Äitini, kuvassa, täyttää tänään 98 vuotta. Tuossa hääkuvassa, joka on lokakuulta 1943, hän on siis 20-vuotias ja isä 22. Kruunu oli lainassa partiotyttöjärjestöltä.
Ei ole helppo käsittää, miten tuollainen holtittomuus hyväksyttiin. Äidinisäni oli rahantunteva mies, ”rikas kauppias”, kuten siihen aikaan varmaan sanottiin, ja kivitalonomistaja.
Kuvan henkilöihin kiteytyy, miten tyhjän päällä ja haaveiden varassa koko maa oli tuolloin, 1943.
Kummallakaan ei muuten ollut muuta koulutusta kuin keskikoulu. Isälläni on komeat vetimet, mutta äidin perheessä oli jo menetetty yksi sulhaskandidaatti ilmavoimista.
Maan historia on kirjoitettu jokseenkin poikkeuksetta miesten tarinana. Naisia on mainittu sikäli kuin he ovat näkyneet miesten tehtävissä ja ammateissa.
Tällä hetkellä meillä on maassa sekä valokeilassa että sen lähettyvillä kaikki paikat naisia täynnä. Vuosi sitten jossain väitettiin tiedettävän, etteivät ”tytöt” selviä vakavasta pandemiakriisistä ja siihen liittyvistä taloudellisista järkytyksistä. Tilanne on kesken ja voi muuttua pahemmaksi, mutta minusta ei ole kiinnostavaa pohtia, olisiko Antti Rinteen johdolla selvitty paremmin.
Äidistäni pitäisi olla elämäkerta, mieluummin suoratoistettava dokumenttielokuva kuin kirja. Luulen että maailma on jo lohjennut kuvalliseksi ja sanalliseksi.
Äidin vanhimmat itse piirroksin ja maalauksin koristellut leikekirjat ovat 30-luvun puolivälistä. Vanhemmilla päivillä hänen hurjin viritelmänsä oli virkkaamalla tehty omaelämäkerta – lähemmäs sata pannulappua, jotka muuten ovat vilahdelleen näissäkin blogeissa.
Minulle on hitaasti selvinnyt, että synnyin ja kasvoin matriarkaattiin. Emo kulki edellä ja itse asiassa määräsi suunnan. Alfauros risteili taustalla ennen kaikkea henkivartiijana. Pohjanmaalla oli sellaista tapaa. Naiset pitivät taloa ja miehet tappelivat kylillä.
Se talonpito ei tarkoita ylläpitoa. Suomen kieli toistaa sievästi kreikan kielen viisauden – talo, talous – oikos, oikonomeia (ekonomia). Joskus tuo kreikan sana tarkoitti myös perhettä tai klaania. Niin meilläkin.
Suomen historian keskeinen piirre on angloamerikkalaisen yksilökiihkoilun vähyys. Tekeminen on meillä käsitetty tärkeämmäksi kuin puhuminen. Kun pojat ovat oppineet sen laajasti, he ovat oppineet sen äideiltään. Se menee niin, että miehestään tai vaimostaan voi erota – mutta äidistään ei.
Lukeva sivistyneistö lähettää syntymäpäiväonnittelut.
VastaaPoistaKaunis pari! Aika tavallinen ikä mennä naimisiin siihen aikaan. Ja morsiuskruunut olivat silloin aika tavallisia kuvista päätellen. Lotta Svärd -järjestöllä niitä oli myös lainattavaksi.
VastaaPoistaOmat vanhempani eivät olleet lainkaan noin edustavia ulkonäöltään.
VastaaPoistaOn se vaan ihmeellistä, ettei upeista vanhemmista synny läheskään aina saman tasoisia jälkeläisiä vaan jopa jossain mielessä rumia. Jakamaton ihmisarvo tietenkin kaikilla - tämä on pakko todeta tähän lopuksi.
En valokuvista nähneenä Kemppistä rumaksi sanoisi vaikka sillä parta onkin.
Poista"Jakamaton ihmisarvo"-teennäisyydellä ei ole mitään merkitystä niin kauan, kuin Toipila ja yleisemmin homo sapiens-laji rajaa elämänarvot vain itseään koskevaksi.
PoistaKäänteisesti voimme kai todeta Toipilan olevan vanhempiaan "tasokkaampi", silti kuitenkin ihmisarvoltaan jakamaton.
