Sivun näyttöjä yhteensä

7. toukokuuta 2015

Asianajaja



Kun kerran käskettiin, yritän kertoa, miksi asianajaja saa rikosasiassa sotkea ja valehdella ja estää oikeutta toteutumasta.

Johdantona vahvistan eilen patenttioikeudenkäynnistä kirjoitetun kommenteissa esitetyn. Eräissä menettelyn muodoissa tuomioistuimessa on asiantuntijajäseniä, jotka joko kuuluvat tuomareihin tai vain esittävät lausunnon, joka ei päästä eikä sido tuomioistuinta. Ongelma on asian laajuus. Patenttijutuissa vahingonkorvaus on joskus pääasia. Tekijänoikeudessa väitän, että korvauksen ja hyvityksen suuruus on se kysymys, jossa tuomioistuimet ovat viime vuosina erehtyneet pahimmin määräämällä mielettömiä summia.

Myös murha-asiassa korvaus voi olla vaikea kysymys. Useissa tilanteissa sen maksaa valtio, ellei tuomittu kykene. Toinen tyypillinen ja tavallinen liitännäiskysymys on osallisuus. Oliko avunantajia kuvassa. Ketä muita Helsingin poliisista tuomitaan…?

Paikkakunnan Teboililla tiettävästi ollaan lujasti sillä kannalla, että rikosasiassa syytetyn asianajaja on turha ja kallis kuluerä. Minkä ihmeen takia joku pääsee vielä valtion varoin viivyttämään aivan selvässä asiassa?

Yleisiä tuomioistuimia tarvitaan etenkin rikosasioihin, jotta kansan terve oikeustaju ei missään tapauksessa pääsisi toteutumaan.

Jos tavalliset, kunnolliset, suhteellisen selvät ja aikuiset ihmiset saisivat päättää, kuolemanrangaistus palautettaisiin välittömästi ja kohta olisivat valaisinpylväät kirjavanaan hirtettyjä. Nykyisissä vähissäkin kyselyissä ja keskusteluissa yleisön terveesti ajatteleva osa ajaa selkeästi jyrkempää linjaa kuin tuomarit.

Teboilin lisäksi Shellillä ja ABC:llä ajatellaan, että jos nyt joku mätänee linnassa vahingossa, vahinko ei ole suuri. Nuorempana jouduin joskus tuollaisiin keskusteluihin. Niitä kävi ennen myös hovioikeuden kahvilajaosto, jonka äänitorvi oli isokokoinen mutta pahantapainen. Ehdotin joskus, että säästötalkoiden hengessä liikkuvan poliisin konstaapeleille annettaisiin oikeus lopettaa rattijuoppoudesta epäilty niskalaukauksella tienpenkalle ja viedä auto valtiolla – tai ottaa se itselleen palkinnoksi urhoollisuudesta kentällä ja pistoolin puhdistamisen vaivoista.

Tämä repliikkini oli verhottu viittaus etenkin Neuvostoliitossa suosittuun NKVD:n eli salaisen poliisin ja sen luottamusta nauttivat syyttäjän (prokuraattori) valtaan ja myös Putinin lämpimästi muistelemien entisten aikojen menettelytapoihin.

Vastaus on pohjaltaan: ajankohta. Entinen Saksa, Neuvostoliitto ja Kiina päättävät etukäteen, kuka on ”kansanvihollinen”, huligaani tai jotain muuta sellaista. Tiedossa ei ole, olisiko karskista toiminnasta ollut noille valtioille hyötyä. Itse kuvittelen, että kansanvihollinenkin olisi sorvin ääressä paljon hyödyllisempi kuin teloituskomennuskunnan edessä. Päätelmäni perustuvat vain laskelmiini vuoden 1918 teloitettuihin ja näännytettyihin. Laskeminen on vaikeaa, koska monin paikoin isännät päättelivät vastauksen itse mielessään ja hakivat sosialisti-renkinsä vankileiriltä viimeistään heinäntekoon.

Iltapäivälehti-murhajutussa lopputulos voi olla, että puolustusasianajaja sumutti ja viivytti suotta. Tuosta on helppo yleistää. Keskiverto lehdenlukija tuntee noin kolme tai viisi henkirikosjuttua. Keskiverto tuomari tuntee niitä kokemuksestaan kolme- tai viisisataa. Itse olen laskenut, kuinka monessa henkirikosasiassa olen ollut mukana. Niitä on yli neljäsataa, eikä määrä ole harhaanjohtava, koska jo korkeimman oikeuden esittelijänä myös selvältä vaikuttavat henkirikosjutut oli tutkittava tarkkaan niin että ” ratkaisun ei muutoksenhakulupaa” takana oli usean juristin aika iso työ.

