Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
12. huhtikuuta 2010
Koskenniemen puolustus
En edelleenkään pidä V.A. Koskenniemeä ihmeellisen hyvänä kirjailijana, mutta haluan esittää painavan huomautuksen.
Ensinnäkin hänen tapansa pumpata eurooppalaista kirjallisuutta ja ajoittain kansanlaulua suomalaiseen kirjallisuuteen oli hyödyllinen. Mieleeni tulevat Stil-nimiset julkaisut, joita äidilläni oli. Niissä oli kaavoja erilaisten vaatekappaleiden leikkaamiseen. Kyllä elegian tai oodin valmistusohjeet ovat olleet meille hyödyksi.
Toiseksi en mielestäni ole nihilisti, vaan Occamin partaveitsenä tunnetun metateorian ystävä. Tämä partaveitsi ei ole enempää kuin tapa siivota ajatuksia. Jos yksinkertainen vastaus on riittävä, ei ole syytä hakea kaksinkertaista ratkaisua. Kolmogorovin kompleksisuus ei ole hyve myöskään yhteiskuntatieteissä eli jos selityksen nimi on pidempi kuin itse selitys, asiassa on jotain märää.
Siksi näen myös suomalaisen kirjallisuuden vaikuttajien toiminnan valtataisteluna, jossa kirjallisilla ja taiteellisilla arvoilla ei ole selittävää merkitystä.
Koskenniemi voitti kilpailun modernisteja vastaan. Modernistien koulukunta, johon itse lukeudun, oli väärässä, ja alkaa olla unohtunut.
Koska Koskenniemi oli ”vaskisti” ja siksi sotien jälkeen aiheelllisesti alakynnessä, Occam ja minä sanomme, että Tuomas Anhavan, Eino S. Revon, Kai Laitisen, Jouko Tyyrin ja muutamien muiden vetämä vallankaappaus, jota elitisti Matti Kuusi, professori Irma Rantavaara, neitimaisteri Annamari Sarajas ja sopivan pakoreitin aina varmistanut Pekka Tarkka, meni mäkeen Mika Waltarin ja Väinö Linnan takia.
Anhava, Tarkka, Pekka Lounela & Co. munasivat itsensä nimeämällä ”Tuntemattoman sotilaan” poikien seikkailukirjaksi ja ”Täällä Pohjantähden alla” –sarjan oppimattoman työmiehen tuherrukseksi.
Kai Laitinen kirjoitti, että valtionpalkinnon antaminen ”Mikael Karvajalalle” oli kansallinen häpeä. Sinuhe ei sitä saanut, koska vasemmistolainen Raul Palmgren osoitti kaikille halukkaille, että teos oli mitätön, taantumuksellinen ja epäsiveellinen. Jouko Tyyri kehui arvostelussaan, ettei hän ollut jaksanut lukea epäajankohtaista ja huonosti kirjoitettua ”Mikael Hakimia” lähellekään loppua. Anhava piti ”Johannes Angelosta” mitättömänä viihdekirjallisuutena, ja ”Turms kuolematon” taas antoi Ruotsin akatemian Artur Lundqvistille aiheen sanoa (Suomesta kuiskatun) repliikin, ettei historiallinen romaani ole kirjallisuutta eikä siis tule kysymykseen Nobelin yhteydessä.
Tiedossani ei ole, mihin Lundqvist unohti von Heidenstamin, Anatole Francen, Pär Lagerkvistin, Selma Lagerlöfin, Sigrid Undsetin, Thomas Mannin, Hermann Hessen ja noin kymmenen muuta. Modernistien määrittelemän ajanvietekirjallisuuden isä lienee ollut Tolstoi, joka jätettiinkin ilman Nobelia.
Koska kirjallisuuden on oltava vaikeatajuista ja epäsuosittua, helppotajuinen ja suosittu ei voi olla hyvää. Waltarin kirjoja myytiin yli 20 kielellä ja niitä kohdeltiin mm. Ranskassa, Saksassa, Italiassa ja Espanjassa korkeana kirjallisuutena ja tekijää mestarina, joka pääsi sanomalehden etusivulle aina saatuaan sekavuuskohtauksen lentokentällä.
Waltari sai Koskenniemeltä erittäin vahvaa tukea senkin jälkeen, kun mm. Paavo Ravila oli ilmoittanut pitävänsä Waltaria oppimattomana henkilönä, josta ei voinut leipoa akateemikkoa, ja oli päädytty – Toivo Pekkaseen. Keskustelussa oli ehdotettu myös Yrjö Jylhää, mutta joku oli muistanut, että Jylhä oli valitettavasti kuollut niin että hänen nimittämisensä olisi ollut teknisesti vaikeaa.
Waltarin harrastaminen maksoi Panu Rajalalle vielä 2008 paljon, koska hän ei nähdäkseni ollut edes ehdolla Tieto-Finlandiaan eikä valtion tiedonjulkistamispalkintoon, kirjoitettuaan vuosikymmenen ylivoimaisesti parhaan elämäkerran (Unio Mystica – Mika Waltarin elämä ja teokset). Kirjasta käy nimitäin ikävän selvästi ilmi, miten myrkyllisesti vallan kahvaa tavoitelleet kirjallisuusmiehet ja –naiset Waltarin teiliasivat. Rajalan teilaamisesta onkin sitten huolehtinut nuorempi polvi. Waltari itse sanoi, ettei hän opeta kansaa, vaan yrittää oppia kansalta pukemalla sanoiksi sellaista, minkä lukijat melkein jo tietävät. Kuten sitten Kalle Päätalo, joka ei edelleenkään ole ”kirjallisuutta”.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Taas tätä tästä Koskenniemestä, EVVK
VastaaPoistaTeuvo Pakkala käänsi Knut Hamsunia, samoin Joel Lehtonen. Väinö Linna luki - (kuten myös V.A. Koskenniemi, tai Lauri Viljanen). Maksim Gorki suositteli häntä esikuvaksi ja Thomas Mann sanoi ettei Dostojevskille löytynyt Hamsunin veroista seuraajaa. Egon Friedell lainasi Hamsunia.
VastaaPoistaIkuisen onnen menettämisen pelko ahdisti monia myös Waltarin aikaan. Se että maailma polarisoitui silloin selvästi kahteen leiriin vaikutti myös siihen mitä modernismilla haluttiin ymmärtää - (sodan jälkeen ei enää ollut mahdollisuutta luoda uutta modernismia). Modernismihan oli merkinnyt ennen kaikkea edellytyksiä luoda sitä - siitäkin huolimatta, että se saapui Suomeen varsin myöhään.
Itsetunto perustuu odotuksiin, ei niihin voimiin jotka sitä koettelevat. Modernismi kuoli käsitteenä, koska sitä ei voinut enää käyttää; kaikki tulevaisuuteen suunnattu ajattelu merkitsi sodan jälkeen enää yksinomaan puolustautumista niitä katastrofeja vastaan, jotka uhkasivat ihmiselämää kaikkialla maapallolla.
Viimeistään Vietnamin Sodan jäkeen kaikki yhteiskunnallinen oli alkanut merkitä pelkästään totaalisuutta.
http://www.youtube.com/watch?v=TN2Dw94VIkE
Car Lesbos entre tous m'a choisi sur la terre Pour chanter le secret de ses vierges en fleurs, Et je fus dès l'enfance admis au noir mystère...
Modernismi kuoli - musta mystiikka jäi.
http://www.youtube.com/watch?v=aip3836VtZ0&feature=related
Perjantaina ja lauantaina pidettiin Pieksämäellä kirjailijayhdistysten Talvipäivät ja teemana oli Juuret.
VastaaPoistaUpeita puheenvuoroja kuunnellessamme ajattelimme, miten upeata on suomen kieli, sen heimot ja murteet. Paikalla oli lähes sata kirjailijaa.
Mitä merkitsee paikallisuus? Edelleen Sirpa Kähkönen kirjoittaa upeasti Kuopiosta, Hannu Niklander Uusimaasta, Heikki Turunen Pohjois-Karjalasta, Heli Laaksonen Uusikaupunki-Kalanti-Laitilasta jne.
Runous on vaikea asia. Sitä on harrastettu kymmeniä tuhansia vuosia eikä se ole olennaisesti kehittynyt mihinkään. Sanan ja säkeen leikki perustuu vahvaan mittaan. Vähäisempikin ajatus tenhoaa, kun sen ilmaiseen mitassa.
VastaaPoistaModernissa runoudessa yritettiin vapautua mitan orjuudesta. Kyse oli samanlaisesta yrityksestä kuin jos kala yrittäisi vapautua veden kahleista.
Koskenniemen säkeet ovat sellaisia, että niitä voi laulaa. Ne on helppo oppia ulkoa ja opettaa lapsilleenkin. Kuka laulaisi lapsilleen Tulenkantajien runoja?
Ad Anonyymi: - entä Antti Tuuri ja Pohjanmaa ja Antti Hyry ja Pohjois-Pohjanmaa?
VastaaPoistaAd Erastotenes Aleksandrialainen: - kuutenlin vanhaa suosikkian, Shostakovichin sinfoniaa nro 14 (ei siis Babi Yar). Olen samaa mieltä kanssasi, mutta mm. tämä teos osoittaa, että näennäisesti "vapaamittainen" runous (Apollinaire, Lorca) voi olla niin rajun rytmistä, että säveltäjän tehtävä on helppo.
VastaaPoistaLa muerte
entra el sale
de la taberna...
Edesmennyt kirjailijanero Erno Paasilinna inhosi myöskin yli kaiken Koskenniemeä eikä voinut ymmärtää hänen "suuruuttaan". Vielä enemmän hän inhosi kaikkia kotiseutuintoilijoita, itse kun ei ollut kotoisin mistään.
VastaaPoistaJukka tietenkin tunsi Paasilinnan(kin) ja voisikin joskus kirjoittaa jonkinasteisen muistokirjoituksen tästä suomen ehkäpä viisaimmasta miehestä joka tunnetusti suorastaan halveksui tohtorismiehiä ja olisikin ollut valmis passittamaan heidät jonnekin huitsin nevadaan, mieluiten autiosaarelle.
Ernon vahvuus oli nimenomaan se että hän pystyi väittelemään kenen tahansa professorin kanssa, mistä tahansa aiheesta, eikä jäänyt koskaan alakynteen. Harvinainen ominaisuus, kenelle tahansa.
R.I.P
Onhan meillä elävä (toistaiseksi) esimerkkikin siitä, kuinka hemmetin vaikea "huonoa" kirjailijaa on "hyväksi" taikoa ja myöntää, vaikka miten kaikki viisarit siihen suuntaan kääntyisivät.
VastaaPoistaSaakoot vaikka nopelin, niin surkea se on, saatana.
Tarkoitan Arto Paasilinnaa.
No... kuulin kyllä, kuinka varmistimet napsahtelivat ja huokaisut ja ähkäisyt täyttivät maanpiiriin...
Arto Paasilinnan paradoksi on pahempi kuin konsaan kvanttifysiikan aalto-hiukkausparadoksi.
Nimittäin miten kaikkien hienostelijoiden ja korkeakulturellien ihannekansa - ranskalaiset, ah ja voi - voivat tykätä noin törpöstä kirjailijasta!
Tämä ratkaisematon ongelma vetää vinoon naaman koko kulttuurikermaltamme. Jotenkin niissä käännöksissä ei varmaan näy miten junttimaisia Paalilinnan kyhäilyt todella ovat - ei yhtään kansainvälisiä!
Paasilinnan nimetkin on niin juntteja - vatasia ja jaatisia - ei lainkaan eksoottisia alexeja ja sebastaneja. Miten ranskalaiset - ah ja voi - voivat mennä näin halpaan. Paasilinna on niin rumakin. Kyllä hävettää olla suomalainen.
Saisiko lisätietoja tuosta kuvasta?
VastaaPoistaKyllä maailma on ihmeellinen. Eräässä aktiiviurani vaiheessa törmäsin raskalaiseen nuoreenmieheen, joka oli suorittanut ylemmän loppututkinnon historiassa. Hän oli lähtenyt opiskelemaan historiaa yksinomaan Waltarin Sinuhen innoittamana. Tietenkin hän oli heti perään kahlannut kaiken Waltarin ranskaksi ja yrittänyt tävät myön englantilaisia käännöksiä.
VastaaPoistaHeti mahdollisuuden saatuan hän hakeutui opetustyöhön au pays de Waltari. Ja oli vielä silloinkin hyvä matkaa alle 30v.
Siinä esimerkkiä siitä kaikille meidän hienoille kirjailijoillemme ja nirppanokkaisille kritikoillemme, miten nuoriso saadaan innostumaan ja valitsemaan jopa uransa!
EA: "Kuka laulaisi lapsilleen Tulenkantajien runoja?"
VastaaPoistaLaulamisesta en tiedä, mutta isäni luki meille lapsille mielellään Uuno Kailaan runoja. Kailashan oli tulenkantaja ainakin toisella kädellään.
Opin siis Kailaan runoja ulkoa jo ennen kuin osasin lukea. Hmm... ehkä Koraanin ulkoaopettelu olisi ollut terveellisempää...
Yrjö Jylhää voisi lapselle laulaakin... kehtolauluna, kun ne meillä ovat kuolemanvoittoisia, syystähän mistä?
Vähän hataraa tämä modernin kirjallisuuden tuntemukseni, mutta luin kyllä aikanaan Claude Simonin Georgican ja samoihin aikoihin Päätaloa. Molemmista jäi jotain mieleen. Kummasta jäi enemmän? Varmaan Päätalosta. Kummasta jäi erityislaatuisempaa? Varmaan Simonista. Kumpi oli arvokkaampi, siis mielelleni? En tiedä, eikä tarvitse kai tietääkään. Kumpaa suosittelisin? Molempia kohtuudella, minulle Päätaloa riitti pari kirjaa, Simonia yksi. Tämä ei siis ole kirjallisuusarvio, vain yksilön kokemusarvio.
VastaaPoistaKirjallisuusarvion arvio palautuu siihen kysymykseen, onko eliittiin kuuluvan kokemus arvokkaampi kuin massaan kuuluvan kokemus. Tosin kriitikot väittänevät ettei kyseessä ole heidän kokemuksensa vaan objektiivinen merkittävyyden arvio, johon väittämään suhtaudun epäilyksellä, jopa kriittisesti. Kriitikko voisi siis pitää kirjasta mutta sanoa että se on huono tai päinvastoin. Tuo kuulostaa peevelin laskelmoidulta, ja epäilyttää että kyseessä on vain kriitikon oman edun tavoittelu. Hyvä kritiikki on teos sinänsä.
Paljonhan keskustelussa kadunmiehen osalta on kyse siitä, että mitattomuus ymmärretään samaa tapaan olennaiseksi, siis malliksi, kuin mitallisuus. Kirjallisuutta harrastava, lue: pöytälaatikkoon jotain kynäillyt, taas helposti mieltää, että mitattomuus on merkki osaamattomuudesta. Sama ilmiöhän on kun korostetaan Picasson tai Dalin suurta piirrostaitoa, siis teosten vapaus ei ole taidon puutteesta johtuvaa.
VastaaPoistaHieno valokuva!
VastaaPoistaMikapaavoreikaontama?
Jokupahuksenvaivatassavehkeessa
jostekeevalinniintyontaa/bn/bn
Nouvokaapaystavatmikaavuksi
Ad Omnia (kuvasta) - valokuva on matkailusaitilta kähveltämäni kuva Pedracin luolasta; olen luvannut viedä lapsenlapset sinne, Rocamadouriin ja Lascaux'hin 1.7. Kun kuva oli valmiiksi käsillä, huomasin sen ilmentävän oivallisesti pettynyttä koneromantikko Waltaria ynnä muuta.
VastaaPoistaOlen käynyt siellä. Suosittelen muillekin. Ihmeellinen paikka.
Ad Anonyymi: - kyllä minä Ernoa tapasin ja ihailen, mutta ei häntä ollut vaikea halutessaan mykistää. Ernon ajattelua rajoitti lukeneisuuden rajoittuneisuus - hän, samoin kuin Arto, tarvitsi saattajan jopa Tukholmaan, koska ei osannut käytännössä sanaakaan mitään vierasta kieltä.
VastaaPoistaJa Reinolla puoleetaan oli Venäjän opettajan paperit - Venäjän äidinkielenä!
Moni kehuskelee kielitaidollaan, suotta. Moni peittelee kielten osaamattomuuttaan, suotta. Mutta Ernon elämän aikana esimerkiksi filosofia pelkän Russellin, Aspelinin (Ajatuksen tiet) ja W. Durantin varassa oli enempi heikkoa.
Ad Anonyymi: - siinäpä se. Jostain kumman syystä kuvataiteessa ei ole tuota jakoa. Ei ole häpeä pitää 1800-luvun lopun romantiikasta ja samanaikaisesti surrealismista tms.
VastaaPoistaKirjoituksessani annan ymmärtää, että Linnan, Waltarin tai Päätalon lukemoinen oli melkein rikos ja siis huonon maun merkki.
En voi olla näkemättä tuossa asenteessa ohjailevaa elitismiä.
Höpsistä taas, kaikkea voi toki lukea, jopa Kemppisen jorinoita blogeissaan.
VastaaPoistaMinä olisin kyllä matkustanut Tukholmaan mieluummin Ernon kuin Jukan kanssa.
Kumpaa tässä nyt puolustettiinkaan, Koskenniemeä vai Waltaria?
VastaaPoistaWaltarin tuotantoa luetaan edelleen ihan vapaaehtoisesti, Koskenniemen säkeitä lähinnä vain lauletaan.
Niin, ja Reinokin on samanlainen sietämätön besserwisser kuten eräät muutkin.
VastaaPoistaSama
Pekka Tarkka kirjoitti varsin positiivisen arvostelun Linnan Pohjantähdestä, vaikka pitikin Joel Lehtosta parempina kirjailijoina kuin Linnaa.
VastaaPoistaTässä saattoi olla osittain kyse elämänkatsomuksesta. Tarkka ihastuikin Hannu Salamaankin. Linnalla oli vielä jotain ihanteellisuutta (erityisesti Koskelan perheen kuvauksessa), jota Tarkka kai kavahti.
En pääse enää kirjaantumaan homogarrulus.wordpress.com enkä sen antamaan uuteen koodiin, jonka tilasin kun vaihdoin sala-sanaa. En siis pääse enää kirjaantumaan wordpressiin enkä siihen sp:n sisään millä oli sama sp:n tunnari kuin suomi24.fi:ssä.
VastaaPoistaJoten: sinne meni vuodesta 2004-2010 arkistoituneet kirjoitukset mitä lähetin vuosien varrella eri professoreille ja mistä voi helposti ymmärtää se oppimispolku minkä tein heitä varten. Kybernetiikkaan asti pääsimme - nyt enää pääse vaikka vaihdoin tunnarit silloin samana iltana kun sitä vouhotettiin: joku muu oli ennen sitä myös ilmeisesti tehnyt muutokset joiden voimassaolo astui kenties lomittain voimaan?
Joka tapauksessa se tunnari minkä sain donotreply-autovastauksesta ei toimi ja sen sisällä on myös )-merkki joka ei yleensä olekaan salasanoissa. Jotenkin haiskahtaa outoa...
Voiko poliisille pyytää, että sulkevat koko blogin jos se rupeaa puhumaan ns. minuna jossain päin maailmaa? En tarvitse enää huonoa mainetta tai lisää ongelmia...
VastaaPoistaPlease, nyt pyydän hyvä Professori. Kiitos. Onneksi minulla on jäljellä tämä blogger-hg.
Mutta sääli, että olen tämmöisessä tilassa näillä tuhansilla osoitteilla eikä mieheni tajua mitään eikä lainkaan mistään mitään mitä minulle tapahtuu ja miksi. Hän ei tajua mistään tähtien sota-tyyppisestä asetelmasta ja hirveästä tekniikkarumbasta yhtään mitään eikä oikeuksista ja vaikeuksista tulla kuulluksi.
Mutta täällä ollaan ihan ok muuten. Haluan vain nämä minuun liitettävät asiat totaalisesti poliisin tietoon, ettei ole enää minun käsissäni. Jos joku uskoisi.
Se linnan sotakirja on kyllä ihan saastaa. Samanlaisia tusinasotakirjoja on maailma täynnä. Kaavamainen ja arvattava. Ainoa mikä sen erottaa muista massasotakirjoista on sotanäyttämö. Ihan jokaisessa sotaväessä on samat tyypin edustajat: hyvä upseeri, paha upseeri, ilkeät aliupseerit ja sankarisotamies ja lunki pinnarisotamies.
VastaaPoistaAD Anonyymi: - suosittelen taas sisälukutaidon kohentamista. Tässä ei ole lainkaan puhe kirjallisesta tasosta, kuten kirjoituksen alussa sanotaan. Puhe on valtataistelusta kirjallisuudessa.
VastaaPoistamikä tahansa ala, jonka logiikka ja resurssit mahdollistavat papiston syntymisen ja säilymisen, tuottaa ennenpitkää papiston, joka alkaa toimia oman logiikkansa mukaan. Toimintatapa on aina omalla tavallaan elitististä, koska elitismi ylläpitää papistoa. autopoiesis, you know...
VastaaPoistaMillähän tavoin Kekkonen perässäkuksijoineen vaikutti näihin valtataisteluihin...
VastaaPoistaEipä moista oltu aikoihin nähty...
Mikä mahtaa olla tilanne juuri tämän hetken valtataistelussa kirjallisuuden saralla? Onko se vaan yksinkertaisesti ottelu Sofi Oksanen vastaan muut, tilanne 100-0?
VastaaPoista"Sotakamreeri"
Suomessa on edelleenkin pätevä kirjallinen teilauperuste, että teilaaja ei ole lukenut teilattavaa kirjaa. Varsinkaan ei pidä olla lukenut paksuja kirjoja, kuten Waltarin, Päätalon tai Volter Kilven kirjoittamia.
VastaaPoistaHG:lle lohduksi, että sinun tyyliäisi on viksummankin erittäin vaikea matkia, joten uskottavan kopioijan toiminta tulee olemaan vähintäänkin haastavaa. Nuku siis yösi rauhassa. Huutoa tähän maailmaan mahtuun ja kuulluksi täällä ei tule kukaan.
VastaaPoistaTnx and Zzzzzzz
VastaaPoistaKoskenniemeä on turha arvostaa, vaan enintään arvostella http://vanhanaikainen.blogit.kauppalehti.fi/blog/17339/v-a-koskenniemi-luultua-vahemman-natsisympatisoija-
VastaaPoistaTämän hetken valtataistelu kirjallisuuden saralla on Kjell Westö , Juha Seppälä , Sofi Oksanen Puhdistuksineen ja Hotakainen parhaimmillaan , vastaan taitavasti kirjoitettu mutta tyhjä ja sisällyksetön kirjatuotteiden massa.
VastaaPoistaTalous johtaa 100-0 , valitettavasti.Ei yksi Puhdistus kesää tee.
Kärjistyksen nimissä strategisesti unohdin hienot mutta nykyoloissa marginaaliset "maakuntakirjailijat" Kähkönen , Koivukari , Tapper etc.etc. sekä tietysti grand old manin
Antti Hyryn.
Tänään myynti on jumala.
Se täytyy vaan hyväksyä???