Sivun näyttöjä yhteensä

29. elokuuta 2009

Midi



Luulin että tohtori H. oli jymäyttänyt minua, mikä ei olisi ollut ihme, mutta sainpa kuitenkin JBL Creaturet toimimaan tietokoneen kaiuttimina.

Aikaisemmin ällistyin itsekin oivallusta, joka tuli yöllä unessa. Viisitoista vuotta palvellut suhteellisen mutta ei liian muhkea B & O lakkasi soittamasta levyjä, ja huolto sanoi, että tuttu vika eikä maksakaan kuin 500 euroa, siis työ. Nyt on läppäri kiinni Beojen AUX-sisääntulossa harvinaiseksi käyneestä Din-pistokkeesta huolimatta, ja iTunesin ja CD-levyjen ääni tulee vahvistimien kautta kaiuttimiin, jollaisia minulle ei olisi ollut nyt enää vuosiin varaa ostaa.

Tiedän että Macilläni pääsisi aktiivikaiuttimiin myös suoran, mutta on tämä jotenkin somempaa.

Ja HiFi-vakaumukseni on ennallaan. Kuuntelupaikka määrää enemmän kuin vehkeet.

Kun olin todennut senkin, että F-Secure verkkovarmistus toimii kyllä hyvin mutta jarruttaa konetta ja voi aiheuttaa muitakin ongelmia, laittelin kuntoon kolmannen ulkoisen kovalevyn (LaCie 1 TB) ja löysin todella vanhat Midi-tiedostot, koko Bachin tuotanto ja edustava annos Mozartia ja Beethovenin pianomusiikkia.

Midi on tietysti koneella tehtyä kilinää, oikean musiikin jäljittelyä. Silti se on aivan mainio muistin apu.

Sitä haluaa kuunnella jonkin koraalin ja muistaa sen saksankielisen nimen sinne päin. Esimerkiksi verkkopaikka

http://www.classicalmidiconnection.com/cmc/chorale.html
sisältää vallan mainion kokoelman.

Midejä näyttäisi löytyvän konserttimusiikista todella kattavasti. Siten se on pelastus ahneelle musiikin käyttäjälle – minulla on kaikki omat ja merkittävä osa Kirkkonummen kirjaston levyistä mp-kolmosina koneella, joten esimerkiksi koraalien selaaminen ei käy noin vain.

Taannoin muuan merkittävä pianisti soitti ja kertoi hauskasta ajatuksesta. Se kai toteutuu nyt syksyllä. Joillekin henkilöille soitetaan ja kysytään pikku kappaletta ja perustelua. Vaikka se tietty Sibeliuksen biisi on siis todella tuttu, en minä muistanut, onko se etydi vai humoreski. Aikamoisen kaivamisen jälkeen löytyi nuotti ja vasta sitten muistin, että on se tietokoneessakin, vanhana Szalkiewiczin levytyksenä.

Mitähän varten ennen radiossa esiintyvillä muusikoille oli niin vaikeita nimiä? Tsootsekotsinski ja Mikko von Deringer ja Gerda Weneskoski ja sitten vain malliksi joku Wolde Jussila…

En siis harrasta oivallisia laitteita, ja B & O:lle olen suuttunut, koska hinnoissa ei ole enää mitään mieltä ja kamat noudattelevat tätä nykyä jotain venäläistä gangsterityyliä.

Musiikki on kuulijan korvassa vielä enemmän kuin kuva on katsojan silmässä.

Ehkä tässä on hitunen torjuntaa. Yleensä sanon, etten käy konserteissa, koska en halua keskustella sivistyneesti ihmisten kanssa väliajalla. Totuus on toinen. Jos konsertti on hyvä, se järkyttää. En halua järkytyksiä, koska elämä tarjoilee niitä pyytämättäkin.

15 kommenttia:

  1. Radiosta saattaa kuulua persuuksilleen pudottavia nimiä.

    Espoossa Ylen kanavalla sanottiin että "Sonkajärven kirkolla on tänään Samulinpolun rivitaloissa vesikatko".

