Sivun näyttöjä yhteensä

8. toukokuuta 2015

Johtajat



Poliitikoista Stubb ja Rinne pitäisi kiireesti erottaa puheenjohtajan tehtävistä ja Arhinmäki ja Räsänen perässä. Se ei ole huono tapa, että tulos on ulos. Joissakin maissa vaalit hävinneen puolueen puheenjohtaja jättää itse, kuten sanonta on, paikkansa käytettäväksi.

Tämä ei tarkoita, että Stubb ei päätyisi ministeriksi. Se on toisenlainen tehtävä. Omat kokemukseni ovat toiselta puolelta – virkamiehet tapasivat kertoa kaljalla, miten ministerillä oli taas pyyhitty lattiaa. Useimmat ministerit eivät käsittäneet, että mitä enemmän touhuaa ja pitää meteliä, sitä vähemmän saa aikaan. Huuto ja toiminta ovat niin eri asioita. Virkamies pitää ministeristä, joka on kuin veturi ratapihalla, kiljuu ja kirsku, edestakaisin. Silloin tietää, missä asianomainen on, ja osaa kiertää toista kautta.

Huomautuksiani johtamisesta ei kannata uskoa. Toistan tässä blogissa usein, että minulla on työkokemusta, jota en häpeä, mutta johtaminen ei siihen kuulu. En ole koskaan johtanut ketään. Lakeuden Haukoissa yritin johtaa Kärppävartioita, mutta ei siitä ihmeempää tullut. Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa. Opiskelijoita ja opinnäytteiden tekijöitä ei ”johdeta”.

Julkisessa elämässä usein mainittu esimerkki mahdottoman huonosta johtajasta, joka on suurenmoinen apumies, on Olli-Pekka Heinonen. Hän kai tietää sen itsekin. Nykytilannetta en osaa arvioida, mutta ministerin avustajana eli itse asiassa esittelijänä hän kuuluu olleen erittäin hyvä. Riitta Uosukainen sanoi. Elinkeinoelämän puolella sanottiin, että ministerinä ja johtajana Kalevi Hemilä  oli tolkuttoman hyvä.

Myös tuomioistuimissa on esittelijöitä, joita ei saisi koskaan ylentää itsenäisiksi tuomareiksi. Liioitellen ja kaunistellen voisi sanoa että erittäin hyvä valmentaja on eri eläin kuin erittäin hyvä urheilija.

Heinämäki yritti SDP:n puheenjohtajana tunnetuin tuloksin. Tuomioja on ollut aina ehdolla eikä ole koskaan tullut valituksi, mielestäni onneksi. Ministerinä hän on oman arvioni mukaan ollut taidon ja tuloksellisuuden kannalta parhaita, mitä Suomessa on nähty. Nyt lopettelevassa hallituksessa oli toinenkin epätavallisen kyvykäs ministeri, Lauri Ihalainen. Ettemme poikkeaisi demareista, uskottavien arvioiden mukaan järkyttävän hyvä oikeusministeri oli aikoinaan Aarre Simonen, jolla oli kyllä ongelmia suhteessa rahaan ja valtaan, mutta eläimellinen kyky löytää olennainen sotkuisessakin asiassa.

Uupumukseen asti toisteltu esimerkki on komentajuus sodassa rintamalla. Heinrichs oli paras – ei siis Airo, joka oli esittelijä päämajassa. Heinrichs tuli toimeen myös taistelevien metsojen kanssa. Suomen sotahistoriassa yksi keskeinen tekijä on ollut päällikköjen tapa käyttää kaikki aikansa keskinäisiin kukkotappeluihin. Jos alaisena on joku hetkittäin hulluuden rajoja hipova Talvela ja prinsessanherkkä Öhqvist, on siinä tekemistä, ettei toiminta pysähdy. Heinrichs lienee ollut samaa tyyppiä kuin eräät kapellimestarit – pienet liikkeet, ei ilmehdintää mutta aina oikea viittaus täsmälleen oikealla hetkellä.

Vaikka siis tavallisena keskustelevana kansalaisena kiirehdin myöntämään Stubbin ja Rinteen suuret kyvyt, tosin ihmetellen sitä Rinteen oikeustieteellistä pikatutkintoa, alan taipua sille kannalle, että näennäisyydet ovat tärkeämpiä kuin todellisuus. Se merkitsee paljon, miltä asiat näyttävät. Sitä miten asiat todella ovat, moni ei halua edes tietää.

