Joka pitää tämän kirjoittajaa järki-ihmisenä, lienee väärässä. Kirjoittaja odottaa merkittävää tiedepalkintoa, esimerkiksi kahta säkillistä kultarahoja, vaatimattomana kiitoksena. Allekirjoituksena olisi ehkä ”ihmiskunta”.
Tietoisuus on puuroa. Ajattelen lähinnä ohraryynipuuroa, mutta muutkin suurimot tulevat kysymykseen. Meidän matemaatikkojen kesken sanottaisiin, että tietoisuus on, samoin kuin todellisuus, diskreettiä. Te fyysikot, jotka olette raivoisia ihmisiä, jollaisia on aiheellista väistää toiselle puolelle katua, sanoisitte että todellisuus eli siis kenttinä ilmenevä aine tai energia on granulaarista, kokkareista.
Diskreetin vastalohta on jatkuva. Viivoittimeni tuossa on diskreetti. Siihen on merkitty kokonaisluvuin ja osin numeroin vain millimetrit ja senttimetrit. Pallon pinta näyttää olevan jatkuva. Pallo on kuitenkin ympyrä pyörähdyskuvio, eikä ympyrää ole olemassa. Se on vain ajatus. Sulkeutuva jana eli viiva! Viva on suoran pätkä, ja suora on yksiulotteinen eli sillä on eli pituus, mutta ei leveyttä ollenkaan. Se muodostuu pisteistä, jotka ovat nollaulotteisia eli vailla pituuttakin.
Pisteen tunnemme kuin entinen tuomari pornografia. ”Tiedän mistä on kysymys, kunnes se pitäisi kuvailla tai määritellä.” Pyramidin huippu on piste. Jos pyramidi leijuu, kumissa on kussakin piste, josta kylki lähtee toiseen suuntaan.
Pellolla oli lato. Sen sisällä ei ollut mitään. Kun odotin aikani, ei ollut seiniäkään eikä kylmä eikä kuuma. Ei ollut hiki eikä käynyt viluhittinen. Olin syvällä solujeni sisällä. Syvyys on 6,62607015 x 10 potenssiin miinus 34 joulia x s eli kvanttia, joissa energia on suoraan verrannollinen taajuuteen. Tuosta voi johtaa ”pituusmitan”, jota ei voi jakaa edes kahtia. Jos sen jakaisi, se kaksinkertaistuisi. Puhe on niin pienistä suureista, että jakaminen on pelkkä ajatus.
Matematiikassa riittää ajatuksia ja niille nimiä. Tämänhetkinen suosikkini on monstrous moonshine, hirvitys kuutamolla, solmujen kuvausta eli vertex algebra module.
Suhtautuen supersäieteoriaan lähes torjuvasti ja M-teoriaan epäuskoisesti myönnän auliisti että lähes äärettömien avaruuksien lisäksi matemaattisesti voi esittää lähes äärettömän määrän todellisuuksia.
Siksi kysymys, onko meritursaalla tietoisuutta, on liian mustakalamainen. Wilsonin ja kumppanien pohtima kysymys on väärin esitetty. Kuinka monia tietoisuuksia esimerkiksi ihmisellä tai tursaalla on ja miten ne liittyvät toisiinsa. Luultavasti solmuin, jotka ovat diskreettejä, eli jälleen ollaan kvanttimekaniikan kentissä.
”Kenttä” on yksi fysiikan monista erittäin vaikeista käsitteistä, joka sivuutetaan koulussa rautaviilajauholla ja magneetilla. Silti tekniikka on tullut avuksi, Vaikka emme mitään näe, sanomme puhelimeen, että hetkinen – tässä on niin huono kenttä. Tiedämme kokemuksesta, että ottamalla pari askelta ja liikuttamalla puhelinta saamme paremman yhteyden. Ja kysymyksessä on paikallinen radio- eli sähkömagneettinen kenttä.
