Sivun näyttöjä yhteensä

8. huhtikuuta 2010

Maksuton mainos



Minulla on valmiina juhlallinen kirjoitus juhlallisista asioista, mutta illalla alkoi väsyttä. Vanhana joskus väsyttää.

”Voimala” on erittäin hyvä ohjelma. Päätin jättää eilisen jakson katsomatta, koska sen otsikko oli ”Voiko Shakespeare sonetti, koskeetus tai musiikki parantaa sairaan”?

Suhtaudun kireästi niin sanottuihin vaihtoehtohoitoihin, koska olen nähnyt ihmisten kuolevan niihin. Tiedän hyvin, ettei omintakeisia hoitoja pidä miettiä koululääketieteen sijasta, vaan rinnalla. Tämä ei kuitenkaan aina toteudu käytännössä.

Vain otsikko oli huono – vastaus on tietenkin, ettei voi. Ohjelma oli kuitenkin aivan muuta.

Kansallisteatterin näyttelijä kertoi, millaista on esittää sata kertaa Shakespearen sonetteja vangeille, dementikoille, erilaisille hoidokeille. Liukaskielinen musiikinopettaja oli sitä mieltä, että laitoksissa saisi esimerkiksi laulaa, mutten vaan, vaikkei osaisikaan. Ja sitten tämä viulisti Teemu Kupiainen kertoi, millaista on soittaa Bachin Chaconnea lehmälle, apinoille tai hirveässä pilvessä oleville kuulijoilla heavy metal –tapahtuman yhteydessä.

Peter Høegin ”Hiljaisissa tytöissä” on sama ajatus ja sama kappale. Päähenkilö murtautuu poliisin saartorenkaan läpi, koska on ”yleisesti tunnettua”, etteivät väkivallantekijät pysty vastustamaan Chaconnea, vaan laskevat aseensa.

En ilkeä ryhtyä selvittelemään, mutta luulen kirjoittaneeni itse 1994 tai 1997 kirjassani, että kuoleva ihminen voi ymmärtää laulua ja yhtyä lauluun vielä silloin kun hän ei pysty enää puhumaan eikä tunne ketään. Tuo kirjoittamani perustui kokemukseen.

Isäni mainintsi hiljan eräästä Kaunialan juhlasta, että hienoa oli, mutta kuoro lauloi falskisti.

”Voimalan” jälkeen kysyn, mikseivät Espoon ja Vantaan kamarikuorot, joita on monta todella korkeatasoista, käy joskus harjoituksen päälle vetäisemässä joko vain vanhoille tai vanhoille ja muistisairaille ”Jesu meine Freude” tai ”Komm Jesu komm”.

Totta kai kuulijoista joku mölisee ja joku suuttuu, mutta... Ohjelmassa mukana olleet kysyivät, mikä ihminen on päättämään, mitä toinen ihminen ymmärtää äänistä, väreistä, kosketuksista.

Kovasti tämä panee tuumimaan. Ajatus vastaa täsmällisesti omaa estetiikkaani. On soitettava ”Rillumareita” uudemman kamarimusiikin ystäville ja Bartokia laitoksissa. Bartokilla totisesti on iloista ja kaunista musiikkia, mutta jos saisin itse ilon oikaista koipeni kotona, tilaisin varmaan musiikiksi levyltä sonaatin kahdelle pianolle ja lyömäsoittimille.

Näyttelijä Jussi Lehtonen siis esittää Shakespearen sonetteja vankiloissa ja laitoksissa ja kertoi nyt televisiossa, että joskus mummut ja vaarit esittävät hänelle puolestaan ”Kas metsämökin akkunaa, sielt’ tonttu ulos kurkistaa”.

Kaikki kyynikon sanakirjat tähdentävät poliitikoille ja muille pelleille ohjeeksi, ettei yleisöä voi koskaan aliarvioida. Ihmiset ovat muka vielä tyhmempiä ja herkkäuskoisempia kuin voisi kuvitella.