Kirjoitin tämän – oltuani kaupungilla syynättävänä – vain ilkeilläkseni. Sipilän ja Soinin ”luottamus” tahtoo väkisinkin huvittaa. Fukuyama kirjoitti parhaan kirjansa luottamuksesta ”Trust”, jolla hänenkin kirjassaan on merkitystä vain instituutioiden rinnalla. Sellainen instituutio voi olla perhe tai mafia.

Suomessa harrastettiin huonoon estetiikkaan perustuvaa tahtoteoriaa aika kauan. Sopimussidonnaisuudessa oli muka otettava huomioon etenkin ilmaisijan ja vastaanottajan tahto, ikään kuin me siitä jotain tietäisimme. Nykyinen sopimusoikeudellinen luottamusteoria kiinnittää huomiota paperille kirjoitetun ohella myös tosiasioihin ja intresseihin, etenkin etulaskelmiin. Jos myyjä sorvaa sopimukseen lauseen, jonka mukaan hän ei ole massakaupassa vastuussa juuri mistään, se ei paina paljon tuomioistuimessa. Tuomarit ajattelevat, että kauniista sanoista huolimatta se osapuoli, joka on tosissaan rikastumassa eli liikkuu ammatillisen intressinsä pohjalla, on ensimmäinen ehdokas vahingon kärsijäksi. Rakennuttajan vastuu on laajempi kuin tyypillisesti pöljän ostajan, joka ei huomaa edes kysyä kaikkea tarpeellista.

Vai miten te ratkaisitte tilanteen, jossa posliiniesine myydään ”siinä kunnossa kuin se on” normaaliin huutokauppakamareiden hintoihin, ja myöhemmin siitä paljastuu taitavasti toteutettu liimaus, joka tekee esineestä keräilijälle käytännössä arvottoman? Minä panin aina myyjän vastuuseen ja perustelin, että kauppahinnasta päätellen esine myytiin sellaisena kuin se tavanomaisesti tarkastellen oli jne.


Väitän siis, että Sipilän ja Soinin ”luottamus” ei tarkoita reaalimaailmassa mitään. Asian laita on vähän sama kuin tämän päivän lehdissä toistellun kokonaisarvion. Mitähän kummaa sillä halutaan sanoa? Luullakseni sillä halutaan harhauttaa. Harkinnassa on aina mukana kokonaisuus ja arvion kohteen eri tavoin hahmotetuille osille annettava keskinäinen paino on se ongelma.

24 kommenttia:

  1. Joskus sokea kana löytää jyvän, sanoo kansa. Niin myös Juha Sipilä.
    Clic and laugh:
    Mafiosomme koolla

    VastaaPoista
  2. Lauri Ihallainen oli työmisterinä tavallista paljon huonompi. Hänen "kaudellaan" työttömyys nousi ennätyslukuihin eikä Late saanut työttömyyttä kuriin ja yhtään alennettua. Päin vastoin, työttömyys sen kun vain kasvoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siis näköjään vielä joku, joka luulee, että työllisyys on työministeristä kiinni.

      Poista
    2. Tai valtakunnan itsenäisyys pressasta, joo. Onkse vähä höntti, vähänkse on siis.

      Ärsy toi kiro i tus virhe. I. Hallainen, haw bloody haw.. .. ..

      Ollaanko sitä hauskoja ja työttömiä, häh ! Elä kuule meidän jengille ala. Toisiks suurin jengi Suomessa, asevelvollisia on enemmän mutta päällekkäisyyksiä kun on niin ei kuule oo helppoa pelotella raksajengiä.

      Mitäh! Nuotion laittelemme kuule jo niistä tikuista mitä kourista on stna nypitty, tuu ny ruinaan makkaranpätkää, m-täh!

      Poista
    3. Ilmeisesti työministerin nimike tulisi muuttaa työttömyysministeriksi.

      Poista
  3. JK kertoo käyneensä virkamiesten kanssa "kaljalla". Ei taida pitää paikkaansa. Jos pitää, niin ehkä kerran tai kaksi, ja niistäkin kerroista on varmaan aikaa n. 40 vuotta.

