Sivun näyttöjä yhteensä

20. toukokuuta 2015

Asian tuntija



Valitettavasti moni lukija ei sittenkään tiedä, mitä on kirjallisuus ja mitä on journalismi. Puhe asiantuntijoista tällaisessa yhteydessä on aivan harhautunutta.

Romaani ja runo ovat melkein poikkeuksetta kuviteltuja, myös ne, jotka väittävät kertovansa tapahtuneesta. Sanomalehti, aikakauslehti, radio ja televisio käyttävät edelleen toimittajia. Toimittaja on henkilö, joka ei ole asiantuntija. Toimittaja kirjoittaa hallitusneuvotteluista, lypsykilpailuista, tähtitieteestä ja sukupuolielämästä. Hän ei toimi siksi, että olisi selvillä näistä asioista. Hän ei ole asiantuntija. Hän kirjoittaa, koska osaa kirjoittaa.

Yksi osaamisen merkki on ymmärrys kääntyä asiantuntijoiden puoleen etsimällä oikeat paperit tai vielä mieluummin ihmiset, joilta voi kysyä.

Tapojemme vanhanaikaisuus näkyy räikeästi siinä, että asiantuntijapiireissä asiantuntijana esiintymistä on tapana pilkata ja vähätellä.

Olettehan panneet merkille, että asiantuntija-blogeja on sangen vähän? Jos ajatellaan vaikkapa valokuvausta, on joukko erinomaisia ammattilaisia, jotka ovat opetelleet kirjoittamista ja jotka ovat luultavasti saaneet erittäin paljon apua blogin tai kirjan kirjoittamisessa.

Hyvin usein nämä, siis sellaiset kuin Scott Kelby, ovat kuitenkin selviä kauppiaita. Blogilla myydään kirjoja ja kursseja. Tämä on oikein ja autuaallista mutta samalla hitusen hämmentävää. Lukija ei aina jaksa irrottautua epäilystä, että valokuvausblogit jakautuvat samalla tavalla kuin R-kioskin kuvauslehdet, Nikonin piilomainontaan ja Canonin piilomainontaan.

Ollakseni asiantunteva – juristipiireissä jotkut professorit arvioivat vilpittömästi, että professorin velvollisuus on antaa veloituksetta lausuntoja, kun media niitä pyytää. Useimmat ovat eri mieltä. Tällä hetkellä meillä pyörii silmissä noin viisi professoria, ja se on vähän.

On tässä mediallakin sanansa sanottavana. Juristiprofessoreista osa ei kykene lyhyeen ja tajuttavaan puheilmaisuun. Yliopistolla se ei ehkä ole tarpeenkaan, mutta ainakin televisiossa olisi ihan kiva, jos tarkkaavainen katsoja ymmärtäisi, mitä haastateltava sanoo.

Ollakseni epäasiantunteva – television lääkäreissä on tavattoman hyviä ja sitten ihan tavallisia. Eräs usein nähty silmälääkäri on tosi hyvä. En kykene arvioimaan asiaa, mutta luulen, ettei hän tingi lääketieteen säännöistä. Hänen puheisiinsa voi luottaa. Kun miehellä on sekä kuvassa että livenä voimaa, jota sanotan joskus karismaksi, tulos on tietysti erinomainen.

Itse en ole täysin vapautunut nuoruusvuosieni opeista, Uuskritiikki oli vallitseva koulukunta, ja Wellekin ja Warrenin kirja tuli jopa suomeksi; Harold Bloom on enemmän velkaa tuolle perinteelle kuin myöntää. Yksi keskeinen ajatus oli ”intentioharha” – tekijän omalla tarkoituksella ja siten mielipiteellä esimerkiksi kirjoittamansa runon tarkoitusperistä, viittauksista ja keinoista, ei ole mitään merkitystä. Usein tekijän selitykset ovat harhaanjohtavia. Ne kuuluu jättää huomiotta.

Nyt myönnän, että ajatus on tuossa muodossa aivan liian dogmaattinen, mutta minusta ei siis ole kauhean kiinnostavaa, ajatteliko Sibelius toisen sinfonian toista osaa säveltäessään junan syöksymistä sillalle vai Karjalan vaaramaisemaa. Molempia selityksiä on tarjottu. Sibelius taisi itse kannattaa absoluuttista musiikkia, jota mielestäni ei ole olemassa.