    Olin näet kuuntelemassa minulle uutuutena tietokoneen kautta Yle:n alueellista RadioSavoa.

    Samulinpolku on saanut nimensä oman isäni mukaan. Kotitilamme oli siinä vieressä.

    VastaaPoista
  2. Kemppiselle ja muillekin häpeämättä suosittelen näitä tuotteita:

    http://www.logitechsqueezebox.com/

    Kyseessä ovat siis laitteet, joita voi liittää lähiverkkoon, joko langalliseen tai langattomaan. Verkossa pitää sitten omasta takaa olla tietokone, jonka levyllä kaikki musiikki on. Tuo Squeezebox sitten kytketään kiinni aktiivikaiuttimiin, tai Kemppisen tapauksessa vaikka B&O:n vahvistimeen. Sille omalle koneelle asennetaan palvelinohjelma (löytyy Windowsille, Macille, Linuxille, mille vaan)

    Ja sitten vaan musiikki soimaan.

    Tuote ei ole alun perin Logitechin vaan pienen amerikkalaisfirman. Myivät sitten Logitechille, mutta tuotetta ei kait vielä ole onnistuttu pilaamaan.

    Itselläni on ihan perusmalli: Squeezebox Classic.

    VastaaPoista
  3. Jos konsertti on hyvä, se järkyttää. En halua järkytyksiä, koska elämä tarjoilee niitä pyytämättäkin.

    Eikö tässä kuitenkin ole se oleellinen ero, että konsertissa kokee enempi positiivisia järkytyksiä, toisin kuin muussa elämässä?

    VastaaPoista
  4. Pistäppäs kattoen tämä:

    http://www.free-scores.com/download-sheet-music.php?pdf=16910

    Siinä on nuotit Brahmsin Haydn-variaatioon ja mukana on midi-donwload. Tässä filessä midi kuulostaa aika mainiolta. Soinnutus on teoksen alussa selvää koraalia.

    Muutenkin tuo saitti on ihan helmi!

    VastaaPoista
  5. Midihän nyt vain on merkintä- ja tiedonvälitystapa instrumenteille. Se sisältää aika-, pituus- ja instrumenttimerkinnän sekä joitain efektejä. Ääneen vaikuttavat soitinvalinnat sekä soitinäänten toteutus. Eli kirota saa tiedoston, soitto-ohjelman, raudan tai ajureiden tekijää tai huonoja soittimia. (Viimeksimainittuja kun voi usein ladata parempiakin.) Tai kenties kaikkia noita.

    Aina voi tallentaa midi-tiedoston ja katsoa jollain MuseScorella tms. mikäli laatua voisi helposti parantaa.

    Ja midi on jäljitelmää siten kuin mikä tahansa elektronisia soittimia käyttävä musiikki on jäljitelmää - tosissaan tehdyt versiot lähes aina tallennetaan soittamalla midi-koskettimia tai sähkörumpuja tms.

    VastaaPoista
  6. Voin hyvin kuvitella kuinka verbaalinen ilmentäminen 'kuivuu kurkkuun' kun sulattelee aisti- ja tunneryöppyä kuunneltuuaan sinfoniaorkesterin vyöryttämää "Pachelbel'in Canon in D major" -teosta. Mielestäni 'maailman paras' musiikkiteos)

    Taianomainen kerroksellisuus, eteenpäin vyöryvä tunne'koski' ja suvantoalueet pakahduttavat, ja samalla avaavat 'ihmisyyden' ovet.

    JR50

    VastaaPoista
  7. Tuo midi-saitti on tuttu. Syötin midejä ohjelmistosyntetisaattoriini, johon olin säätänyt mieluiseni "jouset", "cembalot" ja "urut" jne ja levytin CD:lle omaan käyttöön suht. ainutlaatuisen Bach-levytyksen. Muutamassa tunnissa tein saman mihin Wendy Carlosilta aikoinaan vei kait vuosia. Niin ne koneet kehittyy.

