”Tämä ratkaisi elämäni suunnan...”
Joillakin teistä, lukijat, on vain osittain oikea käsitys kirjoittamisesta. Kirjoittajan ”minä” on joskus ”lyyrillinen minä”, kuten ennen sotia sanottiin. Joskus on tehokkaampaa vaikka valehdella, että minä näin tai tein sellaista ja tällaista, kuin kirjoittaa että ”eräs henkilö”.
Tämä ei ole mikään Facebook. Tämäm on kirjallisuutta. Sen voi sanoa tarkoittavan: valetta tai ainakin tietoista yksipuolistamista alusta loppuun.
Kerran toisensa jälkeen luen viisataa sivua vierailla kielillä, selvittelen ja tarkistelen tunnista toiseen kahden liuskan tekstiä varten. Hyvin usein joku kommentoi antamalla ymmärtää, ettei pidä minusta. Kommentti menee vähän viereen. En itsekään pidä minusta. Miksi toistella ilmeistä?
Monet kirjoittajat ovat todellisuudessa ikävystyttäviä ihmisiä, joilla ei ole sen kummallisempia kokemuksia. Monet ihmiset, jotka ovat todella kokeneet ja nähneet, ovat lähes kykenemättömiä kuvaamaan omaa elämäänsä uskottavasti. Näin se vain on. Kirjoittaminen on sekä ammatti että Jumalan lahja juuri samalla tavalla kuin esimerkiksi nikkarin taidot.
Lahjakkuudella ei pitkälle potkita. Ajatelkaa piirtämistä. Suurista lahjakkuuksista huolimatta piirtämisen alkeiden hanskaaminen vaatii kolmen – viiden vuoden uutteran harjoittelun. Ajatelkaa soittamista. Sama kolme – viisi vuotta ennen kuin oppimiskykyinen nuori pystyy säestämään laulua Toivelaulukirjata tai Koraalikirjasta eli soittamaan lehdeltä.
Tunnen useita henkilöitä, jotka ovat joutuneet täysin tapaturmaisesti koulutielle, ja sitten menestyneet omaksikin ihmeekseen. Hiljan tuossa tuolissa istui tuttava poliisineuvos, joka kertoi haaveilleensa passipoliisina ollessaan, että jospa sitä edistyisi elämässään lopulta ihan ylikonstaapeliksi.
Eräs kovan kansainvälisen tason professori kertoi päätyneensä alalleen epäonnistuttuaan pituushyppääjänä.
Hiukan harvemmin kerrotaan ratkaisevista erehdyksistä. Jätämme selvyyden vuoksi tässä huomiotta hengenmenoon johtaneet virheet.
Mietin edelleen joskus, että olisi pitänyt jäädä Kauhavalle. Olisin ollult kuin luotu konttoriapulaiseksi. Sen jälkeen kun suvun kauppaliikkeet alkoivat luisua, olisin varmaan voinut ottaa vastaan puhtaaksikirjoitustehtäviä ja sukkien silmukointia. Olisin kuntiolut kävelemällä Luusan sillan kautta kirkolle ja takaisin Lauttamukseen. Joskus keskikesällä olisi voinut harrastaa kaukomatkailua Kortesjärvelle. Lappajärvi on minusta aina tuntunut hiukan pelottavan suurisuuntaiselta.
Siellä asui kuulemani mukaan ennen sotia pari, sisko ja veli. He pitivät taloa. Huusholli oli sen verran sotkuinen, että pirtin lattiaa pääsi vetelemään varpuluudalla vasta tehtyään tilaa talikolla.
He tekivät töitään ja elivät, kunnes kuolivat. Muutaman kerran oli sattunut hupaisia kommelluksia. Matematiikan opettaja saattoi kysyä raitilla vastaan tullessaan isännältä kevään ylioppilaskirjoitusten koiranhautoja, ja isäntä sanoi että ei hän oikein tiedä, vaikka tuo tuollainen kyllä tunnetaan derivoituvien kompleksimuuttujien analyysissä.
Toisen kerran jokin seurue erehtyi talosta ja kävi kysymässä tietä ja tahtomassa vettä. Emäntä vilkuili pitkissä hameissaan paljaat varpaat navettakunnossa seurueen kahta ulkomaalaista ja kysäisi ranskaksi, että ovatko vieraat Burgundin puolelta, kun on sellainen selvä oksitanian aksentti.
Veli oli diplomi-insinööri, joka tapasi seurata sen jälkeen kun Maaseudun Tulevaisuus oli luettu Lindelöfin pohjalla nuoren Nevanlinnan julkaisuja. Siskolla oli väitöskirja tekeillä, ja kesken se jäikin, kun rintatauti tappoi. Aihe oli ranskan kielen murrehistorian eräistä merkillesemmistä äännevaihteluista.
