Sivun näyttöjä yhteensä

17. huhtikuuta 2010

Kaupoilla



On juostu kaupoilla. Tuijotin kolme sekuntia seinään, kun rouvan puhelin oli tehnyt epätoivoisen teon, kuten oli odotettukin, ja tilalla oli uusi, soma ja sopiva, mutta puhelinnumerot olivat jääneet vanhaan puhelimeen.

Bensowin talon Elisan myymälään on periytynyt entisen viinakaupan henki. Ostajan odotetaan olevan hyvin nöyrä ja puristavan tasarahaa hikisessä nyrkissään. Ellei aihetta vastakkaiseen ilmene, hänelle kukaties sysätään puhelinkoje pöydän yli, minkä jälkeen kirjoituspöytäihminen syventyy muihin, tärkeämpiin tehtäviin.

Meillä sattuu olemaan luonnonsuojelun vuoksi huono kenttä. Työni takia tunnen operaattoreiden herroja ja muistin kerran kysyä, keneltä voisi kysyä tukiasemien sijoittelusta. Tuon arvokkaan tiedon saatuani sain vastauksenkin – lähin tukiasema on nevadassa, koska jotkut tienvarren asukkaat olivat torjuneet ehdotuksen tukiaseman lisäämisestä viime vuosina tuohon lähelle muuttaneiden ainakin 200 ihmisen tarpeisiin. Nämä olivat olleet sitä mieltä että ei, kun se on rumakin.

Olemme siis tottuneet myös talvipakkasella hoitamaan kännykkäpuhelut roikkuen makuuhuoneen ikkunasta. Sitten eräs lahjakas leskirouva eli siis naapuri sanoi, että DNA kuuluu paremmin.

Pitää paikkansa. Ja toisin kuin luulin DNA:lla on omiakin purkkeja.

Rouva oli pitänyt kiirettä, koska itse vasta keskityin henkisiin harjoituksiin matkapuhelinten avaamiseksi. Kuoren avaaminen ja simmin irrottaminen tai kojeen resetointi on tunnetusti ääliömäisen helppo älykkyystesti. Reputan siinä aina. Oman puhelimeni kuoren saan kyllä auki yleensä puolessa tunnissa.

DNA:n myyntipisteessä ihan tavallinen myyjä oli sanonut että jaa-a, tässä vanhassa puhelimessa on numeroita reippaasti enemmän kuin kortille mahtuu, mutta tehdäänpä näin ja siirtänyt kaiken, asetuksineen, noin 18 sekunnissa. Eikä maksanut mitään. Ja pelittää.

Samaan aikaan toisaalla – olin pistäytynyt tärkeällä virka-asialla siemaisemassa lakimääräisen tuplaespresson ja perehtymässä ilapäivälehdestä Panu Rajalan sukupuolielämään ja hämmästelin, ettei hän ilmoittanut kikkelinsä kulmakerrointa, kun muistin, että kun on näin hyvä syy, en mene kirjakauppaan, vaan kenkä.

”Tuskan tuon pois pyyhkisikö kenkään?”, huudahti Koskenniemi aikoinaan. Kenkäkaupassa oli erinomainen palvelu ja löysin suorastaan oivalliset kengät.

Oikeastaan kysyin kaupassa, löytyisikö sellaisia Sievin kenkiä, joilla olisi hyvä potkia poliiseja. Olen käsittänyt, että työmiesten turvakengissä on metalliset kärkivahvisteet.

Myyjätär kiisti jyrkästi, mutta nopeasti olimme löytäneet todella hyvät klobot ja päädyin tietämään yksityiskohtia Sievin jalkineista. Myyjätär sanoi itse olevansa seudulta kotoisin, ja kun hän lisäsi, että firmalla on tehdas myös Lapualla, saatoin sanoa, että minä olen puolestani siltä seudulta.

Sen jälkeen haettiin yhteisiä tuttavia, joita tietysti löytyi. Kysyin, oliko hän Möksystä kotoisin, mihin hän, että ei kun Möttösestä, mikä vaati tietenkin lyhyttä yhteislausuntaa Vänrikki Stooilista (”...satulaan vain tuijotti Möttöseen kun ratsasti – Lintulahteen tultuaan olkikuvon pyysi vaan...”)

