Sivun näyttöjä yhteensä

3. toukokuuta 2015

Yleinen vitutuspäivä



Vappuna panin merkille, ettei kukaan ollut muistanut toimia, vaikka oikein almanakassa lukee, että oli yleinen liputuspäivä. Kotiin tullessa kävi ilmi, että asia oli korjautunut. Siten ongelmat usein järjestyvät, omia aikojaan. Samaa keinoa olen käyttänyt äkilliseen liikunnan tarpeeseen. Kun laskeutuu varovasti selälleen ja panee silmät kiinni, se menee ohi.

Joskus käy myös ilmi, että joku kirkassilmäinen henkilö haluaa sada aikaan jotain, jotakin kouriintuntuvaa, kukaties merkittävää. Tällaiselle ihmiselle sanon: jos vaikka pesisit nuo housusi ja joisit sitten sen pesuveden. Joskus on mieluisaa ajatella, miten joku toinen yrittää korjata rypistynyttä itsetuntoaan silitysraudalla ja kostealla liinalla. Ei siinä mitään. Se voi onnistuakin. Sileä itsetunto on kuin tahraton omatunto, harvinaislaatuisen tyhmyyden merkki.

Almanakka on vanhanaikainen. Uusia tekijöitä ei ole noussut, vaikka työ olisi sinänsä mieluisaa. Etenkin nyrkkeilypiireissä tunnetaan sanonta, että joku on selällään kuin allakantekijä. Kuvittelisin että sanonta on peräisin oikeasta oivalluksesta, että tuohon toimeen antautunut joutuu tarkkailemaan tähtitaivaan liikkeitä. Vasta viime vuosina kehitettiin tämä suurenmoinen i-appsi, Star Walk ja käyttökelpoinen Star Chart. Sellaisen aplikaation omistaja voi huoleti sanoa toiselle: minä näytän sinulle taivaan merkit.

Nykysuomalaisten tarpeita vastaisi siis erinomaisesti sopivaan vuodenaikaan eli loka-marraskuulle sijoitettava Yleinen vitutuspäivä, jolloin saisi myös liputtaa.

Jätän ehdotukseni asiasta täten asianomaisten tahojen harkittavaksi ja luotan, että tästä kirjoituksesta menee kappale tai joka tapauksessa jäljennös valtioneuvostolle, sellaisia toimenpiteitä varten, joihin asia kenties antaa aihetta.

Olisi yksi päivä vuodessa, jolloin ei tarvitsisi kysyä, mitä kuuluu, eikä valehdella, että kiitos hyvää. Että olisi virallisesti lupa luimistella, murjottaa ja äsähdellä. Kaikilla sellainen ei tietysti olisi tarpeen, kuten ei ole liioin helatorstai eikä helluntai.

Ei sellaisia reippaita ihmisiä enää paljon ole kuin se entinen suutarin vaimo, joka lähti tansseihin, vaikka mies makasi kamarin sivustavedettävässä viimeisillään, ja kun räätäli kysyi kesken kiperän polkan, että kuinka se suutari, kuinka se suutari, kuinka se suutari jak-se-lee, vastasi että kiitos kysymästä, kiitos kysymästä – hän on kuol-le-maisillaan.

Kerran meinasi tulla kiire, kun kysyin tuon ”mitä kuuluu” väärältä ihmiseltä, joka pysähtyi kysymyksestäni kuin seinään, mulkaisi ja vastasi römeällä äänellä: vituttaa, ja minä siihen hädissäni, että ”hyvää jatkoa”. Armeijassa ja työmailla tuota kuulemani ensimmäistä vastausta oli tapana jatkaa runollisesti, esimerkiksi vertauksella ”kuin pientä punaista oravaa”, ja jatkaa tätä esimerkiksi ”kun on käpyjä mutta ei ole hampaita”.

Sitten se ihmistyyppi, jolla on voittamaton tarve esitellä ihmisille joka maitokaupassa vaelluksensa varrella kokemiaan vääryyksiä ja elämän yleistä epäoikeudenmukaisuutta, ottaa kiinni vastaamalla ”mitäs meikäläiselle nyt kuuluisi”. Tuota vastaamisen tapaa voi vain kiittää. On rehellistä tunnustaa väriä heti, niin puhuttelija ehtii ajoissa pinkaista pakoon. Aina on kohteliasta livauttaa selitys äkilliseen poistumiseensa, esimerkiksi:” Unohdin päästää kissan kuselle.”