Ihmisen kuuluu valita paikkansa elämässä ja varoa houkuttelevia harhoja.
Ai, Lauttamus on Kauhavalla? Onkos se Niilokin sieltä?
VastaaPoistaEilen jo kehuin ja puolustin Jukkaa. Han on kyky ja lyyrinen skrivari!
VastaaPoistaMutta saapiko kehua mieleentulevia muitakin:
Pekka S..to kommentoi aina niin kivasti ja lyhyesti- kiitos.
JarMom on aika hyva miltei joka kerta- kiitos.
Jyrki Virolainen on hyva ammattimies ja kun saa ikaa niin kylla han pehmeneekin- kiitos. Tavattoman mielenkiintoisia ovat ne jutut, joissa naa meidan juristit on hieman eri kannoilla. Lisää (hullu pyytää!).
ja moni muu...
Ehkä Suomen tiede menetti hyvän pituushyppäjän, eikä poliisineuvoksestakaan sitten ollut ylikonstaapeliksi?
VastaaPoistaSaatana, Te teete tahallannen kirjoitusvirheitä, konttoriapuloinnissa tuollaista ei suvaittaisi!
Joskus on tehokkaampaa vaikka valehdella, että minä näin tai tein sellaista ja tällaista, kuin kirjoittaa että ”eräs henkilö”, tietenkin K.
VastaaPoistaJos on se kyky, empaattinen kyky samaistua kertomiinsa kohtaloihin ja kohteisiin että ne ovat kuin omia (se toimii katu-uskottavasti).
Esimerkiksi Bruce Springsteenin monet styget, The River tulee mieleen, ovat miljööstä, jossa kuka tahansa oli ”minä”, ja kertojaminä onkin usein moniminä - tai -sinä.
Muinoin musalehdistö jankkaksi vuosia Carly Simonen You're So Vain -lyriikasta, että kuka se oli, eikä niellyt hevillä selvää ja loogista vastausta. Tämä johtuu perimmäisen ymmärryksen, taitteellisen tajun puutteesta vastaanottajapuolella.
Myös esim. Jerzy Kosinskin myöhempi syytäminen valehtelijaksi perustuu tähän samaan kertojan lyyrisen minän ongelmaan – eikö siinä ole vähän astianmakua jos tuollaista tekijän itsensä pitäisi vielä selitellä?
:)
VastaaPoistaOllakseni älykkään oloinen ja kiinnostava lainaan tähän erästä Marcel Proustia, joka oli 13-v kun vastaili mm seuraaviin kysymyksiin:
Missä haluatte elää? (viehättävää tämä teitittely) - Ihanteiden maailmassa tai pikemminkin omassa ihannemaailmassani.
Mitkä hyveet ovat mielestänne tärkeimmät? - Ne jotka eivät liity tiettyyn ryhmään, yleismaailmalliset.
Kuka olisitte halunnut olla? - Olen mieluummin ratkaisematta koko kysymystä, koska en kuitenkaan joudu siihen vastaamaan. Mutta tunnustan, että minusta olisi ollut hauska olla Plinus nuorempi.
Oli se aika otus. Itse olisin varmasti vastannut tuohon viimeiseen, että Aku Ankka tms. Kun äiti kysyi Marcelilta mitä tämä haluaisi uudenvuodenlahjaksi, niin tämä vastasi: Anna minulle kiintymyksesi.
Heh heh. Ehkäpä Proust vaan oli sietämätön kakara.... (olikohan).
Valita kaksi erilaista kohdetta ja määritellä niitten suhde, oli pRoustin mukaan yksi oleellisimmista salaisuuksista; kauneutta näki vasta silloin kun sen takana näki jotakin muuta.
Ehkäpä tuota ihmisten ikävystyttävyyttä ei kannattaisi rajata pelkästään kirjoittajiin, eikä edes ihmisiin. Monet luontokappaleet - sanoisin että useimmat - ovat melkoisen ikävystyttäviä olentoja. Siksi kai se kiusaaminen on niinkin suosittua toimintaa.
Kirjoitinpa eräänä päivänä seuraavaa - jonka eräs entisistä vaimoistani sattui sitten lukaisemaan.... mistä lienee mieleen tarttunut.