Viivytys- ja kieroilutilanteissa, joita siis esiintyy, asian ikävät puolet ovat selvillä samalla hetkellä, kun juttu ratkaistaan. Kokeneen syyttäjän ja tuomarin näppituntuma ei valitettavasti ole riittävän usein oikea. Asia on käsiteltävä koko laajuudessaan. Vielä tuloksen varmistumisen jälkeen on joskus ongelmallisia asioita, kuten rangaistuksen kesto tai kokonaisrangaistus.

Syytetyn puolustaja ei lain mukaan saa valehdella eli väittää todeksi sellaista, mitä ei ole tapahtunut. Lain mukaan hän saa vaieta ja hänellä ei ole mitään velvollisuutta avustaa syyttäjää totuuden esille saamisessa. Toisin sanoen hän saa kiistää syytteen ja huomautella syyttäjän väitteistä. Miksi? Ja miksi asianajaja ei voisi olla samanlainen virkamies kuin syyttäjä?

Vastaus on yllättäen sananvapauden haarake. Olemme valinneet järjestelmän, jossa lakia saa rikkoa ja on lupa olla eri mieltä. Vähemmistöön saa kuulua ja kehitystä saa jarruttaa. Saa olla ruma ja pelkuri. Jos lain rikkominen olisi selvästi kiellettyä, seuraamus olisi yhdentekevä. Linnaan vain ja avain jokeen! Lain rikkomisesta on nyt etukäteen määrätty seuraamukset, jotka ovat usein ikäviä ja raskaita. Tapasääntöjen rikkomisesta on ikäviä seurauksia, mutta niitä ei ole määrätty missään. Rikosasioiden järjestelmä on kohdittain huono ja kallis. Se on hinta, jota ei ole järkevää olla maksamatta.


21 kommenttia:

  1. Kansan terveestä oikeuden tajusta: "Jeesuksen, viattoman, kuolemaan tuomitseminen opettaa meille, että meidän on syytä puhua varoen ja arasti kansan terveestä ja raittiista oikeuden tajusta, jota me tuomarit emme saisi loukata ja jota meidän pitäisi kunnioittaa. Liian usein se on johtanut väärään tuomioon."

    VastaaPoista
  2. Jos joku haluaa saastuttaa mielensä ns. perussuomalaisten mielipiteillä, tässä olisi näyttöä: http://keskustelu.suomi24.fi/paikkakunnat/etela-pohjanmaa/seinajoki

    VastaaPoista
  3. Miksi [b]syyttäjä[/b]saa rikosasiassakin sotkea ja valehdella ja estää oikeutta toteutumasta.
    Tämä on huomattavasti suurempi ongelma nykypäivän Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on sitä peliä peliä peliä,
      jossa parhaaseen lopputulokseen ei kyetä rehellisellä pelillä.

      Poista
  4. Hyvä, että JK jaksaa tuoda huutavan äänenä erämaassa esille näitä oikeusvaltion perusseikkoja, jotka ovat erilaisten tavallisten ihmisten huoltoasema- ja muiden kahviporukoilta kateissa - jos ovat milloinkaan hallussa olleetkaan. Syykin on selvä: sotien 1939-45 ja niiden veteraanien ansiosta suomalaiset eivät päässeet maistamaan, miltä tuntuu elää ei-oikeusvaltiossa, sellaisessa, jossa oma avustajakin vaatii päämiehelle riittävän ankaraa rangaistusta. Virolaiset saivat maistaa ja sen huomaa sikäläisestä oikeuslaitoksesta huolehtimisesta - samoin kuin tuomarien palkoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perusta sille, että Suomi säilytti itsenäisyytensä luotiin kansalaissodan 1918 jälkeen tapahtuneella kehityksellä. Suomi säilyi demokratiana eikä sortunut diktatuuriin, kuten esim. Viro.

      Poista
    2. Kommentin kärki oli siinä, että Virossa ei ollut oikeusvaltiota, ei sen analysoimisessa miksi näin oli. Blogi on koski oikeusvaltiota.

      Poista
  5. "Rikosasioiden järjestelmä on kohdittain huono ja kallis."

    Itse asiassa jonkun amerikkalaisen säätiön vertailussa, missä oli mukana yli 100 maata, Suomen rikosprosessi oli paras! (Riitaprosessi vasta seitsemänneksi paras.)

    VastaaPoista
  6. Minä aihetta pyysin, joten ihmetelläänpä jotain. Kyseessä on henkirikos ja syytetty on todenmukaisesti kertonut asianajajalle syyllisyytensä. Tämä huomaa kuitenkin seikan, joka voi mitätöidä tai vahvasti heikentää syyttäjän esittämää näyttöä. Kuinka kelpo advokaatin pitää toimia?
    Visti

    VastaaPoista
  7. Kiitokset avartavasta näkökulmasta prosessioikeudenkin olemassaolon tarkoitukseen.

