan tietenkin tietojärjestelmähanketta, joka näyttäisi sisältäneen kaikki ne elementit, joista ensimmäisen vuosikurssin teekkareita varoitetaan.

Melkein loppuun kulunut hokema TKK:n piirissä on: älä korjaa sitä, ellei se ole rikki.

Toisaalta kokemus osoittaa, että jos kone, järjestelmä tai organisaatio on ehjä, kyllä sen rikki saa.

Niin moni asia on kuin… tuomiokunta. Havaintojeni mukaan hyvin toimivan tuomioistuimen saattaminen lohduttomaan sekasortoon onnistuu reippaalta viranhaltijalta joskus jopa muutamassa kuukaudessa.

Hovioikeuksistakin on kokemuksia, mutta ehkäpä suistan suuni. Olen sattumalta tavannut parikin vanhaa kollegaa ja kuullut erilaisia yhteenvetoja mainioiden henkilöiden suurenmoisista saavutuksista.

Lintu vai muna

Ilkka Kanerva soitti aamulla. Sitä ennen oli soittanut sopimuksen mukaan maikkarin aamutelevisio. Jyrki Kasvi kirjoitti Digitodayhin harvinaisen selkeän selityksen. Sitten soitti Kalevi Suortti, joka on vanhan polven telefoonimies jo HPY:n ajoilta, ja edelleen kehissä.

Olen hiukan kiipelissä, koska minun pitäisi ainakin tenttipapereita korjatessani tietää, mikä on tekstiviestin oikeudellinen asema. Sähköpostin luulen tietäväni. Mesestä en ole varma.

Jyrki Kasvi, lähetä sähköposti. Voisimme keskustella myös radiossa, Ylen ykkösessä, tunnin.

Kasvin tekstistä käy ilmi asia, jota en ollut tiennyt: sähköisen viestinnän tietosuojalakia säädettäessä eduskunnassa pohdittiin, saavatko sekä tekstarin lähettäjä että vastaanottaja tehdä sille mitä tykkäävät, siis tuon lain puitteissa. Vastaus on että saavat.

Tekstiviesti ei olisi perustuslain (10 § 2) tarkoittama luottamuksellinen viesti.

Se olisi oikeudellisesti suojattu vain rikoslain nojalla, yksityisyyden suojan nojalla.

Juuri tätä Kanerva halusi tietää – miten on mahdollista että hänen ja Vanhasen tekstareiden suoja olisi erilainen. Yritin selittää että Vanhasen viestit jäävät yksityisyyden sisään mutta Kanervan ehkä eivät.

Eräälle toimittajalle selitin rikosoikeudellisen yksityisyyden suojan ajatusta mielestäni mahdollisimman selvästi: vaikka kohde olisi kuinka poliitikko, kuva hänestä vessassa tarpeitaan tekemässä loukkaisi yksityisyyttä.

Assosiaatio ei ole välttämättä miellyttävä, mutta myös seksuaalisuus on eräässä mielessä tarve, jonka tavanomainen tyydyttäminen (meillä yleensä parisuhteessa) on intiimi asia ja sellaisena suojattu julkisuudelta.

Joku heiluu kotona humalassa. Sekin on hyvä esimerkki. Tavallinen ihminen, joka järjestää itsensä kotona sellaiseen kuntoon, että on käveltävä puita pitkin ja muutenkin niin kuin yksivuotias, on yksityisyyttä ja ei kuulu sivullisille, ei vaikka oksentaisi kenkäänsä.

Työssä käyvän tai virassa olevan henkilön palkanmaksajalla on täysin perusteltu tarve tietää ihmisen heilumisista työaikana toisten näkyvissä. Monissa ammateissa siitä tulee potkut per heti ja monissa toisissa päättäväinen hoitoonohjaus.

Jos nyt Matti Vanhanen kaatuu kännissä Tukholmassa ja saa laastarin otsaansa, ihmisillä on oikeus tietää tämä eli tapaus ei kuulu hänen yksityisyytensä piiriin. Jos pienen paikkakunnan johtajaopettaja tulee samanlaiselta reissulta samalla tavalla paikattuna, asia ei kuulu edes johtokunnalle, kunhan kysymys ei ollut työmatkasta.

Rikoslaki 38 : 3 kieltää avaamasta toisen kirjekuorta tai murtamasta toisen sähköistä viestiä. Asia ei ole aivan selvä, mutta mielestäni toisen saamaa tekstaria ei saa lukea toisen puhelimesta. Sellaista kieltoa ei ole, joka estäisi viestin saajaa näyttämästä sitä kenelle haluaa tai lähettämästä sitä edelleen, ehkä.

Puhelinsalaisuuden suoja on erilainen. Salakuuntelu on rangaistava teko, jos se tapahtuu teknisellä laitteella. Omat puhelunsa saa nauhoittaa – kertomatta. Toisen puheluja ei saa nauhoittaa.

Tässäkään, kuten ei kirjesalaisuudessa eikä tekstareissa, suojan kohteena ei ole viestin sisältö, vaan viestinnän luottamuksellisuus.

Keskustelukumppanini Suortti esittää blogissaan lintuperspektiivi.blogspot.com että SMS on puhelu eikä kirje.

Olen miettinyt tätä. Sähköisen viestinnän tietosuojalaissa sanotaan, että viestin lähettäjä tai vastaanottaja ”voi käsitellä viestiä”, mikä tarkoittaa, että voi tehdä sille mitä tahtoo. Vastaanottaja on lain mukaan henkilö, jolle viesti on tarkoitettu vastaanottavaksi.

Lainsäädännön johdosta tekstiviesti ei ole kirje eikä puhelu, vaan ’tekstiviesti’, josta on säädetty erikseen.

Sääntely pitäisi oikaista. Sähköpostin suoja on kirjoitettu lakiin suojauksen murtamiseksi, ja siihen riittää käyttäjätunnus. Tulkinta on se, että vaikka toisen tietokone olisi auki, se on avattu käyttäjänimellä ja tunnuksella, joten kukaan muu ei saa käyttää konetta – ei myöskään työnantajan edustaja eli esimies.