Jalassa uudet kengät, joiden merkki muuten sitten oli Clark, poistuin pohdiskelemaan syvällisiä asioita ja muistin myös kysyä Cessulta, onko klassinen mekaniikka todellakin vain emergentti osa kvanttimekaniikkaa, kuten Feynman antaa ymmärtää, jolloin se että olen A paikassa B ei sulje pois vaihtoehtoa että olisin samaan aikaan paikassa C.

Mutta päivän kohokohta oli tilaisuus lähettää terveisiä myyjättären isälle, joka vielä hyväkuntoisena muistaa Talvisodan Taipaleen JR 24:n riveissä. Polonin rykmentti aina unohtuu Laurilan JR 21:n rinnalla. Saman työn nämä köyhien kuntien hiljaiset miehet tekivät – ja etenkin Soinin, Kyyjärven ja Karstulan tappiot olivat hirveitä.

17 kommenttia:

  1. Tämä on oikeastaan oiva läpi huomata, miten samalta seudulta olemme.
    Juuret ovat Soinin ja Alajärven suunnalla, mutta sitten on sotkeuduttu Perhon, Kannuksen ja Kaustisten suuntaan. Yksi täti asuu Kyyjärvellä, veli Karstulassa ja toinen Saarijärvellä. Omaisia on liki joka pitäjässä Saarijärvi-Pietasaari-Vaasa kolmiossa, paitsi siellä Kauhavalla, en ainakaan tiedä.

    VastaaPoista
  2. Minäkin lähdin eilen ostamaan kenkiä, mutta niin vain tulin takaisin uuden kuvanauhurin ja Paul Austerin romskun kanssa.

    VastaaPoista
  3. Kannattanee hyödyntää tietokonetta puhelintietojen ja valokuvien varmuuskopiointiin, puhelinten mukana tulevan ohjelman avulla. Itse näin oppineena oppirahat pariin kertaan maksettuna. Mutta jos vaihtaa merkkiä, niin...

    Yleensä jää hyvä mieli koko päiväksi tavattuaan ammattitaitoisen ja ystävällisen myyjän. Mistä näitä lisää tulevaisuudessa? Ei kait mistään, poikkeuksia lukuun ottamatta.

    Nyt on kevättuhkasota. Varsovaan pitäisi päästä ja sieltä bussilla Tallinnaan ja laivalla kotiin. Ostin Camel-bootsit. Keventää matkustamista, koska ei tarvitse kuin kyynärpäällä töniä matkustavia pois vierestä, koska bussiin jonotti 80 ihmistä. Juna-asemalla oli illalla kaaos. Matkalukemisena tietenkin Kershawin Hitler, kertaillen kuinka saksankieli vielä sujuu.

    VastaaPoista
  4. JK:
    "Samaan aikaan toisaalla – olin pistäytynyt tärkeällä virka-asialla siemaisemassa lakimääräisen tuplaespresson ja perehtymässä ilapäivälehdestä Panu Rajalan sukupuolielämään."

    Uskomattoman mielenkiintoista, Ruben Stiller eilen tv1 pressiklubilla kysyi Kimmo Kiljuselta, "saitko?"

    Ei kenkään paha ole.

    VastaaPoista
  5. Kemppisen parhautta on joko tällainen arkipäiväinen tajunnanvirta tai se, kun kadunmiestä valistetaan lakiasioissa tyyliin "miksi asiakas ei voi poistua kaupasta maksamatta ostoksiaan". Ihmettelen, miksi näitä ei paineta mihinkään lehteen, päivittäin. Hesarin kolumnit ovat ovat tylsiä kuin arkisunnuntain saarnat näihin verrattuna.

    a.b.

    VastaaPoista
  6. Eilen ilmeni seikka.

    Se, että seikkoja ilmenee, on aina huolestuttavaa, mutta tämä oli suorastaan koomista.