    Muutenkin pidän blogistasi, tai ehkäpä oikeammin tyylistäsi kirjoittaa, ja olen siirtynyt jo vakituiseksi lukijaksesi.

    Hyvää alkavaa kesää teille!

    VastaaPoista
  8. Kyllä tavallisesta kadun tallaajasta äkkiä tulee esiin lynkkaaja.
    Tämä lienee yksi lajiominaisuuksistamme.
    Mielenkiintoinen blogi.

    VastaaPoista
  9. Lainasin kerran kirjastosta väittely/inttämisoppaan:
    Gerry Spence : Väittele ja voita - persoonallisuus peliin, WSOY, 1996

    Mutta kirjasta samalla viisastuin miksi puolustusasianajajia tarvitaan.
    Avasi silmiäni. Muistaakseni hän vastasi eräälle, joka ihmetteli miksi puolustusasianajajia tarvitaan, että kuvittele syytetyksi oma poika tms sukulainen, etkö haluaisi hänelle parhaan puolustuksen ?

    Tämä Imelda Marcosia ja tapaus Silkwoodia puolustanut vastasi myös sähköpostiini(!) kun kehuin ja kommentoin kirjaa. Hän on todella hyvä "asiakaspalvelija".

    M

    VastaaPoista
  10. Kun muistellaan NKVD:n menettelytapoja, niin on muistettava myös Stalinin sympatiat "kriminaaleja" kohtaan. Solzhenitsyn kirjoitti näistä valtiolle "sosiaalisesti läheisistä". Kärjistettynä viattomat saivat niskalaukauksen ja rikolliset saivat terrorisoida syyttömiä. Lähimmäisensä mukiloimisesta sai silloin lieviä tuomioita, kuten nykysuomessa.

    Tässä jonain päivänä oli lehdessä tapaus, kun joku oli hakannut halolla lähimmäisensä aika pahaan kuntoon. Oikeus katsoi, ettei tilanteessa ollut käytetty erityistä raakuutta. Tietysti jos on säästettävä vankeinhoitokustannuksissa,niin tuomiot annetaan asteikon alapäästä. Onko se sitten enää se kohtuus, niin voiko se olla lakikaan.

    Tätä me täällä St1:llä mietiskellään.

    VastaaPoista
  11. Olen seurannut asianajokunnan toimia Kittilän Levin juurella. Erityisesti olen aiemmin eräältä nyt jo edesmenneeltä professorilta oppimaani "Trial by media"-osuutta seurannut hyvin taustalta tietoa saaden.
    Olen oppinut paljon ja koko ajan opin lisää.
    Tässä tapauksessa erään kollegan toiminta oli merkittävänä tekijänä siihen, minkälainen hallitus Suomeen on muodostumassa, "luottamuksen hengessä".
    Otava vastaa ALMA.
    Kuinka monella Suomen presidentillä on asianajovaltakirja takataskussa (ollut)?

    VastaaPoista
  12. http://www.mikkoniskasaari.fi/node/11

    Hyvä sivusto kerrata lainmukaista rötöstelyä Suomessa

    VastaaPoista
  13. "Isi mikä toi puska on?"
    "Ei se ole puska, se on kukka. sen latinankielinen nimi on rhododendron!"
    "Ai. Miten se tavataan?"
    "Se on alppiruusu. Kyllä sinä sen osaat..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voipi käyttää lämpömittarina. Sen lehdet rullalle menneepi kymmenessä pakkasasteessa. Opin omastani, saattaa vaihdella.

      iH

      Poista

  14. Solitraa ostettaessa ja sitten taas myytäessä, serkusten Sipilä Niskakangas isoja havahtumisia oli, että onko tätä rahaa näin paljon,loputtomasti. Olivathan molemmat insinööri ja lainlukija pantu kuvittelemaan, että maailma on vakaa ja vain työllä vääntäen asentoa vaihtava. Heidän katsannoissaan kuitenkin optimistis-toivehikkaasti edistyvä -vaikka perisynti pysyy.

    Maailma pursuaa rahaa ja viimeisin ylläri onkin se kuinka helppoa valtion on lunastaa velkansa. Ei muuta kuin QE ohjelma, mikä taskurahamielessä tarkoittaa että Valtiopankki kerrankin tekee sen mitä sen luullaan ainakin tekevän eli valmistaa rahan, nyt niiden pankkitileille jotka ovat Valtiolle lainanneet.
    Vielä vanhamallisesti kerraten: jos obligaatiota vastaan on tullut antaneeksi Valtiolle 1000, niin nyt se valtio ennenaikaisesti lunastaa obligaation ja palauttaa 1000 rahaa. Mistä se sen tonnin löysi? Ei mistään vaan teki. Eikä edes painokoneella vaan suihkutti bittejä vai mitä toisiin tietokoneisiin. Seuraavassa vaiheessa Valtio havaitsee sen obligaation molempien ominaisuuksien olevan Valtiovarastoissa. Keskuspankissa saatavana ja rahaministeriössä edelleen velkana. Ne voisi kuitata, mikä kohta tehtäneenkin.

