En olisi millään lähtenyt maalta. Sanoin jääväni niputtamaan laskuja ja asettelemaan kalkkeeripapereita Kallen kanssa. Perheeni oli muuttanut armeijassa ollessani pääkaupunkiin. Tiesin että siellä en menestyisi.
Muistelmissa kerrotaan, että kirjoittaja tunsi olevansa kutsuttu tai ainakin sopiva johonkin. Toinen tavallinen kaava on anteeksipyyntö elämästä. Kirjoittaja kertoo, miten hänestä tuli surkimus.
Oikeusneuvos J.L. ei ymmärtänyt, kun sanoin, että mielestäni Fröding tiivisti upeasti: mät mig ej med mått. Älä arvostele minua kohtuullisesti. Niinpä en jatkanut lainausta; puhujaksi ajateltu kuningas Erik sanoo: olen hullu hullujen joukossa. Arvio oli kyllä oikea.
Istuimme odotushuoneessa ainakin tunnin. Oli pakkasta niin että ihmistenaskeleet narisivat junasillalla. Kummitätini vuoroin maanitteli, vuoroin uhkaili. Luulen käsittäneeni vasta nyt, että hänellä oli itselläänkin bipolaarinen mielialahäiriö. Häneltä oli kaatunut sulhanen. Häntä itseäänkin helpotti paistaa pikkuleipiä minulle, nuoremman siskon ensimmäiselle lapselle.
Minä olin ollut se ruipelo poika, joka juoksi ison talo ympäri 183 kertaa, kun keskitalon rouva yllytti. Olin monta päivää kipeä. Äitini luulee, että sain sydänvian juuri siitä. Ehkä sainkin.
Minä olin se edelleen ruipelo keskikoululainen, joka pisteli Hahtomaassa ratapenkalta kiviä reppuun, koska partion 24 tunnin vaellus tuntui onnistuvan epäilyttävän helposti.
Ylimielisyys on kuolemansyistä kavalin. Niin moni kuolee jo eläessään! Minulla on ollut ilo tavat ja joltain osin tunteakin muutamia kymmeniä ihmisiä suoraan maailman katolta. John Paul Stevens oli niin kuuluisa juristi, että hänet tunnettiin koko Amerikassa. Eräs toinen, Kalifornian kuuluisimpia juristeja oli saman tyyppinen: nöyrä. Eniten ihailin Richard Buxbaumia, joka veti Berkeleyn yliopistoa ja tiedekuntaa. Nämä kaikki olivat kiinnostuneita toisten ihmisten asioista ja kovia kuuntelemaan. Esa-Pekka Salonen oli huvittunut, kun kehuin Rossinia sanomalla, että on suurta luoda kaavamaisia kaavoja, kuten Wilhelm Tell -alkusoitto (piirretyissä elokuvissa ratsujoukon saapuessa soitettava rytmirytke).
En ole itse ollut koskaan paras enkä useimmiten edes pisteillä. Silti olen tehnyt vahingossa oikeita ratkaisuja. Sanon näin koska tiedän nyt eläneeni hyvin poikkeuksellisen maailmanajan, 1950-1970. Katso ’logistinen differentiaaliyhtälö’, joka siis on epälineaarinen.
Lähdin asianajotoimistosta, koska isäni ja Borenius maksoivat minulle, käräjät istuneelle juristille, nykyrahassa 1200 euroa kuukaudessa. Heistä se riitti, minusta ja vaimostani ei. Niinpä tein pahan virheen ja menin Otavaan käsittämättä, että Haavikon ja Reenpäiden käsitykset työstä ja tehtävistä olivat runoutta. Onneksi häivyin sieltä huonossa kunnossa korkeimman oikeuden tilapäiseksi ylimääräiseksi virkamieheksi. Siellä viihdyin ja tunsin tekeväni jotain järkevää. Tuostakin oli kyllä muitakin mielipiteitä.
Porthaniassa en itse huomannut, että olin 22-vuotias oikeustieteen kandi, armeija käyty, vaimo ja lapsi, ollut töissä koko opiskeluaikani ja elättänyt itseni ja muut. Asuntokin oli mutta pian ryhdyimme toteuttamaan tätä pankkilainoin toteutettu 8 talon kylää, jossa istun ja tiedän, ettei Talvipalatsissa voi asua, vaikka Anhava oli asiasta eri mieltä.
Kuva: rakennuttamani kesätalon yhtä nurkkaa Savossa – lukkoliitos.
Tässä esseessä lauseet ajavat niin kauniisti toisiaan takaa että tää alkaa olla jo kirjallisuutta! - Jos olisin joku toinen, esim. PS, sanoisin: Hyvä Kemppi!
VastaaPoista... siis oikeasti korkeatasoista kirjallisuutta ...
Poistaeikä minulla Pekka S-tosta vastaan mitään ole. Päinvastoin. Tykkään tuosta tyypistä ja kiva että olemme.
Elä... äläkä muuta virkkaa, Mikis! Yhdessä voisimme yllyttää muitakin kommentoijia käyttämään persoonallisia nimimerkkejä, eikö? Kemppi ei vaadi mitään meiltä, mutta hänen tasonsa, mielestäni, edellyttää, että kommentoijatkin "henkilöityvät", niinhän?
PoistaP.S. Kemppi on iso, kemppinen on deminutiivi... (menikö oikein?)
Kempit (Psylloidea) ovat kyllä hirmu pieniä, vain 2-3 millimetrin kokoisia. Mutta ei nimi miestä pahenna!
PoistaLohenpyrstönurkka. Lähde Puuproffa.fi, jossa on erinomaisen selviä kuvia.
VastaaPoistaEilisessäkin johdantokuvassa oli karkeita puutalorakenteita, vissiinkin näytin vuoksi useampia. Lukkonurkka on oikeanpuolimmaisin. Sitä pidetään eräässä määrin ylikehittyneenä rakenteena mutta Japanissa on kehittyneimmät liitokset.
Joo ei lohenpyrstö ole lukkoliitos. Eivät hirret siinä lukitu toisiinsa. Kivan näköinen rakennus kuvassa on kyllä, ja kaunista työtä.
VastaaPoistaItse lähdin maalta sonnustautuneena olkalaukkuun ja eräänlaiseen hupputakkiin (jo 70-luvun alussa; menin tien toiselle laidalle ja aloin liftata.
VastaaPoistaHelsinkiin. Kuten parikin kirjailijaa, vaikkapa M.A. Numminen. Seuraukset näemme.