Olisin tästä sitä mieltä, ettei yleisöä voi koskaan yliarvioida.

Täytyisi ehkä kokeilla pitkästä aikaa. Itse asiassa kävimme kauan sitten Olavi Heinosen kanssa näyttämässä vanginvartijoille Bressonin elokuvaa ”Kuolemaantuomittu on karannut” ja keskustelemassa asian johdosta. Se oli Aimo Myllylä –vainajan aikaa Vankeinhoidon koulutuskeskuksessa.

Seuraavalla kerralla vangit mukaan!

24 kommenttia:

  1. Kemppiselle:

    että kuoleva ihminen voi ymmärtää laulua ja yhtyä lauluun vielä silloin kun hän ei pysty enää puhumaan eikä tunne ketään.

    Kyllä, kyllä. Osaa ymmärtää, jopa laulun sanoin. Äitini kuoli marraskuussa, kyläpaikassa, ja puhuin että Jouluksi kotiin. Hyräilin Caritas-kuoron "On kesän kirkas huomen" Remontti. Nyökkäsi, josta syystä.
    En pysty kuuntelemaan musiikkia, jossa "Jouluksi kotiin":

    Jouluksi kotiin

    VastaaPoista
  2. Itse viitti noita jeesusteluja kuunnella, ja oli tossa vähän illalla muutta tuolla Tampereen Hakametsän suunnalla - mutta siis musiikin voimaan mä uskon. Tänään: Olli Mustonen, piano, Frédéric Chopinin Pianokonsertto nro 1 e-molli, ja päälle Kuopion kaupungin orkan kanssa Mozartin Jupiter-sinfonia (nro 41).
    Kun sekä säveltäjä että tulkitsija ovat huippua, saattaa onnistua, ... saattaa onnistua. muuten, yleensä 99 % on roskaa.

    VastaaPoista
  3. En katsonut "Voimalla" ohjelmaa mutta vilkaisin tiistaiaamuna tv:n Jälkipörssiä joka näytti miltei hupaisalta: metalliliton asiamies Matti Putkonen keskustelemassa Finanssialan Keskusliiton johtajan ja Nordean ekonomistin kanssa Japanin kasvuparadigmoista.

    Olisikin kiva tietää onko yliopistoissa kenellekään juolahtanut mieleen verrata tutkimuksissaan nyky-Suomea 1920-30 lukujen Italiaan?

    Sielläkin korporaatiot päättivät kaikesta ja pitivät poliitikkoja koomikkoina. Kaikessa oli kysymys talouskasvun ja rahanvallan turvaamisesta.

    Tavallinen korkeampia kouluja käymätön maalaistallukka saattoi sielläkin junailla hallitusneuvotteluja, ilman että olisi uskallettu kysyä kuka hänet oli ”henkivakuuttanut”, If any.

    VastaaPoista
  4. Vaimoni isoäidillä on ollut aivoverenvuotoja, muistojen lineaarisuus ja suuri osa sanoja on kadonnut.
    Mutta kun lauloin hänelle Merikantoa, hän lähti mukaan.

    VastaaPoista
  5. En tahdo kestää tiettyjä musiikkikappaleita (Animals)nuoruudesta kun olisi elettävä samat jutut läpi uudestaan.
    Mutta mikä siinä Bachissa on kun se nielaisee koko ihmisen, ei anna armoa minkäänlaiseen rajattuun olemisen tilaan...

    VastaaPoista
  6. Oliver Sacksilla on paljon kiehtovia tarinoita musiikin voimasta (Musicophilia). Aihetta on paljon tutkittukin, ja musiikkiterapiakaan ei ole "vaihtoehtoinen" vaan täydentävä hoitomuoto.

    Vaikuttavuustutkimuksissa (RCT) on alettu näyttää toteen, että musiikkiterapia + standard care on esim. aivohalvauksesta toipumisessa tehokkaampi kuin standard care + jotain muuta. Tekeillä vastaavia myös depressioon liittyen.

