Sivun näyttöjä yhteensä

21. maaliskuuta 2021

Suomalaiset


 

En nyt muista älymystön edustajaa, joka olisi hävennyt tai peitellyt suomalaisuuttaan. Tuo eilenkin esitetty käsitys saattaisi olla luulo ja sellaisena peräisin sadan vuoden takaa. Meillä pikeentynein ruotsinkielinen virkakunta näki edessään moukkia ja tolvanoita, ja nämä mukelsivat suomea, tai eräissä tapauksissa ruotsin murretta, josta ei liioin ottanut selvää.

 

Naapurissa Venäjällä pidettiin vielä runsaat 100 vuotta sitten sopimattomana tai vähintäänkin kummana, jos virkaherra puhui venättä pöljän kansan kanssa, Keisari puhui saksalaissyntyiselle rouvalleen englantia ja kirjoitti sillä kielellä kirjeet ja kortit. Oikea aatelisto viritti puheensa ranskaksi, jota osattiin kuka huonommin, kuka paremmin.

 

Jopa Englannissa, Ranskassa ja Saksassa pienempien piirikuntien puheenparret olivat niin outoja ja omituisia, ettei niistä virastoissa ja hoveissa saanut selvää. Vain kummaksi jotkut, kuten sitten Lönnrot meillä, alkoivat viljellä ”kansankieltä” oikein painetuissa kirjoituksissa.

 

Sitä sanotaan kulttuuriksi, että joku elää vieraassa maassa, kuten vaikka suomalainen Valloissa tai Kanadassa, esimerkiksi neljäkymmentä vuotta, oppimatta sanomaan yksi tai kaksi tai kissa tuon maan kielellä – ja on ylpeä siitä. Ja valtaväestö on puolestaan huolissaan siitä, että joku onvielä tyhmempi kuin asianomainen itse.

 

Kerrankin kuuntelin keskustelua, jossa juonena oli, että puolalaiset ovat erikoisen yksinkertaista ja osaamatonta kansaa, ja minultakin kysyttiin mielipidettä. Ei minulla ollut mitään sanomista siihen keskusteluun. Tosin Puola-Liettua oli jo keskiajalla Euroopan suurin valtio, ja Krakovassa Jagellon yliopisto oli Euroopan ja maailman vanhimpia, perustettu kohta Kasimir Kyynäränmittaisen hallituskauden jälkeen, ja siis vanhempi kuin Cambridge (Engl.).

 

 Muiden ohella Malinowskin esittelemä ajatus, että kukin kulttuuri oli harvinaisen hyvä juuri niissä oloissa, joissa se esiintyi, sisältää siemenen, vaikka ei ehkä koko totuutta. Aina välillä on kulttuureja, joiden parhaat pojat ovat harvinaisen hyviä rytyyttämään ratsulla ja ammuskelemaan ihmisiä hengiltä jousipyssyllä. Ja sitten on järjestelmiä, jotka pyörivät paikallaan vuosisadasta toiseen, eikä kukaan huomaa, että myllystä ovat jauhettavat loppuneet aikoja sitten.

 

En kaupittelisi omaakaan suomalaisuuttani. Nyt etsin jotain sanaa tai asiaa ja näin taas kerran, miten käsittämättömän hyvä kirjailija kustantajan mielihaude Haanpää oli. Tehtiin häneltä koottuja tai valittuja teoksia tai yksittäisiä niteitä, kansa ei osta. 

 

Jos pantaisiin nykyinen terävä ja miellyttävä nuori lukemaan vaikka Pussisen akasta tai Heta Rahkosta, kävisi niin kuin ennen saksalaiselle sivistyslukijalle: minun mielestäni arkisista arkisin tarina olisi toisen silmissä aivan eksoottinen ja ihmiset ja heidän tekonsa kuin toiselta taivaankappaleelta. Parkataan paperipuita, kolkataan mateita jään läpi, tanssitaan sillalla ja lyödään puukolla sen mukaan, miten asia on.

