Kansanlukutaito

Lukutaidolla ei sinänsä ole väliä. Siinä on jotain samaa kuin keppien veistelemisessä nuolenpään kuvien painelemiseksi savitauluihin. Orjatyöksi se on oikein sopivaa.

Lukutaidon keksi Napoleon.

Kohderyhmä oli aliupseerit, siis erilaiset jefreiterit ja vääpelit, kersanttejakaan unohtamatta. 

Aseiden kehitys oli tuskastuttavan hidasta ja kallistakin. Kun kansaa alkoi olla kohdittain liikaa, oli käytävä yhä suurempia sotia ja hankittava elintilaa. Käytännössä uudistus liittyi jalkaväkitaktiikkaan ja toteutettiin ranskassa Napoleonin pyöriessä vielä luutnanttina. Vallankumous toi mukanaan ajatuksen, että nostoväestä muotoiltaisiin jonkinlainen armeijan osa. Taistelevien lukumäärä kasvoi huikeasti ja pani ensin tienrakentajat koville. Rykmentti liikkuu juuri ja juuri kärrytietä mutta divisioona, yli 10 000 miestä ei.

Johtaminen vaati kuriireja, jotka veivät kirjallisia käskyjä. ”Kiertäkää vuosi vasemmalta ja ryhmittykää aamuksi puron varteen.” Joku vääpeli sai viestin ja vastuun. Lähin upseeri saattoi olla tolkuton nuorukainen, joka oli kiinnostuneempi arvomerkeistä kuin asioista.

Yleinen kansanopetus sikisi tästä. Käyttääksemme lähteenä läpikotaisin valheellista kotiopettajan kirjoittamaa ”Vänrikki Stoolin tarinoita”, haave oli työntää taatusti lukutaidoton tolvana (Sven Dufva, Munter jne.) sotamieheksi, jos hänestä ei ollut kotitöihin.

Suomea edelleen ajatellen en arvioisi kansalaissodan valkoisten enkä punaisten rivimiesten lukutaitoa ja kykyä luetun ymmärtämiseen kehuttavaksi. (Toki punaisilla oli mm. lehtimiehiä ja valkoisilla esimerkiksi maiseripohjaisia jääkäreitä, tyyppiä T. Laatikainen.)

Kun nyt puhutaan ja kirjoitetaan lukutaidon ja kuvien näpyttelytaidon ennustamaa tulevaisuutta, ajatellaan rajoittuneesti vain järjestyneen rauhan ajan yhteiskunnan tarpeita. Sellaista yhteiskuntamallia ei oikein ole näköpiirissä. Ainakaan toisen asteen opetusta varten ei kuitenkaan ole kirjoja eikä kuvatauluja aiheesta ”Kuinka tykki laukaistaan ja paukahtaako se ilkeästikin”.

Lukutaidon roolia miettivät kannattaisi kaivaa verkosta kuvia perustuslakivaliokunnan työpöydästä. Rahan kerääminen (verotus ja tullit) ja rahan käyttäminen (koulutus, turvallisuus, hoito ja hoiva) vaativat 100 sivua tekstiä per 10 euroa. Ponnisteluista huolimatta tai niiden takia oikeudelliset ja hallinnolliset asiakirjat ovat hidas- ja vaikealukuisia.

Merkkien käyttö yhteisön kielenä alkaa rautatieaseman vessan seinästä ja jatkuu lennonjohdon ja voimalaitosten ja paperikoneiden hienostuneeseen mittaristoon.

Poliittista ja taloudellista vaikutusvaltaa havittelevien kannattaa pitää kansalaisten nenä kiinni kuvakkeissa. Samalla tavalla jo kauan sitten levottomalle lapselle annettiin esimerkiksi pelikortit katseltavaksi ja näpelöitäväksi (paremmissa piireissä Musta Pekka). Merkittävään asemaan haluttiin ne, jotka olivat hyvin eteviä piilottamaan asioita sanojen taaksen.