Eli oivallukseni on, että tietoisuus on kenttä eli jokin jonka jokainen piste on määritelty, ja kentistä muodostuva solmu tai vektoriavaruus on sitten vaikea laskettava. Se johtaa jumaluusopillisiin ratkaisuihin: kullekin paikalle ja kullekin heinäladolle on oma jumalansa, oikeastaan jumalien joukko eli oikeastaan kenttä. Raamatusta johdettava jumala on suurempi kuin Planckin vakio, ei kuitenkaan suurempi kuin maailmankaikkeus, koska on epäloogista väittää, että olisi jotain ”kaiken” eli maailmankaikkeuden ulkopuolella. Maailmankaikkeuksien, piti sanomani.
Kemppi, kulta! (anteeksi k:telu!) Hillitse nyt jo hiukan hevosiasi! Minulta nääs lähtee itsekunnioitukseni. Tähän mennessä olen uskonut ymmärtäväni n. pääpiirteissään mitä herra professori bloggaa, mutta nyt ei sitten millään enää! Onko lääkkeet otettu? (minäkin otan kiltisti joka aamu 7 erivaikutteista taplettia!) Äkkiä nyt vaan kohti arkisempaa, ymmärrettävämpää postausta!"Kyllä se siitä..."
VastaaPoistaLuottavin terveisin!
Orto topologia ei ole kuollut!
VastaaPoistaSukuumme oli jossakin menneessä vaiheessa liittymässä naisihminen, riiaten sisareni poikaa. Hyvin taitava monessa suhteessa ja hieno alansa taitaja (johon en tässä mene). Vieraillessaan tulevan toivotun anoppinsa kesäasunnolla hän väheksyi siellä vallitsevaa puhelimen kenttää, myös kallioisella pihalla. Hänelle ehdotettiin asian paranevan, kun nousee pihan keskellä olevalle koirankopin kokoiselle kivelle ja varvistaa. Tuloksia seurattiin ikkunasta.
VastaaPoistaTeki, ei parantunut mutta puhelu onnistui.
Mitä Planckin mittakaavassa tapahtuu, tai mitä siellä on, emme tiedä. Emme myöskään tiedä, mitä singulariteetissa - alkuräjähdyksen alkupisteessä tai mustan aukon sydämessä - tapahtuu, tai millainen se on, tai onko koko singulariteettia olemassa muuten kuin matemaattisena hypoteesinä. Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria kuitenkin johtaa vääjäämättä singulariteettiin. Se teoria tosin ei ole sopusoinnussa kvanttimekaniikan kanssa. Ydinasia on se, mitä painovoima on. Onko se aika-avaruusrakenteen taipumista, vai onko se kenttä jonka luoma hiukkanen ja välittäjä on spekulatiivinen gravitoni. Ajatuksena minua kiehtoo spekulaatio niin sanotusta alastomasta singulariteetista (naked singularity). Joidenkin mielestä maailmankaikkeus sensuroi alastomuuden verhoamalla singulariteetin aina tapahtumahorisontin taakse, mutta joidenkin mukaa alastomia singulariteetteja voi olla ja on. Mietin, miltä alaston singulariteetti näyttäisi.
VastaaPoistaGravitonin spekulatiivisuudesta sen verran, että kukaan ei kai kiistä gravitaatioaaltojen löytymistä. Jos aalto-hiukkasdualismi on universaali eli kaikkeus nyt vain on sekä diskreetti että jatkuva, täytyy olla gravitonejakin. Tämä ei tietenkään ratkaise kysymystä ajan perimmäisestä luonteesta.
PoistaAd Omnia: - kirjoittajan suuriia mielijyvän aiheita. Lukija seursa ajatuksen kulkua ja jatkaa sitä. Kirjoittamalla en yritä opettaa vaan oppia. Välillä se onnistuu.
VastaaPoistaJoo ei.
PoistaTällä kertaa Kemppisen ajatuksenkulun seuraaminen ja jatkaminen johtaa herra Sjöstedt-tyyppisiin ryteikköihin. Kun käsitteiden merkitykset kirjoittajalle eivät välttämättä ole samoja kuin yleisesti tunnetut, tekstissä on joko tarkoituksellista tai tahatonta kikkailua ja kirjoittaja lisäksi on osoittanut jatkuvasti taipumusta heitellä lukijoilleen täkyjä ns. kännissä ja läpällä, kutsu Kemppisen pään sisään ihmettelemään hänen maailmanselitystään ei houkuttele.