Tietääkseni otsikon aiheesta ei ole julkaistu tutkimusta, niin uskomatonta kuin se onkin. Kysymyshän ei ole mielensä pahoittamisesta, harmittamisesta, kiukuttamisesta eikä etenkään suututtamisesta. Puhe on ilmiöstä, joka luultavasti liittyy maallistumiseen ja teollisen yhteiskunnan syntyyn ja liitetään usein Charles Baudelairen nimeen, inhonsekaisesta ikävästä. Jean-Paul Sartre, joka oli kova kähveltämään sointuisia ajatuksia, julkaisi asiasta ihan romaanin ”Inho”. Roquentin istuu puiston penkillä ja vihaa siinä risteileviä puun juuria. Helposti ymmärrettävän otsikkomme sanan korvaa Sartren tapauksessa hakuteoksissa ”un profond degoût”, joka siis tarkoittaa juuri samaa. Eksistentialismin filosofiassa ja sen lähellä esiintyvät termit ”l’ennui et la nausée”, saksaksi ”Langweil und Ekel”.

Syytkin ovat selvät, pers’ auki ja tyhmä työ sekä huomattavan tummat tulevaisuuden näkyvät.

Sartren kirja toimii automaattisesti. Se on sen verran hyvä, että lukija joutuu päähenkilön tunnetilan valtaan, ja huomattuaan mitä on tapahtunut, lukija kokee saman tunteen uudestaan, kaksinkertaisena. Mainoslause: onko mukava olo? Lukekaapa ”Inho” niin kyllä tuollaiset turhat tunteet karisevat.

Maailma on selvästi suunniteltu 12 – 14 –vuotiaille. Niinpä yleisen vitutuksen suuret kuvaajat, kuten meillä Haanpää ja maailmalla Proust (ja Musil) ovatkin keskeistä puberteettikirjallisuutta. Kuka ei, käsi sydämelle, haluaisi pitää kiinni henkisestä keskenkasvuisuudestaan?

Ehdottamani merkittävä uudistus voisi olla varmemmaksi vakuudeksi liikkuva juhlapyhä, ja vielä keskelle viikkoa. Sitähän tässä enää kaivattaisiin, eikä niin?





43 kommenttia:


  1. Ei jos, vaan "Jahka musiikki loppuu, olo voi käydä vaikeaksi" , sanoi Citigroupin boss Chunk Prince vain viikkoja ennen kuin ranskalainen BNP laski ajan täyttyneen ja veti maton alta. EKP kurkki pelipöytää takapiruna ja istui Banque Nationale Paribasin sijaan massiivisine masseineen -Sinun arvovallallasi ja rahoillasi. Sillä tiellä ollaan ja huuliharppua soitetaan.

    Ukulelen näppäilijä Warren Buffett Supersijoittaja lausahti eilen yhtiönsä kokouksessa “Any company that has an economist certainly has one employee too many.” Mitä se on ? Olisiko sitä että korroosio tuli liikejuridiikan innovoitumisen ja korkeamman matematiikan vyöryjen matkassa talonpitoon, "talouden rautaiset lait" yksinkertaisesti ruostuivat. Buffett tuskaili nollakorkoja “So far, I have been wrong on interest rates. It’s so hard for me to see how, if you toss money from helicopters you don’t have inflation, but we haven’t.”

    Mitäkö murehdittavaa ihan huomisten siirtojen osalta Buffett kantaa ? “If we get back to normal interest rates, stocks at these prices will look high."

    Jonnekinhan tuo rikkaille sadetettu helikopteriraha taseteitään kulkee ikiliikkujana, kun ei enää ole pysäkkejä, säästöpankkeja tai kassakaappeja kotona. Ei ole omistajiakaan, on vain sijoitussalkkujen johtajia ja neuvojia, noita vasta rikkauksiin kurottavia managereita. Tätä MBA jengiä jota meilläkin Akatemia ja Yliopisto arvonlisä-verolla kasvattaa Suomesta hyötymään. Hyvässä uskossa, että muruja varisee koreasta pitopöydästä lakaisijoillekin, pöydänkattajille, ja palvelijakunnalle keittiön puolella. Sen verran on terästä ajattelussa ja tahtotilaa moraalissa.

