Charlie Hebdo

En pidä Charlie Hebdo -lehdestä. Mielestäni se liioittelee jatkuvasti ja osa kuvista ja kirjoituksista n vastenmielisiä. Lehden nykyiset tekijät ilmoittavat, että heillä on oikeus huonoon makuun.

Vaatimus on perusteltu. Paljon enemmän kuin islamia lehti on pilkannut kristinuskoa ja juutalaisuutta. Se on jatkuvasti johtavien poliitikkojen kimpussa.

Mitä tämä asia minulle kuuluu? Olen kirjoittanut sananvapaudesta monta kymmentä vuotta ja osallistunut alan oikeudenkäynteihin ensin asianajajana ja sitten tuomarina. 

Lisäksi olen ainoa tuntemani ihminen, joka kävi useita kertoja tuon lehden toimituksessa latinalaiskorttelissa, joka tunsi terrori-iskussa surmansa saaneen Wolinskin ja oli tavannut neljä – viisi lehden tukipylvästä, kuten professori Choronin.

Olin tilannut kotiin heidän sarjakuvalehtensä Charlien, joka oli Euroopan parhaita ja sisälsi muuten paljon amerikkalaista sarjakuvaa, ja ”Hara-Kirin”, joka oli hengeltään räävitöntä suomalaista vappulehteä muistuttava julkaisu, oman määrittelynsä mukaan ”tyhmä ja ilkeä julkaisu”. Lehden nimi muuten viittaa Charlie Browniin eli Jaska Jokuseen. 

”Tenavat” oli avantgardistinen sarjakuva ja ranskalaisilta sen julkaiseminen oli hurja veto. Nyt on varmaan korostettava, että ennen kaikkea Ressu (Snoopy) mielikuvitusmaailmassaan oli hurjan hieno keksintö. Ressun rock-henkinen lintuystävä oli suomeksi Kaustinen, USA:ssa Woodstock.

Ostin Otavalle oikeudet ja suomensin muun muassa Pichardin ”Pauletten” ja ”Crepaxin” ”Mielettömän talon”. Nämä teokset olivat jokseenkin epäpoliittisia muta ilahduttavan pornografisia, oikeastaan eroottisia. Niissä ei liioin ollut Pichardille ja italialaiselle Manaralle ajoittain ominaista sadomasokismia.

Juuri Manaraa on näkynyt suomeksi myöhemminkin. Itse olen vanhentunut vuosikymmenen aina kymmenessä vuodessa. Puhtoisen Tintin ohella suosikkini on nykyisin Corto Maltese, joka tietääkseni ei mene suomeksi enää kaupaksi. 

Oikaiskaa jos olen väärässä. Mielestäni ajatusten sopivuutta ei voi yleensä arvioida etukäteen. Ehkä voisin empiäkin, mutta minulla on tapana palauttaa mieleeni, että kuuluisimmat sananvapauden marttyyrit eli mielipiteistään tuomitut olivat Sokrates ja Jeesus. Sokrates sai myrkkymaljan ”nuorison villitsemisestä” eli siis sopimattomista mielipiteistä, ja Jeesus jumalanpilkasta nimitettyään itseään Jumalan pojaksi ja sanottuaan, että joku – Jumala tai hän – voisi hävittää temppelin ja rakentaa sen uudestaan.

Jos nämä kaksi tuntuvat turhan juhlallisilta, omat nykyisetkin kotijumalani Thomas Mann ja Albert Camus olivat ajoittain yhteiskuntansa kiroissa mielipiteittensä vuoksi. Suomesta seuraan kuuluvat Aleksis Kivi ja Pentti Haanpää sekä teknisesti Hannu Salama, joka ei mielestäni ole erikoisen hyvä kirjoittaja, vaikka on toisaalta miellyttävä ihminen. Kerran muistelimme Kauhavaa, jossa hän oli palvellut asevelvollisena…

Olen siis sitä mieltä, että islam-terrorin kohdistaminen sananvapauteen on harkittua ja meille vaarallista ja heille kaikkea pahaa lupaavaa. Ja muistutan, että tämän päivän tukahduttajista nimekkäimpiä ovat Putin ja Lukashenka.