Sivun näyttöjä yhteensä

16. toukokuuta 2015

Vilkunan linja



Paasikiven linja lienee kiistattomasti muotoiltu Paasikiven päiväkirjassa elokuuss 1944 eli sodan vielä jatkuessa. ”Suomen ulkopoliittinen probleemi on Venäjä ja suhteemme siihen. Kaikki muut ovat poliittisesti toisarvoisia”.

Termin Paasikiven – Kekkosen linjan kehitti luultavasti Kustaa Vilkuna viimeistään vuoden 1956 presidentinvaaleihin. On kuitenkin esitetty, että ajatus kehiteltiin Moskovassa. Otto-Ville Kuusinen ilmaisi vuonna 1963 asian näin:

Kekkosen linja tuo arvokkaan lisän vallankumoukselliseen teoriaan, koska ensimmäisen kerran kapitalistisen maan talonpoikaispuolue yhteistoiminnassa sosialismin leirin kanssa on kuljettanut kehitystä eteenpäin tavalla, johon muutoin olisi tarvittu voimakas työväenliike ja joukkoliikehtiminen. Neuvostoliitto tekisi äärimmäiset johtopäätökset jokaisesta ratkaisusta, joka merkitsisi paluuta Kekkosen linjalta Paasikiven linjalle.

Kun näin on, ihmettelen että ainakin Keskustapuolue puhuu nytkin julkisesti joko Paasikiven linjasta tai Paasikiven – Kekkosen linjasta kuvataukseen ulkopoliittisia tavoitteitaan.

Ihmettely johtuu siitä, että mielestäni nuo ajatukset ovat Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen muuttuneet käyttökelvottomiksi eli siis jääneet historiaan. Jos niillä kuitenkin halutaan viitata Putinin Venäjään, tahtoisin tietää, missä vaiheessa Neuvostoliiton politiikka on muutettu Venäjän politiikaksi. Tiedossani ei ole tällaisia ratkaisuja.

Kysymys ei ole kielestä tai tyylistä, koska nimenomaan Putin on jo omaksunut valikoivasti Neujvostoliiton politiikan ja tavoitteet. Välillä hän julistaa samalla äänellä samoja tavoitteita kuin Neuvostoliiton kommunistinen puolue. Välillä hän tuntuu viittaavan ”historialliseen Venäjään”, mitä se sitten tarkoittaneekin.

Huolestuttavinta on tietysti se, että Putin väittää edustamallaan valtiolla olevan jonkinlaisen oikeuden maa-alueisiin, jotka ovat joskus kuuluneet Neuvostoliitolle tai Venäjälle. Tämä tarkoittaa selvästi myös Suomea.

Kolme Baltian maata lähtevät aivan selvästi ja julkisesti siitä, että nämä maat, Viro, Liettua ja Latvia, on merkitty koukeroisella käsialalla V. Putinin ruokalistalle.

Itse jään miettimään, onko siellä myös Porkkalan vuokra-alueen palauttaminen Putiniille tai hänen osoittamalleen taholle, koska tilanne Suomenlahden meriväylillä ja ilmatilassa selvästi vaatii sitä.

Suomalaiset miettivät, onko Venäjä sotilaallinen uhka Suomella. Suosittu ajatus on, että ei ole, kunhan emme liity Natoon. Kukaties juuri tuon ajatuksen nykyinen nimi on Paasikiven – Kekkosen linja eli siis Vilkunan linja.

Hallituksen rakentaminen on sujunut hämmästyttävän hyvin. Nato-lauseke sujahti hallitusohjelmaan. Siitä ei ole keskusteltu paljon vielä. Keskustapuolueen aikaisempia kannanottoja ajatellen saattoi olla välttämättä lyödä syömähammas vihreiden suusta. Heillä on ollut kannatusta kriittisyydestään Venäjää kohtaan ja vaikka Stubb on samalla kannalla, ainakin ulkomisterin (siis Rehn)  on pakko pitää hampaansa piilossa.

Sipilän ajatuksia arvaillen Venäjän politiikan ja Suomen taloudellisen tilanteen syy-yhteys lienee lähtökohta. Asia on yleensä tapana ilmaista sanomalla, että me olemme muuten vain huonoja. Vaikka melkein koko EU:n talous nousee, meidän laskee, eikä parannusta ole luvassa.

Syy on sotilaallinen. Panimme toivomme Venäjän rauhanomaiseen demokratisoitumiskehitykseen. Sellaisesta kehityksestä ei näy enää merkkejä. Merkittävät investoinnit on vedetty pois koko Venäjältä, Suomi mukaan luettuna.

