Sivun näyttöjä yhteensä

10. elokuuta 2009

Kahta kauheampana



Henri Cartier-Bresson oli ottamassa valokuvaa Georges Braques’ta 6.6.1944. Radiossa kerrottiin, että nyt ovat liittoutuneet nousseet maihin siinä lähistöllä, Normandiassa.

Herrat olivat molemmat rikkaita ja kuuluisia ja suuria taiteilijoita, mutta tulivat tästä huolimatta toimeen keskenään.

Braque innostui lahjoittamaan kirjaharvinaisuuden, jonka Cartier-Bresson havaitsi sisältävän kaiken tarpeellisen valokuvaamisesta ja muista taiteista. Taiteeseen on suhtauduttava täysin välinpitämättömästi, koska sattuma määrää kaiken. On saatava sattumaan.

Kustannusliikkeissä oli myös 1970-luvulla tapana, että jos joku tuli esittelemään omin nokin tekemäänsä suomennosta, soitettiin Ropposelle ja sanottiin, että asianomainen poistetaan nyt kiinteistöstä, väkivaltaakaan kaihtamatta.

Minulla oli tällainen ihminen huoneessani ja sanoin, että tunnen kirjan ja että jos hitusen saa editoida, niin julkaistaan.

Myöhemmin Veikko Polameri ja muut asiantuntijat todistelivat, että kirja perustuu väärinkäsityksiin ja sisältää myös tahallisia valheita, eikä sen suomentamiseen siten ollut vähintäkään syytä.

Kirja on saksalaisen Eugen Herrigelin (1884-1955) kirjoittama. Hän oli filosofian professori ja natsi ja oli opiskellut Japanissa 1920-luvulla. Tiettävästi hänen kirjansa ei oikeastaan liity Zeniin, mutta lienee esitellyt kyodon Euroopassa.

Natsismin uuskantilaisia juuria ei liene tunnustettu. Olisi aika.

Jos joku teistä, lukijat, ei vastoin luuloani tuntisi läpikotaisin tämän valokuvaajan tuotantoa, yksi keino järjestää silmilleen juhlat on käydä läpi ne yli sata kuvaa eri puolilta maapalloa, jotka New Yorkin Modernin taiteen museo (MoMa) näyttää auliisti verkkovieraille.

Hän oli myöhemmin pahoillaan erehdyksestään – hän oli saanut päähänsä, että elokuva olisi valokuvaa liikkuvaisempi taide ja kulutti siksi aikansa Espanjan sisällissodassa dokumenttielokuvien tekemiseen samaan aikaan kun hänen kaverinsa Robert Capa, Leica-mies hänkin tietysti, kuvasi kuoleman.

Cartier-Bresson oli joutunut huonoon seuraan. Hän oli yksi kolmesta ohjaajan assistentissa elokuvahankkeessa, jonka jokainen tiesi menevän kiville, koska aihe oli omituinen ja ohjaaja juoksi naisten perässä, milloin oli siihen toimeen riittävän selvä.

Ohjaaja oli Jean Renoir – perhetuttu – ja elokuva ”Pelin säännöt”. Toiset assistentit olivat Jqacques Becker, hänkin rikkaan tehtailijan poika, ja hiukan koppava multimiljonääriperheen vesa ja ruhtinas, Luchino Visconti, joka oli Mme Chanelin neuvosta palkattu katsomaan, että kamppeet ovat kunnossa.

Jotenkin tulee mieleen toinen lomalla lukemani tarina Sveitsistä, jossa Georges Simenonilla oli vieraana Henry Miller ja Charlie Chaplin ja viimeksi mainittu oli ehdottanut pohdittavaksi, miksi he, jotka ovat kaikki psykopaatteja, saavat tästä kaikesta rahaa.

Säveltäjä Seppo Nummi –vainaja oli aikoinaan meillä kylässä silloin tällöin ja kertoi, että hänen silloinen poikakaverinsa oli todella vanhaa aatelissukua. Kysyin: ”Visconti?” Seppo sanoi: ”Orsini. Heidät aateloi Hadiranus vuonna 120 j.Kr.”

Lähdeviittaus: Euroopan ehkä paras blogisti eli ei niin mahdottoman hyvä kirjoittaja mutta hauska on Le Monden kirjallisuustoimittaja Pierre Assouline. KVG.

Jos Assouline osaisi suomea, vastaisin hänen kysymykseensä, että tässä mainitut kuuluisat henkilöt olivat kaikki taipuvaisia tekemään taidettaan vaahto suupielissä ja muutenkin tilassa, jossa muiden ihmisten ja muun maailman tarpeet tuntuvat niin kovin, kovin vähäpätöisiltä.

