Kirjoituskopteri

 

Novellin selittäminen on helppoa. Se on kompressoitu teksti, jonka kuvaus siis olisi välttämättä itse tekstiä pidempi ja niin ollen hatarampi.

 

Novelli on kenttä, jolla on arvo aika-avaruuden jokaisessa pisteessä. Samalla tavalla kuin runo se sisältää vektoreita. Puolet novellista on lukijassa, puolet kirjoittajassa eli tekstissä.

 

Yksi mahdollisuutesi hillitä mielesi toistoisuutta on lukea. Luettuasi olet hiukan erilainen ihminen. Ja puhe on kirjallisuuden lukemisesta.

 

Saunders on kiittty kirjailija. Silti hän järjestää kolmivuotisia kursseja yliopistossa. Hakijoita on tyypillisesti noin 600 ja kurssille mahtuu noin 6. Saunders sanoo opettavansa kirjoittajia pitämään kiinni pinttymistään, omituisuuksistaan, heikkouksistaan ja voimistaan.

 

Kirjoittaja on drone, pienoishelikopteri jolla on kyky nousta kesken kohtauksen kymmenen tai sadan metrin korkeuteen a vaihtaa paikkaa nopeasti. Kohtauksessa näkyvissä voi olla kirjan nimen mukaan ”uiminen sadevesilätäkössä”.

 

Kirjassa aineistona on venäläisiä 1800-luvun novelleja, englanniksi. Gogol, Tshehov, Turgenjev, Tolstoi. 

 

Kirjoittaja kysyy, millä keinoilla ja millä kielellä nämä kirjailijat saavat lukijan tuntemaan, että nyt joku arvostaa häntä, lukijaa. Ottaa hänet täydestä. On valinnut hänet kertoakseen jotain pettävän korutonta, Sellaista mikä poikkeaa täysin nyt muutoin suositusta karjahtelevasta, oman pintapuolisuutensa kiillossa paistattelevasta tavasta lähestyä ihmistä. Saunders ei ehkä sano sitä suoraan, mutta hänelle demagoginen mölyäminen on ihmisten pilkkaamista. Uhmakkaan iloinen kirjallinen teksti kuuntelee.

 

Uskokaa huviksenne. Suosiota tai rahaa kalasteleva teksti saarnaa. Sen peitetty viesti on: turpa kiinni, nyt minä puhun. Hyvän kirjallisen tekstin, kuten venäläisen novellin, viesti on päinvastainen. Tässä olisi tällaista elämää. Lue sinä. Minä kuuntelen.

 

Markkinoilla on yhä enemmän kirjoja, joiden nimi voisi olla ”miten lukea, todella yrittämättä”. Tämä Saunders tehosi minuun heti sanomalla pienellä äänellä ja osoittamalla saman heti kommenteilla, että kirjallisuus (ja taide) on tarkoin vaalittava, huolella harjoitettava kyky nähdä todellisuus todellisena.

 

Novellin tarkoitus on liikuttaa. Liikuttamalla henkilöhahmojaan (tai lehtokurppaa taivaalla) ulkomaalainen, kauan sitten kuollut kirjailija liikuttaa lukijaa.

 

Ja kirjallisuuden tarkoitus on liikuttaa, ei opettaa.

 

Kaikki eivät ehkä huomaa, miten ovelaa on käyttää vieraasta kielestä käännettyjä tekstejä. Sujuva, omalla äidinkielellä kirjoitettu teksti rappaa helposti näkymättömiin kaiken oleellisen. Vieras kieli ja – nähdäkseni – eräin kohdin hiukan kyseenalainen käännös nostaa esiin itse asian. Noin on hyvä, koska maailma on vieras paikka, ja paras keino lähestyä maailmaa on osoittaa alttiutta. Saunders taitaa sanoa ”hyvyyttä”, mutta noin mutoillen rima nousee kylä pelottavan korkealle.