Erehdysten historiasta

Vuonna 1939 todellisuudessa uskottiin italialaisen Giulio Douhet’n kirjaan ja sen sisältämiin laskelmiin. Ilmapommitukset muuttavat kaiken. Vihollinen voidaan pakottaa antautumaan muutamassa viikossa ja sota lopettaa. Kolmesataa tonnia pommeja tärkeimpiin kaupunkeihin tekisi tehtävänsä, etenkin kun palokunnat lamautettaisiin annoksella ilmasta pudotettavaa myrkkykaasua.

Avain oli siviiliväestön henkinen romahtaminen. Douhet arveli, että vallankumouksessa entinen poliittinen johto vaihdettaisiin ja ilmaherruuden haltijalta rukoiltaisiin rauhaa.

Asiantuntija piti hävittäjäkoneita tarpeettomina ja jätti maininnatta ilmatorjunnan.

Englanti ei sitten romahtanut 1940, ja sodan päättyessä liittoutuneet olivat pudottaneet 2,5 miljoonaa tonnia pommeja Saksaan, mutta riittämättömin vaikutuksin.

Saksan siviiliväestön kohtaloita on kuvattu sangen vähän, eikä edes maavoimien suuria menetyksiä ole käsitelty seikkaperäisesti. Se tiedetään, että alle 10 vuoden kuluttua rauhanteosta Saksa – ja Japani – olivat merkittäviä, nopeasti nousevia teollisuusmaita. Niinkin on kirjoitettu, että Saksan talousihme suorastaan johtui siitä, että päästiin eroon hankalista tehtaista ja vielä hankalammasta työmarkkinajärjestelmästä, mutta tätä ei ole asiallista sanoa ääneen.

Suomessa kovin moni ei osaa sanoa perustellusti, että sekä väestö että valtio selviytyivät varsin vähällä. Nyt vuosikymmenien kuluttua saa jo etsiä ihmistä, joka osaisi selittää, mihin me taritsisimme Viipurin lääniä.

Englanti ja käytännössä Yhdysvallat uskoivat Douhet’n oppiin. Suomeenkin hankittiin pommikoneita. Hävittäjät jäivät vähälle.

Joku kysyi minulta muistoja Internetistä. Kerroin. En viitsinyt tehdä erikoista numeroa siitä, ketkä kaikki yhä elävät professorit ja muut asiantuntijat olivat useita vuosia sitä mieltä, että tietokoneella otettu verkkoyhteys on teekkarien pokkamontussa juovuspäissään harrastamaa pilailua. Kaikki tietävät, että maahan tarvitaan pari kolme tietokonetta, eikä niitä pidä sivullisten sorkkia.

Yksi – harvinaisen viisas – ihminen selvästi ajatteli, kun kysyin, eikä ilmaston lämpeneminen ole pohjaltaan laskennallinen ongelma. Kasvihuonekaasut ovat seuraus, ei syy. Emmekä edelleenkään tiedä varmasti, mistä jääkaudet tulevat saan tuhannen vuoden välein ja missä seuraava jääkausi viipyy nyt.

Satuin taas lukemaan, miten Einstein ja Feynman ihailivat sitä mitä eivät ymmärtäneet. Nyt tiedämme lineaarisesti arvioiden ymmärrettävissä olevasta noin yhden prosentin. Lisäksi olemme tyhmiä. Ihan hiljan luin Vaclav Smilin yhteenvedon biomassan merkityksestä. Näyttäisi siltä, että metsien ja turpeen tuhlaaminen on varmin tie onnettomuuksiin nyt eläville. 

Ja julkiset puhujat eivät joudu muuttamaan eivätkä edes selittämään ohjelmaansa. Missä esimerkiksi on nyt USA:n katastrofaalinen maahanmuutto-ongelma ja miten voi muuri Meksikon rajalla? Luuletteko saavanne jossain vaiheessa uskottavan laskelman Englannin Brexitin kustannusvaikutuksista? Ja luuletteko että kenties paheneva koronavirus tuli tyhjästä eikä ympäristön ja tuotannon kannattelemana? (Viruksia on ollut täsmälleen yhtä kauan kuin soluja, vaikka virusta ei pidetä eliön, vaan proteiini- ja DNA-pakettina.=