 

Haanpäätä en tietenkään koskaan tavannut – hän kuoli 1955. Hänen tuotantonsa useita kertoja lukeneena arvaan, ettei hän kelpuuttaisi Helsingin Seurasaarta. Puuttuu haju! – Mutta Heikki A. Reenpää oli oikealla asialla, kun hän viimeiseinä elinvuosinaan patisteli Piippolaa, nykyisin Siikalatva (!) muuttamaan nimensä suuren poikansa kunniaksi Haanpääksi. Piippola kun valitettavasti on suurelle osalle suomalaisia paikka, jossa asui se vaari, jolla oli talo. Vuodesta 1706 vaari tunnettiin maailmalla nimellä d’Urfey ja eri puolilla luultavasti eri nimillä jo kauan aikaisemmin.

41 kommenttia:

  1. KIITOS Lönnrotin kuvasta. Kun tämä kansa vielä ymmärtäisi, miten paljosta me Eliakselle olemme velkaa. Sanat, kielen, virret, sananlaskut, kasviopin - niin, ja Kalevalan. Sammatti sai kirjaston, kansakoulun ja kirkko alttaritaulun. Testamenttivaroilla saatiin aikaan emännyyskoulu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ninnoh. Mutta sitä mökinukko akkoineen siunasi ja kläppäsi kun poika pääsi papinoppiin että on se hyvä että sentään, eihän se talon töissä olis pärjännykkään.

      Poista
  2. Lajimmme lyhyen olemassaolon jälkiä katsoessani minua hävettää olla ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä se Valto Einarin laji on, jonka tekemisiä hän niin häpeää?

      Vähän omituisena koen, jos henkilö, joka julistaa uskonnonvastaisuuttaan on kuitenkin ilmeisesti hyvin sisäistänyt itseensä perämetsäläisten herätysliikkeiden negatiivisen ihmiskäsityksen synteineen ja häpeöineen.

      Jos maailma olisi ilman ihmistä, ei täällä tämän onnellisempaa olisi. Kun ei olisi koko onnellisuuden käsitettäkään. Sen enempää kuin muitakaan käsitteitä.

      Kuinka onnellinen tai onneton on sinilevä? Entä hylje? Silloin kun leijona on onnellinen, voisi hyvällä syyllä epäillä, että joku toinen eläin on juuri elänyt ainutkertaisen elämänsä onnettomimman hetken.

      Jos Valto Einari kokee, että maailma paranee siitä että hän toistelee väsynyttä lausettaan häpeästään, tuskinpa niin on. Hän voi, ja hänen ehkä kannattaakin pyrkiä tekemään kaikenlaisia hyviä ja epäitsekkäitä asioita. Ehkä hän tekee maailmasta silloin paremman paikan. Ainakin kannattaa yrittää.

      Poista
    2. Onpa hankala ihminen. Ei varmaan usko edes oravien jälleensyntymään.

      Poista
    3. Jankkoomaan en ala ymmärrettäänpä minuva tahi jos. Kysyn kuiten, että kirjoitinko minä jotain onnellisuudesta kun rivienvälejäkään ee oo kuin yksi? (Aekasten hyvin minulta🦊)

      Helepottaisko nimettömän varpaitten kitistelyyn vaikka tämmönen sanallinen lorraus ( kun en kintuille kusta kehtoo) :

      yhen kerran kun jalattomat tanssi
      ja sormettomat soitti kitaraa
      kuurot siellä kuunteli
      ja sokiat ne katteli
      kun mykkäpojat lauloivat

      Eikös nämä kommenttirimpsut suurinpiirtein toisinaan näin piättömästi jarnistele?

      Poista
    4. Älä ny viälä heitä kesken, justiin vasta päästy verrytteleen.

      Oli kerran muori Luirosta
      huolissansa luannosta...

      Poista
    5. Okei. Valtoeinari ei kaipaa onnellisuutta. Jotain hän silti katsoo tarpeelliseksi valittaa.

