Ketterä jänis

 

Jill Leporen ”If – then” on ongelmallinen kirja. Ihanteellisesti siitä pitäisi järjestää yliopistolla tai Aallossa kymmenen – kahdentoista kaksoisluennon kurssi.

 

Opettajakunnassa ei ole enää ketään, joille vuoden 1960 eli reikäkorttiajan aloittama muutos olisi tuttu tai edes oikein käsitettävä. Ystäväpiirissäni on eläkkeellä olevia professoreita, jotka näkisivät jopa sen, että Harvardin professorin työ on hiukan hutiloitu. Siitä puuttuu asioita ja eräitä toistellaan liikaakin. Myös näkökulma on kovin kapeasti USA:n itärannikon eli MIT.

 

Syy vetää asiasta blogikirjoitus on omaan piikkiini menevä yleistys: se mitä luulemme Trumpin toimintamalliksi, kehitettiin Kennedylle 1960 ja siihen kaatui Nixon, joka hänkin oli hirvittävä ihminen.

 

”Predictive analysis” eli ennustava data-analyysi eli esimerkiksi Google ja Facebook muuttivat maailman Internetin myötä 1990-luvulla – ja vaikutti muun muassa Suomen kasinokriisiin 1991.

 

Taustalla oli erittäin huonoa yhteiskuntatiedettä ja täysin tolkutonta tiedon hankintaa etenkin USA:n armeijan ja poliittisten puolueiden tilauksesta. Esimerkiksi se, mitä nyt sanotaan joskus populismiksi, rakennettiin 50 vuotta sitten samalla kun julistettiin, että tekniikka ja huomispäivä merkitsee kaikkea, humanistiset aineet ja eilisen saa unohtaa lopullisesti.

 

Merkittävä joukko hyvin koulutettuja alkoholisteja ja mielisairauksiin sortuneita tohtoreita onnistui aikansa myymään ajatustaan. Äänestyskäyttäytyminen oli muka täysin ennustettavissa ja siis manipuloitavissa. Tieteellisen liikkeenjohdon profeetta kenraalikunnassa, Robert McNamara, uskoi aikansa saman Vietnamin sodasta. Kertomus kieltä ja kulttuuria taitamattomista ”tiedon kerääjistä” Vietnamin viidakoissa on hirvittävä.

 

Maksajat eivät pitkiin aikoihin käsittäneet, ettei analyysi ja siis ennuste voi olla parempi kuin tieto, josta se on koottu. Uskokaa suosiolla: amerikkalaiset kenraalit keskittivät massapommituksia muutaman kymmenen opiskelijan Saigonin lähistöllä tekemien mielipidetutkimusten pohjalla.

 

Kirja ei ole tietotekniikan historiaa mutta se selittää sosiaalisen median nousua ja ennen kaikkea poliittisen ammattitaidon katoamista ensin Yhdysvalloista ja perässä Euroopasta.

 

Olen itse istunut usein sen aukion äärellä, josta mielenosoitukset ja mellakointi alkoivat 1963 Berkeleyssä eli San Franciscon lähellä. Silloiset mellakoijat ovat lähes kaikki professoreita ja Piilaakson suuryhtiöiden osaomistajia – siis ne jotka eivät kuolleet viinaan ja huumeisiin.

 

Silloin, 2000 – 2007, kaikki merkittävät henkilöt olivat valkoihoisia miehiä, paitsi Pam Samuelson. Käytännössä kaikki huippuopiskelijat muualla kuin oikeustieteessä olivat aasialaislähtöisiä.

 

Ehdotan että pääministeri ja kulttuuriministeri tilaavat sopivalta virkamieheltä yhteenevedon Jill Leporen kirjasta. Asia on erittäin tärkeä.

 

Sekä Neuvostoliitto että nyt Yhdysvallat kaatuivat huonoon tieteeseen, joka johtui huonosta opetuksesta. Sanoin että Yhdysvallat kaatui. Se on jo keskellä samaa ei-tieteellistä kurimusta kuin 60-luvulla, jolloin kansakunnan johtajien murhat mieletön sota Vietnamissa ja kotimainen mellakointi olisivat sekoittaneet hyvätkin ennusteet. Mutta käytettävissä oli vain huonoja ennusteita.