Luullakseni hyvin monet ihmiset eivät käytä PIN-koodia matkapuhelimessaan. Niinpä tekstiviestien lukemisessa ei ole mitään murtamista. Näin huterasti perusteltu lainsäädäntö ei kelpaa. Lainkohdan voisi kirjoittaa muotoon ”toiselle osoitetun sähköisen viestin avaaminen”.

Viestin sisältöä ei voi suojata yleisesti. Sekään ei ole rangaistavaa salakuuntelua, että kuuntelee mitä junassa tai bussissa puhutaan. Siellä kuulee muuten mitä hämmästyttävimpiä asioita.

Tietyt asiat (valtiolliset ja yrityssalaisuudet) voi suojata ja tietyt henkilöt (lääkärit) voidaan määrätä vaitiolovelvollisiksi. Iltapäivälehtiä kiinnostavia asioita ei voida määrätä kieltoon, vaikka ne hävettäisivät ja harmittaisivat asianomaisia. Raja on yksityisyys ja kunnia.

Tämä on vastaus Kanervalle. Hänen viestinsä eivät mahdu poliitikon suppeaan yksityisyyteen, mutta Vanhasen mahtuvat. Vastaan tietämättä, millaisia ne viestit todella olivat, ja sivuutan tässä tekijänoikeuden ja sen tosiasian, että Vanhasen viestit oli tuomioistuimessa määrätty salassa pidettäviksi.

Vielä kerran, veljet: jos minä lähetän Petja Jäppiselle viestin, että koska ryypättäisiin oikein kunnolla, viesti kuuluu minun ja Jäppisen yksityisyyden piiriin eikä sitä saa levitellä. Jos Vanhanen lähettää Kanervalle viestin että vedetään kuule Ile kerrankin hirveät lärvit, perse olalle, oikein kuopiolainen kyykkykänni, viesti ei kuulu yksityisyyden piiriin, ja sen saa painaa lehteen.

(Äänestäjillä on oikeus saada tietää, ehtiikö kansanedustaja ryyppäämiseltään tehdä töitäkin.)

Lopuksi tunnustus, joka osoittaa, miksi minusta ei enää olisi virkatuomariksi. Olen liian vanhoillinen. Mielestäni Kanervankin tekstiviestit jäivät oikeudellisesti hänen yksityisyytensä piiriin. Häly ja ero oli poliittinen ongelma. Vaikka en aja asioita, varoitan: mahdollisesti tai luultavasti tuomioistuimet olisivat eri mieltä. Nykyisin on vanhoillista olla salliva seksuaaliasioissa ja modernia suhtautua niihin kireästi – viestien arvioiminen äänestäjien asiaksi sisältää kireän käsityksen sukupuolisen käyttäytymisen merkityksestä ja vaikutuksesta muuhun toimintaan.

Vedetään edelleen hatusta

Näitä kirjoittaessa horjun – jos käsillä olevasta asiasta on kunnon juttu Wikipediassa, ajattelen kai useimmiten, että sieltähän kaivavat esiin. Toisaalta silloin tällöin käy ilmi, että englanninkielinen Wikipedia ei kulu kaikkien sormissa.

Hattua koskevassa artikkelissa on hyvät kuvat ja hyödyllisiä sanoja, kuten keffiyeh, joka on siis se palestiinalaisten päähine tyyppiä Arafat. Kommenteissa mainittu porkpie (tyyppiä Buster Keaton) löytyy kuvana.

Mutta perusteellisempi asiasisältö sitten taas puuttuu.

Ajattelin kirjoittaa tämän jutun naamioista, mutta lopulta käsitin, että naamio ja hattu / lakki on sama asia.

Kauan siihen meni.

Molemmilla pyritään antamaan tietty, harhauttava tai kätkevä käsitys henkilöstä.

Siten nuoret rikoksentekijät, jotka kiskovat pipoja silmilleen käräjäoikeudessa, ovat oikeita ja alkuperäisiä päähineen käyttäjiä.

He ovat myös siinä mielessä tosi perinteen ylläpitäjiä, että sekä sana että kapine hattu liittyy monin mutkikkain tavoin huppua ja viittaa tarkoittaviin sanoihin.

Roomassa ei vapaa mies päätään peittänyt muuta kuin toogalla, kuten Caesar kuollessaan. (Kypärät sitten erikseen.)

Tuhat vuotta käytettiin erilaisia viittoja huppuineen tai pelkkää huppua, kunnes sitten 1200-luvulla, jolloin kaikki muutkin hyödylliset asiat keksittiin, erillinen ja todellinen huopapäähine tulee kuin tyhjästä. Samaan aikaan löivät itsensä läpi paavin mitra ja piispan hiippa.

Nazarenojen Espanjassa edelleen käyttämä katujan asu peittää yksilöllisyyden, ja sen muodon sanotaan viittaavan samoin kuin kirkontornien pyrkimykseen taivaaseen. Miten Ku Klux Klan päätyi samaan kamppeeseen on epäselvää. Joka tapauksessa toinen KKK sai tiettävästi "perinteensä" ja kamppeensa suoraan Griffithin "Kansakunnan synnystä", josta myös presidentti Wilson innostui kovasti.

Hurskaan kertomuksen mukaan Santiago de Compostellaan haudattu Pyhä Jaakob keksi huovuttamisen pisteltyään villatukkoja sandaalien ja jalkapohjien väliin. Hattukauppa kävi kuumana pyhiinvaellusreitin varrella, joten tarina osoittautui hyödylliseksi. Itse Jaakob kuvataan usein jumalattomassa lierihatussa, jossa on koristeena näkinkenkä.

Huovutus on luultavasti kutomista vanhempi keksintö. Suuria huovan käyttäjiä olivat Aasian ratsastajakansat, jotka tekivät huovasta itselleen jurtatkin.

Huopaa näyttää olevan kahta lajia, villasta eli lampaasta lähtöisin olevaa ja muusta karvasta tehtyä.

Majavankarva oli niin suuressa suosiossa, että majava tapettiin sukupuuttoon monista paikoista, kuten Suomesta.