      Ja silloin kun ei enää osaa tolkullisia kirjoittaa, alkaa vääntää jotain murteentapaista.

      Poista
    6. Sitä valittamistakaan en rivin välistä löydä?


      Käy nimetön lukemassa Kivaniemi blogejani joita on 2. Sieltä löytyy "murteidentapaisia", valittamisia, onnellisia ja onnettomia tarinoita, retkijuttuja... Sillä vuan ohjaan jälilleni, että suat kaikkee kaipoomaasi kertarunttuulla sylin tääteen ja jiäpi joutavien miettimiset vähemmälle. Eekä maksa sen enempöö kuin tiällä muuvallakaan.

      Tuo "Einarikin"löytyy blogistani. Etuliite sillä tarinani "alteregolla" on kuitenkin Otto.

      Poista
    7. Ai täällä kirjoittelemisesi onkin oman blogisi mainostamista? Ei kuule kiinnosta.

      Poista

    8. Nimetön on sormi.

      Poista
  3. "En nyt muista älymystön edustajaa, joka olisi hävennyt tai peitellyt suomalaisuuttaan."

    En minäkään nyt heti tuollaista mistään oikeasti älymystöön luettavasta piiristä tunnista. Sehän olisikin ihan älytöntä hävetä omaa upeaa kansakuntaansa, yhtä maailman onnistuneimmista.

    Mutta sensijaan wannabe älymystö, tuo kintuissa pyörvä nimettömistö ja koko joukko toimittajia ja muuta silmäntekevää - julistaa kaiken aikaa: "Suomi on vain keinotekoinen konstruktio, suomalaisuutta ei ole, me maksamme velkaa, ..."

    Tuo sama porukka on valmis ja suorastaan innokas halveksimaan ja heittämään pois kaiken sen, mikä tässä meidän suomalaisuudessamme on arvokasta, ainutkertaista ja mikä antaa jotakin edes pientä postiivsita lisää ihmiskunnan kokonaisuuteen.

    Ihmettelen vähän, jos joku ei ole vielä huomannut tätä alemmuudentuntoista, isompia kansakuntia mielistelevää ja huomiota kerjäävää valtapuhuntaa. Suomessa on tuon puhunnan mukaan kaikki väärin, huonosti ja hävetä pitää aivan kaikkea kovasti. Mikä tahansa vieras on aina parempi korvaaman suomalaisen ja suomalaisuuden.

    Voi monesti ollakin, mutta ei kai nyt sentään ihan mikä tahansa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtaako sellaisia ollakaan, jotka tästä itsensä tunnistaisivat?

      Poista
    2. Nyt saa Matias K. ihmetellä, sillä en minä ainakaan ole huomannut tuollaista "valtapuhuntaa". Rauno Lehtinen havaitsi sitä 70-luvulla ja sävelsi ja sanoitti vastaukseksi laulunsa "Tom tom tom", jonka Marion lauloi Euroviisuissa Luxemburgissa.

      Poista
    3. Nimetön on ihan hyvä nimimerkki, yhtä hyvä kuin vaikka "Yksi monien puolesta". Matias K. taas esiintyy väärällä nimellä eli harjoittaa petosta kun yrittää sulautua niiden joukkoon jotka käyttävät ihan oikeaa nimeään.

      Ei sen toteaminen että Suomi on samanlainen taideluomus kuin kaikki muutkin kansakunnat ole sinänsä mitään pyhien arvojen vetämistä lokaan. Ei totuuden sanominen koskaan ole väärin. Mitä häpeämistä jossain Lönnrotissa muka olisi? Käyttämäsi kaltevan pinnan argumentin mukaan totuuden sanominen johtaa on väärin ja suomalaisuuden säilyttämiseksi on uskottava valheeseen. Stalinismikin on niitä liikkeitä jotka vaativat mahdottomien asioiden uskomista jo ennen aamiaista.