    Nuo jutut tuli mieleeni kirjoittaa kun Reuters kertoo ja Guardian ilmaiseksi sitaattikohdat levittää ratikoihin mistä kurkkia nuorsuomalaisten olkapäiden yli että mitä surfaavatkaan. Tätä tietysti. Vielä on myymättä valtionyhtiöistä huippuhintaisiksi nousseita jäämiä, se Solidiumin salkullinen. Sitä Sipilä tarkoittaa kun Arvorahastosta puhuu. Sirpa Paatero törmäsi tielle. Juuri kun Kari Järvinen Heliövaara Ala-Pietilä ja sano kutka kaikki, olivat navigoimassa ohikulkuväylää että "ei myydä valtionyhtiöitä vaan listataan tuplaksi pörssiin" tämä Solidium. Sen arvoa vastaan lainataan eläkeyhtiöista Capmanin ja EQT ja Bridgepointin ja mitä tuttuja hypätä tuottavuusloikka 5 % / kansantalouden tilinpito (=niiden aioittujen Kympin osalta ihan haarat repäisevä venytys), panevat vähän omistaan ja siirtävät lainat kombinoitaviin ent. perheyhtiöihin. Velat hoituu saneeraustietä ja irtisanomisluukun kautta. Ihan etevää, mutta jätkät ovat vuosikymmen verran jälkijunassa.

    Vai olisivatko jääneet asemalle ja junaa kiinnijuoksemaan jo 1982. Tuolloin Reagan vapautti hihakortit. Saa piilossa SEC:iltä eli pankki/pörssivalvonnalta suojassa kerätä rahaläjiä muhimaan jos mitä tilastosarjakombinaatioita hyödyntäen. Tulivat hedgerahastot, me-henkisyys. Suomeksi pulinat pois. Joutessani joskus luin Leo Melamedin Escape to Future. Mies kyllästyi pörssin takahuoneessa, meni illoiksi yliopistoluennoille Chigagossa. Hoksasi sikapörssistä sen minkä Pekka Korpinen että "villisti värisee". Melamed honasi postNixon valuuttakurssien ja korkolukemien tastaavan levottomuuden.

    Hän pyysi vilja-liha johdannaispörssin konkari ekonomeja mallintamaan ja lakimiehiä laatimaan sopimuspaperit finanssimuuttujien samanlaiseksi kurissa pitämiseksi kehitettävillä -ja kaupittavilla- taidoilla. Vastaväitteet pöydältä pyyhkien Reagan totesi että laillisia, maailma räjähti kasvuun. Saman mies teki Reykjaviksissa MAD viisaudelle. --Hank Paulson Goldman Sachs ja valtiovarain ministeri (Bush Jr.) kertoo käyneensä Kiinassa 80 kertaa. No mitä tämä on: Myymässä Nokian kuoret Enson paperikääreissä. Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  2. MIKSI MUUTEN Vappua ei koskaan ehdoteta siirrettäväksi lähimmälle lauantaille? Ei koskaan?
    Miksi Helatorstai ja Loppiainen pitäisi siirtää? Riittäisikö, että ne lakkaisivat olemasta vapaapäiviä?

    VastaaPoista
  3. Vittuilun kruunaamaton kuningas lienee kuitenkin tämä usein Kemppisen blogissakin mainittu mestari.

    Klick

    VastaaPoista
  4. Kovin on karkea otsikko tänään.
    Pyhäpäivä ja kirkkoaika nyt kun tässä olen.
    Ei oikein hyvältä tunnu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://roomfordebate.blogs.nytimes.com/2010/04/12/why-do-educated-people-use-bad-words/?_r=0

      Poista
    2. Outo juttu tuo rumien puhuminen.

