Vaeltava järvi

Vaeltava järvi Lop Nor tuli tietooni Frans G. Bengtssonin esseestä. Ostin ne esseekirjat 1970. Bengtssonista olin tiennyt vain ”Orm Punaisen”. Se oli minulle uutta, että hän oli Pohjoismaiden ylivoimaisesti paras esseisti ja ainoa, joka oli korkeinta eurooppalaista tasoa.

Nyt tiedän, miksi häntä ei tunneta, vaikka hän oli jopa reippaasti parempi kuin Peter Englund, ”Pultavan” kirjoittaja ja akatemian jäsen.

Hän harrasti kertovaa historiaa, vaikka se ei ollut muotia. Hän oli oikeistolais-isänmaallinen ja arvosti Sven Hediniä, joka oli maailman nimi tutkimusmatkailijana ja kaikkien tuntema kirjailija, mutta munasi itsensä jokseenkin kiihkeällä saksalaismielisyydellään molempien maailmansotien aikana. Hedin tapasi usein ystävänsä Hitlerin – vaikka oli itse juutalaistaustainen. Hän vaikutti vaarattomalta mökkihöperöltä, mutta selvisi vuosikausia maapallon karmeimmilla alueilla ja keräsi ja kirjasi järjestelmällisesti ainutlaatuista aineistoa.

Etenkin anglosaksit olivat sitä miltä, etteivät Hedinin matkoiltaan piirtämät Keski-Aasian kartat voineet olla hyviä, koska hän oli ehkä natsi. Mutta ne olivat vain.

Hedin löysi Vaeltavan järven, joka valui pitkin aroja ja oli milloin missäkin, hänen aikojaan kooltaan jotain 20 kertaa 100 kilometriä. Nyt se on täysin kuiva suola-aavikko. Syy on sama kuin Aral-järven katastrofin: Neuvostoliiton vesitekninen puuhastelu. 

Tuolla seudulla eli Uralista etelään ja kaakkoon (Sinkiangiin) ovat Venäjän ja Kiinan ydinaseiden kokeilualueet ja salaisimmat sotatehtaat. Siitä menivät iät ajat myös Silkkitiet.

Nyt tiedetään, että siellä on korkeakulttuurien kehto. Kuvassa on Lop Norin seudun hautausmaa, jolla on ikää jotain 5 000 vuotta. Eräässä haudassa oli antimina yli tuhat kultaesinettä ja kolmesataa hevosta. Muumioita on satoja, jotkut vaatteita myöten säilyneinä. Etenkin kiinalaisille oli kova paikka, että DNA:t ja esineistö osoittavat joukon selvästi läntiseksi. Heiltä kiinalaiset oppivat jopa pronssin käytön.

Suomalaistunut professori Harald Haarmann on julkaissut jatkuvasti indoeurooppalaisten kielten historiasta ja nyt viimeksi teoksen maailmanhistorian unohdetuista kulttuureista (Vergessene Kulturen der Weltgeschichte). Hän kertoo myös muumiosta, joka tunnetaan Loulanin kaunottarena.

Erinomainen yleisesitys aivan täydellisesti uusiksi menneestä Euraasian esihistoriasta on Oxfordin professori Barry Cunliffen ”By Steppe, Desert and Ocean - Birth of Eurasia ”. Aineisto on uusinta arkeologiaa.

Cunliffen laajan teoksen keskeinen painotus on ilmastonmuutos, ja kun teos ilmestyi 2015, tämä oli siis ennen nyt meneillään olevaa keskustelua. Puhe ei ole nyt käsitetystä teollisuuden  ongelmasta, vaan viimeksi kuluneiden seitsemän tai kymmenen tuhannen vuoden tapahtumista.  Jääkauden jälkeen ilmasto on muuttunut vähän väliä ja lienee ollut myös pronssikauden romahduksen (johon liittyi mm. Troijan sota) keskeinen syy. Jo alle yhden asteen keskilämpötilan muutos siirtää metsärajaa tuhannella kilometrillä. Aro, erämaa ja metsä suosivat aivan erilaisia elämäntapoja.