    Vasta eilen tuli tietooni, että jokunen vuosi sitten on ilmestynyt kustantajan W julkaisema teos, johon on lainattu hyppysellisen verran tekstiä blogistani. Blogin osoite komeilee takasivuilla muiden lähteiden muassa.

    Ei tässä mitään. Mutta: lähdeaineistoksi mainitun blogiosoitteen perässä lukee (c) Web Systems Pim Pam Pom - tai jotakin vastaavaa.

    Mitä ihmettä?

    Ei aavistustakaan, mitä lempoa on koko Web Systems Pim Pam Pom. Sen täytyy luultavasti tarkoittaa blogipalvelua, jota käytän.

    Lähitulevaisuudessa ainakin yksi tuossa teoksessa siteerattu, kirjoittamani juttu, ilmestyy omalla nimelläni kustantaja F:n julkaisemassa teoksessa. Sen (c) ei ole ainakaan Web Systems Pim Pam Pom.

    Odottelen tässä nyt huvittuneena, nostaako kust'antaja W äläkän siitä hyvästä, että julkaisen kirjoittamaani suoltoa ja apulantaa kansissa myöhemmin kuin Web Systems Pim Pam Pom, josta täysin selittämättömästi on näemmä tullut kirjoitusteni tekijänoikeuden haltija. Toivon saavani syytteen. Siitä tulee hauskaa.

    VastaaPoista
  7. Onnistuin ostamaan hienot kengät jo kuukausi sitten, mutta jalat eivät vieläkään ole onnistuneet sopeutumaan uusiin nahkoihin. Oma vika kun ovat eri paria nämä jalat, vieläpä vaikeita ja itsepäisiä molemmat.

    Ostotapahtuma oli aluksi vähintäänkin yhtä hauska kuin kuvattu, mutta heikkeni loppua kohden, kun varastossa jatkuvasti ramppaava myyjä ei enää uskaltanut sanoa esittelemiensä kenkien hintoja toisin kuin myyntitapahtuman tai -spektaakkelin alussa. Tilalle tuli autokauppatyyli: kengillä on muuten nykyään hämmästyttävän monta ominaisuutta. Ainoa puuttuva ominaisuus on tämä jalkoihin sopiminen.

    Kenkäkaupoissa on muuten yleisesti sama piirre kuin vaatekaupoissa. Keskipainon ylittävä mies ei sopivia vaatteita löydä ja hyllyt ovat täynnä myymättömiä poikkeuskokoja. Britanniasta löytyy. Siellä on kuulemma enemmän ostajia ja siksi sopivia kokoja löytyy kaikille heti ja helposti. Tämä todistaa yhä jatkuvasta sekataloudesta, mutta että juuri tämä sosialistisen talouden muoto jäi tänne pysyvästi. Kaupan hyllyiltä ei siis löydy sitä, mitä ostaja haluaisi, ei niin millään.

    VastaaPoista
  8. Tämäpäs oli hyvä kuvaus Jukan tavasta kulkea, keskustella ja ajatella. Innostus Sievin jalkineisiin vaihtui nyt innostukseen Clarkeihin. Ei huono valinta. Ja sitten se keskustelu myyjän kanssa. Ei niin väliä onko se myyjä, laitapuolen kulkija tai ministeri, keskustelu ja ajatusten vaihto on tärkeintä. Se näyttää yleensä olevan niin kiinnostavaa, että ei ihme vaikka Jukan takana olisi ollut jo jono muitakn asiakkaita odottamassa kärsivällisesti hyvän myyjän palvelua ja samalla kuuntelemassa otteita tuosta keskustelusta.

    On nimittäin kokemusta, kun Jukan kanssa on kuljettu erilaisissa tilanteissa, viimeksi Merikaapelin konsertissa.

    VastaaPoista
  9. "– ja etenkin Soinin, Kyyjärven ja Karstulan tappiot olivat hirveitä."

    Ja Multian.