      Poista
    4. Minäpä taas pidän nuorisoa viksuna. Oikea idea yksityisyyden suojasta, joku tissi vilahtaa niin voi kuulkaa kauheaa ja nin nuarikin.. mutta nehän on keksiny että jos on miljoona kpl piljoonaa tissiä niin kukaan ei piittaa kohta mitään. Että selfiö se.

      Poista
  4. Ruukissa sijaansa pitävä ja Pyhännällä asti luettu Siikajokilaakso-lehti vastusti yhdessä pääkirjoituksessaan 1990-luvun alussa pontevasti Haanpään muistomerkkihanketta. Perustelut oli luettavissa sekä riveiltä että rivien välistä. Tapio Junnon veistos Isännät ja isäntien varjot Piippolaan kuitenkin tuli Suomen keskipisteen pystin lähelle ja Haanpää-huonekin kirjastoon.
    Kulttuurimyönteisyyttään lehti myöhemmin kiillotti julkaisemalla Kailaan Paljain jaloin -runon erään levikkialueensa mökinmiehen hengentuotteena ja painattamalla etusivulleen lähes luonnollisen kokoisen värikuvan karhunpaskasta, jossa huomio piti kiinnittää läpi suoliston sellaisinaan kulkeutuneisiin puolukan kuoriin. Ei sillä, tuolloisen vaimoni kotiseudun aviisi puolusti paikkaansa. Vaimoni sätti minua aina, jos vähääkään kummastelin ja arvostelin. Etsiskeli outouksia oman kotipuoleni paikallislehdestä, jossa mm. aina korostettiin, että rikoksentekijät olivat toispaikkakuntalaisia tai naapurimaakunnasta.

    VastaaPoista
  5. Minä tiedän Piippolan taas paikkana josta vaimoni vaari on kotoisin. Hänellä tosiaan oli Piippolan vaari, vaikka hän ei kylläkään ehtinyt vaariaan koskaan tavata. Toisaalta olen kyllä kovasti kannattamassa Siikalatvan muuttamista Haanpääksi.

    VastaaPoista
  6. Nuo kulttuurit, joissa ollaan poikkeuksellisen hyviä ratsastamaan ja ampumaan jousella, ovat tyypillisesti arojen paimentolaiskansoja. Jos koko ikänsä paimentaa lampaita ja hevosia hevosen selästä ja metsästää samalla pienriistaa jousella, niin kehittyy sen kummemmin harjoittelematta karmean hyväksi ratsumieheksi.

    Suomalaisen korpisoturin maine kehittyi samalla tapaa. Meillä oli sotien välillä tapana, että nuoret, muuta työtä vailla olevat miehet viettivät talvensa metsätöissä. Siinä oppi luonnostaan sellaisen määrän erätaitoja, että metsässä selviäminen myös sodan olosuhteissa oli helppoa. Saksalaisen näkökulmasta me olimme varmaan yhtä barbaarisen elinvoimaisia kuin mongoliratsumiehet. (Venäläisten karjalaiset rykmentit olivat tässä suhteessa suomalaisiin nähden vertailukelpoisia ja muodostivat kun vaikeimman vastuksen.)

    Tämä "korpisoturius" oli aika lyhytaikainen ilmiö. Jos 1800-luvulla olisi heitetty suomalaisia nuoria miehiä metsään, selviytyminen olisi yleisesti ottaen ollut huonompaa, sillä ei 1800-luvun suomalainen maalainen elellyt läheskään yhtä paljon metsissä kuin 1900-luvulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä voiko Kiven Seitsemää veljestä pitää minkäänlaisena historiallisena kuvauksena, mutta ei kuvauksessa kirjailija mitenkään hämmästellyt sitä, että umpimetsään lähtenyt nuorten miesten joukko pärjäsi varsin hyvin.

      Metsissä liikkumiseen ja metsästämiseen tottuneita jo lapsuudestaan kyllä veljekset olivat, sen Kivi kuvaa. Mutta esim. hiihtotaito, makuusuojan rakentaminen ja tulenteko lienevät olleet perustaitoja ihan kaikille maaseudun asukkaille siihen aikaan. Ja muitahan täällä ei kovin paljoa tainnut ollakaan.