      Tunsin taannoin vahvaa myötähäpeää ja kiusaannusta kun eräs naispuolinen rovasti käytti kovin krouvia kieltä julkisessa puheessaan. Toisaalta se, että jo aikaa sitten edesmennyt isoäitini kiroili vallan reippaasti aina tarpeen vaatiessa ja joskus muutoinkin, on aina tuntunut hyvin luontevalta ja asiaan kuuluvalta.

      Johtuisikohan ero siitä, että rovastin suussa karkea kieli tuntui päälleliimatulta ja jopa populistiselta kansan kosiskelulta, kun taas mummoni kiroilu oli mitä sujuvinta ja aina tilanteeseen ja yleisöön hallitusti sovitettua.

      Rumien puhuminenkin lienee siis taitolaji ja saattaa vaatia yhtä suurta tai jopa suurempaa herkkyyttä ja osaamista toimiakseen kuin esim. korkealentoisen juhlapuheen pitäminen (joka sekin on kyllä hyvin haastava juttu).

      Poista
    3. Tässä taannoin, 60-luvulla, koettu myötähäpeä pysyvästi muistissa.
      Kansakoulun kevätjumalanpalvelus Munkassa.
      Kirkkoherra puhuu ja puhuu ja lapsoset odottavat milloin aletaan puhua asiaa,
      mutta kun ei.
      Virsilaulullakin voi olla sijansa.

      Poista
    4. Puhumattakaan körttiseurojen käytännöstä: jos puhuja puhuu läpiä päähänsä seuraväki alkaa spontaanisti veisata päälle.

      Poista
  5. Uudessa kirjassaan Jörn Donner katselee Alexander Stubbia kauhunsekaisin tuntein: "Katselen sitä omakehun sontaläjää, jolla Alex Stubb yrittää päästä Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Se on lähestulkoon pelottavaa, kuin Hitler."

    Samansukuista inhoa tunnen nähdessäni tavallisessa suomalaisessa naisessa paimenen lampaan, epäitsenäisen otuksen lammasnaamari päällään.

    VastaaPoista
  6. Pyydän saada kannattaa lämpimästi alustajan tekemää vitutuspäiväesitystä.

    "Mitäkö kuuluu?" Haanpäällä jossain teoksessa vastaajan jupina tähän hankalaan kysymykseen oli ylivertainen: "Perkelettäkö se kenellekkään kuuluu, mitä kuuluu..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vastaus olisi: "ei sitten paskaakaan" ja jatkaa matkaa!

      Poista
  7. Sillä lailla! Trendissä ollaan. Muuan teräväkielinen sisällöntuottaja kohkaa päivän lehdessä tohkeissaan elämöinnistä. Juuri tätä yllä luettavaa? Siinä voisi olla tulkintansa mukaan tuottavan työelämän tulevaisuus. Sopii mulle, -kele. On tässä kyllin kuuhisteltu, -tana!

    VastaaPoista
  8. Antonionilla on tästä monia muunnelmia. Esimerkiksi: lahjakas arkkitehti, jolla olisi hienoja ajatuksia niin taiteellisesti kuin yhteiskunnallisestikin, mutta kukaan ei halua niitä rahoittaa. Hän tienaa sitä enemmän mitä heikompaa bulkkia hän suoltaa. Tyhjyyden ja toteutumattomuuden tunnetta voi esiintyä kaikissa yhteiskunnallisissa kerroksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "lahjakas arkkitehti, jolla olisi hienoja ajatuksia niin taiteellisesti kuin yhteiskunnallisestikin, mutta kukaan ei halua niitä rahoittaa."

      Miksi meidän muiden pitäisi rahoittaa tuollaisten - tai muidenkaan taitelijoiden - minäprojekteja. Jos ajatukset eivät saa muita hellittämään kukkaronnyörejään menköön töihin.

      Ei ns porvarillisten töidenkään harjoittaja voi sanoa, että en haluaisi tehdä työtäni vaan maata etelässä rannalla voisiko yhteiskunta (= te muut) kustantaa minulle loputtoman etelänmatkan.

      Poista
  9. Kun oma olo on suuri paise, taivas antaa mittasuhdetta. Mainittujen appien lisäksi mainitsisin Sky Viewn ja Star Walk 2:n; iPadilla hienosti tämänkin alueen tiedon havainnollistusta hoitaa TouchPress: Solar system.