    Vitkaisemmin voisi Valtiopankki vaatia rahaministeriöltä velanhoidon jatkamista ja sitten palauttaa korot Valtiopankin voittona rahaministeriöön. Hankalampi paikka ovat lyhennykset. Velan lyhentäminen on rahan vähentämistä kuten velan lisääminen on rahan lisäämistä -eri tai jossakin päin pankkien sisäisiä ja välisiä tilivyyhtejä. Tämähän se perimmäinen pankkisalaisuus on ollut. Että liikepankit tuottavat rahan yhteiskunnissamme.

    Sotien jälkeen näitä rauhantöihin vapauttavia sumplikointeja on tehty. Valtion saamisen, vaikkapa valeveron julistaminen Rahaministeriön saamiseksi ja sen maksaminen liikepankkeihin karttuvilla yleisön valtio-obligaatio-omaisuudella, joiden liikepankkiin osto tehty uudella pankin tähän tarkoitukseen luomalla rahalla.

    Eiköhän se ollut tuossa. Jos lisää vääntelee rautalanka kuumenee ja katkeaa eli siis tässä -ajatus.
    Mitä ilmeisimmin setelien leikaus 1945/46 oli myös tätä. Mutta kun meillä ei ole yliopistoa eikä intellektuaalista tiedonhalua eikä kykyä, niin tässähän typeryyttäni kaiutan -sumusireeninä.
    jatk.

    VastaaPoista

  15. jatk.
    Niin,en saa pistettä pannuksi. Itsenäistymisen alussa Suomen valtio verotti ilman että kukaan maksoi, mutta tätä vakuutta vastaan Suomen Pankki kärräsi setelikuormia naapurikortteliin Snellmaninkadun vastakkaiselle puolelle,pari sataa metriä etelään, Antti Rinteen nykyiseen työhuoneeseen. Josko Vatikaani toimittaisi legaatin Soinin korville ja välttäisimme uhkaavan suohonsotkemisemme? Vaikka vältyyhän se silläkin että 7 mrd ihmistä haluaa parantaa osaansa eikä edes 5 milj, sisupussia riitä vastapainoksi tai ankkurilaahukseksi. Että siitä vaan sijoittamaan lisiin vuokrakämppiin, ei asumistukia leikata. Ja MBA nuorison kasvuyritystarinoihin.

    Kyllä ent.perheyhtiöt fuusiohäkkyröinä rahastetuiksi saa jahka ensin puhutaan ylös ja ajetaan alas. Raha syö häntäänsä -ja voi paksusti. Pääomasijoittaja-enkeli ihmeidentekijä vapauttaa yrittäjäisän lapset miljonääreiksi, joista ei jatkajiksi olisikaan mitä Niskakankaan Road Show jo kaiuttaa. Solidium nopat helisevät kourapessässä. Kuinkakohan sirottuvat.Pian nähdään.

    Paitsi jos ay-kaverit lukitsevat Rinteen työhuoneeseensa. Yhä täyttyisi senaatintori pikkuvinkistä. Lyly jo samettisesti kertoikin tietävänsä 80 000 osa-aikaista, joille työajan pidennys kävisi ja että löytyisipä, oliko 200 vai 300 tuhatta ihan ilmankin työaikaa. Että siitä vaan pidentämään. Ei taida olla konsulttiainesta tämä Lauri Lyly, tikari hihassa ? Uhrivalmiutta kaduilla, tai synkää itsetuhoa ei paljoa tarvihe ylhäältä lietsoa kun jo kamalia tapahtuisi. SAK tietää yhäkin olevansa Suomen mahtavin voima. Siksi sordiino.

    Tärkeintä on ymmärtää, että yhteiskunta on voluntääristä. Lait säädettäviä ja politiikan tahtoma todellisuus tuotettavissa. Vastaan haraaminen ja kapinakin ovat mahdollisia,toivottaviakin monen mielestä, ja sallimuksellisia tyranniaa eli poliisi/armeija valtiota vastaan jos niikseen tulee. Silloin on murrettava valtion monopoli väkivaltaan. Sehän käy nuijilla hangoilla ja bitcoineilla. Tärkeintä maailmassa on, ettei se ole sitä miltä näyttää. Siellä on kvarkeja vaikka -ja pikkutekstiä isoille tuomareille. Ja propagandaa tuutin täydeltä, sitä vakuuttavampaa kun toimittajat uskovat asiaansa -itseensä.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista