Samanlaisuusarviointi

Rohkaistuneena kielteisistä kommenteista jatkan tekijänoikeuden kohteesta, ”sisällöstä” ja ”muodosta”, vaikka tämä Aristoteleen jaottelu kelpaa korkeintaan alan alkeisopetukseen.

Juristien ikiaikainen tapa on korvata entiseet arviointiperusteet uusilla ja ajanmukaisemmilla sanoilla pääsemättä metriäkään eteenpäin. Teosten, patenttien ja tavaramerkkien sekä toiminimien loukkauskanteissa sanotaan noudatettavan ”vertailusääntöjä” tai suoritettavan ”samanlaisuusarviointi”. Valitettavasti tällaisia vertailusääntöjä ei ole olemassa, ja samanlaisuusarviointi on jokseenkin mielivaltainen.

Tuomioistuin (korkein oikeus) joutuu ratkaisemaan, loukkaako toiminimi ”Koti-Idea” toiminimeä ”Ikea” (ei). Tuomioistuimet torjuvat kiivaasti yleisötutkimukset. Yleisön ohella on otettava huomioon kilpailijat, tavarantoimittajat ja esimerkiksi rahoittajat.

Uskottavin kuvailu samanlaisuusarvioinnista on jutun ratkaisevien tuomareiden käsitys samanlaisuudesta.

Vahingonkorvausoikeudessa viitataan huolellisuusvelvollisuuteen – miten huolellinen henkilö paimentaa lapsiaa, jotteivat nämä putoa jyrkänteiltä. Tässäkin tärkeässä asemassa on tuomarien oma käsitys huolellisuudesta.

Asianajajien tehtävä on esittää näkökohdat niin laajasti, etteivät tuomarit ole vain oman, ehkä rajallisen, kokemuksensa varassa.

”Sankarin tekijänoikeus”, josta olen usein puhunut ja kirjoittanut, on esimerkki vertailun vaikeudesta. Saako kuka tahansa tehdä elokuvan Pekka Puupäästä? – Ei saa. James Bondista ovat kirjoittaneet kymmenet käsikirjoittajat, ja alkuperäinen on ollut kuolleena kauan. Tässä on mukana tavaramerkkioikeudellinen elementti. Kirjallisuudessa viitataan saksalaiseen oikeustapaukseen, jossa kiellettiin ”Tohtori Zhivagon” jatko-osan julkaiseminen ilman Pasternakin oikeudenomistajien suostumusta.

Nobelin ja elokuvan jälkeen ”Zhivago” oli rahan arvoinen liikemerkki, jota haluttiin tässä käyttää hyväksi. Kiellolle ei ole tekijänoikeudellisia perusteita, joten perusteita venytettiin.

USA:ssa julkaistiin kirja, ”The Wind Done Gone”. Alioikeus kielsi teoksen plagiaattina, mutta liittovaltion tuomioistuin hylkäsi ”Tuulen viemää” –kirjan tekijän oikeudenomistajien kanteen sananvapauden, ei tekijänoikeuden perusteella. Kirjassa keskityttiin Rhettin ja Scarletin julkeaan rasismiin.

Patentinloukkaus on ehkä helpompi tapaus. Siitä on viimeksi kirjoitettu suomeksi: ”Tuotteella ei varsinaisesti tarkoiteta fyysistä tuotetta...”(Norrgård). Hyvä. Siis tuotteella ei tarkoiteta tuotetta. Voiko tämän sanoa selkeämmin? Myöskään tekijänoikeudessa teoksella ei tarkoiteta teosta, vaan jotain, mikä ilmenee esimerkiksi lain 1 §:ssä mainituista kolmesta tuotteesta...

Uusimmisa lainmuutoksissa patenttioikeuden ”keksintö” ja ”patentoitu tuote” on yritetty yhdistää järkevästi. Keksintö on kielellinen käsite, joka ilmenee kirjoituksesta. Tuote on esimerkiksi rotanloukku, fyysinen esine, johon voi kompastua. Tekijänoikeudessa teoskappale on esimerkiksi kirja, teos taas jokin, joka ilmenee tuon kirjan suomenkielisistä ja ruotsinkielisistä versioista ja pysyy samana kirjaa lyhennettäessä – teoksen (sitaattia laajemman) osan kopioiminen on teoksen kopioimista eli osa on yhtä kuin kokonaisuus.

Kun patentti liittyy tavalla tai toisella lopputulokseen eli funktioon ja tekijänoikeus kielelliseen tai muuhun sommitteluun, vailla tarkoitusta, epäilen yhä vahvemmin, että ainakin tietokoneohjelman patenttioikeus supistaa sen tekijänoikeutta ja tekijänoikeuden painottaminen supistaa patenttioikeudellista suojaa – laki myöntää molemmat. Lakien kesken on ikään kuin interferenssi-ilmiö, ja tulos on päinvastainen kuin tavoiteltu: huono suoja.

Tämän kirjoituksen ivallisuus on tietoista. Jos säännöt ovat epäselviä, asiasta hyötyvät suuret toimijat. Patenttioikeudenkäynnit ovat jo kauan olleet liian kalliita. Tekijänoikeusjutut ovat seuraamassa esimerkkiä. R. Coase väitti, että jos säännöt ovat huonosti määriteltyjä, transaktiokulut nousevat.

Näyttää pitävän paikkansa.