Suomessa Venäjän suosijat sanovat, ettei Venäjä voi sallia Naton laajentumista Ukrainaan tai ylimalkaan lähemmäs Venäjää. Ajatus on muilta osin ymmärrettävä, mutta mitähän Venäjän salliminen tai sallimatta jättäminen mahtaa käytännössä tarkoittaa? Suomelle se tarkoittaa, että ainakin paperilla itsenäisen valtion asiat ovat Venäjän asioita.

Näin on ollut minun elinaikani eli vuodesta 1944. Onko tilanne edelleen sama, sitä en voi tietää. Ehdottaisin että poistaisimme pahan sotilaallisen ongelman nyt rakentamalla yhteisymmärryksessä Natoon kuuluvan Norjan kanssa rautatien Kolarista Skibotniin tai Tromssaan.


Harva tietä, että kysymyksessä on keisarillisen Venäjän maailmansodan aikainen sotatie. Jääkäripommarit panivat siellä toimeen Enontekiön räjähdyksen, jolle on muistokivikin, vaikkei kukaan enää muista, että tätä strategisesti välttämätöntä yhteyttä on laiminlyöty ainakin vuodesta 1924. Työllistämisvaikutus olisi merkittävä ja norjalaisilla taitaa olla pääomia.

21 kommenttia:

  1. Nyt herra Kemppisen vainoharhat ovat saaneet aivan uuden ulottuvuuden. En uskoisi noin viisaasta miehestä.

    VastaaPoista
  2. Vielä harvempi tietänee, että Suomelle on tarjottu vapaasatamaa Markkinassa (Skibotn). Tämä Saksan toimesta, kesäkuussa 1941 hallitukselle salaiseksi leimatussa promemoriassa kirjattu tarjous, jota harkitsemaan kutsuttiin jopa työryhmäkin, kaatui sittemmin vyörymään lähteneisiin tapahtumiin. Työryhmä päätyi suosittelemaan vapaasataman muodoksi määräaikaista vuokra-aluetta problemaattisen alueluovutuksen sijasta.

    Kaikenlaista mielenkiintoista selviää Mauno Jokipiin kirjaa lukiessa. Sen tapahtumia on mielenkiintoista verrata tämän päivän kehityskulkuihin.

    VastaaPoista
  3. Ei kiitos mitään sotateitä Suomeen! Nato pysyköön lotollla.

    VastaaPoista
  4. "... Oi, varjele Luojani vakainen
    orvon omenapuuta."

    VastaaPoista
  5. Nikita Hruštšovin suunnitelma, maissinkasvatuksen aloittamisesta Karjalassa ,kuulostaa paremmalta.

    VastaaPoista
  6. Virolaisen Jussi hommasi Neuvostoliiton suurlähetystölle rantatontin aivan Porkkalan laivastotukikohdan vierestä. Veli venäläinen voi myös ostaa maata.

    Kun Suomi ei ole Natomaa, niin Venäjän yleisesikunnan ei tarvitse laatia vihamielistä sotasuunnitelmaa Suomen pään menoksi.

    Jos Suomi olisi Natomaa, niin Venäjän olisi ensirintamassa ratkaista Suomen uhka Pietarille.

    VastaaPoista
  7. Kaikki me ollaan kaappiryssiä, Kemppisen isänisä taisi olla vielä aito pietarilainen.
    Sääli, että olemme vihamielisiä maalle, Venäjälle, joka kuitenkin loi Suomen valtakunnan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh! Kyllä ei luonut. Itseämme siitä saamme kiittää ja Ruotsia.

      Poista
  8. "Huolestuttavinta on tietysti se, että Putin väittää edustamallaan valtiolla olevan jonkinlaisen oikeuden maa-alueisiin, jotka ovat joskus kuuluneet Neuvostoliitolle tai Venäjälle. Tämä tarkoittaa selvästi myös Suomea.

    Kolme Baltian maata lähtevät aivan selvästi ja julkisesti siitä, että nämä maat, Viro, Liettua ja Latvia, on merkitty koukeroisella käsialalla V. Putinin ruokalistalle."

    Niin, selvästi ja selvästi. Vain dokumentaatio taitaa puuttua? Sitaatissa kaikuu suomalaisten ns. piirien alitajunnan pohjattomuudesta kumpuava "ikiaikainen" pelko: "Kun Molotoffi lupasi on kaikki haroshii, huomenna jo Helsingissä syödään maroshii." Eikä taida talttuakaan, vaikka maailmanajat muuttuvat.

    VastaaPoista
  9. Uussuomettuneet poliittiset vaikuttajat vannovat "uskottavan ja itsenäisen" puolustuksen nimiin. Venäjällä sellainen on mutta ei Suomella. Puolustuskykymme uskottavuus arvioidaan Kremlissä eikä Mäntyniemessä.