      Poista
    2. Kiven Seitsemän veljestä on kaunokirjallinen teos, eikä siinäkään itse asiassa oleskella metsässä. Veljekset lähtevät Impivaaraan elelemään siellä jo olevassa metsäsaunassa, jonka hiljakseen laajentavat taloksi. Ainoa pojista, joka laajemmin viettää aikaansa metsässä, on Lauri, ja tämä harraste ymmärretään vähän outona: "Lauri poika metsäss' häärii / katseleepi puita väärii, / mäyränä nummia tonkii." Muuten veljesten metsäreissut ovat lyhyehköjä metsästysretkiä, ja niistä eroon kasvaminen on osa veljesten aikuistumisprosessia. Koko Impivaaraan lähdön idea on päästä jonnekin, mihin muu kylänväki ei varmasti tule. Kun veljekset ovat kasvaneet kunnon miehiksi, he elävät omalla viljelysmaallaan eikä heillä enää ole aikaa touhuta erällä.

      Tässä suhteessa 1900-luvun tukkijätkän erätaidot ja niiden kulttuurinen merkitys olivat ihan eri asteella.

      Poista
    3. Siis 1900-luvun metsätyöläiset olivat yleisesti parempia tulemaan toimeen luonnossa kuin sata vuotta aiemmin eläneet maaseudun asukkaat?

      Uskonetko tuohon itsekään?

      Poista
    4. Tosiasia on että hiihtäminen ei 1800-luvulla ollut mikään kansalaistaito. Ammatti-tai puoliammattimetsästäjät ehkä osasivat. Laji keksittiin uudelleen vuosisadan lopulla jolloin hiihtokilpailuja alettiin järjestää (tasamaalla eli jäällä).

      Poista
    5. Onko käsite "joutua metsänpeittoon" tuttu?!

      Entisaikainen maaseudun väki ei tosiaankaan mielellään tai vapaaehtoisesti mennyt metsään, sillä metsää pelättiin ankarasti! Siellä asui jos jonkinlaista pelottavaa väkeä, peikkoja ja petoa ja vaarana oli, ettei kerran eksyttyään päässyt enää koskaan takaisin ihmisten ilmoille! Aina keväisin, kun karja päästettiin ulos (metsä)laitumille, piti se kaiken pahan varalta suojata erilaisin - nykynäkökulmasta - taikakeinoin.

      Suomalaisten luontosuhde on asiassa varsin ohut ja lyhyt, jopa vihamielinen. Ken ei tätä usko, voi käydä tonkimassa vaikkapa SKS:n arkistoja, jonne on talletettu kaikenlaista kansanperinnettä, paljon muutakin kuin sitä Eliaksen keräämään.

      Millaista täällä taas oli ennen agraarikulttuurin leviämistä, kun soudettiin vesireitiltä toiselle hylkeitä ja majavia pyytäen, ei kukaan enää tiedä. Sehän sitä varsinaista eräkulttuurin aikaa oli.

      Poista
    6. Metsänpeittoon olen itsekin kerran joutunut. Ei siihen liity mitään pelkoa metsää kohtaan, enemmänkin ihmetystä siihen, miten aivan tuttuun maisemaan voi eksyä.

      Muistuttaa sitä, kun suunnistaja putoaa kartalta. Kun tulkitsee omassa päässä olevaa mielikuvakarttaa tutusta maisemasta väärin, voi eksyä vaikka muutaman sadan metrin päässä kotipihastaan, eikä tunnista tuttuja kiviä ja puita.

      Joskus olen lukenut/kuullut, että itsensä metsänpeitossa pyöriessään uuvuttanut ihminen käy nukkumaan puun alle, ja herättyään huomaa olevansa aivan tutussa maisemassa.

      Metsän kokemisessa on mystisiä piirteitä.