Tänäkin päivänä joki hieno Homburg tai Borsalino saattaa olla jäniksen tai kaniininkarvaa.

Perukin keksi muuan Ranskan Ludvigeista 1600-luvulla tultuaan kaljuksi. Eräässä vaiheessa hattua kannettiin yksinomaan kädessä, koska pää oli täynnä peruukkia. Hattu tarvittiin tervehdyksiin ja yleiseen heilutteluun.

Olkihattu tuli käyttöön 1906 Italiassa uuden sotalaivan vesillelaskun yhteydessä. Olkityöt olivat maakunnassa vanha perinne. Muoti levisi kaikkeen maailmaan ja taisi kuolla vasta Maurice Chevalier’n myötä. Mutta muistamme, että Ohukaisella ja Paksukaisella oli yleensä knalli – englantilaisen hatuntekijä Bowlerin keksintö vuodelta 1850 – mutta kesällä olkihattu (jonka joku hevonen yleensä söi).

Panamahattu eli risuista punottu homburg sai nimensä ja tuli yhä jatkuvaan muotiin 1906 Panaman kanavan avajaisissa, joissa T. Roosevelt oli sonnustautunut sellaiseen. Samanniminen hellekypärä on varhaisempaa perua – ja lienee aika turha kapine verrattuna esimerkiksi tosi isoon Stetsoniin, jonka kuvun ilmatila pitää ihmisen hengissä.

Homburg puolestaan syntyi yhdessä yössä Bad Homburgin kylpylässä, kun Edvard VII teetti itselleen sellaisen, tavanomaista päähinettä hiukan pehmeämmän ja taipuisamman. Kapine on suunnilleen sama kuin se, jota nimitettiin ministerin mukaan Eden-hatuksi sodanjälkeisessä Suomessa.

Lapsuusvuosieni ”lentäjän lakki” ja moottoripyöräilijän huuva olivat suurta huutoa jo noin 1910.

Suomessa ranskalainen baskeri ja esimerkiksi Roston eli tirolilaishattu olivat ilmeisesti tuonnin tai oikeastaan tuontilisenssien oikkuja. Ennen sotia jokainen kynnelle kykenevä oli ostanut Ranskan matkaltaan baskerin ihan samaan tapaan kuin Italiassa käyneet osoittivat matkustelevaisuuttaan hankkimalla esimerkiksi Monzan seudun suurista tehtaista todella tyrmäävän päähineen.

Muistan elävästi, että joskus 50-luvulla käytetyissä baskereissa luki Coté Basque, ja sitä en tiedä, missä vaiheessa baskien perinnepäähineestä tuli ranskalaisten duunareitten ja taitelijoiden suosikki.

Silinteri keksittiin Ranskassa 1795 ja tuli muotiin Englannissa 1805. Se kuuluu samaan sarjaan suurta muodin muutosta kuin suorat mustat housut ja koristeiden katoaminen miehen puvusta.

Viime vuosiin asti ja ehkä edelleen esiintyy ”oopperahattu”, chapeau claque eli lyttyyn lyötävä ja takaisin muotoonsa nouseva silinteri, joka varsinainen käyttö oli smokin kanssa oopperassa tai teatterissa.

Koska hattu on naamioitumisväline, nykyinen hatuttomuus on (valheellinen) tasa-arvon ele.

Virkapaikallani Lappeenrannassa, yliopistolla siis, professoreiden velvollisuus näyttää olevan käyttää pikkutakkia, valkoista paitaa ja kravattia. Teknillisessä korkeakoulussa professorin virka-asu, jota itse suosin, on lenkkarit, likaiset farkut, Prisman alennusmyynnistä ostettu teepaita ja vaimon ostama villapaita.

Tilanne on nykyisin se, että mitä paremmin on pukeutunut, sitä maalaisemmalta näyttää. Asianajajat ja investointipankkiirit tuntee liituraitapuvuista tai kenkien, puvun ja paidan kalleudesta.

Yleensä ihminen, jolla on kallis puku, myy jotain.

Pukeutuminen oman arvon mainoksena on outo juttu. On vaikea ymmärtää, että kun veitset olivat sellaisia kuin olivat, parrattomuus on ollut niin pitkään vallitseva muoti lännessä. Roomalaiset käyttivät parrattomuuteen päästäkseen jopa karvojen nyppimistä. He olivat oppineet sen etruskeilta. Ajatus ei tunnu innostavalta.

Stetsoniin ja sen sukulaiseen (ehkä esikuvaan) sombreroon kuuluvat viikset, mutta ei täysparta. Kolmikolkkahatun aikakaudella leuan oli oltava ajeltu.

Parrattomuus toteutui maailmassamme yhdessä yössä. Gillette –niminen heppu sai patentin partahöylälleen, ja siitä se alkoi, noin 1911. Patentoitavan keksinnön perikuva, muuten. Laitehan on höylä, mutta parran ajoon sovellettuna se arvioitiin uudeksi ja keksinnölliseksi.

Itse aloin pitää partaa samana päivänä kun olin saanut käräjäni istuttua 1970. Laamanni Helminen tosin sanoi, että ajaisit kuule Kemppinen tuon parran pois, kun ei se sinua ensinkään vaateta. – Tai toisaalta sinä kyllä näytät hieman samalta kuin isäni…

Kartta tuo. kartta vie

Tiekartta ei kerro, miksi tie on tässä eikä tuossa. Maastokartta ei kerro elinkeinoista. Poliittinen kartta vaikenee maantieteestä. Maantieteellinen kartta on ihan tyhmä väestöön liittyvissä asioissa.

Googlen mash-up voisi olla yksi ratkaisu, ja siis työläs.

Panin tähän blogiin joskus Kanava-lehden kirjoitukseni suosta. Sen ajatus oli kulkureittien ja viljeltävän maan määräävä vaikutus.

Ympäristön käsittämisen lähtökohdat ovat Suomen kartaston lehdet Kasvillisuus ja väestön ryhmitys, Irtaimet maalajit ja Kallioperä.