    VastaaPoista
  10. Rautatieyhteys Suomesta pohjoiselle Atlantille on joka tapauksessa tehtävä. Ei se mikään sotatie ole vaan järkevä investointi tulevaisuuteen. On kolme ratavaihtoehtoa. Ensimmäinen on pitkä ja kallis uusi rata Kemijärven kautta Kirkkoniemeen. Toinen vaihtoehto on tehdä yhteysrata itärajalta Murmanskin radalle. Kolmas vaihtoehto on Torniosta yli Ruotsiin ja sieltä Narvikiin.

    Vielä vuosi sitten kakkosvaihtoehto Murmanskiin näytti aivan ylivoimaiselta kustannus-hyöty analyysin kannalta. Vaan ei näytä enää. Murmanskin alueen taloudellinen tilanne näyttää juuri nyt katastrofaaliselta eikä Venäjän yleinen rähjäys- ja rellestyspolitiikka innosta isommin yhteistyöhön muutenkaan lähivuosikymmeninä.

    Tornion ratavaihtoehtoa arvioitaessa pitää muistaa, että junien akselit pitää vaihtaa Suomen ja Ruotsin rajalla. Ei se mikään amerikan temppu ole mutta lisää vaikeusasteita kuitenkin. Isompi ongelma on se, että Narvikin rata on jo täynnä liikennettä. Suomen ulkomaankauppaa ei sille radalle voi ajatella sijoittavansa.

    Ainoa ajateltavissa oleva vaihtoehto on siis Kirkkoniemen rata. Kalliiksihan se tulee mutta rata ei ole kustannus vaan investointi, joka maksaa itsensä takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torniostahan on ollut rautatie Ruotsiin iät ja ajat.

      Poista
  11. Joskohan Norjalaiset pelkäävät Venäjää enemmän Suomalaisten "oletettuja" vaateita Finnmarkiin, ja kveenien poliittista tukemista ( ...alkoi naurattaa itseänikin...) edes ajatellakseen yhteistyötä Suomalaisten kanssa. Suomenko kuninkaat ne Norjan perustivat...? -> lisää vaateita jotka närästävät. Ovat sitten tosia tai kuvitelmaa.... Norskithan tulevat hyvin toimeen itänaapurin kanssa mm. Huippuvuorilla...

    VastaaPoista
  12. Jos saisin esittää yhden kysymyksen Putinille, esittäisin hiukan naiivia ja kysyisin, miksei Venäjä ole vielä liittynyt Natoon? Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä hän vastaisi.

    VastaaPoista
  13. En ole putin mutta vastaan silti: nato ei huolinut venäjää kun pyrki. En tiedä miksi mutt kaiketi lähinnä USA vastusti

    VastaaPoista
  14. Tsaarien Venäjä, Neuvostoliitto sekä Nykyvenäjä eivät koskaan ole kunnioittaneet muuta kuin sotilaallista voimaa. Suomella on kaksi mahdollisuutta, alistua ja luovuttaa määräysvalta kaikessa olennaisessa itään tai koota riittävä sotilaallinen valmius. Jälkimmäinen takaa päätäntävaltaa omissa asioissa sekä rauhantilan. Suomen kohdalla tärkein kysymys ei ole siinä, voitaisiinko maa idän suunnalta vallata vai ei, vaan mitkä sen suorat kustannukset ovat hyökkääjälle ja mitä tulee maksamaan valtauksen ylläpito. Kun kustannukset nousevat riittävän korkeiksi, niin rauha on maassa. Röyhkeyttä itänaapurilta ei koskaan ole puuttunut, mutta laskutaitoa on ja pelisilmää. Kun nykytilanteeseen ottaa kantaa, kannattaisi kerrata Hans Peter Krosbyn teos "Nikkelidiplomatiaa" sekä selata vähän yksitoikkoista, mutta paljon kertovaa Leningradin sotilaspiirin ohjetta, joka on julkaistu suomeksi nimellä "Marssiohje Suomeen".
    Viimeisten 800 vuoden aikana on itäpuolellamme sodittu jokaisena vuosisatana. Useimmiten aloitteentekijä on tullut idästä. Jokaisella vuosisadalla on myös maastamme löytynyt itäkortilla pelaajia, jotka luultavasti omanvoitonpyynnistä toimivat kotimaataan vastaan. Jälleen niitä tuntuu ryömineen esille koloistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, Afganistanin seikkailu osoitti naapurille kuinka vaikeaa on alistaa yhteistyòhaluttomaa kansaa. Tietysti maisemat ja olosuhteet auttoivat. Todennàkòisesti myòs Suomi osoittautuisi aika raskaaksi palaksi niellà, ruotsalaista en osaa sanoa mutta todennàkòisesti norskitkin voisivat hankaloittaa tilannetta.