.....ettei onnellisuutta, tai sen tavoittelemista saisi koskaan perustella sillä, että kaikki muutkin ovat aina tehneet niin, sillä elämää saattoi olla ymmärtämättä niin monella eri tavalla. Ehkä vaikeinta oli käsittää, että tiedostaminen tuottaa iloa ja että tuo ilo on yhtä voimakasta, kuin olemassaolon tuottama kärsimys, ja että maailma, joka silloin voidaan nähdä, ei voi olla huono.
Kommenttina oli - siis ei se että olin taas kerran väärässä, vaikka sekin mainittiin - vaan se, että minä en voi ajatella elämää noin.
No ei sitten - ei se nyt niin tärkeää ole, kunhan jotakin yritin miettiä, ajattelin. Ja sitäkin, että tuossa olisi se etu, ettei sitä kärsimystä tarvitsisi välttämättä tulkita kenellekään, joka on aika hankalaa sellaiselle joka ei muutenkaan pidä niin erityisen paljon niistä ihmisistä mukaan lukien tietysti myös itsensä. Mutta persiilleen siis meni sekin ajatus.
Vonnegut kirjoitti joskus: Hey! Guess what: You're the only creature with free will. How does that make you feel?
http://www.youtube.com/watch?v=XMLkFb6y4A8
Laitoin Riku Riemulle:
VastaaPoistaPolitiikan pelissä ei ole ainoastaan syvä politikointi vaan myös edustus. Siihen Tiura on oikein hyvä. Johtajuudessa pitää vaan ymmärtää, ettei se ole kauneuskilpailun tavoite olla suurin ja kaunein. Kun Keskusta haluaa päästä pidemmälle omassa ohjelmassa sen ongelma on moninkerroin vaikeampi kuin sossareiden ja kokoomuksen koska sossareiden apuun tulee koko maailman sorretut (vaikka sossarit ovat osaksi itse siinä mukana juuri sortamassa mutta se onkin toinen stoori) ja kokoomuksen rinnalle tulee koko maailman voittajat (rahan nimissä). Piskuinen kieliryhmä on Keskusta-nimisenä aika yksin ja voi vedota vain Perussuomalaisten sisuun ja muutenkin historiaan ja yhteiseen sorto-elämään, missä opittiin kärsimään yhdessä.
Tiuraa ei saa paahtaa sen pahemmin kuin ketään muutakaan: Nämä ovat oikeasti ajatelleet jotain ja jos maku pettää se pettää myös näillä suurilla puolueilla joilla on mylly valmiina peittämään jälkiä ihan toisella tavalla.
Minä olen mielelläni Keskustalainen jos se tietää lähiruokaa. Se on jo yksinään hyvä syy; ongelma on nämä wheeling-dealing-kauppiaat jotka tulevat nokkahuilullaan soittamaan käärmettä korista ja saavat aikaan ties minkälaista sekaannusta. Siihen syssyyn yksi pesukone tai viisikin on ihan typerää edes verrata.
Mitäs politiikassa enää voi tehdä kun sadistiset suuret konglomeraatit jylläävt - siihen jää identiteetti nimeltään Suomi monenlaisen sadistisuuden ja voitonkaipuun alle. Ja silti - juuri tähän - olisi YK ja muut Amnestyt olemassa mutta niiden perspektiivi ja maailmankuva on niin julmetun kakaramainen myös kuten kaikkien koska koulu valmistaa tekemään tarkasti prikulleen ja pienten pränttien mukaan - mutta kukaan ei valmistele ajattelemaan, suhteuttamaan ja politisoimaan oikein.
Koulusta on kyse; eivätkä päästä minua edes puhumaan: sielu särkee sadistille liian nopeasti.
Minä ainakin vastaanotan nämä pakinat, herra Kemppinen, kirjallisuutena. Ja hianona sellasena. Olen kyllä pannut merkille (samalla kun olen puuhaillut muuta), että jotkut kommentoijat ottavat sanomisesi jotenkin henkilökohtaisesti. He ikään kuin vittuuntuvat.
VastaaPoistaMinusta se on enempi Heidän kuin Sinun ongelma.
Sattuma meitä kuljettelee. Tai johdatus. Samapa tuo.
VastaaPoistaMinäkin opettelin kaikenmaailman saksat, lujuusopit, derivoinnit ja implementoinnit, ennen kuin sattumalta ajauduin hommiin, joissa pärjäsinkin parhaiten niillä taidoilla, joissa olin harrastellut jo lapsesta asti: piirtelemällä, kirjoittelemalla ja keksimällä juttuja.
Olihan se outoa. Että tällaista voi tehdä ammatikseen. Ja että tästä maksetaan vielä näin saatanan hyvin... No, ainakin reilusti yli proffatason.