Kun kivet eivät pahemmin liiku ja maalajitkin ovat pysyvää sorttia, väitän siis, että tapahtumien ymmärtäminen edellyttää pelilaudan osaamista, ja meidän pelilautamme on jokin osa Eurooppaa.

Panen näytteeksi Irtaimet maalajit yleiskatsauskartan.

Vaikkei tuossa ole eroteltu kuin savi, hiekka, moreeni ja harjut, siinä on puolet Skandinavian historiaa kymmenen tuhannen vuoden ajalta.

Katsojan tulee huomata, että kartta esittää vain Fennoskandian, joka mielenkiintoisesti katkeaa valtionrajaan Karjalan kannaksella mutta ei Vienassa. Esimerkiksi Viroasta ja Venäjästä kartta ei sano mitään.

Toisaalta – hallussani on jopa puna-armeijan topografikartta Leningradin seudusta ja siitä hiukan pohjoiseen olevista suomalaisalueista – isoisäni kotipaikasta. Kyllä on erikoista seutua.

Ja erikoista on koko Kannas. Siiranmäki näyttää olevan Karjalan kannaksen korkein kohta, 205 metriä.

Esikautista asutusta muun muassa Muolaassa ja Antreassa kuvaavat kartat kertovat myös talvi- ja jatkosodan taistelupaikoista. Ihmisten oli silloin yhtä vaikea kuin myöhemminkin kiivetä ylämäkeen.

Tehtaat ja yliopistot olisi sijoitettava maastoon yhtä suurella huolella kuin bunkkerit, kasematit ja linnoitukset. Ongelmat ovat samat. Kuinka sinne pääsee, kuinka sieltä pääsee hengissä pois, miten sieltä saa tavaraa ulos ja kuinka sisään.

Epäilen että tuotantolaitosten siirtäminen halvan työvoiman maihin tulee osoittautumaan erehdykseksi. Tuotantolaitos ei ole vain halpa tontti seudulla, jossa on köyhiä ihmisiä.

Vesivoiman ja sysien väistyminen energian tuotannosta nostatti erehdyksen. Tehdas ja samoin itse asiassa asuntoalue on kiinni ympäristössään tuhansin sitein.

Joku kysyi eilen, miten erotetaan toisistaan valtio ja yhteiskunta. Siihen on olemassa perusvastaukset. On kolmaskin sana, yhdyskunta. Yhteiskunta ja yhdyskunta syntyvät joskus omia aikojaan. Valtio on oikeudellinen luomus, jolla säännellään vallan ja väkivallan käyttöä.

Yhteiskunta on kaksisuuntainen, valtio yksisuuntainen. Tämä ongelman ratkaiseminen on yksi aikamme ongelmia. Miten voisi miettiä kaksisuuntaisen eli vuorovaikutteisen valtion.

Alku on hyvä. Hävitetään läänit ja sen jälkeen kunnat. Kyliä ei oikein voi hävittää, koska ne ovat ihmisen vapaaehtoisen toiminnan tulosta.

Katsokaa kuvituksen karttaa. Pohjanmaa oli yhteiskunta tai yhdyskunta. Jos karttaa täydentäisi kasvillisuustiedoilla, näkisi että se oli myös eristetty yhdyskunta.

Kartasta näkee, että Suomi oli kauan kaksi maata. Raja oli Oulujoki – Oulankajoki eri oivallinen kulkureitti aina Ääniselle.

Valtakunnan raja , joiden merkitys näyttää vähenevän, on hyvin pitkälle samanlainen asia kuin rajapinta eli interface. Parhaimmillaan se on muokkautunut koodaamaan ja dekoodaamaan kahdensuuntaisia viestejä. Rajoja on olemassa, jottei koko komeus kaatuisi kerralla, vaan tekniset, kulttuuriset ja taloudelliset rakenteet voitaisiin rakentaa osista, jotka kykenevät toimimaan itsenäisestikin.

Kartasta hulluksi

Uskottavuudestaan kuuluisa Jorge Luis Borges vakuuttaa, että muuan sadistinen keskitysleirin komentaja mursi erään rabbiinin mielenterveyden pakottamalla tämän tuijottamaan Itävalta-Unkarin karttaa joka päivä.

Ilmoittaisin nyt ratkaisseeni ongelman historiallisten karttojen verkkoversioista.

Niin paljon kuin karttoja rakastan ja varsinkin vanhoja ja hiukan omituisia – historialliset kartat ovat helposti harhaanjohtavia ja tarpeellisuudeltaan kyseenalaisia.

Tietenkin koulussa ja yliopistossa on edelleen opittava toissijaista historiallista tietoa, ja silloin on hyvä, että voi suhteellisen vaivattomasti katsoa, minkä nimiseen valtakuntaan esimerkiksi Krakova on kulloinkin kuulunut. Mutta löytää sen tiedon tekstinäkin.

Euroopan tragiikka on sen karttakuvan kauhistuttava muodostaminen.

Euroopan ymmärtämisen edellytys on oivallus, ettei olennaisia asioita voi kuvailla kaksiulotteisesti.

Puolan, Romanian, Bulgarian, lähes koko Balkanin, Saksan maiden ja yllättävää kyllä Ranskan väestön valtaosalla ei ollut ennen vuotta 1860 hajuakaan, minkä nimisessä maassa he asuivat, koska paikallisissa herroissa oli ihan tarpeeksi pakoon juoksemista.

Asiaa ei ole tutkittu eikä todistettu, mutta luulisin että myös Suomessa tuohon aikaan asti tieto hallitusvallasta oli kirkossa kuultua – että jossain päin kuuluu olevan muuan keisari, joka makailee saunan lauteilla ja syö voisulaa.

Tämä sääntö näyttäisi todella koskevan myös Puolaa, joka on Euroopan kansoista sivistynein, vaikkei sitä heidän poliitikkojaan katsoessa helpolla uskoisi. Talonpoikia ei saatu mukaan kapinoihin kuin joskus harvoin, koska kovin monet heistä arvelivat, että yksi hailea. Kieltämättä Mereczowszczyznan suuri poika sai 1795 talonpojat tarttumaan viikatteisiin, mutta tappio siitäkin tuli.