PoistaMiten te selitätte itsellenne tuon jatkuvan kiusaamisen? Ja porukalla toistenne selän takaa. Minusta se on kuvottavaa.
Poista"Nimetön" oletko huomaamattasi tai täydessä ymmärryksessä tullut siihen tulokseen, että "jakamaton ihmisarvo" on synonyymi tyhmälle?
PoistaNäinhän se Antti Tuurikin Pohjanmaa romaanissaan:
VastaaPoistaMummo -- kertoi ihmetelleensä jo pitkään, minkä takia Pohjanmaalla viisaus on aina vanhoissa naisissa, viisaus ja hyvyys, ja kun kysyin, mikä täälläpäin sitten on miehissä, se mietti sitä jonkin aikaa ja arveli, että niissä asui jonkinlainen hulluus."
Ylellä oli juuri juttu suomalaisten genetiikasta. Karjalaisen siirtoväen tulo länteen oli suurin geneettisesti kansaa sekoittanut tekijä. Näin siirtokarjalaisten jälkeläisenä tämä tulee vahvasti omalle kohdalle. Kun katsoo omia lapsia, niin näkee heimojen sekoituksen tulokset.
VastaaPoistaMielenkiintoinen oli kuitenkin se tutkimustulos, jonka mukaan karjalaiset olivat häipyneet Etelä-Pohjanmaalta jo 1950-luvulla. Näin sinunkin sukusi, vaikkette siirtoväkeä olekaan. Sen sijaan omassa maakunnassani karjalaiset erottuvat selvästi, mutta vain sellaiselle, joka kuulee sukunimestä maakunnan. Epäilen vahvasti, että kyse on asutustoiminnan yksityiskohdista. Siellä, missä oli kartanoita ja suurtiloja lunastettavaksi, karjalaiset saivat peltoa, vieläpä ihan elinkelpoisen tilan verran. Sen sijaan pohjoisempana tavallisilta taloilta lunastettiin suurelta osin metsää ja suota. Karjalainen sai kylmän tilan, eikä korvauskaan ollut välttämättä yhtä hyvä, sillä Pohjanmaalle asutettiin Laatokan-Karjalan asukkaita, joiden tilat ja niistä saatu korvaus eivät välttämättä olleet yhtä hyviä kuin Kannakselta siirrettyjen. Silloin tila ei elättänyt.
"...heimojen sekoituksen..."
PoistaJos vähänkään olen ymmärtänyt, ei nykykäsitys mitään "Suomen kansan heimojen" faktista olemassaoloa edes tunnusta - ei sekoittamattomien eikä muiden. 30-luvun puheet sikseen.
(Vrt. Kotiseutu ja kansakunta. Miten suomalaista historiaa on rakennettu. HArk 142. SKS 2014.)
Niistä heimoista niin tiedä, mutta kyllä sukukokouksissa tapaamani aika lailla samasta muotista peräisin oleviksi tunnistan. Vaikka sukulaisuus olisi vuosisatojen takaa.
PoistaHei! Nyt. Etiketti, E. A.
Poistajumppahuiti
Jos katsotaan 1000 vuotta taakse päin, niin silloin suomalaiset olivat jo jakautuneet ryhmiin – (varsinais)suomalaiset, hämäläiset, karjalaiset - joita voinee pitää myös heimoina (ellei tätäkin sanaa ole tässä välissä ehditty jo kieltää epäkorrektina).
PoistaStolbovan rauhan 1617 jälkeen osasta Karjalaa, mm. Kannakselta, muuttivat ortodoksiset karjalaiset pois ja tilalle tulivat savolaiset.
Niinpä sotien jälkeinen evakkogeenien leviämisen voi nähdä myös savolaisten geenien leviämisenä.
Minulle on kerrottu, että vasta kun Pönttovuoren tunneli aukaistiin, niin savoliset pääsivät karkailemaan pitkin Suomea.
PoistaSatun muistamaan luetusta, että Pönttövuoren tunneli avattiin 1917. Tuskinpa edes savolaiset siihen maailmanaikaan kovasti karkuun pääsivät vilistämään. Tuli nääs Huruslahden arpajaiset, joissa Toipilakin, päätellen monista varhemmista kirjoituksistaan, olisi urheana upseerimiehenä "laskenut läpitte"?