40 kommenttia:

  1. Nähdäkseni silmäleikkaus oli menestyksekäs. Hauskaa, että olet taas verkossa.

    t: Upi

    VastaaPoista
  2. Loistojuttu, että olet palannut. Valitettavasti ehdin tilata Hesarin odotellessa. Oh well.

    VastaaPoista
  3. Tervetuloa taas linjoille. On varmaan lukijat jo kaivanneet.

    Korjaus: italialainen elokuvaohjaaja Luchino Visconti oli aatelisarvoltaan kreivi - ei ruhtinas. Jos nyt tuollaisella asialla suurempaa merkitystä on.

    VastaaPoista
  4. Voi, Kemppinen, miten mukavaa, että punasävyiset villapuserosi jatkuvat. Kaivattu on.

    Rikkaita, kuuluisia ja suuria taiteilijoita tahi sattumalta psykopaatteja en mainittavasti tunne enkä tiedä, kuka on Ropponen - toivottavasti beckettiläissävyinen fiktiivinen henkilö, joka ei koskaan astu näyttämölle; hänelle vain soitetaan. "Silmille järjestetyistä juhlista", elokuvista, valokuvista ja muusta näkemiseen viittaavasta sanastosta uskallan kuitenkin arvella, että silmiäsi ei ole poistettu kesän aikana ja näet yhä yhtä ja toista.

    VastaaPoista
  5. Kant taisi tosiaan olla ntasien virallinen valtiofilosofi, mutta en menisi väittämään natsismia kovin vahvasti uuskantilaiseksi. En nimittäin oikein kykene näkemään, mikä nykyaikainen, länsimainen valtioilosofia ei pohjaisi Kantia sisältävään ajattelutraditioon. Russelin esittämä ketju: Kant-Rousseau-Hegel-Marx/Nietzsche on mielestäni toimiva, samoin hänen toinen ketjunsa Kant-brittiläinen Common sense -filosofia-Wienin piiri-Russel. :-)

    Toisaalta kysyisin, kuinka paljon on järkevää pohtia stalinismin ja natsismin henkisiä juuria. Se vaatii sellaiseen pimeyteen laskeutumista, ettei puuha ole terveellistä kellekään.

    VastaaPoista
  6. Hyvä Kemppi!
    Noin kerran viikossa olen varronnut kaihoten paluutasi.
    Sait silmillesi...apua.
    pekka s-to.
    P.S.
    Onko Hadiranus vitsi vai kirjoitusvirhe? Vai molempia?

    VastaaPoista
  7. Mukava että palasit.
    Minä tuossa viime viikolla menin ronkkimaan lainoppineitten ja fariseusten tontille, ja pistin parille virkamiehelle kyselyn tuollaisesta asiasta.
    http://uusi.ihmiskunta.org/index.php?option=com_content&task=view&id=2588&Itemid=1

    VastaaPoista
  8. Tervetuloa takaisin

    Jatka samaan malliin

    VastaaPoista
  9. Verbaalinen sosiaalisuus 'vaahdottaa suun' ja sen vajavaisuus 'teroittaa kynän'.

    Into ylittää kompetenssin ja / tai katteeton optimismi saa 'tiedon suitset'.

    – vai miten se oli!

    VastaaPoista
  10. Tervetuloa takaisin.

    En tiennytkään, että Herrigel oli natsi - mutta kyllä minusta Zen ja jousella ampumisen taito liittyy zeniin paljon oleellisemmin kuin Pirsigin vastaava kulttiteos, joka ei liity mihinkään.

    Tai liittyy se ehkä USAhan. Amerikassa ne ymmärsivätkin zenin ja buddhalaisuuden tapansa mukaan ihan väärin. Henry Miller on siitä hyvä esimerkki, vaikka muuten tämä häveliäs mies onkin minulle vähintäänkin varttijumala.

    VastaaPoista
  11. Olipa hyvät juhlat silmilleni MoMassa. Ja tuli mieleen, että käydessäni Retretissä Edelfeltin näyttelyssä jouduin pohtimaan, miksi minulle jäi ahdistava tunne; monet maalaukset olivat todellisuutta jäljittelevässä valokuvamaisuudessaan varsinaisia sterbelebeneitä kehyksissään.

    Taiteen on hyvä antaa ihmiselle mahdollisuus hengittää.

    VastaaPoista
  12. K:
    ...Georges Simenonilla oli vieraana Henry Miller ja Charlie Chaplin ja viimeksi mainittu oli ehdottanut pohdittavaksi, miksi he, jotka ovat kaikki psykopaatteja, saavat tästä kaikesta rahaa.

    Ilmenihän siinä toki myös pedofiilista taipumusta ym. mutta siis miksi?
    Kyse oli taiteesta, sangen nautittavasta taiteesta, joka ei ollut sisällöltään tyhjää. tekijöistä viis.

    VastaaPoista
  13. Hei, kiva nähdä sinut taas "back in business".

    VastaaPoista
  14. Ropponen oli legendaarinen Otavan yleismies.

    VastaaPoista
  15. Olen jo jonkin aikaa odotellut milloin blogisti suvaitsee aloittaa sivistämään meitä;)

    VastaaPoista
  16. Minäkin kävin uskollisesti joka päivä täällä katsastamassa.
    Kiitos paluusta.
    Kesä on ollut muuten hyvä, mutta siitä on puuttunut jokapäiväinen Kemppinen.
    Veikko-setä

    VastaaPoista
  17. Viscontin suku on ruhtinasssuku, hallitsevia herttuoita, vaikka nimi tuo mieleen varakreivin. Tämä aatelissysteemi vaihtelee niin paljon eri maittain, siis miten titteli periytyy/ei periydy. Britanniassahan titteli ei kloonaudu, vain vanhin perii, mutta sitten on niitä tittelikimppuja, eli jos isällä on herttuan, markiisin ja kreivin (Earl) arvo, voivat vanhimmat pojat jo isän eläessä käydä markiisista ja kreivistä.

    Nummen veljessarja oli aika aatelia meikäläisessä taidekentässä.

    Kesällä tuli luettua monta Kemppisen käsittelemää/mainitsemaa teosta, kuten Pahuuden anatomia, Aarnion muistelmat ja Stieg Larssonit.

    N97 oli taas vaihteeksi iso pettymys Nokialta, josko lokakuussa julkistettava Rover (N900?) olisi vaihteeksi ilontuoja.

    Vaimo väittää, että oli päiviä jolloin en toiveikkaana kirjautunut Kemppisen sivulle, mutta mistäpä hän sen tietää.

    VastaaPoista
  18. Igor, Luchiano Visconti di Modrone oli todallakin conte di Lonate Pozzolo ja hänen isänsä oli Modronen herttua. Nyt en tarkalleen tiedä tai ehkä enää muista, kuka tai kutka tässä italialaisessa suvussa perivät isänsä herttuan tittelin. Ehkäpä kaikki pojat, jotka oliva myös kaikki conte sitä sun tätä!
    OL

    VastaaPoista
  19. Hei hyvä Jukka,


    Kiitos kirjoituksestasi.
    Hienoa, että olet taas kehissä.
    Tervetuloa!

    Tuota natsismin uuskantilaisia
    juuria kohtaa en ihan ymmärrä.
    Voisitko eksplikoida vähän tarkemmin?



    Ystävällisesti Matti

    VastaaPoista
  20. Luchiano Visconti di Modrone, oli Lonate Pozzolon kreivi, ja veljensä kuoltua El Alameinissa, myös Grazzano Viscontin herttua.

    Pohjois-Italiassa on periaatteessa ollut sama käytäntö kuin Englannissa, eli isällä on perheen arvonimet, mutta vanhin poika käyttää isänsä toiseksi korkeinta arvoa, mikäli hallitsija ei ole antanut tälle omaa arvonimeä.

    Italiassa saattoi osa vanhemmista herttuallisista ja ruhtinaallisista suvuista myöntää arvonimiä itsenäisesti, niitten maitten osalta, jotka kuuluvat titulaarilääniin. Kysymys on eräänlaisesta splittaamisesta.

    Tämä oikeus on periaatteessa myös Englannissa Walesin Ruhtinaalla, mutta sitä ei kohteliaasti käytetä.

    VastaaPoista
  21. Päivät alkavat taas terävästi ja nautinnollisesti kun voi lukea kirjoituksiasi.

    Maailma ympärillämme tarjoaa loputtomasti ihmettelyn aiheita.

    On mukavaa kun olet taas niitä meille osoittelemassa ja omaa ajatteluamme sparraamassa.

    VastaaPoista
  22. Jämerä mielihyvän ilmaisu täältäkin! On eri kiva että päivän blogikierrokseni tähti on taas "tikissä".

    VastaaPoista
  23. Samoja Visconteja jotka pitivät valtaa Milanossa keski- ja uuden ajan taitteessa?

    VastaaPoista
  24. mattitaneli kirjoitti...

    Tuota natsismin uuskantilaisia
    juuria kohtaa en ihan ymmärrä.


    Ei ihan uusi idea; on se mahdollista, jos esimerkiksi jonkun Ikuiseen rauhaan -valtio-oikeudellis-filosofisen tutkielman lukee
    a) valikoiden ja
    b) kuin piru raamattua.
    Ja mielihän heillä on jo valmiiksi kuin jääkaira.

    VastaaPoista
  25. Yleensä pyrin välttämään toistoa, mutta nyt on sanottava että hienoa lukea taas bloggauksesi!

    VastaaPoista
  26. Kemppisen virtuaalinen ja kansaa kauheasti yleissivistävä Kansakoulu on jälleen verkossa; verkkokalvokorjauksien jälkeen.

    Hieno juttu ja lämpimästi tervetuloa takaisin!

    VastaaPoista
  27. Tunsin Seppo Nummen Roomassa 70-luvun lopulla ja välillä epäilin, että hän suurentelee aristokraattiyhteyksiään.

    Kunnes yhtenä iltana Sepon kerrostalokaksion ovikello Via dei Gonzagalla soi ja sisään käveli ennalta ilmoittamatta Baijerin prinssi Rupprecht von Wittelsbach mukanaan kuvankaunis italialaisnuorukainen. Iltaa sitten vietettiin keskustellen viinin ja prinssin kiertämien sätkien kera. Mainittakoon, että Seppokin imaisi sätkästä, vaikka ei muuten ollut niitä miehiä. Kaipa se johonkin koodiin kuului, ettei prinssin tarjoomuksesta kieltäydytä. Sätkä sisälsi muutakin kuin tupakkaa.

    VastaaPoista
  28. Jihuu, rattoisat lukuhetket ovat palanneet!

    VastaaPoista
  29. Hei!

    Tervetuloa takaisin, Kemppinen! Ihan tulin hyvälle tuulelle ...

    :-)

    Enneli Poli

    VastaaPoista
  30. Ihanaa, kun Kemppinen olet palannut. Ollut kesä ja kukkineet kukat toistensa perään, mutta täällä aina vaan rhododendron ollut kukassa. Mikä pettyen on niin monesti todettu.

    Seppo Nummi! Ja olihan siellä toinenkin Seppo, nuori Heikinheimo vuonna 1962 tai -63 Jyväskylän kesässä.

    Mutta Nummen Seppo teki vaikutuksen, vaikka en tiennyt silloin, enkä vuosiin kuka ja mikä hän oli. Myöhemmin vasta kuullut ja ihaillut laulusarjojaan ja muuta.

    Höyrylaiva oli palannut Jyväskylän kulttuuripäivien kesäretkeltä Sysmästä. Ilpo Mansnerus oli soittanut huilua maalaistalon salissa, ja perinnepitäjän sahtia oli esitelty halullisille.

    Nyt siis retki oli ohi. Laivaretkeläiset olivat nousseet satamasta kaupunkiin. Kesäyö henki salaperäistä kutsuaan. Kirkkopuistossa Kauppakadun kulmassa oli hiven viileää. Kämpillekö nukkumaan?

    Aikailevan haikailun vaistosi päivien luennoilta huomattu mieshahmo - yksinään kulkenut Seppo Nummi.

    "Tule mukaan, tule Jyväshoviin, siellä on muitakin",oli Seppo N:n kutsu. Mutta ei nuori tyttö, Jklän Norssin kevään yo. osannut hotelliin lähteä. Silti kutsun aitous jäi ikuisesti mieleen - ja kutsuja!

    Vaikka, Jukka Kemppinen ,palstasi on paljolta lakiasioiden, minulle täysin vieraan maailman asioita, on täällä jotenkin virkistävää käydä ja niitä lakiasioitakin pohtia. Ja onhan täällä maailmaa avaralti ja laajalti. Ihanaa, että olet palannut! TP.

    VastaaPoista
  31. Ihanaa, kun Kemppinen olet palannut. Ollut kesä ja kukkineet kukat toistensa perään, mutta täällä aina vaan rhododendron ollut kukassa. Mikä pettyen on niin monesti todettu.

    Seppo Nummi! Ja olihan siellä toinenkin Seppo, nuori Heikinheimo vuonna 1962 tai -63 Jyväskylän kesässä.

    Mutta Nummen Seppo teki vaikutuksen, vaikka en tiennyt silloin, enkä vuosiin kuka ja mikä hän oli. Myöhemmin vasta kuullut ja ihaillut laulusarjojaan ja muuta.

    Höyrylaiva oli palannut Jyväskylän kulttuuripäivien kesäretkeltä Sysmästä. Ilpo Mansnerus oli soittanut huilua maalaistalon salissa, ja perinnepitäjän sahtia oli esitelty halullisille.

    Nyt siis retki oli ohi. Laivaretkeläiset olivat nousseet satamasta kaupunkiin. Kesäyö henki salaperäistä kutsuaan. Kirkkopuistossa Kauppakadun kulmassa oli hiven viileää. Kämpillekö nukkumaan?

    Aikailevan haikailun vaistosi päivien luennoilta huomattu mieshahmo - yksinään kulkenut Seppo Nummi.

    "Tule mukaan, tule Jyväshoviin, siellä on muitakin",oli Seppo N:n kutsu. Mutta ei nuori tyttö, Jklän Norssin kevään yo. osannut hotelliin lähteä. Silti kutsun aitous jäi ikuisesti mieleen - ja kutsuja!

    Vaikka, Jukka Kemppinen ,palstasi on paljolta lakiasioiden, minulle täysin vieraan maailman asioita, on täällä jotenkin virkistävää käydä ja niitä lakiasioitakin pohtia. Ja onhan täällä maailmaa avaralti ja laajalti. Ihanaa, että olet palannut! TP.

    VastaaPoista
  32. Tervetuloa takaisin.

    Jätän kommenttini vain linkkinä, koska tekstiin tulee kuitenkin jälkeenpäin muutoksia ja lisäyksiä.

    http://actuspurunen.blogspot.com/2009/08/words-without-thoughts-never-to-heaven.html

    VastaaPoista
  33. Anonyymi:
    "Sätkä sisälsi muutakin kuin tupakkaa."

    Jeps, se jutusta vähin kävikin jo ilmi.
    On se tuolla muualla maailmassa; jos nyt savut ottaa, eivät tinanapit ole saman tien rinnuksissa kiinni ja koirineen kimpussa.

    VastaaPoista
  34. Tervetuloa!

    Pieni oikaisu. Cartier-Bresson oli tunnetusti Leican käyttäjä mutta tiedossa ei ole, että Capa olisi käyttänyt Leicaa muuten kuin satunnaisesti. Kuuluisat kuvat Normandiasta ja aiemmin Espanjasta on otettu Contaxilla. Se oli Leican ohella toinen senaikainen 'minikamera' niinkuin kinokoon kameroita silloin kutsuttiin. Capa kuvasi paljon myös Rolleiflexilla.

    Olen usein sanonut ja sanon nytkin, että jos Capan menetelmät ja persoona kiinnostaa niin ehdottomasti kannattaa lukea Steinbeckin kirjoittama ja Capan kuvittama ja osin kirjoittamakin "Matkalla Neuvostoliitossa".

    Niin ja se Capan kaatuva sotilas kuva oli kuin olikin lavastettu, asia lienee toteennäytetty hiljattain löydetyn ns. Meksikon salkun aineiston perusteella. Vaan mitäpä siitä, kaikkihan sen jo osasivat arvata.

    VastaaPoista
  35. Tervetuloa takaisin. On taas Virolaisen Jyrkiä vähemmän masentavaa, ylösrakentavampaa lounaslukemista.

    VastaaPoista
  36. Hieno versio jussipaidasta! Pahuuden anatomian tilalle suosittelisin Lauerman kirjaaa "Huijaus". Kirja irtoaa Akateemisesta kympillä. Teos on pokkariversio kirjasta
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Usko,_toivo_ja_huijaus

    VastaaPoista
  37. On varmaan neljäs tai viides kerta kun blogissa tuli puhe elokuvasta joka odottaa hyllyssä katsomista. Jos katsoisi ennenkuin kommentoisi, ei ehtisi samana päivänä. Perheellisenä aikaa ei ole elokuville yleensä kuin joskus yhdeksän jälkeen ja leffan jälkeen ei enää jaksa. Ärsyttävää.

    Joka tapauksessa hienoa että bloggaus jatkuu.

    VastaaPoista
  38. Tervetuloa takaisin JK. Vasta nyt illalla kotikoneella huomasin, että olet palannut. Nyt voinkin taas siirtyä työmaalla normaalirutiiniin ja aloittaa päivän Kemppisellä :D

    Hyviä vointeja toivottaen ja uusia kirjoituksia odottaen.

    Citizen Jane

    VastaaPoista
  39. Ai niin, Jyrkiähän pystys suoraankin lukemaan - sieltä.
    :D

    VastaaPoista