Vaikka esimerkiksi Truffautin kirja Hitchcockista on niin hieno, kyllä Bazin oli suurempi elokuvan ymmärtäjä kuin kukaan lukuisista oppilaistaan, jotka tekivät itse elokuvia, toisin kuin hän.

Tiedekirjoissa ihailen eräitä kirjoittajia, joilla on itsellään jokin vaivainen filosofian tohtorin tutkinto aiheesta, josta he kirjoittavat, kun he ovat loistavia kirjoittajia ja uupumattomia haastattelijoita. Todellisuudessa näet esimerkiksi perimä eli genetiikka on niin valtavan laaja alue, ettei koko sen alueen asiantuntijoita oikein ole olemassakaan.

Ja on vielä eräs surullinen ajatus, joka liittyy Kuhniin ja siis paradigmanvaihdokseen. Tuota ilmiötä on siis selitetty laajasti. Ensin melkein kaikki ovat sitä mieltä, että jokin mannerlaattojen liikkuminen on hölynpölyä. Ei kiinteä manner hetkahda eikä putkahda. Sitten, jotenkin yllättäen, kauan sitten esitetty ajatus lyö läpi ja muutamassa vuodessa tuo ennen kielletty ala on normaali oppiaine, tätä nykyä muuten nimeltään tektoniikka.


Kun ajattelee Pasteurin, Kochin tai vaikka Einsteinin suuria erehdyksiä, on kai pakko olla samaa mieltä kuin se tieteenfilosofi, joka sanoi, että todelliset tieteelliset vallankumoukset tapahtuvat vasta kun edellinen, vakiintunutta näkemystä kannattanut sukupolvi on kuollut ja kuopattu. Tausta-ajatus siis on, että jos erehdys on todella suuri, siitä pidetään kiinni henkeen ja vereen.

13 kommenttia:

  1. Journalismi on sitä, että Smolnassa väännetään käppyröitä.

    Eikä pärjätty viisuissa koska 80% eurooppalaisista on idiootteja, kuten muuan Johtokuntatason kommunistimme on Ruotsissa väittänyt. Hänen tahtonsa leijuu näinä päivinä vahvana Smolnassa.

    VastaaPoista
  2. Tämä on kirjallisuutta:
    Maalari sai päivän hommansa tehtyä ja puhdisti itsensä tärpätillä,
    kävipä suihkussakin.
    Tapasi sitten korean naisen, joka oli maalannut kasvonsa elähdyttävän kauniiksi.
    Ennen pitkää nainen houkutteli maalaria kanssaan ilonpitoon.
    Voi sentään, sanoi maalari ja jatkoi: sain jo päivän hommat tehtyä.
    (PS: Huomaa monimerkitykset tämä ei ole pelkkä vitsi).

    VastaaPoista
  3. Kiitos.Oi tieteen ja taiteen "Kuvitettu klassikko".

    VastaaPoista
  4. " ...mutta minusta ei siis ole kauhean kiinnostavaa, ajatteliko Sibelius toisen sinfonian toista osaa säveltäessään junan syöksymistä sillalle vai Karjalan vaaramaisemaa. ..."

    Tämän voi kuka tahansa diletantti itsekin testata.

    a) kirjoita runo, vähintäin 4 säkeistöä, aihe vapaa. (ohoh, vai tuli 8 säkeistöä. No ei sev väliä)
    b) pistä se pöytälaatikkoosi. (minne se kyllä kieltämättä kuuluukin pistää)
    c) ota se sieltä 2-5 vuoden kuluttua esiin
    d) ja mieti mitä silloin ajattelit kun kirjoiti ko. runon...

    Ps. Saatat hermostua, jos et muista, mutta jos muistat, hermostut silti.