    Sinänsä hämmästyttävää, että esim. Chaconnea saa noin vain esittää ihmisille ilman asiaankuuluvaa psykiatrista pätevyyttä. Vastaavasti, jos on lähettänyt perheen kesäksi maalle ja jäänyt itse kaupunkiin töihin, Rahmaninovin toisen pianokonserton kuunteleminen yhdessä naapuriin kesäksi muuttaneen nuoren naisen kanssa voitaisiin suoraan tulkita aviorikokseksi.

    VastaaPoista
  7. Yleisön väärinarviointi on nähdäkseni hyvin yleistä nimenomaan laitosesiintymisissä. Vanhainkotiin lähetetään isolla metelillä "oopperalaulajia" eli märkäkorvaisia ja kuivakurkkuisia junnuja hyräilemään aarioita, joita eivät ole koskaan aidosti edes orkesterin kanssa harjoitelleet (Jussi Lehtonen on oikeasti esittänyt keskeisiä Shakespeare-rooleja, tämä ei koske häntä). Siinä ei ole sinänsä mitään pahaa, maksuton esitys on varmasti ainakin hintansa väärti, mutta uutisoinnin takaa kuultava asenne kylmää. Sitten yleisössä on kuitenkin näitä Kemppisen tai minun sukulaisiamme, jotka ovat hyvinkin merkittävästi kyseiseen taidelajiin osallistuneet.

    Olen siis kai samaa mieltä Kemppisen kanssa, ettei yleisöä pidä aliarvioida - sisällön suhteen. Sen sijaan teroittaisin, että muodon osalta pitää menetellä toisinpäin, sillä kylmiltään yleisö ei juuri ole vastaanottava yllättäville fragmenteille, tajunnanvirralle tai ekshibitionismille, vaan on oletuksena kovin konservatiivinen suhteessa taustaansa. Tietysti tämä merkitsee aivan eri asioita DEMLAn kesäseminaarissa, vankilan hartauspiirissä tai teatteriammattilaisten workshopissa, mutta taustaoletuksensa on kussakin. Vanha, syyttä pilkattu oraattorin ohje sopii minusta kaikkiin pohjustamattomiin live-esiintymisiin: ilmaise ensin mitä aiot sanoa (esittää), sano se ja lopuksi kertaa sanomasi.

    VastaaPoista
  8. "Vaihtoehtoiset hoidot" on ilmeisesti kiertoilmaisu hoidoille, joita Kela ei korvaa.

    Kas kun synnynnäisiin vaivoihini olen saanut fysiatrilta lausunnon, toteamuksen, hänen yrittämättä edes etsiä syvempää syytä. Dysfunktio, aivan. Mutta "miksi?", se ei tuntunut kiinnostavan. Myöhemmin olen ajatellut, että käynnistä hyötyi mahdollisesti vakuutusyhtiö rekisteröidyn vaurion myötä, minä sain tasan lausunnon vaivan olemassaolosta.

    No, ei pitänyt valittaa katkerasti. Vaan todeta, että hyödyllisin hoito ja näkemyksellisin syyn etsintä ja paikallistaminen on tullut nimenomaan Kela-korvausten ulkopuolisesta hoidosta.

    Puoskareita on lääkärien ammattikunnassa. Puoskareita on vaihtoehtoisissa hoidossa.

    Varo puoskareita, älä varo vaihtoehtoisia hoitoja.

    VastaaPoista
  9. Pirkko A:n kanssa samaa mieltä Bachin vaikutuksesta. Minä olen kasvanut klassisen musiikin tahdissa, mutta sitten tulivat jazz ja rock, kunnes sitten klassinen ynnä moderni konserttimusiikki uudestaan.