    VastaaPoista
  10. Hyvää palvelua antava myyjä/yhteyshenkilö/asentaja/asiantuntija joutuu helposti hankalaan kierteeseen suhteessa palveltaviin ja isäntäänsä. Kun palvelet kerran hyvin, saat äkkiä tulvan lisää palveltavia, ja tukahdut. Jos samalla tavoitteet ovat vain pieneltä osin asiakastyytyväisyyttä ja enimmäkseen transaktioiden määrää, näytät tilastossa ja tuloskortissa peräti huonolta. Siksi olisikin hyvä, että olisi ykkösmyyjä/senior consultant-tyyppinen systeemi, jossa hyvää laatua antavat nostettaisiin äänenjohtajiksi irti volyymista kohti laadun levitystä ja paikkaamista. Valitettavasti tuollainen jobi vain niin usein onkin täynnä pikkupäällikön byrokratiaa, että koko idea katoaa.

    Iltapäivälehtiä en lue, koska minulla on vain kaksi vuorokaudenaikaa: työpäivä ja -yö. Mutta voin kuvitella, että esimerkiksi eläkkeellä on earthakitt-tyylisiä Lazy Afternoon -luppohetkiä, jotka voi täyttää vaikka mentaalipurkalla. Panu Rajala on ehkä sittenkin sen verran tiede-mies, että hän keskittyy vain in-variaabeleihin.

    VastaaPoista
  11. En ole ennen kuullut sanaa klobot vaan sklobot.

    Ilmeisesti jossain päin Stadia jotkut landepaukut ovat sanoneet klobot.

    VastaaPoista
  12. AD Sedis
    Juuri selvittelen kustannuksia tavaraerän tuomiseksi Suomeen, kun nyt löytyi kohtuu erä miesten vaatteita.
    Yleensä nämä myyntierät ovat aika hulvattomia.
    Esim. yksi erä, erittäin kaunista monkstrappia, kohtuullisen hyvään hintaan, olisi ollut viime viikolla tarjolla, mutta jos pitää ottaa vähintään 600paria/väri/koko, niin hankalaksi menee.

    VastaaPoista
  13. Ilmeisesti Talvisotaa edeltäneestä LKP:stä ei ole löydettävissä poliittisia perusteita,vaikka esim. Kirvun miehet joutuivat kaikki jalkaväkeen (Kollaalle) ja naapuripitäjän Jääsken miehet tykistöön (Airon malli).

    VastaaPoista
  14. Toipila kirjoitti:"En ole ennen kuullut sanaa klobot vaan sklobot.

    Ilmeisesti jossain päin Stadia jotkut landepaukut ovat sanoneet klobot.
    "

    Mielenkiintoinen esimerkki siitä, kuinka slanginkin osalta oikeinpuhuminen on joillekin tärkeää.

    Stadin slangia on onneksi tarkasteltu myös deskriptiivisesti. Paunosen "Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii - Stadin slangin suursanakirja" tuntee muodot 'klopot', 'klobot', 'sklobot', 'sklopot' sekä vieläpä 'globot' ja 'lopot'.

    Näistä hakusanan 'klopot' perässä on sana-artikkeli, jossa nuo kaikki muodot kuvataan. Muiden hakusanojen kohdalla on viite sanaan 'klopot'.

    'Klopot' on vanhin (1900-luvun alku) ja tarkoittaa alunperin puukenkiä, viitaten ilmeisesti puukenkien kopinaan. 'Klobot', 'sklobot' jne. ovat Stadin slangille tyypillisiä muotoja, joissa kova konsonantti korvaantuu pehmeällä tai s lisätään sanan alussa konsonanttiyhdistelmän alkuun. S:n lisääminen sanan alkuun on uudempaa slangissa; alun perin s esiintyi sanan alussa vain (esim. ruotsalaisissa) lainasanoissa.

    VastaaPoista
  15. Ad Omnia - klopot - ja sitten "pläägät" (A. Turtiainen: "Risaset pläägät klabbissa...")

    VastaaPoista
  16. Kyllä Jäppisiä oli Kauhavalla.
    Oletkos Jukka kuunnellut Björkeheimin Krakatau-levyä? Vinyyli.

    VastaaPoista
  17. Mielipide: sklobot hävisi kisan klobolle, koska se muistutti liikaa sanaa slobot

    VastaaPoista