PoistaKatsokaa nyt ihmeessä kunnolla tätä, niin huomaatte, miten monenlaisia keskenäänkin jo pelkästään suomenkielisten suomalaisten vanhat sukujuuret ovat:
Poistahttps://www.mv.helsinki.fi/home/mjxpirin/finpopgen/finpopgen2017_fi.html
Tästä löytyy kunnittain heimot/ryhmät ja muutokset.
Poistahttps://geneviz.aalto.fi/genetic_ancestry_finland/
Tuo https://geneviz.aalto.fi/genetic_ancestry_finland/
Poistaon vain englanninkielinen siirtymäsivu sitä edellisen kommentin sivustolle.
Tänäisen Hesarinkin Tiede-osiossa on artikkeli evakkojen "muokkaamasta" geeniperimästämme.
VastaaPoistaPuhuttiinko "heimoistakin"? Minun lehdessäni (HS 10.3.2021) ei niistä mainittu "vivahdustakaan".
PoistaPidän kuvasta. Varsinkin tuo uljas ryhti isälläsi ja ihanan utelias katse äidilläsi. Mahtava kuva.
VastaaPoistaBlogistilla on äitinsä silmät.
VastaaPoistaToiveikasta ja mielikuvitusrikasta jatkoa toivottaen
VastaaPoistaI. Hallantie
Pidin niitä pannulappuja pitkään näytön taustakuvina. Niissä oli kotoista rauhaa ja iloa arkeen.
VastaaPoistaKiitos ja kumarrus!
Kunnaksen Ilkka
Kelloko se näkyy?
VastaaPoistaNäin ilmavoimiemme vuosipäivänä lämpimät onnittelut äidillesi tähtäriltä Tampereelta. Isäsi antoi esikuvan monille pojille ei vähiten minulle.
VastaaPoistaAd Omnia: kello, Omega, saattoi hyvinkin olla häälahja. Appi oli alkuperäiseltä ammatiltaan kelloseppä- Äidillä oli Tissot, jonka kellotauluun oli käsityönä kirjoitettu "Laila". Itse tiesin varhain, että myös Zenith on kova juttu, jollaisen aikanani sainkin.
VastaaPoistaKellossa on ylimääräisiä nappuloita - olisiko siinä jokin ajanottotoiminto jota lentäjä tarvitsi?
VastaaPoistaVarmaankin sama mies kuin äitini sodanaikaisessa ryhmäylioppilaskuvassa Kauhavan kirkon edustalla. Taisi olla ainoa miesylioppilas siinä kuvassa?
VastaaPoistaRippilahjaksi sain Tissotin, joka palveli siihen saakka kun kelloihin tulivat digitaaliset näytöt, joita pidin ja pidän vieläkin fiksumpina kuin nuo lasikuvussa pyörivät metallin palaset.
VastaaPoista" Vuosi sitten jossain väitettiin tiedettävän, etteivät ”tytöt” selviä vakavasta pandemiakriisistä ja siihen liittyvistä taloudellisista järkytyksistä. Tilanne on kesken ja voi muuttua pahemmaksi, mutta minusta ei ole kiinnostavaa pohtia, olisiko Antti Rinteen johdolla selvitty paremmin"
VastaaPoistaKiinnostaisi myös johtuuko nykyinen surkea koronatilanne siitä että Uudellamaalla ei edelleenkään uskota "tyttöihin"
Saattaahan vika olla myös sekavissa hallinnon käskysuhteista tai lakien liiallisesta tarkkuudesta tai puutteesta.
Sota-aikana otetut isän ja äidin vihkikuvat ovat oudon lumoavia meille 75-vuotiaille lapsille; 80-luvulla käsittelin isä- ja äitisuhdettani psykoterapeutin tukemana; näytin hänelle vanhempieni vihkikuvaa vuodelta 1943, isä nuorena asepuvussa, äiti kauniina ranteessaan koru jonka isä oli tehnyt alasammutun viholliskoneen alumiinista. Sanoin spontaanisti: "Minun lapsiani", olinhan nelivitonen ja kuvan rakkaat ihmiset parikymppisiä. Valokuva ei pysäyttänyt aikaa vaan pani sen kulkemaan vastavirtaan. Outo kokemus.
VastaaPoista