Kirjoita niistä asioista joita ymmärrät ja niin, että itsekin tajuaisit.
S'il vous plait.
Olen ymmärtänyt että professorin ajatelmat ja ärsykkeet eivät pyri olemaan mitään tieteellisiä väitöskirjoja, vaan vapaampaa ajattelua – jossitteluakin. Siksi nämä ovat kovasti virkistäviä, vaikka välillä yli hilseen menevätkin. Eivätkä aina kerta lukemisella aukenevia, mutta itselleni ne ovat avanneet monia uusia ovia ja näkökulmia niin inhimillisen elämän sattumuksiin kuin vaikkapa noihin kvanttikenttähypoteeseihinkin.
PoistaEi siinä mitään että Kemppinen kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta ja kevyeen tyyliin. Oikein nautittavaa luettavaa ja ajatusten heittelyä nämä blogit.
PoistaEnsimmäinen kitkerä kommenttini liittyi siihen, kun blogisti omassa kommentissaan antaa lukijalle ohjeita kuinka hänen tekstejään pitäisi lukea.
Kun Kemppinen kehottaa seuraamaan ajatuksensa kulkua ja vielä jatkamaan siitä, silloin hänen olisi syytä kirjoittaa niin, että ajatuksen seuraaminen edes olisi mahdollista. Oikolukea tekstinsä kunnolla ja pysyä sellaisessa tyylilajissa että lukijan ei tarvitse arvailla onko tällä kertaa kyseessä hevyt heitto vai mietitty ajatus. Ja varsinkin silloin kun hän kirjoittaa mielestään asiaa, tarkistaa vielä kerran mitä kirjoittaa.
Silloin kun Kemppisen kirjoitukset sivuavat omia osaamisalueitani, olen huomannut, että hänellä on aika hyvät yleistiedot, mutta aika yksinkertaistava ja popularisoiva tapa kirjoittaa.
Kemppinen tuottaa mainiota ajattelun aihetta hyvällä näkemyksellä. Lukija ymmärtää siitä sitten mitä ymmärtää. Ymmärtää sitä paremmin mitä paremmin Kemppinen kirjoittaa.
Matematiikka on siitä hupaisaa että sinne voi konstruoida vaikka millaisia malleja ja rakenteita jos vain saa jonkinlaisen loogisen yhteyden asioiden välille ja pystyy todistamaan joitakin teoreemoja sen ympärille. Aivan kaikkea ei kannata ottaa todesta koska niillä ei välttämättä ole enää mitään yhteyttä mihinkään muuhun, ei fysiikkaan eikä muuhun matematiikkaan, ollen vain käsitteitä jotka roikkuvat tukevasti ilmassa.
VastaaPoistaSama pätee joihinkin fysiikan teorioihin jotka ovat joissakin tapauksissa matemaattisia konstruktioita joilla näyttäisi olevan jokin kosketuspiste johonkin todellisuuden kohtaan. Esimerkkinä mainitsen vaikka Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian lausekkeet, joihin voidaan soveltaa erilaisia malleja jotka päällisin puolin näyttäisivät toimivan mutta jotka ovat täysin irti todellisuudesta. Sellaisia artikkeleita on ilmestynyt runsaasti etenkin viime vuosina. Pyrkimyksenä on tietenkin ollut selittää jotakin kosmologian kysymystä kuten pimeän aineen olomuotoa jne.
Itse suhtaudun niihin malleihin suurella epäilyksellä, saattaen tietenkin olla väärässäkin. Edelleen luotan Einsteinin lausahdukseen joka oikeastaan pitäisi olla fysiikan eräs peruslaki: Fysiikan lait ovat mahdollisimman yksinkertaisia muttei yhtään yksinkertaisempia.
Einstein ei vissiinkään missään lähteessä sano ihan juuri noin, mutta yhdessä esitelmässä vuodelta 1933 oli vähän samanlainen ajatus, sanoo Quote Investigator. Kysehän on siis jo keskiajalta tunnetusta Occamin partaveitsenä tunnetusta periaatteesta.
Poista