    VastaaPoista
  10. Koskettelin samaa aihetta vappuyönä kait vähän nuoremmin (olen 2 vuotta Kemppistä nuorempi eikä minulla ole juuria Pohjanmaalla, mutta Lapissa on) kokemuksin (arktinen puskurikapasiteetti):

    "Muistan aikoinaan sen kohun, joka syntyi kun kansanedustaja Rosa Meriäinen rintanapissaan todisti vitun haisevan hyvältä.

    Koko miehisen elämäni ajan olen tästä asiasta kuullut "meidän miesten kesken" ihan samanmoisia väitteitä, oltiinpa tauko-tupakalla, saunan lauteilla tai retkinuotiolla.

    Se, mikä ei nyt haise hyvältä, on suomalaisten, eurooppalaisten, venäläisten, kiinalaisten, intialaisten, amerikkalaisten, ugandalaisten ja australialaisten kyvyttömyys rakentaa sellaisia yhteisiä nuotioita, joissa palavan tervaksen tuoksu viestittäisi, että nyt ei ole aikaa saati syytä westabank-syndroomaan."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmankos Antti on pyrkinyt jo monta kertaa eduskuntaan, luultavasti Rosan tuoksun kiihottamana. Montako ääntä Antti sai huhti-vaaleissa? Kai jotain 200-300?

      Poista
  11. Tarvitsemme Vitutuspäivän ilman muuta.
    Sen lisäksi voisi kerran vuodessa myös olla Pienten paheiden päivä. Saisin ilman syyteharkintaa nipistää pyllystä.
    Vitutuspäivän ajankohdaksi sopisi se toukokuun päivä kun Ruotsi nousi kiekossa Leijonien ohi reilusta tappioasemasta. Se vituttaa yhä.
    Pienten paheiden päivänä veisin työpaikan jääkaappiin pari keskaria, jotka tauolla nauttisin raakojen nakkien ja sinapin kera.
    Juristit saisivat lisäpuuhaa ratkoessaan, oliko kyseessä pieni pahe vaiko rajan ylitys...

    VastaaPoista
  12. Aivan loistava ehdotus. Siitä vaan kansalaisaloite vetämään.

    VastaaPoista
  13. Hyvä ehdotus . Kansalaisaloite vaan vetämään ;-)

    VastaaPoista
  14. Tuo on kyllä rakentava ehdotus. Mutta ilmiön merkitystä ja laajuutta ajatellen ehdottaisin kokonaista vitutusviikkoa. Vähäpätöisimmilläkin asioilla on oma teemaviikkonsa.

    VastaaPoista
  15. Olipa taas hykerryttävä kirjoitus professori Kemppiseltä.
    Olen kuullut tuon polkkaan liittyvän jutun melkein samassa muodossa - ja vuorosanoihin sopiva sävelmä on Karjalan poikia -polkka.

    VastaaPoista
  16. Ok, ok, so I took a personal pimperoday..
    Do you have to be so funny about it?

    I.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I shall now translate previous customary finnish idiom which is also known as mental health day.


      emmä mitään vittuillu, -ttuuksä mulle alat...

      Repeat after me, please. .

      iH

      Poista
  17. Niin,



    Pienessä taloyhtiössä jotkin yleiset tehtävät joille ei ole sovittu selkeää vuorolistaa ei oikein koskaan hyvin toimi. Joku unohtaa ja säntillisemmät saavat siitä näppylöitä. Sitten on niitä jotka oikein odottavat että joku unohtaa ja marttyyrin elkein nostavat sitten lipun toisen puolesta. Muistavat siitä sitten mainita jotta kaikki saavat tietää kuka uhrautui ja kuka laistoi.

    Vuorotyöläisenkin on vaikea hoitaa arkipäivien liputus oikeaoppisiin nosto- ja laskuaikoihin. Haluaisi hoitaa mutta ei oikein onnistu ja joka kerta ei kehtaa puolestaankaan naapuria pyytää.

    Tulevaisuudessa lipputanko on ylhäältä ontto ja lippu kiertyy moottorin ohjaamana sieltä määräaikoina ulos ja sisään. Tangossa on kuivauspuhallin jotta märkä lippu liputuksen jälkeen myös kuivuu.