    Ei midin tarvitse olla vain "tietokoneen kilinää".

    VastaaPoista
  8. Haluaisin välillä järkyttyä musiikistakin - toki elämä tekee tehtävänsä järkyttäjänäkin. Tuo keskusteleminen väliajalla on minulle todellinen kompastuskivi. Kannattaisin kovasti konsertti-ilmiön uusintamista: tunti soittoa töiden jälkeen, ennen iltaa. Silloin ehtisi suodattaa musiikilliset järkytykset ennen unten maille menoa.

    VastaaPoista
  9. Itselläni on työhuoneessa tietokoneen telakassa kiinni Genelecin 6010A-setti (kaiutinpari ja keskuksena toimiva sub, näppärä systeemi). Tarkempaan kuunteluun elektrostaattiset Staxx-kulokkeet omalla vahvistimellaan tai Gradot kuulokehybridivahvarilla. Se kyllä, että aiemmin suosimani mp3 192 ei kyllä ole laitteiden tasolla eikä Spotifykaan, joka muuten ilmeisesti pääsee mobiilisovellyksena Apple Storeen eli siis iPhoneen.

    Äänikirjoissa olen innostunut Audiblesta, paljon unabbridged-tavaraa (enemmän kuin niiden nimikkositella wholeaudiostory.co.uk) ja kevään jälkeen sinnekin on tullut kelvollinen äänenlaatu vaihtoehdoksi.

    VastaaPoista
  10. F-Securen backup on muuten hyvä, mutta sitä kautta ei saa - ainakaan minä en keksinyt keinoa, eikä tuestakaan osattu neuvoa - varmennettua wlanin serveriä.

    Kymmenisen vuotta sitten keräsin "For Dummies"-sarjan CD&CD-ROM-levyjä klassisista säveltäjistä. Kymmenkunnan best of -tyylisen ääniraidan ja elämäkertatietojen lisäksi oli muutama kappale mahdollista avata partituurina ja seurata sitä MIDI-tiedoston avulla pysäytellen ja tempoa muokkaillen. Ihan kiva idea.

    VastaaPoista
  11. Ai hitto. Ja minä kun luulin lapsukaisena kuunnelleeni radiosta herra Mikrofon Teeringin johtavan lauluyhtye Peipposia. Ei sitä silloin osannut ihmetellä. Nimi kuin nimi kelpasi.

    VastaaPoista
  12. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, kansa vaatii kuvan tästä Kemppisen kaiutinviritelmästä!

    VastaaPoista
  13. Jaksa noita midejä, mutta oma suosikkini on Sibelius 6-ohjelma, jolla on aivastuksen mainiota kopioida jotain klassista ja soinnuttaa itse nuotein päälle, vaikka tuo soinnutus vaikeaa onkin.

    Joku vika on silmissä, koska midi-nuoteista on kuvana vaikea ketään tunnistaa.

    Että kiitoksia muutamista hyvistä linkeistä...

    VastaaPoista
  14. Huomenta vaan. Wolde Jussila oli äitivainaan serkkuvainaa. Olen ajatellut, että kenenkään nimi ei voi oikeasti olla Wolde. Sukututkimusta kehiin siis. No, hää olikin alkujaan Wladimir Ivanov. Wladimirista tulee helposti Wolodja, ja kun isä-Ivanov suomensi nimensä Jussilaksi, Wolodjasta tuli luontevasti suomeksi Wolde, ensin epävirallisesti ja 1960-luvulla ihan virallisestikin. Pikkuveli Niku (Nikolai) Jussilalla oli saksofoniin puhallellessa vähän helpompaa. Ainakin nimen suhteen. Tosin Wolde Jussila usein sekoitetaan Nikolai Jussilaan. Ai se isä? Ivan Ivanov, myöh. Johan Jussila.

    VastaaPoista