MINÄ olen keskushermoston ominaisuus, joten jätän kirjoittamisen egolleni. Egoani vastaan taistelen elämällä hetkessä ja minääni vastaan taistelen tekemällä valintoja.
VastaaPoistaPaljastavaa on, että Kemppinen on aivan hiljaa ja kirjottelee tyhjänpäiväisyyksiä.
VastaaPoistaOletko intellektuelli huomannut, että maassamme on oikea oikeudellinen skandaali mummojen käännytyspäätösten koskien.
Eikä se ole vähintään oikeuskulttuurinen kysymys.
Vonnegut on kertonut sisarestaan, joka oli erittäin lahjakas, mutta ei käyttänyt lahjakkuuttaan mitenkään erityisesti yleiseksi hyödyksi. V. sanoi, ettei kaikkien tarvitse niin tehdäkään.
VastaaPoistaKiitos tämän päivän kirjoituksesta. Se ilahdutti, silä tunnen vastaavia tapauksia, myös sellaisia poikkeuksellisen lahjakkaita ihmisiä, jotka eivät päässeet koskaan kouluun, kun kouluja ei ollut syrjäkylissä.
Lahjakkuus tuli kuitenkin esille koko ajan keskustelun tasossa ja syvyydessä. Monesti nämä neropatit ovat käytännön asioissa hyvin avuttomia ja "lapsellisia", kuten usein sanotaan.
Ad "kehuva anonyymi":
VastaaPoistaPistä anosi alle jotain tunnistettavaa, tullaan tutummiksi!Totta lienee, että Isäntämme henkevyys, laajatietoisuus ja eittämätön lyyrillinen kyvykkyys (hups!tulipa monta yytä?),houkuttaa meitä kommentaattoreitakin panemaan parastamme! Seurauksena saattaa olla monisanaisuutta ja turhaa Elvistelyä. Pyrin kohdaltani sitä välttämään...vaan taisin taaskin siihen harhautua?
pekka s-to.
P.S. Laitoin isolla Ihmisen, juutalaisten julmuri jumala saa minulta vain pienen kirjaimen, kuten palvelijansa paavin pedofiilitkin!
Noinhan se juuri piti mennä, J. Kemppinen. Kun on monta miestä sisässään, runsaudenpula voisi koitua vaaraksikin. Vältyit vaaralta valitsemalla monen ihmisen homman yksissä puitteissa. Pakkohan työssäsi on kävellä yhden jos toisenkin mokkasiineissa hetken matkaa. Voi olla onnikin, että kenkiä saa vaihtaa matkan taittuessa, mutta aistihavainnot pysyvät mukana. Niitten sulattelemisessa tarvitaan väkeä, ja sitähän sinussa löytyy.
VastaaPoistaNavetta oli huonokuntoinen.Eläimet eivät tarjenneet siellä talvisin.Sisarukset ottivat ne talveksi tupaan.
VastaaPoistaOlin siellä lapsena perunankaivuulomilla apuna.Kivoja ihmisiä.
Voihan vittulan väki sentään näitä Kemppisen juttuja. Vieläkin naurattaa.
VastaaPoistaVai että talikolla ensin tilaa, jotta pääsi varpuluudalla lakaisemaan... ja ranskalaista matematiikkaa...
Kuten täällä kai moni, Kershaw'n Hitler-kirjaa on lueskeltu (innoton läpijuoksu, tänä kirjatalvena on ollut niin monia vaikuttavalpia - hyviä ja heikkoja - elämäkertoja). Käännöksessä Führerin elintapaa 1930-luvulla kuvataan "letkeäksi". Oiva ilmaisu (en ole nähnyt mikä sanana englannksi), hän siis nukkui pitkään, hoiti paperityöt vasemmalla kädellä, söi terveellisesti sekä nautti oopperasta ja elokuvista yömyöhään. Jos tämän olisi maustanut vain amatöörimaalaamisella tai edes ökyarkkitehtuurilla, voisi kadehtia.
VastaaPoistaKershaw'n Hitler-kirja on ihan ok, mutta jos tekijä olisi malttanut jättää tyhjänpäiväisen sielutieteellisen pähkäilyn huut hemmettiin, kirja olisi tiivistynyt puoleen.
VastaaPoistaMistä helkkarista Kershaw muka tietää kärsikö Hitler alemmuuskompleksista, joka sitten ilmeni itsekorostuksena ja muuna puuna heinänä.
Miksi pilata asiallinen kirja kyökkitason psykologiseerauksella?
(Kaiken huipuksi kirja on kuulemma lyhennetty versio.)