    VastaaPoista
  4. Insinööri on tosiaan käyttänyt termiä holtittomasti. Luottamus ansaitaan esim. tekemällä, mitä sanoo tekevänsä. Jos Ässät sopivat jostaiin ja toinen teki heti seuraavassa tilaisuudessa toisin, luottamusta ei alkanut rakentua vaan epäilyä. Jatkossa toisen on aina otettava pettämisen, so petkutetuksi tulemisen mahdollisuus huomioon. jtapio

    VastaaPoista
  5. Luottamus tarkoittanee sitä että on keksitty joku tapa kiusata ulkomaalaistaustaisia henkilöitä ja että "pakkoruotsi" poistetaan mutta taloudessa keskusta ja kokoomus saavat vapaat kädet.

    VastaaPoista
  6. Niin,

    Miten se luottamus hetkessä voisikaan tulla kun Soini ja Stubb ovat aiemmin jo pidemmän aikaa toisiaan julkisesti nokitelleet ihan asemansa puolesta.

    Muutamia vuosia sitten olin Överbyn VPK:n talossa vanhan tavaran huutokaupassa. Tavaroihin sai tutustua pikaisesti etukäteen. Kaunis lasiesine huudettiin melkoisen kovaan hintaan. Nainen kun sai sen ilmoitti seti että hän ei sitä otakaan kun yläreunasta puuttuu palanen. Meklari ei suostunut vaan sanoi että tavara myydään siinä kunnossa kuin se on. Huudettu mikä huudettu.

    Ikävä maku jäi kaikille, koska väki luuli että meklari ilmoittaa selkeistä virheistä.

    VastaaPoista
  7. Tuloksesta ei välttämättä voi päätellä onko joku hyvä vai huono johtaja. Jos Kärppävartion johtajuus ei oikein hyvin onnistunut, niin siitä kyllä voi vähäsen ottaa suuntaa, sillä hyvän johtajan täytyy omata synnynnäistä kykyä herättää luottamusta, hallita muita, innostaa ja kantaa vastuuta. Nämä ihmiset erottuvat muista selkeästi jo varhaisessa vaiheessa. Jotkut viisaat ovat joskus esittäneet, että tieto korvaisi nämä synnynnäiset puutteet ja tältä pohjalta - valitettavasti - on maassamme pitkään ollut käytäntö, että esimerkiksi jonkun akateemisen loppututkinnon suorittaminen olisi sellaisenaan peruste johtaviin tehtäviin. Luultavasti useimmilla on tästä periaatteesta tiedossa murheellisia esimerkkejä. Noista kenraaliesimerkeistä tulee vielä mieleen, että halu johtaa ja kyky siihen ovat eri asioita. Hyvällä johtajalla on itsetunto sellaisella tasolla, ettei tarvitse nokitella ja on varaa delegoida. Jokaisella johtajalla on tietenkin mahdollisuus kehittyä paremmaksi opiskelun ja elämänkokemuksen myötä, mutta todella hyviksi tullaan vain synnynnäisillä lahjoilla. Niitä on valitettavan harvalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johtajan valinta on kaksijakoinen tapahtuma. Lauman selviytymisen kannalta on oleellista, että se kollektiivina havaitsee, valitsee ja hyväksyy pätevän johtajan. Kun tarjolla on useampia kandidaatteja syntyy kamppailu ja useimmiten voittaja johdattaa joukkonsa menestykseen. Kyse ei ole pelkästään ihmisten muodostamista organisaatioista. Kevätpelloilla olen ollut havaitsevinani, miten lokkiparvesta ilmestyy ensin paikalle johtaja ja muutama "esikuntalokki". Hetken kuluttua koko parvi on paikalla. Sama ilmiö toistuu parven poistuessa.
      Pekka Tammi, entinen peltomies

      Poista
  8. Mitä enemmän touhuaa ja pitää meteliä, sitä vähemmän saa aikaan.
    Tämän lauseen kehystän työhuoneeni seinälle,
    sattuvasti sanottu.
    Se ei varmaan koske pelkästään ministereitä.

    VastaaPoista
  9. Erittäin hyvä valmentaja on eri eläin kuin erittäin hyvä urheilija.
    Usein uskottavuuden ja luottamuksen nimissä vaaditaan valmentajalta hyvät näytöt urheilijana
    ja uskon itse, ettei se ole pahitteeksi.
    Esimerkiksi Sakari Oramo oli kovan luokan viulisti ja Esa-Pekka Salonen erinomainen cornisti ennen orkesterin johtajan uraa.


