Irti ihmisoikeuksista

Kirjoittajia ja lukijoita yhdistää halu välttää vaivalloisia asioita. Sellaista on etenkin ajattelu.

Toinen torjuttava ilmiö on rehellisyys. Se aiheuttaa mielipahaa.

Kolmas esimerkki olkoon selkeys. Sitä säikytään. 

YK:n ihmisoikeuksien julistus on ehkä arvostettu teksti. Sellaisenaan tai osina se on otettu monin paikoin osaksi perustuslakia. Siten korostetaan sen suurta merkitystä.

”1. artikla. Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.”

Artikla on itse asiassa käsittämätön. Isä meidän -rukous olisi hyvä rinnastus. Sekin on sisällöltään salaperäinen ja kielikuvinakin tulkittuna ymmärryksen ulkopuolella – jokapäiväinen leipämme?

Jos julistuksen 1. artikla käsitetään lausumaksi olemassa olevasta maailmasta, se on todistettavasti perätön. Jos arvellaan toisen virkkeen vihjaamin tavoin, että kysymyksessä onkin vain tavoite, se on naurettava. Yleistykset ovat niin pidäkkeettömiä, että tuolla tasolla lausutulla ei ole merkitystä käytännössä eikä kuulijoita yllytettäessä.

Kielellisiin perinteisiin tutustunut joutuu heti vaikeuksiin, koska käsillä on paljon erittäin pahamaineisia käsitteitä. Vuosisatoja ja muutamin kohdin vuosituhansia on väitelty täysin hedelmättömästi siitä, mitä mahtaisi tarkoittaa vapaus, tasavertaisuus, arvo, oikeus, järki ja omatunto.

Ongelma ei ole määritteleminen. Monet käyttökelpoiset käsitteet eivät ole määriteltävissä, eikä sellainen ole tarpeenkaan. ”On kaunis ilma” on esimerkki tästä asiasta. Se voi tarkoittaa pilvipoutaa, heinähellettä tai kiiltävän kipakkaa pakkasta.

Jos edelle kirjoittamani on totta, tätä riviä ja jutun loppua lukee tuskin kukaan. Asa on ikävystyttävä ja esitystapa asiallinen.

Turvallinen selitys väitteilleni on kaksi asiaa. Ihmisoikeudet ja perustuslaki ovat hidastetöyssyjä, jotka jotkut lakimiehet ja poliitikot ottavat huomioon. Esimerkiksi USA:ssa ja Venäjällä niillä ei ole käytännön merkitystä. Intiassa ja Kiinassa ne eivät edes kiinnosta suuremmin.

Ennen kaikkea ihmisoikeudet ovat viihdettä. Niillä on siis sama tehtävä kuin uskonnolla ja musiikilla.   Etenkin ennen sotia erilaiset isänmaalliset lippujuhlat olivat hyvin suosittuja, osalla kansasta punaisin lipuin. Menneillä vuosisadoilla yleisöä vetivät hienosti julkiset hirttäjäiset, teloitukset ja polttoroviot. Tähän viittasi vielä J.V. Stalin sanoessaan puna-armeijan Saksassa ja muualla harrastamista joukkoraiskauksista ja suurista murhista, että onhan poikien saatava pitää hauskaa.

Itse pidän ihmisoikeuksia totena ja kunnioitan niitä, koska se on mieletöntä. Tertullianuksen uskonnon perustelu kohdistui oikeastaan kirjaimellisen uskomisen vaatimukseen: uskon että Jumalan poika kuoli, koska sellaista ei voi pitää totena (quia ineptum est) ja nousi kuolleista, koska se on mahdotonta.