      Poista
  7. Iltapäivälehdissä kysellään, että oliko seksi hyvää. Kun siellä ei ollut avattu asiasta keskustelumahdollisuutta, niin ujosti vastaan täällä:

    Intiimi kanssakäyminen ei voi olla hyvää, jos koko toimituksen ajan toinen haisee hielle ja pierulle.

    Tämä ei sitten ole mitään uhriutumista vaan ihan fakta juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosimiehen deodorantteja ovat hiki, viski ja paska. Odöörejä, oolalaa, finska atmosfäär. Pitääkin kieltää ne. Puhuminenhan onkin jo, varsinkin jos on asiaa ja vaikuttaa puhuvan totta. Se on sitä valepuhetta. Siihen pitää puuttua oitispaikalla. Se sitten vihapuheenjohtajia syrjii kyllä mutta kunhan keksivät mitä on valevihapuhe niin asia alkaa lutviintua.

      Poista
  8. Täkäläisen kielen germaanisissa juurissa minua kiinnostaa maakunnan ja kunnan nimi. En siis puhu Suomesta eli Turun ympäristöstä vaan Pirkkalasta ja Pirkanmaasta.

    Kun kielitieteilijöiltä yrittää kysyä sanan "pirkka" merkitystä, yksinkertaista kysymystä ei ymmärretä. En välitä vähääkään siitä, oliko Birckalan perustajilla yhteyksiä Birkaan tai johonkin muuhun koivusaareen.

    Yksinkertainen väitteeni, että sana merkitsee koivua, herättää aina närkästystä. Koivu on edelleen "birch", "birke" ja "björk" germaanisilla kielillä.

    Uralilla on epäilemättä puhuttu jostakin k-alkuisesta puusta jo tuhansia vuosia sitten. Saattaa hyvinkin olla, että sanaa "koivu" on käytetty täällä Pirkanmaalla jo ennen "pirkkaa", mutta mikään ei saa minua uskomaan, että "pirkka" ei merkitsisi koivupuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vallitseva näkemys kai on, että a) Pirkkala ei tule pirkkalaisista, vaikka pirkkalalaisiakin saattoi olla pirkkalaisissa - ja siten uustermi Pirkanmaa on väärällä pohjalla, b) nimi tulee germaanisesta miehennimestä, kuten alueen monet muutkin ikivanhat paikannimet, tai sitten c) Ruotsin Birkan mallin mukaan kauppapaikan nimestä - jolla taas saattaa olla yhteys juuri tuohon koivuun. Pelkkä koivu ei ole oletettava tai erotuskykyinenkään noissa vanhimmissa nimissä.

      Poista
    2. Tästä samasta puhuttiin mm. ammoisessa YLEn "viikinkien jäljillä" -radiosarjassa.

      Pitkin rannikoita löytyy paikkoja joissa esiintyy "koivu" sanan johdannainen, kuten Koivisto jne.

      Samoin termi "Teljä" tai "Telje" on yleinen.

      Ongelmana näissä on etymologian katoaminen ja se että kirjalliset lähteet ovat niin nuoria, vanhimmillaan tuhatkunta vuotta, joka on vähän.

      Poista
    3. Ruotsin Birka on sama kuin Björkö. En kerta kaikkiaan ymmärrä, mitä edes merkitsee vähätelmä "pelkkä koivu". Totta helvetissä sana tulee tuhannen vuoden takaisesta Birckalan talosta ja miehen nimestä, mutta jotain se on merkinnyt silloinkin. Pirkkalan pitäjä oli jo 1200-luvulla, joten ajatus Pirkanmaan "väärästä pohjasta" on aivan tärähtänyt, riippumatta siitä, olivatko kaikki pirkanmiehet hämäläisiä.

      Poista
    4. https://fi.wikipedia.org/wiki/Pirkkalaiset

      ”Nimitys birckarlar liittyy kyseisiin oikeuksiin (=birk-oikeuksiin) ja niiden vahvistamiseen eräänlaisena kruunun vallitsevasta järjestelmästä poikkeavana oikeutena. Birk-oikeuksilla Ruotsin kruunu ulotti vaikutusvaltansa peräpohjan talonpoikien kautta laajoihin lapinmaihin ja niiden asukkaisiin.”