    VastaaPoista
  18. Ihmisille on vaikea tuputtaa uusia liputus ja juhlapäiviä. Taannoin ideoitu "Kansanvallan Päivä" ,v. 1917 heinäkuun valtalain muistoksi on unohtunut. Vaikka aivan asiallinen juhlan aihe olisi kirkkopyhiin verrattuna.
    Minä olen ehdottanut pääsiäisvapaiden siirtämistä toukokuun loppuun, kesän alkamisjuhlaksi..
    Ehdotettu vitutusjuhlapäivä loka-marraskuussa ajoittuu vanhaan piikojen,renkien ja muun palvelusväen vuotuiseen vapaaviikkoon, jolloin sovittiin uusista pesteistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "pääsiäisvapaiden siirtämistä toukokuun loppuun"

      Osoittaapa syvää tietämystä pääsiäisen ajankohdan määräytymisen perusteista. Anna mun kaikki kestää!

      Poista
  19. Toukokuun kuudestoista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliks pakko? Vaan keksitääns leivonnainen! Ehdotan käyneessä puolukkamehussa kastettavaa näkkäriä. Laihan teen kera, ei tv:tä, ei radiota, ei sähkövaloa. Illalla pääateria, laihaa kaalikeittoa tai laihaa hernerokkaa, ei molempia. Uskollinen juuri sille hengelle, ei leirien ruualle jonka kaikki tietävätkin, marskin sanoin.

      Poista
  20. Mutta mikä on tuo hiipivä putkimies kuvassa? Vituttaako sekin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvan hökkeli esittänee viljankuivaamoa.

      Poista
  21. LVI tuttaa tuo kuva kun en keksi, mistä koneistosta on kysymys.

    VastaaPoista
  22. "Nykysuomalaisten tarpeitaisi siis erinomaisesti sopivaan vuodenaikaan eli loka-marraskuulle sijoitettava Yleinen vitutuspäivä...Olisi yksi päivä vuodessa, jolloin ei tarvitsisi kysyä, mitä kuuluu, eikä valehdella, että kiitos hyvää. Että olisi virallisesti lupa luimistella, murjottaa ja äsähdellä."

    Ehdottomasti!

    Siinä on vain se ongelma nyky-Suomessa, että muulloinko ei sitten saisi.

    VastaaPoista
  23. SUOMEN KIELITOIMISTON UUSIA HAVAINTOJA

    Kielitoimisto tarkkailee suomen kielen kehitystä ja ottaa kantaa
    muutoksiin.

    VAROITUS: saattaa sisältää karkeaa kieltä. Älä lue, jos suivaannut
    sellaisesta helposti.

    AGRESSIIVI
    Suomen kielen vanhojen modusten rinnalle on puhekielessä vakiintunut
    aggressiivi. Se taipuu persoonissa ja luvuissa ja kaikissa tempuksissa.
    Aggressiivin tunnus on toistaiseksi hyvin vaikeasti mihinkään
    sanaluokkaan määriteltävissä oleva VITTU. Vittu ei koskaan esiinny
    yksin, se edustaa siis eräänlaista pohjarakennetta tai osamorfeemia.
    Vittuun agglutinoidaan aina jokin persoona- tai relatiivipronomini.
    Jälkimmäiset esiintyvät poikkeuksetta paikallissijoissa.

    Vittu + pronomini -kombinaatio muodostaa siis aggressiiville
    tunnusomaisen modusrakenteen. Aggressiivirakenteen reaktio on sellainen,
    että se vaatii peräänsä joko kieltomuodon pääverbin tai vaihtoehtoisesti
    paikallissijamuotoisen (harvemmin partitiivimuotoisen) kielteisen
    liitepartikkelin sisältävän pronominirakenteen. Funktioitaan
    aggressiivirakenne on siis kieltoapuverbiä (en, et, ei) vastaava.

    PREESENSTAIVUTUS
    1.sg vittumä jaksa mihinkään venäjän tenttiin lukea.
    2.sg vittusä rupee mulle iniseen.
    3.sg vittuse tullu ees paikalle, turhaan venasin.
    1.pi vittume mitään pikkulapsia syödä, paskapuhetta.
    2.pi vittute mihinkään raflaan tule, kunhan jauhatte.
    3.pi vittune mistään mitään tiedä.