    VastaaPoista
  5. "Vilkunan linja" blogissa viimeinen anonyymi kommentoija ei pitänyt Kemppistä politiikan asiantuntijana, josta syystä hänen mielestään blogi oli vähän heikkotasoinen. Olisin mielelläni lukenut kommentoijan asiantuntijanäkemyksiä aiheesta ja esimerkkejä siitä, miten poliittinen blogi oikein laaditaan. Kemppinenkin olisi saanut varmaan siitä jotakin tuntosarviinsa ja eritoten minun tyyppiseni ihminen, joka ei politiikasta ymmärrä yhtään mitään. Minusta ei olisi edes helluntaiheilan hankkijaksi tekstiviestin avulla facebookista puhumattakaan. Jouduin jo koulupoikana poliittiselle leikkauslistalle, kun paikallinen kansandemokraattinen johtomies ja valtuutettu ilmoitti, että olen luokiteltu ryhmään jonka perusteella minunlaiseni kakarat hirtetään jahka he pääsevät valtaan. Eivät päässeet valtaan, joten tätä tässä naputtelen, mutta pitkään näitä politiikan ammattilaisia katsoin vähän alta kulmain, enkä tästä syystä ole aiheeseen syvällisesti paneutunut. Mielelläni luen kuitenkin nykyisin jopa poliittisia aiheita ja mikä olisi parempaa kuin oikein todellisen tietäjän teksti. Odottelen toiveikkaana.

    VastaaPoista
  6. Luin mannerten liikkumisesta siihen aikaan, kun tiedemiehet pitivät sitä vielä täytenä pötynä. Se hämmensi nuorta poikaa, joka omin silmin näki karttapallosta, että esim. Afrikka ja Etelä-Amerikka sopivat selvästi yhteen.

    No, se opetti epäilemään totuuksia, olivatpa ne tieteellisiä tai uskonnollisia. Täytyy osata erottaa toisistaan tieteellinen tulos ja tulkinta. Se pätee nykyään eritoten ilmastonmuutokseen.

    VastaaPoista
  7. Toimittaja on nykyisin nuori neiti joka on käväissyt jonkinlaisessa toimittajakoulussa. Lähdekritiikkiä ei ole opetettu, eikä se nähtävästi enää kuulu opetusohjelmaan.
    Tämän on viime päivinä huomannut muutamista kirja-arvosteluista ja lukuisista lehtiartikkeleista.
    Harvassa ovat hyvät.

    VastaaPoista
  8. Ja tuo viimeinen lainaus on Max Planckilta, joka itse ei koskaan hyväksynyt Einsteinin suhteellisuusteoriaa ja siis näin osaltaan todisti väittämänsä puolesta. Joskin Planck tuki Einsteinia hänen urallaan vaikka siis ei ollutkaan hänen kanssaan samaa mieltä avaruuden ja ajan olemuksesta.

    VastaaPoista
  9. Viime vuosisadan alussa kuuluisa fysiikko ja tieteenfilosofi Ernst Mach vastusti kiivaasti atomi-hypositeettiä ja arvovallaan hidasti tieteen kehitystä. Tämän vuosituhannen sensaatiomaiset pimeäaine ja pimeänenergia hypoteesit on tietääkseni hyväksytty melko joustavastii tiedemaailmassa, ilman paragdima kumousta.

    VastaaPoista
  10. Ja sitten on näitä toimittajia, jotka kirjoittavat kirjan tai kirjoja, ja jotka luulevat ja joiden luullaan olevan kirjailijoita. Teksti kyllä kulkee, mutta siinä kaikki.

    VastaaPoista
  11. Pimeä energia ja pimeä aine on hyväksytty nimenomaan, jotta paradigmaa ei tarvitsisi kumota. On syytä aavistella, että kun selviää, mitä 95% massasta on, ollaan myös lähempänä gravitaatioteorian integroimista kvanttifysiikkaan.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan näin! Tilannehan oli se, että laskelmat kehittyivät niin tarkoiksi, että todettiin gravitaatioon reagoivaa massaa tarvittavan maailmankaikkeudessa rutkasti enemmän kuin mitä siellä nähdään olevan. Normaali aine selittää havainnoista todellakin vain 5 %.

      Eihän siinä muu auttanut kuin lisätä puuttuva 95 % teoriaan ja nimetä se pimeäksi aineeksi ja pimeäksi energiaksi. Nyt teoria toimii taas, ja ongelmana on vain saada jokin havainto näistä "pimeyden voimista". Toistaiseksi niitä ei ole näkynyt. On täysin mahdollista, ettei niitä olekaan. Sitten täytyy kehittää uusi teoria.

      Poista
  12. Asiantuntija on valitettavan harvoin pystyvä esittämään asiaa edes kirjallisessa muodossa. Dokumentointikyky on siellä surkean ja säällittävän rajamailla.

    VastaaPoista