Leima

 

Luennoilla herättelin opiskelijoita mainitsemalla Bernin sopimuksen 1874 niin että he luulivat puheen olevan tekijänoikeudesta. Puhe oli Maailman postiunionista, joka sekin sai vauhtia Saksan keisarikunnan perustamisesta 1871, samoin kuin tekijänoikeus ja patentit.

 

Termille globalisaatio voi tuskin löytää parempaa vertauskuvaa kuin Aku Ankan ”Magentanpunainen postimerkki”. Tarina on hieno, koska kukaan ei tiedä, mikä väri on magenta. Valitettavasti suomennosta on muutettu. Nykyisin se on vain punainen postimerkki.

 

Taustalla on varmaan ”Penny Black”, maailman ensimmäinen postimerkki vuodelta 1840. Ennen aateliset ja muut röyhkimykset saivat kirjeensä ilmaiseksi valtakunnan postiin, kun taas tavalliset taavit lähettivät tädille terveisiä kirjeinä, joiden postimaksu määriteltiin perillä ja kuuluu johtaneen käsirysyyn useammin kuin harvoin.

 

Postimerkki oli aikamme hienoimpia keksintöjä. Maksamalla vakiohinnan, joka oli siis alkujaan yksi penny, sai kirjeensä mihin tahansa Englannin (Yhdistyneen Kuningaskunnan) kolkkaan. Mutta Bernin sopimus 1874 oli vielä hienompi. Kauttakulkumaiden postimerkkiä ei tarvittu olleenkaan, siis esimerkiksi kirjeen kulkiessa Ranskasta Belgian kautta Englantiin. Periaatteessa jokainen maa piti itse keräämänsä tulot postimerkeistä ja toimitti lähetykset mukisematta perille.

 

Luennoillani epäilin, että näin yllättävä tasapuolisuus johtui luultavasti laivaston ja armeijan oivalluksesta. Sekä tavallisen että purjekangassäkkiin suljettujen diplomaattien kirjeiden höyryttäminen auki oli erittäin kiinnostavaa. Kirje ja sen lapsi sähke on aiheuttanut ainakin yhden maailmansodan (Zimmermannin sähke 1917). Mitä lapsenlapsi e-mail eli @posti aiheuttaa, siitä meillä on arvailuja, Sana ”posti” muuten liittyy latinan laittamiseen, heittämiseen (pono, posui, postum, ponere), kun taas ”mail” viittaa olkalaukkuun ja jossain määrin mieheen (male).

 

Jutun kuva viittaa harvojen hallussa olleeseen tietoon. Hitler palkitsi runsain lahjuksin kenraalejaan (Rommel, Manstein jne.) ja oli itse rahoissaan, koska hän sai menekkiin perustuvan tekijänoikeuskorvauksen kuvansa käyttämisestä postimerkeissä ja seteleissä. Tekijänoikeus omaan kuvaan on sensaatiomainen ajatus. Ennen tai jälkeen ihmisellä ei ole ollut tekijänoikeutta kuvaansa. Kuvan käyttäminen on voinut olla tuottoisaa tavaramerkki- tai kilpailuoikeudellisella pohjalla, mutta tekijänoikeuden vetäminen kuvaan osoittaa tuon oikeudenalan huteran pohjan.

 

Olisi kiinnostavaa tietää, miten filatelian aate jaksaa nykyisin. Muistan kun Helsingissä oli kolme postimerkkiliikettä, jotka olivat etenkin oppituntien aikaan täynnä pikkupoikia. Ja muista raatimiehiä ja vuorineuvoksia, jotka kulkivat Zumstein kainalossa. Meillä oli kotona Kauhavalla tuo teos. Veljeni sai pian haltuunsa äidin 30-luvulla alulle paneman Suomi-postimerkkikansion.

 

Vanhempieni rakkauskirjeet, joita on hyvässä tallessa pari tuhatta, olivat siitä erikoisia, että isä hankki Aunuksessa järjestelmällisesti täyden sarjan sotavuosien eri arvoisia postimerkkejä, joissa oli päällepainatus ”Itä-Karjala” tai ”Sotilashallinto”, eli kaikki sotavuosien merkit ovat tallessa. Kun viimeksi kysyin, kokoelmasta puuttuivat vain ensimmäinen soikiomerkki 1856, Vaasan annin isoharkkoinen ja Zeppelinin virhepainatus.

 

Sen varmaan tiedätte, miten Muumi liittyy suomalaisiin postimerkkeihin? Tove Janssonin äiti Signe Hammarsten-Jansson suunnitteli ja piirsi 40 vuoden aikana 173 postimerkkiä, joita myytiin noin 6 miljardia kappaletta. Suomen tunnetuin taiteilija siis.