    VastaaPoista
  10. Kansa nyt halusi leikkaus- ja kurjistushallituksen, joten oikein on, että sellainen tulee. Mielellään tietenkin toivoisi, että Tuomioja, Ihalainen ja Haglund voisivat silti päättää asioista, mutta kaikkea ei voi saada.

    Kaikki juristituttuni pitävät Simosta kaikkien aikojen parhaana oikeusministerinä, kaikki taiteilijatuttuni pitävät Holappaa kaikkien aikojen parhaana kulttuuriministerinä, kaikki brittituttuni pitävät Attleeta kaikkien aikojen parhaana pääministerinä, mutta melkein kaikki tuttuni äänestäisivät silti ensimmäistä vastaantulevaa fasistia, esimerkiksi Olli Immosta, mieluummin kuin demaria.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en siis tuon äänestyslinjauksen perusteella kuulu vuorelan tuttuihin.

      Poista
  11. Olen itsestäni huomannut etten ollenkaan sovi johtajaksi.
    Se johtuu siitä, että maailma on minulle liian moniselitteinen.
    Kentällä pärjään hienosti, moni johtaja ei pärjäisi.
    Sen vuoksi halveksin heitä, mutten kaikkia.
    Hyviäkin on.
    Monasti johtajan asemaan hakeutuvat ikävä kyllä
    hakevat jotain pönkitystä ja hyvitystä egopololleen.
    Paras aines ei moiseen viitsi ryhtyä.
    Sen vuoksi saamme kärsiä heikosta johdosta
    sen enemmän mitä vähäpätöisemii taho, laitos tai instituutio on kyseessä.
    Esimerkiksi: tiekunnat, taloyhtiöt...

    VastaaPoista
  12. Jostain syystä, jota en ymmärrä, minäkin haluan sanoa oman mielipiteeni tähän kommenttiparaatiin.
    Niinpä ilmaisen kantani mitä tulee edellisen hallituksen työministeriin. Ihalainen on minusta hyvä tyyppi, yksi parhaista ja uskottavimmista ministereistä, mutta minkä hän sille mahtoi, kun työttömyys vain koko ajan nousi ja todennäköisesti nousee edelleenkin., kun kaikki työnantajat pitivät yt- neuvotteluja, mikä tarkoittaa sitä, että väkeä vähennetään.

    Minä (kuullostaa mahtavalta), jos olisin pääministeri, vähentäisin heti puolet kansanedustajista. Sata edustajaa olisi tarpeeksi. (Ja yleensä kansanedustajiksi pyrkivät omaavat jo työpaikan, joten eivät lisäisi työttömyyttä.) Vähintään puolet niistä 200:sta kansanedustajista istuvat siellä vain koristeina, siis turhakkeina. Jäljelle jäävä lauma saattaisi olla parempaa laatua, kun äänestäjät äänestäisivät ehkä harkitummin.

    Nyt muodostettuun hallitukseen olen tyytyväinen. Sipilä SAATTAA olla järkevä ja hyvä pääministeri. Vaikuttaa ainakin nyt siltä. Soini saa tilaisuuden osoittaa miten perrussuomalaiset, tuo monen syvästi inhoama ja haukuttu puolue, pystyy toimimaan toden tullen, sitä on hauska seurata. Ja sitten Stubb, luultavasti uusi ulkoministeri, olisi vielä hauskempi katsella, kun häntä näytetään telkassa suuri hymy huulilla eri kansojen parissa sujuvasti monipuolista kielitaitoaan käyttämässä ja puikkelehtimassa notkeasti kenen tahansa seirassa, itsetunto kunnossa. Kolmen troikka luultavasti on iskukykyisempi kuin jalat harallaan kamppaileva monipuolihallistus sivusiipineen (jossa kaikki ovat erimieltä).

    Kulttuuri, ja taideväki yleensä näyttää olevan kauhuissaan ("kukaan tuossa porukassa ei ymmärrä taiteista hevonhäntää!") Olen eri mieltä. Jos nämä kolme onnistuvat nostamaan Suomen jaloilleen, on se hieno juttu. Sen jälkeen alkaa taide-elämä melko varmasti kukoistaa! Näin minä uskon. Amen.