      Poista
    2. Kannatan Suomen liittämistä Venäjään sotahullujen fasistien kiusaksi.

      Poista
  15. Kun nyt päästiin NATO-keskusteltuun, saanen lisätä yhden näkökohdan vuodelta 2009. Tilanne ei ole siitä muuttunut.


    NATOSSAKIN OLTAISIIN JAKOMIELISESSÄ TILANTEESSA


    Erkki Pennanen kirjoitti pontevan kolumnin Jakomielistä turvallisuuspolitiikkaa Suomen suhteesta NATO:on. Tilanne epäilemättä on varsin moniselitteinen. Tosin presidentti ja pääministeri tuskin ovat luoneet maan sotilaallista liittoutumista vastustavaa kansalaismielipidettä, vaan kyllä se osa tämän kansan luonnetta.

    Lienemme samaa mieltä siitä, että puolueettomuus olisi Suomen kannalta aina toivottavin mahdollisuus. Onko sitten aina ja enää mahdollista onkin vaikeampi kysymys. Ja siitähän koko Nato-keskustelu lähtee – siis tässä maassa.

    Saman päivän (31.1.) lehdessä oli mielenkiintoinen uutinen ”Nato-komentajan määräys surmata huumekauppiaat kuohutti Saksaa.” Spiegelin saamien tietojen mukaan amerikkalaiskenraali Banz J. Craddock oli määrännyt alaisensa Naton Isaf-joukot surmaamaan kaikki huumekauppiaat riippumatta siitä ovatko he mukana aseellisessa vastarinnassa vai eivät. Naton pääsihteerin, hollantilaisen Hoop Schaefferin mukaan antaman tiedotteen mukaan komentajan toiminta on Budapestissa pidetyn ministerikokouksen mukainen eikä kenraali ole antanut laittomia käskyjä. Kaksi kenraalia, toinen saksalainen toinen amerikkalainen (lehdessä virheellisesti britti) on kieltäytynyt käskyn noudattamisesta

    Natossakin pääsisimme siis jakomieliseen tilanteeseen. Olettakaamme, että Suomi olisi liittynyt Pohjois-Atlantin puolustusliittoon jo vuonna 2001. Ensinäkin, jos olisimme olleet luotettavia liittolaisia - jotenkin tekee mieli kirjoittaa: uskollisia internationalistisille velvoituksillemme - suomalaisiakin joukkoja olisi nyt sotilasoperaatioissa sekä Irakissa että Afganistanissa Nato-joukoissa. (Suomalaisia on samaisten Isaf-joukkojen rauhanturvaamistehtävissä). Toiseksikin joutuisimme aloittamaan keskustelun siitä onko maamme puolustusministeri syyllistynyt yllyttämiseen sotarikokseen. Aseettoman tai taistelun lopettaneen surmaaminen nimittäin on sotarikos.

    Se, että käsky oli salainen, mielestäni itsessään osoitti kenraalillakin olleen epäilyksiä sen laillisuuden suhteen. Käskyllähän on sotilaallisesti mieltä vain, jos sen tarkoituksena on varoittaa ketään sekaantumasta huumekauppaan.

    Joku tietenkin voi ajatella, että väliä jonkun huumekauppiaan hengellä on, kun sota terrorismia vastaan pitää voittaa. Vastaus kuuluu: on ja paljon. Tällainen käsky mielivaltaisista siviilien surmaamisesta tuhoaa senkin vähän, mikä Afganistanissa on jäljellä oikeusvaltiosta. Ja oikeus on valtion ainoa kestävä perusta.

    Tässä yhteydessä lienee asiallista mainita, että kenraaliluutnantti ja Mannerheim-ristin ritari Lennart Oesh oli jatkosodan aikana 1941 antanut käskyn teloittaa paikalla niskuroivat sotavangit. Tämän perusteella hänet tuomittiin sodan jälkeen sotaylioikeudessa yllyttämisestä 17 tappoon 12 vuoden vankeusrangaistukseen, joka korkeimmassa oikeudessa kuitenkin lievennettiin 3 vuoden vankeudeksi 17 kuolemantuottamuksesta. -. Hänen alaisensa ja vävynsä, sotavankileirin komentaja luutnantti Nero tuomittiin yhteensä 35 murhasta elinkautiseen.

    VastaaPoista
  16. Kemppinen on "kaikkien alojen asiantuntija", kuten hyvän kolumnistin pitääkin. Politiikasta hän ei ilmeisesti ole kovinkaan kiinnostunut, ja se kyllä näkyy. Esitetyt mielipiteet ovat kovin samanlaisia kuin iltapäivälehtien yleisökommentit. Niitä ei kannattaisi ainakaan keskustelun pohjaksi juurikaan esitellä.
    Visti

    VastaaPoista