Historiallisen kartan olisi siis oltava kerroksinen ja osoittaa graafin tavoin kytkentöjä.

Napolin seudun väki luuli vapaustaistelujen aattona paikalle saapuneita milanolaisia ja lombardialaisia englantilaisiksi – niin outoja olivat ja niin eri kieltä puhuviat. (Mazzini oli vastikään nykertänyt hirvittävällä työllä kasaan kirjakielen, josta yläluokka alkoi olla yksimielinen.)

Ehkä me käymme nyt Euroopassa keskustelua kansallisvaltioista koodisanalla Nato. Ainakin viimeksi pohdittiin Ukrainan ja Georgian kohtaloita. Niillä on tiettävästi molemmilla juuri samoja ongelmia, joihin Puolan ja Unkarin valtioiden muodostuminen kerran toisensa jälkeen kariutui ja jotka ovat tänäkin päivänä hyvin pahasti levällään Serbiassa, Kroatiassa ja pitkin Balkania.

Kansallisvaltiot yrittävät muuttua kansallisiksi, ja perinteinen keino tuon päämäärän tavoittamiseen on kansanmurha tai sitten johdonmukainen vähemmistöjen sorto.

Kansallisvaltio oli 1800-luvun alun keksintö ja sellaiseen tarvittiin perustelut. Tavallisin perustelu oli kulloinkin kysymyksessä olevan kansan tavaton etevyys. Jotkut porukat ilmoittivat kylmästi olevansa luotuja hallitsemaan myös naapureitaan, kuten serbit, tai muuten vain maailman paras kansa ja Jumalan silmäterä, kuten Puola.

Meillehän on myös Suomessa opetettu sitkeästi ja pitkään, että olemme jotain vallan erinomaista, ja että sodissa Jumala siunaa aseemme ja ilmeisesti pilaa vastustajan aseet.

Lienee paikallaan mainita, että Englanti ei ole kansallisvaltio, vaan Yhdistynyt Kuningaskunta muodostuu aika erilaisista porukoista. Ruotsi ryösti eteläiset maakunnat Tanskalta niin hiljan, että sen näkee ja kuulee seudulla, ja pohjoisessa on sitten kaikenlaisia väärää kieltä puhuvia. Jopa Tanskalla oli saksalainen maakunta, joka aiheutti sille paljon murhetta (Schleswig-Holsteinin kysymys 1800-luvulla).

Kehuaksemme itseämme sanomme, että Suomi on ainoa säällisen menon säilyttänyt ensimmäisen maailmansodan synnyttämä valtio.

Mutta ei se ensimmäinen maailmansota ja pienten kansojen itsemääräämisoikeus mikään uutuus ollut. Edellisellä vuosisadalla oli syntynyt koko rivi uusia valtioita: Kreikka, Bulgaria, Romania ja joukko valtioita Balkanille. Italia ja Saksa olivat yhdistyneet. Puolalla oli lappu luukulla.

Neuvostoliiton vanhat satelliittivaltiot olivat enemmän tai vähemmän onnen kauppaa syntyneitä, vaikeasti vakiintuvia yksikköjä. Noin 1919 itsenäistyneitä olivat vain Suomi ja Baltian maat.

Ja epävakaaksi osoittautunut ensimmäisen maailmansodan tuottama keinotekoinen valtio, joka sepitti itselleen ns. marxistisen olemassaolon selityksen ja oikeutuksen maailman kansojen johtoon, oli nimeltään Neuvostoliitto.

(Kuva Wikipediasta)

Hatut ja myssyt

Ennenkin on ollut myönnettävä, että blogi tarjoaa tilaisuuden lukijoiden johdattelemiseen.

Päähine on tunnetusti ollut poliittinen tunnus myös Suomessa (Ruotsissa). Isonvihan jälkeen 1700-luvulla johtavat puolueet tunnettiin nimillä hatut ja myssyt. Edelliset olivat kovasti miehekkäitä ja vähän väliä lyömässä päätään seinään. Jälkimmäiset kannattivat malttia sekä taloudessa että politiikassa.

Ennen kruunua sotilaan ja poliitikon huippupäähine oli laakeriseppele – käytössä yliopiston promootioissa ja joskus urheilussa – sekä diadeemi, tuttu ainakin anhoista kreikkalaisista kolikoista.

Sotaoikeudessa eräissä maissa tuomareilla oli koppalakki edessään pöydällä, ja julistaessaan tuosta vain kuolemantuomion he panivat lakin päähänsä.

Suomessa tuomareille ei ole päähineitä, mutta Ranskassa on. Peruukki on niin mutkallinen kysymys, että jätän sen väliin. Arvelen että se oli eräänlainen päähine ja lisäksi hyvä syy olla pesemättä ja kampaamatta hiuksia.

Eilen päähineistä kirjoittaessani ajatteli tietenkin turbaania, joka on pakollinen, ja erilaisia islamin huiveja, jotka ovat pakollisia tai enemmän.

Lisäksi uskonnot vaativat ainakin rituaaleissa määrätynlaista päähinettä. Kerran istuin – Suomessa – viettämässä juutalaista juhlapyhää perheessä ja kiinnostuin, kun sain päähäni kalotin. Jos olin miettinyt asiaa lainkaan, olin ehkä kuvitellut, että sellaista käyttäisivät vain oikea uskoa tunnustavat.

Paavi käyttää tunnetusti kotioloissa hassua kalottia. Katolisella kirkolla on laaja valikoima päähineitä joka lähtöön, puhumattakaan ortodokseista. Se havainto, että hiipan käyttö on hiipunut omassa kirkossamme, saattaa pitää paikkansa.

Koetin kalastella, älähtääkö kukaan viihteen kuuluisista hattuhahmoista, joista ykkönen on varmaan Indiana Jones. Aikoinaan syvästi ilahduttava oli myös Crocodile Dundee. Australian ja Uuden Seelannin armeijaa liittyvä erikoislaatuinen slouch hat järjestyisi verkkokaupan kautta.