    VastaaPoista
  13. Sotilaista johtajina on kertynyt kokemustakin. Seulonta aliupseerikoulu, reserviupseerikoulu, kadettikoulu, sotakorkeakoulu, ylemmän päällystön kurssi ja ylimmän päällystön kurssi karsii kyllä aineksen jollakin tavalla.

    Kysyin joskus A Ehrnroothilta kuinka niin erilaiset komentajapersoonat saavuttivat hyviä tuloksia sodan aikana. Otin esimerkiksi Talvelan ja Martolan. A E vastasi että tärkeintä on että komentaja on oma itsensä eikä ailahtele. Alaiset mukautuvat erilaisiin tyyleihin.

    Talvelasta eräs hänen sotakorkeakoulun kurssi nro 1:n kurssikaveri totesi, että se Talvela on yksi perkele.

    On hyvä oivaltaa, että se mikä sopii pataljoonan komentajalle johtamistyylissä ei välttämättä sovi armeijakunnan komentajalle.


    VastaaPoista
  14. Onneksi ministerien ja muidenkin "johtajien" paikoille on làhitulevaisuudessa tarjolla hyvià tekoàlyllà varustettuja robotteja, (vastustan, vaikken asiasta mitààn tiedà)

    VastaaPoista
  15. Ihalaisen aikana kuntouttava työtoiminta, työkokeilu ja työharjoittelu ovat saaneet 40.000 työtöntä "töihin".
    Työstä maksetaan tukien päälle 9 euroa per päivä. Yleensä tuo summa kuluu matkakuluihin. Eläkettä tai muitakan etuisuuksia ei kerry.
    Kieltäytyminen vie tuet.

    Suurin syy tähän "pakkotyöllistämiseen" on se, että kunta saa takaisin maksamansa osuuden työmarkkinatuesta. 300 euroa per pakkotyöllistetty.

    Laki kieltää tällaisen työttömän työllistämisen yrityksiin ja niihin töihin, jossa on kunnassa kilpailua.
    Lähes kaikki nämä "pakkotyöllistetyt" työskentelevät siis lainvastaisesti. Lisäksi yritykselle kunta maksaa 10 euroa per päivä per "työllistetty" asiakas.

    Lisäksi kaikki nämä henkilöt kaunistavat työttömyystilastoja.
    Tuo 40.000 pakkotyöllistettyä noussee seuraavan 2 vuoden aikana lähelle 100.000 henkilöä.

    VastaaPoista
  16. Ei Jeesuskaan mikään johtajatyyppi ollut, olipahan vain sellainen blogistinkaltainen opettaja, jonka ympärille opetuslapset, jotka kyllä maalausten mukaan olivat raavaita partasuita miehiä, kerääntyivät. Silti henkilöstä puhutaan vielä parin vuosituhannen jälkeen. Onhan täälläkin kommetoijissa Juudaksia ja Barabbaan huutajia, kuten joukossa tuppaa olemaan.

    Kysyttäessä millä värillä valittua hallituspohjaa kuvattaisiin vastasivat asiaosaiset, että kai sitten sinivalkoiseksi. Se sininen siinä vielä menettelee, mutta oikeiston ollessa kyseessä ei maha mittään, että valkoinen särähtää korvaan.

    VastaaPoista
  17. Tietämättä ministerien työstä enempää kuin media kertoo, voi kuitenkin yleisen elämänkokemuksen ja satunnaisen työkokemuksen perusteella sanoa, että hallitus on huono, jos siinä on vain erinomaisia johtajia.

    Pelinrakentaja tarvitsee vikkeläkinttuisia hyökkääjiä ja kovaluisia toppareita. Hyvässä johtoryhmässä tarvitaan hyvän johtajan lisäksi esimerkiksi asiatuntijauraan intohimoisesti suuntautuneita analyytikoita, huolellisia ja luotettavia pomminpurkajia sekä monitaitoisia ideanikkareita.

    Parhaissa johtoryhmissä on myös hovinarri, jonka velvollisuus on kyseenalaistaa selvänä pidetyt asiat. Joskus johtaja tarvitsee myös consiglieren, ehkä johtoryhmän ulkopuolelta.

    Sipilä saattaa tietää näistä jotakin, katsotaan mitä on tulossa.

    VastaaPoista