    Persoonattomia:
    Vittusiellä mitään ilmaista viinaa ollu.
    Vittutäällä mikään kesä ole.
    Vittutuolla mitään ole.

    Muissa tempuksissa aggressiivi taipuu saman kaavan mukaan.
    lmperfekti:Vittumä jaksanu sitä kissaa pelastaa.
    Perfekti: Vittumä oo jaksanu kahteen viikkoon tiskata.
    Pluskvamperfekti: Vittumä ollu jaksanu ees syödä päiväkausiin ennenku
    jouduin tiputukseen.

    HUOM!
    Lause
    -"Vittuse tippu tohon avantoon" ei ole aggressiivi, koska lauseen
    imperfektimuotoinen predikaatti on indikatiivissa! Kyseessä on siis
    tavallinen kirosanalta höystetty indikatiivilause, jonka nimeäminen
    aggressiiviksi osoittaa sangen pitkälle kehittynyttä linqvistisen silmän
    verkkokalvon rappeumaa.

    AGGRESSIIVI MODUKSENA
    Koska aggressiivi on modus, se ei voi esiintyä samassa lauseessa eri
    modukseksi laskettavan predikaattimuodon kanssa. Aggressiivi, vanhan
    kansan suussa ponsitapa, ilmaisee aktiivista närkästystä, kyllästymistä,
    turhautumista, hermostumista ja suoranaista suuttumusta. Tarkemman
    taustatunteen voi vastaanottaja päätellä kontekstista. Aggressiivin
    yhteydessä käytetään eräissä piireissä tehokeinona elekieltä, jonka
    luonne voi vaihdella sormimerkeistä aina täyskontaktimanööveriin.
    Tämänhetkisen tietämyksen mukaan aggressiivia ilmaistaan samalla tavalla
    suurimmassa osassa maailman viittomakieltä.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vittu, älä jaksa kielitoimistoa enää!

      Poista
    2. Tartteekin printauttaa tää jutska kirjaston koneella. Äirittenpäivän ja Mehevän Kielenkäytön oppimäärä otsikoksi, eips kun Äidinkielen ja Miestenmielen ero. Juu.

      Poista
    3. Meinaa niin Sun tarttee, ku et ollu kohtelias.

      Poista
  24. Blogin otsikossa oleva sana, on mielestäni nykyään liikaa kaikkien huulilla. Puoli yhdeksän uutisten toimittajan en ole vielä kuullut sitä lausuvan. No ehtiihän sen, meneekö aikaakaan. Ylä-asteella mekin tuota sanaa kovasti makustelimme, olimme aloittaneet yksin, jossain riihen takana ensimmäisen kerran. Kovastihan siinä alkoi veri kiertämään, kun sanan ensimmäisen kerran ilmoille päästin. Nyt olen jo niin monta kertaa sanan kuullut,että siitä on jo teho kadonnut. Mutta että Kemppinenkin..

    VastaaPoista
  25. Kehotan Kemppiä pysyttelemään kielellisesti korrektilla levelillä!
    Sekava puhe (kirjoittelu) todistaa vain sekavasta ajattelusta, jota viime aikoina on täälläkin taas ilmennyt. Yksitoistavuotiaat tytöntylleröt käyttävät tuota otsakkeen sanaa sujuvammin (esim. julkisissa kulkuvälineissä), kuin korkeasti koulutettu blogistimme! Joten ei kannata kilpailla lajeissa joissa ei kuitenkaan pärjää, Kemppi! Elleivät alatyyliset yritelmät lopu, lopetan minä koko tämän palstan seuraamisen ja siinäpä parut sitten, kun kuusi miljoonaa käyntiä ei tulekaan täyteen!
    paheksuvin terv. pekka s-to.

    VastaaPoista
  26. Erinomainen aforismi tuo: "Sileä itsetunto on kuin tahraton omatunto, harvinaislaatuisen tyhmyyden merkki."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Kaikki niin simppeliä...

      Poista
  27. Voi jo lapset pihalle päästää.
    Lehdet puista kun muksujaan komenteli.
    Erosivat ja muutti.

    VastaaPoista