    Nyt varttikuuloisena hyvistäkään stereoista ei ole enää hyötyä. Implanttia ei asenneta "vanhoille" ihmisille, mihis ne sitä tarvitsisivat, korvalääkäri tapitti vaaleansiniset silmät suurina ja henkäisi että prioriteetit. Jos en olisi itse hengittänyt kerran sisään ja ulos, olisin ottanut lähellä olleen veitsen ja leikannut ne silmät ulos!

    Mutta eihän se jolppi tajunnut mitä päässäni liikkui, tiesi vain ettei ikinä ole kuullutkaan Bachin nimeä. En väitä että murhanhimoni, silmänräpäyksessä syttynyt, olisi johtunut Bachista. Menin kotiin ja yritin saada selvää siitä mitä se hiljainen tyttö kuunteli.

    VastaaPoista
  10. Vaihtoehtoiset hoidot lakkaavat olemasta vaihtoehtoisia muuttumalla osaksi ns. koululääketiedettä sillä hetkellä, kun niiden hyödyllisyys saadaan (koululääketieteen metodein) tieteellisesti osoitetuksi.

    VastaaPoista
  11. Oletko Sinä , plogisti Kemppinen , tosissasi ylistäessäsi Bartokin musiikkia ?
    Kysyn henkisen laiskuuteni vuoksi , jousikvartetoista pidin oikeinkin kovasti , mutta sitten palasin mukavuudenhalussani helpommin sulavaan tavaraan (Bach , Mozart ja Schubert etunenässä ,Mendelssohn , Debussy ja D. Scarlatti riittävän välimatkan päässä.)
    PS.Sinuttelen koska "yhteistä se on uskovaisten tavara!"

    VastaaPoista
  12. Huomenta pojat!

    Osaisikohan Kemppinen ja kommentoijat antaa vinkkiä kuinka sisäistää oikeustieteellinen ajattelu siten, että nuo pääsykoekirjallisuuden tyhjät lauseet muodostaisivat jotain järkeviä kokonaisuuksia?

    Valkolakkina tai keltanokkana ei tosin olla liikenteessä, mutta arvelluttaa lukemisen mielekkyys kun termit kolisee ontossa pääkopassa...

    VastaaPoista
  13. Ad Työlinjalla: hankit vatsaustekniikan Pykälän kursseilta, viet aivosi pantilainaamoon ja luet kaiken kolmeen kertaan uhraamatta aikaa luetun ymmärtämiselle.

    Tiedekunnassa tai sen jälkeen tulee sitten järkeilyn aika. Pääsykokeessa viedään piste oikeustapauskysymyksestä, ellei mainitse rikoslaista kysyttäessä että asia ratkaistaan rikoslain mukaan.

    VastaaPoista
  14. Ad Anonyymi: - Bartok vaatii vaivaa ja edellyttää ehkä myös ikää. Ja palkitsee. Kylmyydeksi ensin luultu onkin ajattelun ankaruutta.

    VastaaPoista
  15. Ad Ripsa: - ellet kuule kunnolla, opettele lukemaan partituureja ja soittamaan kappaleita päässäsi.

    Ei se ole mahdottoman vaikeaa.

    Bachin painettukin nuottikuva muuttuu joskus grafiikaksi.

    VastaaPoista
  16. Työlinjalaiselle:

    Itselläni ja monelle avuksi oli jo pääsykoevaiheessa pitää koko ajan rinnakkain oppikirja, lakiteksti ja oikeustapaukset. Nämä "metatasot" auttavat näkemään rivien välejä - ei välttämättä mitä niillä on, vaan missä niitä mitenkin leveälti on. Se vain, että pääsykokeessa pisteytys menee tosiaan pikkumaisesti, paitsi Kemppisen toteamasti, myös niin ettei "oikeaan" vastaukseen oteta huomioon kuin pääsykoeaineisto. Älä siis lue laajemmin muita oppikirjoja tai tutustu kovin laajasti tapauksiinkaan, vain niihin joihin viitataan, Talentumin Suomen Lakiin sisääntoimitetut toki myös voi katsoa.