      ”Pirkkalan pitäjään pirkkalaisilla ei liene mitään erityistä yhteyttä, vaikka aikaisemmin historiantutkijat (muun muassa Jalmari Jaakkola) näin otaksuivat. Tästä syystä jotkut nykyajan historiantutkijat ovat ehdottaneet, että 1800-luvulla käyttöön tullut birkarl-sanan suomennos ”pirkkalainen” korvattaisiin sanalla ”pirkkamies”.”

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Suur-Pirkkala

      ”Nykyinen maakunta Pirkanmaa on saanut nimensä vasta 1900-luvulla keksittynä.”

      Poista
    5. Nykyinen Pirkanmaan hallinnollinen maakunta on pääosin vanhaa Ylä-Satakuntaa, osin (Urjala-Akaa-Valkeakoski-Pälkäne, Kuhmoinen) vanhaa Hämettä. Koko alueella on (lähinnä Kuhmoista lukuun ottamatta) puhuttu erilaisia hämäläismurteita. Tampereen kieli on sitten vielä erikoistapaus. Hallinnollista Hämeen ja Satakunnan rajaa on aikojen kuluessa pikkuhiljaa siirretty vuosisataiselta rajalta Vanajanselältä pohjoiseen ja sittemmin sieltä länteen. Yhdessä välivaiheessa raja oli Tammerkoskessa. Silloin siis Hämeensiltaa pitkin mentiin joko Hämeestä Satakuntaan tai toisinpäin.

      Poista
    6. Muistan ihan hyvin keskustelut siitä, kumpi olisi parempi nimi: Pirkanmaa vai Tammermaa. Hävisin sen. Mutta, Jesus H. Tap Dancing Christ... Pirkanmaan 520 000 asukkaasta reilusti yli kaksi kolmasosaa asuu 750 vuoden takaisen Pirkkalan alueella.

      Nuo wikihöpinät ovat kaikille tuttuja itsestäänselvyyksiä, mutta eikö ihan oma kielentaju sano, että on jotakin hassua ilmauksessa: "Pirkkalan pitäjään pirkkalaisilla ei liene mitään erityistä yhteyttä."

      Pohdiskeluni ei kerta kaikkiaan liity mitenkään pirkkamiehiin eli pirkanmiehiin.

      Poista
  9. Ameriikan Minnesotassa mainittu vaari totteli viime vuosisadalla nimeä Donald Mäki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellis -saarella Romppasesta tuli Rambo.

      Poista
  10. Mainos oli niin hyvä, että pitää ottaa Haanpään kirja hyllystä, kunhan palaan lomilta. Yleensä en fiktiivisia kirjoja lue, koska ne ovat aika tylsiä. Elämäkerrat ovat kiinnostavampia.

    VastaaPoista
  11. Yksi kuulu pankkiiri siirsi kirjansa Ruotsiin. Olisiko hän hävennyt suomalaisuuttaan, tiedä en. Ystäväni, jolla oli lähes 10000 niteen kirjasto piti niiden siirtämistä lähes mahdottomana.

    VastaaPoista
  12. Joopa joo: elämäkerrathan ovat fiktiivisyydestä tunnetusti vapaita?

    VastaaPoista
  13. Korjaan vähän äskeistä kommenttiani vanhasta rajasta. Piti sanoa Mallasvedeltä, ei Vanajanselältä. Vanajanselällä taas on nykyinen Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen välinen raja.

    VastaaPoista
  14. Äitini eno oli ollut Seurasaaressa vahtimestarina sodan vaiheilla. Oli ollut kovin murheissaan saaren rantapuihin itsensä ripustaneista epätoivoisista, joita niihin aikoihin riitti. Lieneekö Haanpääkin päättänyt päivänsä omasta tahdostaan, koska oli löydetty kotipaikkansa järvestä?

    VastaaPoista