Enbusken mainiossa keskusteluohjelmassa tultiin tänään melkein siihen tulokseen, että pullonokkadelfiinit ovat fiksuimpia otuksia maapallolla. Uivat, naiskentelevat ja syövät, siinä se.
VastaaPoistaDelfiini, myös ihminen, pysyköön lestissään vailla turhia kunnianhimoja. Mitä Homer Simpson sanoikaan yrittämisestä...
Eikös nuo Hitlerin elintavat muistuta hieman JK:n tapoja?
VastaaPoistaJarMom: "MINÄ olen keskushermoston ominaisuus, joten jätän kirjoittamisen egolleni."
VastaaPoistaSe ei olekaan mikään pieni, koska olen ollut huomaavinani, että ko. ego pyrkii täyttämään n.46,2% Kemppisen lootasta.
Toisaalta Petjan (se nykyinen hiljaisempi mies) EGO täyttää välillä Jii Koon Lootan noin 110 prosenttisesti.
Murtoluvuilla ei rationaaliluvuilla ilmaistuna asia menisi liian vaikeaksi.
J.K.: "Ihmisen kuuluu valita paikkansa elämässä ja varoa houkuttelevia harhoja."
Joo. Kyseinen viisaus on viisautta yli kuusikymppisille, joiden intohimon/elämän liekki on jo aikaa sitten hiipunut.
Ko. lause kertoo myös oleellisesti sen, miksi puhutaan sukupolvista ja mistä itse asiassa muodostuu sukupolvien välinen kuilu.
Kaikesta huolimatta toivottelen hyvää pääsiäistä Kemppisele ynnä hänen kansakoulunsa oppilailleen.
Enpä sentään rohkenisi laittaaa J.Kemppistä vastuuseen ulkomaisten mummojen takaisinlähettämisistä, kuten eräässä kommentissa tunnuttiin tehtävän. Kyllä sen tapauksen "oikein" ymmärtäviä näyttää riittävän joka lähtöön, toki ihan puhtaasti tunnetasolla. Näyttääpä KHOn vähemmistöön jääneelläkin menneen jälkityöt pahasti överiksi...
VastaaPoistaLienen tottumaton elämänkertojen lukija, mutta minusta Kershawin Hitler-järkäle oli mielenkiintoinen lukukokemus ja antoi monia ajatuksia. Luin kirjaston kirjan, johon aikaisempi lainaaja oli marginaaleihin lyijykynällä raapustellut omia juutalaisvastaisia kommenttejaan. Tylsiltä ja ikäviltä ne tuntuivat, mutta muistutti siitä, että kaikki ei ole sittenkään historiaa.
Hitlerin vaikutus naisiin oli tyrmäävä. Ymmärsin, että kaikki heilansa tekivät tai yrittivät tehdä itsemurhan, kun rakastettu ei riittävästi heitä huomioinut. Hitlerin todellinen morsian oli Saksan kansa. Huonostihan sillekin lopulta kävi.
-osku
Hitaus pitkänä päivänä harjoitettuna vie kommentit ja siten vastauskommentit yön viileyteen. Mikäs tässä yöjunassa pohjoiseen on, kun ei nukkuisi kuitenkaan. Kulkuhan oh näillä kuin romanttiset Bach-esitykset pahimmillaan, kun kutyymi on, että kauan pitää sittenkin melko sutjakkaaseen taipaleeseen kuluttaa, tämä seisahtelee, liuttelee pitkiä hidastuksia ja sitten joskus nykäisee kuin olisi myöhässä Keravalta eikä etuajassa Kolariin. Kari Rydmanin auktoriteettia kuitenkin kunnioittaen. Kiitos hänelle muuten tässäkin yhteydessä ilahduttavan herkkävireisestä blogireaktiosta Ajankohtaisen Kakkosen Suomen Wagner-seuralle tekemälle teekkarijäynälle.
VastaaPoistaPekka s-ton hauska ajatusleikki yltää jo Jukka M. Heikkilän antiikkiromaanien hurman tasolle.
Oskun kommentista tuli mieleen Leni Riefenstalin muistelmissa ollut väite siitä, että Magda Goebbels, nämä kaksi rotunaista (sic!) ilmeisesti tosiaan puhuivat jopa tällaisesta, oli tyytynyt tohtoriinsa vain koska naisen konstein ei Hitleriä lähemmäs päässyt (siihen kai olisi vaadittu enemmän puberteettisempaa eevaa). Leni kehui torjuneensa molemmat.
Tarpeeton oppineisuus -aliarvostettu nautinto
VastaaPoista- eräs nuorempi rouva