    Käsitteistä vielä se, että (nykylinjan mukaan) niihin kannattaa suhtautua kuin kysymysten lokeroihin, ei kuin vastausten sisältöihin.

    VastaaPoista
  17. Jukka Kemppinen kirjoitti...

    Ad Ripsa: - ellet kuule kunnolla, opettele lukemaan partituureja ja soittamaan kappaleita päässäsi.

    Ei se ole mahdottoman vaikeaa.

    Jeps, epäilen vain että on niin kuin pikkuisen jäävi arvioimaan, jos on itse lapsuudessaan opetellut lukemaan nuotteja.

    VastaaPoista
  18. Ad Työlinjalla: - oikeustieteelliseen pyrkiessä kannattaa muuten kuunnella tarkoin hiljan sisään päässeitä ja suhtautua viileästi vanhempien juristien mielipiteisiin.

    Kerran oli tekijänoikeusriita harjoituskoekysymyksistä. Korkeimman oiikeuden viisi jäsentä olivat kysyessäni yksimielisiä siitä, etteivät olisi selviytyneet kokeesta. En minäkään.

    Kysymykset ovat näet aika laajalti sellaisia, jotka asiallinen lakimies katsoo aina kirjasta.

    VastaaPoista
  19. Tattis Kemppinen ja Rienzi!

    VastaaPoista
  20. Ripsa, samat polut ja "vuodenajat" näköjään meillä, isä "soitti" aina klassista (jota äiti nyt isän kuoleman jälkeen kuuntelee "eri korvin", kuten hän itse sanoo). Ehdin vihata sitä (sekä isää että klassista), kun päälle kävi ihanasti rock ja myöhemmin jazz. Nykyään rakastan sekä isää että klassista ja Bachia ylitse kaiken (siksi että se ottaa koko ihmisen).

    VastaaPoista
  21. Koululääketieteellä on mahdollisuus antaa parempia hoitoja, jos ihminen nähtäisiin kokonaisuutena. Suurennuslasi ja nopea lausunto on helpompi saada 20 minuutin aikarajan sisään kuin syvällisempi analyysi.

    Onko L5-nikamani vinous yhteydessä SI-nivelen dysfunktioon? Onko ko. vinous syy vai seuraus, onko lihas kireä vinouden vääntämänä vai vetääkö lihas L5:n oikealta paikaltaan? Jos jälkimmäistä, mitä reittiä veto saa alkunsa? Jalkani ovat yhtä pitkät, miksi onnun kuin ihminen jolla on eri pituiset jalat?

    Missä vaiheessa hengitysilma muuttuu elimelliseksi osaksi kehoa: sieraimissa, nielussa vai keuhkoputkissa?

    Jos koululääketiede olisi niin yksinkertaista - tai tiede ylipäänsä - kuin "Anonyymi" antaa ymmärtää, minäkin olisin varmasti jo terve.

    VastaaPoista
  22. "Missä vaiheessa hengitysilma muuttuu elimelliseksi osaksi kehoa: sieraimissa, nielussa vai keuhkoputkissa?"

    Veressä.

    VastaaPoista
  23. Tarkennuksena mainittakoon, että Teemu Kupiainen soittaa alttoviulua.

    VastaaPoista
  24. Olen täysverinen skeptikko, joten katsoin punakynä valmiina ko. ohjelman Ylen Areenalta. Siinä ei valitettavasti ollut mitään huuhaata, paitsi vyöhyketerapiatyyppi. Miksei vanhuksille, vangeille ja muille saisi laulaa, soittaa ja lukea, jos heille tulee siitä parempi mieli. Mitään yliluonnollista ei näissä tapahtumissa esitetty tapahtuvan. Kemppinen päätti jättää väliin ohjelman, jonka sisältöä kuitenkin kommentoi kriittisesti...? Olisi ehkä kannattanut katsoa.

    VastaaPoista