Virkapäähineistä mielestäni harvinaisen pöljän näköinen on ranskalainen kepi, jollaista käyttivät sotilaat ja poliisit. En usko, että Buckinhamin palatsin edessä seisovat vartiosotilaat korkeine karvalakkeineen tuntevat oloaan kodikkaaksi ainakaan helteellä. Päähine on kuitenkin tyypiltään sama, jota käytti Napoleonin vanha kaarti.

Sotilaspäähineistä kauhistuttavin on tietysti varhaisten bolshevikkien ja sotilaiden vielä talvisodan aikana käyttämä piippalakki.

Voisiko esimerkiksi sama taho, joka huomautti, että muillakin kuin kadeteilla on kuin onkin Suomessa vielä koppalakkeja, kertoa samalla, onko meillä ohjesäännön mukaan lupa kanniskella suikkaa olkapäällä epoletin alla. Epoletin merkitys ja käytäntöä on näet jäänyt minulle hämäräksi.

Alkuperäinen komea lierihattu ei koskaan vakiintunut suomenkielisessä partioliikkeessä. Sen sijaan joku keksi mielestäni naurettavan väinämöislakin eli kalotin, ja eri aikoina on sitten ollut muita virityksiä.

Entäpä narrin hiippa ja tonttulakki? Sama vai eri?

Pelkästään hakusanalla ”hats” löytyy liikkeitä, joista järjestyy arvokkaista arvokkaimpia päähineitä, kuten Borsalino (tunnettu myös elokuvan nimenä), Fedora, jonka Petja asianmukaiesti mainitse, ja tietenkin Stetson.

Onko 50-luvun lättähattu jotain sukua hyvin matalalle gaucho-hatulle? Miten laaja lättähattumuoti oli? Sen muistan, että lättähattujen tyttöystäviä haukuttiin villamyssymisseiksi. Villamyssy tarkoittaa kai pipoa.

En teistä tiedä, mutta mielestäni isänmaallisin ja käyttökelpoisin on armeijan mallinen karvalakki. Tiettävästi yleisesikuntaupseereilla oli oikeus tukea valkoista karvalakkiensa korvukset rautalangalla, jotta ne tököttäisivät viriilisti.

Venäjällä lienee aivan oma karvalakkiperinteensä, koska siellä keisarikin käytti kruunun sijasta soopelista sommiteltua reuhkaa, joka lienee tätä nykyä tuttu oopperan Boris Godunov rekvisiittana.

Usein ja aiheellisesti kiittelemäni Heartbeat kuvaa murrosaikaa. Poliiseilla on käytössä se merkillinen kypärä, josta englantilainen bobby oli niin tunnettu. Nykyisinhän virka-asuinen brittipoliisi vaikuttaa erehdyttävästi postinkantajalta.

Nuoruusvuosinani Suomen Automobiiliklubi myi jäsenilleen suikkaa, ja taksinkuljettajien ja mustalaisten (silloisen kielenkäytön mukaan) virka-asuun kuului koppalakki.

Ajatelkaas, miten oudolta näyttää, kun vahoissa filmipätkissä pelataan jääkiekkoa ulkosalla paljain päin. Ellei muistini minua petä, NHL piti aika pitkään meteliä kypäräpakosta. Minä olen muistavinani jopa sellaisen ajan, ettei maalivahdeilla ollut kasvosuojusta. Niin ja pyöräilijöillä oli samanlainen, aika olematon nahkainen kypärän tapainen kuin panssarimiehillä.

Nykyisin on kultakypärä, jossa hatun merkitys arvon osoittajana taitaa olla vahvimmillaan.

Olemmeko unohtaneet alkuperäiskansojen tavan koristautua sulilla ja höyhenillä? Nuoruudessani lelukupasta hankittu intiaanipäähine oli kova juttu, ja sen puuttuessa käytettiin vaikka variksen sulkaa. Ja kolme tai neljä kertaa aidot tai väärennyt Davy Corckett -lakit eli pesukarhuviritelmä ovat olleet mitä suurinta muotia.

Myös minua kiusaa hupun käyttö sisätiloissa, enkä ole varma, onko se laitaa, että tuomioistuimessa syytetty saa naamioitua vetämällä hupun silmille.

Huiveista eilen puhuttaessa kukaan ei iljennyt mainita stalinistityttöjen kukkahuivia. Se kumminkin oli noin vuosikymmenen jokseenkin pakollinen varuste.

Lakin viskaaminen ilmaan on edelleen ilon osoitus. Lakin paiskaaminen maahan ja sen päällä hyppiminen lienee hiukan jäänyt muodista.

Lätsä

Päähine on yksi olemassaolon suuria arvoituksia. Luennoilla ja kirjoituksissa olen esittänyt vakuuttaviakin selityksiä, mutta ne ovat valetta.

Arvaus, jota joissakin yhteyksissä sanon hypoteesiksi, on sosiaalisen arvon esittäminen eli arvomerkki. Siis päähine on.

Noin päin ajatellen olisi ymmärrettävää, että kuningas ei riisu kruunua valtaistuinsalissa, ja sekin että tänäkin päivänä kaikki miehet ymmärtävät riisua päähineensä kirkossa. Ainakin hautajaisissa.

Naisten perinteinen tapa peittää päänsä kirkossa näyttäisi kadonneen. Ei ihme. Tapa liittyi seksiin. Hiukset, etenkin avoimina, ovat jokin seksuaalisuuteen tai seksuaaliseen identiteettiin liittyvä asia. Muinoisessa Suomessa naimattomalla neidolla saattoi olla esimerkiksi punapaula hiuksissaan, mutta vaimon kuului peittää päänsä. Vanhimmat meistä muistavat naisia, jotka pitivät huivia sisälläkin ja suosivat erilaisia toinen toistaan kammottavampia sitomistapoja.

Vuonna 1918 päähine helpotti toimeenpanijoita. Kaikki ne ammuttiin, joilla oli lippalakki. Vanha työväki, jota ei ole enää olemassa, ei olisi mistään hinnasta näyttäytynyt lierihatussa. Söörnääsin hampuusit saattoivat käyttää knallia, mutta se oli rekvisiittaa.

Äidinisä käytti lierihattua (”Eden-hattu”) ja talvisin mannerheimaria, joka oli aitoa sähkökania. Isänisä suosi usein lippalakkia, vaikka olikin kova porvari, mutta se oli jokin sosiaalisen uhman osoitus.

Maassa oli kukoistava lippalakkiteollisuus. Nyt ei sitten ole puhe baseball-lakeista, jotka ovat lipallisia, vaan entisistä kankaisista lätsälakeista. Ne olivat litteitä ja niissä oli joskus napa tai nappi.

Muoti oli kansainvälinen. Jonkun ehkä muistava sanomalehtisarjakuva ”Lätsä” (Andy Capp – tarkoitus ääntää ”handicap”) oli osuvasti nimetty. Brittiduunarin juopotteluasuun kuului talvellakin pikkutakki, kaulaliina ja lätsä.

Pitkä palttoo oli epäilyttävän herraskainen tai se saattoi tuoda mieleen manttelin eli sinellin. Kunnon työmiehellä oli lyyssi eli pusakka tai sitten pomppa eli lyhyt mutta mahdollisesti hyvinkin tukeva ja topattu takki, reisien puoliväliin ulottuva.

Lätsää kuului heilauttaa vastaantulijoille, ja kun mentiin oikein asialle, lippalakki siepattiin kaksin käsin päästä ja sitä pidettiin mytyssä rinnan korkeudella. Lätsän leipominen käsissä kuului asiaan, jos oltiin tahtomassa siemenviljaa tai pyytämässä maksuajan pidennystä.

Ellette muka tiedä, mitä tarkoitan, Heartbeatin (Sydämen asialla) mainio Dave hallitsee tämän etiketin ja käyttää sitä jopa puhutellessaan sikoja.

Ei tämä ole mikään helppo asia. Jossain farssissa tosi tohelo kohotti kypärää tervehtiäkseen esimiestä, ja se on tietysti järjettömän huvittavaa.

Minulla kun on silmissä vikaa, en pidä aurinkolaseista, mutta tarvitsen lipallisen lakin ainakin ajaessani autoa. Kaksi kuukautta vuodessa aurinko paistaa pahasti silmiin pikkutiellä sekä aamulla lähtiessä että illalla palatessa.

Prinz-Heinrich-Mütze on muuten sopiva, mutta sitä joutuu varomaan. Se ei pidä siitä, että sen päällä istutaan. En kyllä pitäisi minäkään.

Runoilijamainen lierihattu olisi tietysti paikallaan ja olen sellaista käyttänytkin, mutta se on lyhyesti ilmaisten hankala.

Hatut katosivat muodoista yhtäkkisesti. Vanhoissa amerikkalaisissa elokuvissa kytät istuivat sisällä lierihattu päässä ja rööki suussa. Sitten keksittiin kai teeskennellyn tasa-arvon merkeissä, ettei kukaan pidä päähinettä. Sitten tuli yleisvasemmistolaisuus, yleisbolshevistiset eli neuvostohenkiset lippalakit ja taas oltiin siinä tilanteessa, että päähine julisti kantajan sosiaalista asemaa. Amerikkalaiset käyttivät päänauhaa ja jotkut Che Guevaran hengessä barettia.

Pipo, joka on pohjoisen parlamentaarisen demokratian vastaus päähineongelmaan, taisi nykyisessä muodossaan levitä kaupunkimuotiin talviurheilijoilta. Nykyisessä laajassa käytössään se on kätevän transseksuaalinenkin.

Päähinekysymykseen ei pidä suhtautua kevytmielisesti. Puhtaasti mielipuolinen fryygialaispäähine koristaa Ranskan vallankumouksen peruna monia vaakunoita ja symboloi siis vapautta. Armeija käytti ”verikauhaa”, joka ei ole tullut muunnelmanakaan takaisin muotiin, kuten ei myöskään suikka.

Kolmikolkkahattua luulin käytännölliseksi, kunnes luin Peter Englundin Suuren sodan vuosista (Ofärdsår), ettei se muotoonsa taivuteltuna oikeastaan kestänyt sadetta. Napoleon-tyyppinen päähine kuului oikein päin pidettynä virka-asuun Suomessakin. Se saattaa olla suikan kantamuoto.

Näitä mietteitä herätti alustava perehtyminen Kiinan ja Japanin virallisiin päähineisiin, jotka oli nimenomaan tarkoitettu samaan käyttöön kuin kaluunat meillä eli ilmaisemaan asema.

Mutta onko lippa – jollainen omassa päähineessäni on – jollain tavoin jalo kapine, koska entisistä vangin ja alokkaan päähineistä se oli poistettu ja matruuseilta samoin.

Kukaan ei ole kertonut minulle, miten armeijamme upseeristo ja kadettikunta suhtautuvat siihen, että heiltä on nyt viety koppalakki. Se on päähine, jollaista en ole päässyt koskaan käyttämään, joten voin vain kateellisena ihmetellä, eikö sellainen ole kallis tehdä ja epäkäytännöllinen useimmissa luvallisissa huvituksissa?

Santorinin vaarallisuudesta

En millään keksi, miten historiaa olisi kerrottava, muta olen saamaisillani idean, Salaisista eläimistä, vai mikä tuon mainion sarjan nimi nyt oli.

Juoni eli suuret linjat eli vaikuttavat voimat eli juuri se, mitä historiasta opetetaan yliopistotasolla, ovat toisarvoisia. Oivalluksiin ja yhteyksiin auttavat ja tunteisiin vetoavat pikkuasiat ovat tärkeimpiä.

Onneksi tämä oivallus on tunkeutunut myös oikeaan historiantutkimukseen. Mitä Ryti kirjoitti päiväkirjaansa Hitleristä. Merkintä ei ole välttämättä tottakaan, mutta se vaikuttaa syvästi lukijaan. Merkintä oli arvostava.

Haeskelin jotain asiaa Modesty Blaise –jännityskirjoista, jotka olen lukenut kauan sitten pariinkin kertaan ja joista olen suomentanut muutamia. Yhdenkään juonta en muistanut edes osapuilleen mutta sitä enemmän henkilöitä ja tilanteita.

Harhaileva muistini oli sekoittanut henkilöhahmoja vääriin kirjoihin. Se hullu revolverisankari-pappi ei ollutkaan kirjassa A., vaan kirjassa B., ja siinä oli se Modestyn ilahduttava havainto, että tuo häntä parempi ampuja treenasi ja esitti taitojaan aina normaalimatkalta. Niinpä sankarittaremme nitisti hänet 50 metrin päästä. Ase oli Star .45. Vaikeaa mutta mahdollista, jos on harjoitellut.

Oletteko huomanneet, että elokuvassa Rokka joukkomurhaa lumessa tarpovat venäläiset ylipitkältä matkalta, siis konepistoolille. Vaikeaa mutta mahdollista.

Tässä tulevat kuvaan Salkkarit, Dumas ja Dickens.

Pitkässä ja polveilevassa tarinassa ei ole tarkkaan katsoen päätä eikä häntää, koska juonta ei ole tarkoitettu päättymään. Kyllähän Copperfield päättyy ja muskettisotureistakin tulee vanhoja, ties kuinka monen tuhannen sivun jälkeen. Sherlock Holmeseissa, jotka ovat suurta kirjallisuutta, on kuulemma nokkelia juonia ja ällistyttäviä käänteitä, jotka johtavat rikollisten paljastumiseen. En muista niistä yhtään. Mutta muista mainiosti ”Punatukkaisten kerhon” ja tiedän, että Baskervillen koira ulvoi kammottavasti nummella. (Englannin nummilla on rämeitä ja suonsilmiä.)

C.K. Chesterton, joka oli merkittävä kirjailija eikä luonut ”Isä Browneissa” parasta tuotantoaan, oli unohtumaton tyyppien ja tilanteiden rakentaja. Mark Twain ei ollut huono hänkään.

Olen kerrannut ja lukenut oikeastaan aikamoisen määrän isoja ja laajoja ja moniosaisia historiateoksia, joista eräät ovat erinomaisen eteviä. Hapuilen kohti sellaista käsitystä, että on olemassa toinenkin, tehokkaampi tapa.

Tutki innostuneesta kommentoijan ystävällisesti mainitsemaa verkkopaikkaa Atlas of World History. Se on keskeneräinen ja hiukan karkeatekoinen mutta oikeastaan tosi hyvä. Silti siinä on tämä sama ongelma. Kiinan historian ja bantujen historiaan ja kaikkeen on liitetty tekijöiden tärkeänä pitämiä seikkoja, jotka eivät kuitenkaan taida olla tärkeitä. Bantuista mieleeni jäi yksi uusi tieto. Joskus 1700-luvulla heimoilla oli karjaruhtinaita, jotka asuivat kivirakennuksissa korkealla alamaistensa, karjan kimpussa jykertävän kansan yläpuolella.

Paljon parempi maininta kuin joki turhanaikainen taistelu.

Otsikko on huomautus suuresti lisääntyneiden televisiokanavien ja siis ohjelmien vaarallisuudesta. Ykkönen lähettää parhaaseen katseluaikaan arkena, kuten tänään, hieman epäilyttäviä ja mahdollisesti heppoisia historiadokumentteja. Tänään kerrottiin Santorinin eli muinaiselta nimeltään Theran tulivuorisaaren räjähdyksestä ja tsunamista, joka särki suuren osan Kreetan minolaisesta kulttuurista ja teki suurvallasta haavoittuvan mannermaan miesten – mykeneläisten – hyökkäyksille.

Syitä ja selityksiä oli yksinkertaistettu amerikkalaiseen tapaan. Jälleen kerran Wikipedia näyttää etevyytensä. Siinä näet todetaan aivan oikein, että minolaisen Kreetan tuhosta ja tuhon syistä kiistellään edelleen erittäin kiivaasti. Siinä jopa mainitaan se tosiasia, että hiukan kiharaisista syistä tuon historian (ei kaikkien aikojen) suurimpiin kuuluvan paukun ajoitus on ongelmallinen. Tenttivastaus on 1 630 eKr., mutta hiiliajoitusten kalibrointi ei ole oikein onnistunut, eikä selvää dendrokronologista näyttöä sattuneesta syystä ole.

Tuo sana, jolla voi helposti esimerkiksi masentaa tätinsä, siis dendrokronologia, on dekkarimaisen fiksu ajoitusperinne – vertaamalla pikkutarkasti kalibroituja hiili- ja elektroluminenssiajoituksia on rakennettu puiden vuosirenkaista katkeamaton sarja. Jos jostain löytyy mikä tahansa orsi tai kirvesvarsi, sen vuosirenkaiden ”käsialasta” eli suhteellisista leveyksistä voidaan lukea täsmällisesti se vuosi, jona tuo puu lakkasi kasvamasta. Ja kun käytössä on ollut jopa kivettynyttä puuta, käytettävissä on kymmenen tuhannen vuoden kartta.

Fiksua.

Mutta ei siis pidä uskoa ihan heti kaikkea, mitä television tiedeohjelmissa kerrotaan.

Minulla on pelko, että nuo ohjelmat ovat välillä suhteellisen vähäisessä määrin tieteellisiä. Mainitsemani Wikipedian artikkeli (Minoan civilization) on esimerkillinen siksi, että siinä on laaja lähdeluettelo, joka johtaa erilaisiin kiistaisiin kannanottoihin.

Kävin kerran 70-luvulla Knossoksessa, mutta silloin oli liian kuuma. Ihmeellinen kulttuuri ja toden totta salaperäinen korkeakulttuurin sammuminen. Viisas mies se Waltari, kun sisällytti tämänkin Sinuheen; Minea oli kreetalainen.

Ehkä minä en lue Sinuhea enää seitsemättä kertaa. Olin huomaavinani, että Aku Ankan taskukirjoista on tullut myyntiin pienikokoinen laitos. Jospa se olisi sopivasti popularisoitu… Taannoinkin kollega katsoi junassa pitkään ja paheksuvasti, kun koetin hädissäni piilottaa Werner Heisenbergin kirjan Der Teil und das Ganze.